Itseäni pari vuotta nuorempi Oinasmies on piirittänyt mua muutaman kuukauden,ollaan tapailtu ja menty melko pitkälle,on totta,että oinas osaa "hommat",ainakin sängyssä.Nooh,mulla on mielenkiinto ollut vähän hukassa ja tässä taannoin mies otti vinkistä vaarin ja hävisi kuin tuhka tuuleen,sekös mua sapetti,tajusin haluavani juuri tämän miehen ja kerroin sen suoraan...ja näytin,oli ihana vkonloppu eikä oinas millään olisi raskinut lähteä pois mun luotani.Siinä mielessä pullat hyvin uunissa,mutta miten jatko? Pitääkö tässä alkaa leikkiä vaikeaa,että oinaan mielenkiinto säilyy vai oltaisko jo niin kypsiä,että voitaisiin olla rehellisiä henkeen ja vereen ja näyttää,että tuntuu ihanalta rakastua?
Meillä on takana yhteinen suru,molemmilta kuoli läheinen ihminen samassa onnettomuudessa ja olen omani takia kipuillut aika lailla,mutta nyt tuntuu,että aurinko alkaisi taas paistaa tämän oinaan muodossa...kuin myös olen ensimmäinen yksinhuoltajaäiti tämän miehen elämässä ja pelkään,että se tuo ongelmia mukanaan,vaikka mies tykkääkin mielettömästi mun tytöstä,oikein sydäntä riipii nähdä ne kaksi yhdessä,mutta voiko näin jatkua.En halua pilata tätä,koska liki menetin ko. miehen temppuilullani,joten tarvitsen vinkkejä,neuvoja ja kokemuksia siitä,miten muut vastaavassa tilanteessa olleet/olevat ovat luovineet karikkojen ohi...Ja ellei jo selväksi tullut,olen se surullisen kuuluisa kalanainen,joka ei kuulemma taida olla oinaalle mikään hyvä pari...
Meillä on takana yhteinen suru,molemmilta kuoli läheinen ihminen samassa onnettomuudessa ja olen omani takia kipuillut aika lailla,mutta nyt tuntuu,että aurinko alkaisi taas paistaa tämän oinaan muodossa...kuin myös olen ensimmäinen yksinhuoltajaäiti tämän miehen elämässä ja pelkään,että se tuo ongelmia mukanaan,vaikka mies tykkääkin mielettömästi mun tytöstä,oikein sydäntä riipii nähdä ne kaksi yhdessä,mutta voiko näin jatkua.En halua pilata tätä,koska liki menetin ko. miehen temppuilullani,joten tarvitsen vinkkejä,neuvoja ja kokemuksia siitä,miten muut vastaavassa tilanteessa olleet/olevat ovat luovineet karikkojen ohi...Ja ellei jo selväksi tullut,olen se surullisen kuuluisa kalanainen,joka ei kuulemma taida olla oinaalle mikään hyvä pari...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin, ei kai se ole yllätys, että me oinaat tarvitaan paljon huomiota. Paljon! Itse olen aina tullut toimeen lasten kanssa, koska he antavat huomiota ja ottavat sitä mielellään vastaan. Vaikka lapsi olisi perhanan ärsyttäväkin, ei sillä ole väliä, kunhan se on mukana leikissä. Mitä tulee ihmissuhteisiin, niin huokaus, tuo on niin oinasta. Oinas vain haluaa saada tehdä löytöjä, ihastua samaankin ihmiseen uudestaan ja uudestaan. Mä en usko et iällä ei ole väliä tai sillä et olet yh-äiti. Oinasta kiinnosta kaikki uusi. Ja siinä se ongelma on toiselle, miten saada mielenkiinto pysymään yllä. Mun vihje: aina anna uutta huomiota. Sen ei tarvitse olla kovinkaan suuri juttu. Jo pelkkä huomautus siitä et sä olet vahannut autos hienosti, sulla on kiva toi sänkiparta, haluaisitko sä valita minne mennään jne. riittää mulle. Mut se on tietysti tätä huomion (huokaus) jatkuvaa saamista. Jos mä en saa huomiota töissä tai arkielämässä - mä katoan omiin maailmoihin ja rupean luomaan omiani. Pomo kerran toteskin kokouksessa et ei voi olla kyllästyneempää ihmistä kun mä, paitsi kun saan olla kokouksen peejii. Niin se vaan on. Oinas haluaa johtaa ja ottaa & antaa kaikensa. Jos sitä ei saa tehdä, se on moro.
....Kumpa te oinaat oppisitte antamaan sitä huomiota takaisinkin päin...huokaus kertaa sata :))