Moi.
Minulla alkaa armeija 9.1.2006. Tilanteen tekee hankalaksi jo vuoden putkeen kestänyt reaktiivinen (uusiutunut) niveltulehdus, ja nyt jännittää, että miten selviän siellä.
Varpaiden nivelet ja nilkka ovat todella jäykät ja kipeät. Toisinaan myös reisissä esiintyy särkyä.
Juoksua ei voi edes harkita, sillä hyvä, kun edes kävelemään pääsee. Lenkkeilyä olen kokeillut, mutta kyllä se melko kivuliasta on kävelyvauhdillakin.
Viime keväänä olin jo hyvinkin toivelias, että kyllä tämä tauti ennen armeijaa pysähtymään saadaan.
Kivuliaat kuukaudet ovat kuluneet nopeaan tahtiin, reumalääkkeitä ollaan kokeiltu ainakin kolmea erilaista, lisäksi kultapistoshoitoa ollaan menty jo pari kuukautta ja kortisoni-piikeillä saatu hyöty on hyvin lyhytaikaista. Mutta muutosta ei olla saatu aikaan tämän kuluneen vuoden aikana.
Jokohan tapauksessani voidaan puhua nivelreumasta, kun oireet ovat sen sorttiset ja tulehdus on kestänyt tällä kertaa jo vuoden putkeen (tauti on ollut kerran aikaisemminkin). Kivut ovat yleensä voimakkaimmillaan aamulla herätessä ensimmäisiä askelia otettaessa, mutta nyt kivut kestävät toisinaan päivän läpeensä.
Kipulääkkeitä menisi kipuihin useampikin päivässä, mutta olen koittanut päästä niistä eroon.
Tänään on taas aika reumalääkärille, ja nyt viimeistä kertaa ennen armeijaa.
Väläytän hänelle ainakin magneettikuvauksen mahdollisuutta.
Jos jollakin on ollut vastaava tilanne eli armeijaan niveltulehduksen jyllätessä, niin toivon, että jakaisi tänne kokemuksensa.
Minulla alkaa armeija 9.1.2006. Tilanteen tekee hankalaksi jo vuoden putkeen kestänyt reaktiivinen (uusiutunut) niveltulehdus, ja nyt jännittää, että miten selviän siellä.
Varpaiden nivelet ja nilkka ovat todella jäykät ja kipeät. Toisinaan myös reisissä esiintyy särkyä.
Juoksua ei voi edes harkita, sillä hyvä, kun edes kävelemään pääsee. Lenkkeilyä olen kokeillut, mutta kyllä se melko kivuliasta on kävelyvauhdillakin.
Viime keväänä olin jo hyvinkin toivelias, että kyllä tämä tauti ennen armeijaa pysähtymään saadaan.
Kivuliaat kuukaudet ovat kuluneet nopeaan tahtiin, reumalääkkeitä ollaan kokeiltu ainakin kolmea erilaista, lisäksi kultapistoshoitoa ollaan menty jo pari kuukautta ja kortisoni-piikeillä saatu hyöty on hyvin lyhytaikaista. Mutta muutosta ei olla saatu aikaan tämän kuluneen vuoden aikana.
Jokohan tapauksessani voidaan puhua nivelreumasta, kun oireet ovat sen sorttiset ja tulehdus on kestänyt tällä kertaa jo vuoden putkeen (tauti on ollut kerran aikaisemminkin). Kivut ovat yleensä voimakkaimmillaan aamulla herätessä ensimmäisiä askelia otettaessa, mutta nyt kivut kestävät toisinaan päivän läpeensä.
Kipulääkkeitä menisi kipuihin useampikin päivässä, mutta olen koittanut päästä niistä eroon.
Tänään on taas aika reumalääkärille, ja nyt viimeistä kertaa ennen armeijaa.
Väläytän hänelle ainakin magneettikuvauksen mahdollisuutta.
Jos jollakin on ollut vastaava tilanne eli armeijaan niveltulehduksen jyllätessä, niin toivon, että jakaisi tänne kokemuksensa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Turha sinne on lähteä noilla oireilla.
Siellä liikutaan ("juoksua ei voi edes harkita")
Miksi mennä edes kääntymään sinne,et tosiaankaan pärjää siellä noilla oireilla.
Itse olin vuosi sitten,olen astmaatikko,onnekseni astmani on lievä, mutta kyllä metsäreissuilla meni avaavaa lääkkettäkin ihan kiitettävään tahtiin.
Nyt olen ollut taas ilman lääkkeitä intin jälkeen.
Miksi en anonut lykkäystä?
En yksinkertaisesti voinut ennustaa niveltulehdukseni kestävän näin pitkään, ja olin kaikin puolin valmistautunut että se armeija suoritetaan heti pois alta. Ilman muuta olisin lykkäystä hakenut, ja kevään yhteishaussa uuteen opiskelupaikkaan, mikäli keston näin pitkäksi olisin tiennyt.
Vuosi sitten olin ammattikoulun kolmannella, eli viimeisellä luokalla, josta sain tutkinnon viime kesän alussa. Minulla oli kutsunnat viime lokakuussa. Tästä parin kuukauden kuluttua tammikuussa sain uudestaan tämän taudin, siis vuoden kymmenen ensimmäisen päivän sisällä, jolloin taudin paraneminen ennen armeijaa tuntui olevan hyvin varmaa, sillä pääsääntöisesti tästä niveltulehduksesta ihmiset ovat parantuneet viimeistään muutaman kuukauden kuluttua sen alkamisesta. Reumalääkärinikin sanoi, että kyllä tämän vuoden aikana minut parannettua saadaan ennen armeijaan astumista.
Olin kesätöissä, jossa olin myös koko syksyn ja nyt alkutalven.
Kuukaudet kuluivat ja lopulta suunniteltu palvelukseen astumispäivä oli hyvin lähellä.
Olisiko pitänyt keväällä hakea johonkin kouluun lykkäystä armeijasta ihan vain varuksi, jos ei kesän loppuun mennessä tauti menekään ohi?
Yhteishaut kun ovat keväällä, niin taudin paranemiselle varattu seuranta-aika olisi jäänyt varsin lyhyeksi.
Reumalääkärikin piti ideaa anoa siirtoa lähempään paikkaan hyvänä, johtuen kontrollikäynneistä yms. Anomukset menivät läpi, ja pääsin tähän haluamaani paikkaan.
Tämänpäiväisellä käynnillä ei ihmeitä tapahtunut.
Vahvempia tulehduskipulääkkeitä annettiin.
varuskuntaan niin ihan alkupäivinä on lääkärintarkastus,sinne ota mukaan viimeisin epikriisi lääkäriltäsi,kerrot myös tilanteen muuten niin saat ihan taatusti asiallisen kohtelun,kyllä antavat siinä joko lykkäystä tai joskus jopa vapautuksen,tosin sitä vapautusta sulle ei välttämättä mutta kun armeijan lääkäri tarkistaa niin oot hyvissä asemissa.Ja aina jos tuntuu ettet pysty johonkin niin meet ilmanmuuta vastaanotolle,älä vaaranna parantumista sillä että kivusta huolimatta yrität pystyä samaan kuin muut.
Näin minä teen. Lykkäystä voinee tulla, mutta teen kaikkeni pärjätäkseni siellä. Lykkäys hankaloittaisi hieman tulevaisuuden suunnitelmia.
Kiitos vastauksesta! Yritettävä parannella niveliä vielä tämän parin viikon loman ajan.