Niinistön kannatus pomppasi 24%:iin sen jälkeen, kun hän avasi kampanjansa koko sivun sanomalehti-ilmoituksilla ja lyhyillä tv-spoteilla. Mainontaa kiiteltiin laajasti rohkeaksi avaukseksi, joka avarsi kansalaisten käsityksiä ja muodosti Niinistöstä monipuolisemman henkilökuvan, mitä hänestä oli syntynyt valtionvarainministerinä Lipposen hallituksissa.
Niinistön TV-mainokset valittiin kuukauden parhaiksi sekunneiksi MTV:n ja MTL:n (Markkinointiviestintätoimistojen liitto) raadissa, johon kuuluu varsin kriittisiä mainonnan suunnittelijoita. Poliittista mainontaa ei ole palkittu sitten vuoden 1991 keskustan eduskuntavaalikampanjan, jolloin vastaavaa kunniaa niittivät "Holkerin silakat" ja muut Snell-Louhivuori-Tallqvist mainostoimiston tekemät sanomalehti-ilmoitukset.
"Alan miehenä" tekisin tuosta sen johtopäätöksen, että Niinistön mainonta lisäsi Niinistön kannatusta. Nyt ei mainontaan ole panostettu, kun median vaalitentit ovat päällä, joten mainonta ei ole voinut vaikuttaa suuntaan eikä toiseen, kun sitä ei ole nähty.
Median analyysit Niinistön kannatuksen liikkeistä ovat olleet kiinnoistavia. On sanottu, että kannatus olisi pudonnut, kun Niinistö "hyökkäsi liian voimakkaasti" Halosta vastaan ensimmäisessä vaalitentissä. Minusta tuo arvelu tuntuu oudolta, kun sama media eritteli v. 2003 Anneli Jäätteenmäen voiton johtuneen juuri siitä, että tämä hyökkäsi voimakkaasti Lipposta vastaan.
Tällä en halua sanoa sitä, että Niinistön pitäisi hyökätä. Halonen nimittäin pärjää aivan liian hyvin pelkällä puolustautumisella, joten keskustelu on paras kääntää asiakysymysten sisältöön, niin kuin Niinistö on koko ajan tehnytkin, ja varsin asiantuntevasti onkin tehnyt.
Ainut ikävä puoli asiapohjaisessa keskustelussa on, ettei se kiinnosta mediaa eikä valtaosaa kansalaisistakaan. Kansa haluaa riitoja ja draamaa, henkilöiden välistä vastakkainasettelua ja taistelua. Tätä media sitten korostaa analyyseissään, kun toimittajienkaan ammattitaito - muutamaa poikkeusta lukuunottamatta - ei yllä henkilökysymysten yli politiikan sisältöihin.
Mutta mainontaan palatakseni, koska siitä aioin kirjoittaa, lienee odotettavissa, että uuden vuoden jälkeen ehdokkaiden mediamainonta kiihtyy. Ainakin Niinistön kampanjatoimiston odotan siirtäneen panoksia kirivaiheen vauhdittamiseen. Vaalien alusviikoista saattaa tulla tässä mielessä hyvinkin jännittävät.
Olen nimittäin sitä mieltä, että keskustan "veret seisauttanut" vaalivoitto 1991 tehtiin hyvin paljon mainonnan avulla. Toinen esimerkki löytyy vuodelta 1978, kunnallisvaaleista.
Silloin Pirjo Antvuori panosti koko vaalibudjettinsa yhteen ainoaan HS:n kokosivuun, joka julkaistiin 1. vaalipäivänä. Täysin tuntematon ehdokas (liberaali silloin) sai äänivyöryn ja meni kirkkaasti läpi mainonnan ansiosta, jonka olivat hänen sanelustaan muokanneet pari mainosalan parasta suunnittelijaa.
Niinistöllä on nyt monen asiantuntijan mielestä käytössään mainostiimi, jonka suunnittelijat kuuluvat ehdottomasti maan parhaimmistoon. Kun Niinistö lisäksi toimii samoin kuin Antvuori 1978 ja keskusta 1991, eli sanelee mainonnan asiasisällön suunnittelijoille, joiden tehtävä on muokata ehdokkaan sanoma niin hyvään muotoon, että se varmasti "menee perille", niin voimme minun mielestäni odottaa mielenkiintoisia vaiheita presidentinvaalissa ja kannatuslukemissakin ennen 16.1. vaalipäivää.
Se nimittäin, mitä olen nähnyt tähän saakka Halosen ja Vanhasen mainonnasta on hyvin perinteistä poliittista kaunosanailua, joka viehättää kannattajia, mutta ei houkuttele liikkuvia äänestäjiä, koska tavanomainen toteutus jää mitäänsanomattomaksi.
Niinistöllä on siis erinomaiset mahdollisuudet juuri mainonnan ansiosta, mitä odotan ammattimiehenä suurella mielenkiinnolla.
Pitää nimittäin muistaa, että jos 1. vaalikierros jättää kaki pääehdokasta johonkin 45/30 asetelmaan, niin 2. kierroksella on jaossa 25% äänistä ja siinä on meillä taas tilanne, jossa puolueisiin sitoutumattomat ehdokkaat viime kädessä ratkaisevat vaalin.
Niinistön mainonnan arvostelijoille sanoisin se, että sitä saa vapaasti haukkua, mutta sillä ei ole merkitystä. Mainonnan tehomittaukset suoritetaan vasta 16.1.
Niinistön TV-mainokset valittiin kuukauden parhaiksi sekunneiksi MTV:n ja MTL:n (Markkinointiviestintätoimistojen liitto) raadissa, johon kuuluu varsin kriittisiä mainonnan suunnittelijoita. Poliittista mainontaa ei ole palkittu sitten vuoden 1991 keskustan eduskuntavaalikampanjan, jolloin vastaavaa kunniaa niittivät "Holkerin silakat" ja muut Snell-Louhivuori-Tallqvist mainostoimiston tekemät sanomalehti-ilmoitukset.
"Alan miehenä" tekisin tuosta sen johtopäätöksen, että Niinistön mainonta lisäsi Niinistön kannatusta. Nyt ei mainontaan ole panostettu, kun median vaalitentit ovat päällä, joten mainonta ei ole voinut vaikuttaa suuntaan eikä toiseen, kun sitä ei ole nähty.
Median analyysit Niinistön kannatuksen liikkeistä ovat olleet kiinnoistavia. On sanottu, että kannatus olisi pudonnut, kun Niinistö "hyökkäsi liian voimakkaasti" Halosta vastaan ensimmäisessä vaalitentissä. Minusta tuo arvelu tuntuu oudolta, kun sama media eritteli v. 2003 Anneli Jäätteenmäen voiton johtuneen juuri siitä, että tämä hyökkäsi voimakkaasti Lipposta vastaan.
Tällä en halua sanoa sitä, että Niinistön pitäisi hyökätä. Halonen nimittäin pärjää aivan liian hyvin pelkällä puolustautumisella, joten keskustelu on paras kääntää asiakysymysten sisältöön, niin kuin Niinistö on koko ajan tehnytkin, ja varsin asiantuntevasti onkin tehnyt.
Ainut ikävä puoli asiapohjaisessa keskustelussa on, ettei se kiinnosta mediaa eikä valtaosaa kansalaisistakaan. Kansa haluaa riitoja ja draamaa, henkilöiden välistä vastakkainasettelua ja taistelua. Tätä media sitten korostaa analyyseissään, kun toimittajienkaan ammattitaito - muutamaa poikkeusta lukuunottamatta - ei yllä henkilökysymysten yli politiikan sisältöihin.
Mutta mainontaan palatakseni, koska siitä aioin kirjoittaa, lienee odotettavissa, että uuden vuoden jälkeen ehdokkaiden mediamainonta kiihtyy. Ainakin Niinistön kampanjatoimiston odotan siirtäneen panoksia kirivaiheen vauhdittamiseen. Vaalien alusviikoista saattaa tulla tässä mielessä hyvinkin jännittävät.
Olen nimittäin sitä mieltä, että keskustan "veret seisauttanut" vaalivoitto 1991 tehtiin hyvin paljon mainonnan avulla. Toinen esimerkki löytyy vuodelta 1978, kunnallisvaaleista.
Silloin Pirjo Antvuori panosti koko vaalibudjettinsa yhteen ainoaan HS:n kokosivuun, joka julkaistiin 1. vaalipäivänä. Täysin tuntematon ehdokas (liberaali silloin) sai äänivyöryn ja meni kirkkaasti läpi mainonnan ansiosta, jonka olivat hänen sanelustaan muokanneet pari mainosalan parasta suunnittelijaa.
Niinistöllä on nyt monen asiantuntijan mielestä käytössään mainostiimi, jonka suunnittelijat kuuluvat ehdottomasti maan parhaimmistoon. Kun Niinistö lisäksi toimii samoin kuin Antvuori 1978 ja keskusta 1991, eli sanelee mainonnan asiasisällön suunnittelijoille, joiden tehtävä on muokata ehdokkaan sanoma niin hyvään muotoon, että se varmasti "menee perille", niin voimme minun mielestäni odottaa mielenkiintoisia vaiheita presidentinvaalissa ja kannatuslukemissakin ennen 16.1. vaalipäivää.
Se nimittäin, mitä olen nähnyt tähän saakka Halosen ja Vanhasen mainonnasta on hyvin perinteistä poliittista kaunosanailua, joka viehättää kannattajia, mutta ei houkuttele liikkuvia äänestäjiä, koska tavanomainen toteutus jää mitäänsanomattomaksi.
Niinistöllä on siis erinomaiset mahdollisuudet juuri mainonnan ansiosta, mitä odotan ammattimiehenä suurella mielenkiinnolla.
Pitää nimittäin muistaa, että jos 1. vaalikierros jättää kaki pääehdokasta johonkin 45/30 asetelmaan, niin 2. kierroksella on jaossa 25% äänistä ja siinä on meillä taas tilanne, jossa puolueisiin sitoutumattomat ehdokkaat viime kädessä ratkaisevat vaalin.
Niinistön mainonnan arvostelijoille sanoisin se, että sitä saa vapaasti haukkua, mutta sillä ei ole merkitystä. Mainonnan tehomittaukset suoritetaan vasta 16.1.
Vastaukset 26
Vanhimmat
>> Niinistöllä on siis erinomaiset mahdollisuudet juuri mainonnan ansiosta, mitä odotan ammattimiehenä suurella mielenkiinnolla.
Kansalaisena sanoisin tuohon, että onpa hirveä, todella läpimätä asenne.
Ei mainonta poikkea millään tavalla mistään muusta informaatiosta, kuin siinä, että sisältö on sen suunniteltavissa, joka mainostilasta ja -ajasta maksaa.
Kyllä me kansalaiset osaamme tulkita, mikä on hyvää ja mikä on paskaa yhtä hyvin mainonnasta kuin uutisista, haastatteluista ja tv-tenteistäkin, kun olemme paljon kriittisempiä nimenomaan mainontaa kohtaan.
Kun asia on vielä niinkin, ettei mainolla voi vaikuttaa tippaakaan kielteisten asenteiden muuttamiseen myönteisiksi, niin esim. Niinistön vastustajat voivat olla aivan huoletta sen suhteen, että mainonta veisi Vanhaselta tai Haloselta kannattajia.
Siihen ei paraskaan mainonta pysty.
Paraskin mainonta pystyy ainoastaan lujittamaan olemassa olevaa kannatusta (tämän tekee kaikkien ehdokkaiden mainonta) ja sen lisäksi mahdollisesti antamaan sellaista tietoa ehdokkaasta, jota etsivät ne äänestäjät, jotka vielä harkitsevat kahden tai kolmen ehdokkaan välillä.
Edellinen pitkä juttuni perustui juuri sen osoittamiseen, että Niinistöllä on nyt samat mahdollisuudet liikkuvien äänestäjien voittamiseen kuin Antvuorella 1978 ja keskustalla 1991.
Asennetta tässä ei ole tippaakaan, läpimätää vielä vähemmän, koska kyse on ihan pelkästä mainonnan toimivuuden analyysistä.
Monelle tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää kuinka kaikessa viestinnässä maailmassa, on kyse markkinoinnista. Demari-lehden poliittinen propaganda on poliittista markkinointia siinä missä Hesarinkin poliittisesti johonkin suuntaan painottunut osuus.
Se miten Halonen viestii, on markkinointia. Se miten Niinistö, sekin on sitä jne.
Me markkinoimme itseämme työpaikoille, lapsillemme, puolisoillemme. Kun haluamme jotain, markkinoimme ideaamme muille, jotta saisimme sen. Jokainenhan tietää kuinka vähän totuutta omasta persoonasta on työhaastattelutilanteessa? Tai kun vonkaa baarissa joltakin jotakin?
Jostain syystä ihmiset mieltävät vain kaupallisen markkinoinnin "vähemmän totuudenmukaiseksi" tms. Mikä ei välttämättä pidä alkuunkaan paikkaansa.
Olen samaa mieltä yhdellälisäyksellä.
Jos haluamme menestyä ja markkinoida samaa asiaa yhä uudelleen samoille ihmisille, voimme toimia vain rehellisesti ja uskottavalla tavalla.
Tähän vielä lisäisin sen, että olen isänmaallinen mies. Ja rehellinen. Niin, ja uskottava. Tai siis me kaikki olemme. Ja kaikki on lopulta markkinointia. Eikä sillä saada aikaan mitään pahaa. Ja vielä se lisäys, että se on hyvää. Noin on asia.
Mainonnan todellista vaikutusta on tutkittu hyvin vähän. Vielä vähemmän poliittista mainontaa, joka poikkeaa tavallisesta tuotemainonnasta melkoisesti.
Politiikka on asia, jonka kanssa jokainen meistä on ollut enemmän tai vähemmän tekemisessä murrosiästä asti. Silloin siihen liittyy myös tunteita. Nämä unohtuvat usein mainonnan ammattilaisilta.
Antvuoren tapaus kertoo hyvin vaalimainoksen elinkaaren. Se on päivän mittainen! Onnistuneempi kampanja lienee ollut kokoomuslaisella ja espoolaisella Minna(?) Lehtisellä 90-luvulla. Molempien onnistumiseen vaikutti varmasti myös ehdokkaiden ulkonäkö!
Noilla mainosmaailma 'Oscareilla' ei hirveästi ole väliä, koska siinä keskenään palkitaan toisia samaan asiaan liittyviä. Se on pelkkää markkinointia, kuten oikeatkin osacarit.
Mainonnan vaikutusta on aika vaikea tutkia, koska sitä pitäisi osata tutkia suhteessa kuluttajan ostopäätösprosessiin. Jos olet ostamassa uuden television, sinuun vaikuttaa televisioiden mainonta. Jos et ole ostamassa televisiota ärsyynnyut "turhista" televisiomainoksista.
Tunteet ovat mukana kaikkialla, automerkeissä, oluissa, kahvissa ja tietenkin politiikassa.
Jos kannatamme vahvasti tunteella puoluetta A, suhtaudumme neutraalisti puolueeseen B, mutta vastustamme kaikin voimin puoluetta C, niin hyväksymme kaiken puolueen A mainonnan ja sen osan puolueen B mainonnasta, joka ei ole ristiriidassa asenteidemme kanssa, mutta torjumme ihan kaiken mainonnan puolueelta C, koska eihän se voi olla koskaan oikeassa.
Antvuori iski oikeaan saumaan. Kunnallisvaaleissa on paljon äänestäjiä, joille ehdokas on epävarma viime hetkeen saakka, monille on puoluekin epävarma. Niinpä kaunis sairaanhoitaja, nainen, joka koko sivun ilmoituksessa hyvin yksityiskohtaisesti kertoi, mitä asioita hän haluaa edistää ja perusteli myös sen, miksi on liberaali, antoi tuhansille äänestyspäätöksestään epävarmoille helsinkiläisille monta hyvää syytä äänestää itseään.
Muistaakseni tuokin mainos palkittiin SML:n (Suomen Markkinointiliiton) Kultajyväkilpailussa seuraavana syksynä. Alan sisäisiä oscareitahan ne ovat, mutta Antvuoresta mainos teki julkisuuden henkilön, vaikka elikin vain yhden päivän.
No pitäähän silkkiperseilläkin olla jotain tekemistä toistensa munien imemisen lisäksi: annetaan toinen toisillemme palkintoja! Jippii! Tähän ei insinööri pysty... ai niin, pystyyhän: niillähän on insinöörityöpalkinto.
"Jos kannatamme vahvasti tunteella puoluetta A, suhtaudumme neutraalisti puolueeseen B, mutta vastustamme kaikin voimin puoluetta C, niin hyväksymme kaiken puolueen A mainonnan ja sen osan puolueen B mainonnasta, joka ei ole ristiriidassa asenteidemme kanssa, mutta torjumme ihan kaiken mainonnan puolueelta C, koska eihän se voi olla koskaan oikeassa."
Kuvasit juuri oman "mainonta-analyysisi" pähkinänkuoressa.
Tai ehkä ei.
Tottakai minä suhtaudun myönteisesti Niinistön mainosten sisältöön, mutta analyysini olin toki tarkoittanut yleispätevämmäksi analyysiksi poliittisesta mainonnasta - en siis Niinistön mainoksista.
Jo ensimmäisellä kerralla Tarja Halosen kampanjaryhmän suurin huoli oli kuinka saada peitettyä ehdokkaan v:mainen luonne ainakin vaalipäivään asti. Se onnistui ja Halonen valittiin presidentiksi.
Loistavana suorituksena voidaan pitää sitä, että Halosen ikävät luonteenpiirteet on saatu salattua suurelta yleisöltä täysin myös seuranneet 6 vuotta. Kuva Halosesta lempeänä koko kansan äitinä on nykyisin jo niin vahva, että tuskin ketään saadaan uskomaan eilen näytetyn A-Pisteen esiin tuomia silminnäkijäkuvauksia alaisiaan simputtavasta despootti-ämmästä.
Koska kansa kieltäytyy uskomasta, Niinistön tai Vanhasen on mahdoton päästä edes toiselle kierrokselle jos Halosen muumimamma-imagoa ei saada rikotuksi.
Siihen auttaa vain armoton päällekäynti. Haluaako kumpikaan Halosen pääkilpailijoista tosissaan presidentiksi? Onko kummassakaan miestä?
Sen näemme jo seuraavassa vaalikeskustelussa. Jos Niinistö pehmoilee, hänestä ei ole presidentiksi.
Jos halosta kohtaan hyökätään, hän puolustautuu ja voittaa.
Näin on ikävä kyllä.
Halonen on mahdollista voittaa vain asialinjalla, kääntämällä puhe markkinatalouden hyödyntämiseen, globalisaation mahdollisuuksiin, välttämättömään turvallisuustarpeeseen, jne..., koska näillä keskustelualueilla Halosella ei ole samassa määrin annettavaa kuin Sauli Niinistöllä on.
Matti Vanhanen on omassa kampanjassaan valinnut Halosen myötäilijän roolin, joten ei hänestä tarvitse välittää, ei Vanhanen ole tässä vaalissa mikään todellinen vaihtoehto.
jos haluaa enemmän kuin tulla hyväksi kakkoseksi.
Nätillä hymyllä ja herrasmiehen käytöksellä ei tässä tilanteessa ole (valitettavasti) mitään mahdollisuuksia.
Niinistön tulee MURSKATA Halonen, mikää muu ei auta.
Ei silloin ehdokkaita murskata kun halutaan liikkuvien äänestäjien kannatus.
Silloin osoitetaan ainoastaan, miten paljon parempi vaihtoehto itse ollaan.
jos hän ei uskalla olla paras. Aikaa on niin vähän, että on uskallettava ottaa riski.
Halonen on saatava pois tolaltaan - huutamaan SIKA-SIKA-SIKA!. Se ei onnistu hyvän mainostavan käsikirjan keinoin.
Äänestäjät ratkaisevat ehdokkaiden paremmuuden, ei ehdokkaiden tolaltaan suistaminen.
siitä, uskaltaako presidentin valtakirjaa luovuttaa vaalikeskustelussa täysin malttinsa menettäneelle, kirkuvalle ja toisia ehdokkaita tavaroilla paiskivalle naiselle.
Jos Niinistö ei uskalla suistaa Halosta jalustaltaan, kuka sitten? - Vanhanenko?
luultavasti toteutuu kuitenkin se vaihtoehto, että ihmiset Niinistöä seuratessaan rupeavat yhä useammin hokemaan omassa mielessään: sika, sika, sika...
Jos Niinistö ei ryhdistäydy ja haasta Halosta 110% lasissa, hänestä jää kuva hämillisenä pikkumiehenä joka oli yksinkertaisesti joutunut liian suuren tehtävän eteen.
Jos Niinistö ahdistaisi vaalikeskustelussa Halosen tilanteeseen, jossa Halonen menettäisi malttinsa, niin siinä Niinistö menettäisi äänensä, kun äänestäjät vetäisivät johtopäätöksiään ja äänestäisivät Halosta säälistä.
Niinistöhän ei asiakeskustelussa Halosta ahtaalle laita.Aikaisemmin on ainakin käynyt toisin.
Jäbän veitsenterävä analyysi-"äänestäisivät Halosta säälistä"
Tämäkö on Jäbän arvio suomalaisten motiiveista poliittissa valinnoissa.
Jos on-onpa halveksiva asenne suomalaista ihmistä kohtaan.
Niinistö on Haloseen nähden vahvoilla hyvin monissa ulkopolitiikan ja valtioiden välisen talousyhteistyön asioissa. Niistähän Halonen ei ymmärrä mitään, vaan kääntää keskustelun aina globalisaation haittoihin ja ihmisoikeuksiin.
Sääliäänillä tarkoitan vastaavia ääniä, jotka kuusi vuotta sitten siirtyivät Aholta Haloselle, kun Aho tärkeili ylimielisyyttään, siis sellaisia ääniä, jotka Niinistön "hyökätessä" kääntyidsivät häntä vastaan ja "säälistä" Halosen puolelle.
Poliittinen motiivi ja valintahan tuo on vain osallie liikkuvia äänestäjiä, mutta juuri he viime kädessä valitsevat presidentin, koska ovat vaa'ankieliasemassa näissäkin vaaleissa.
Halveksiva asenne taitaa lähteä omasta ilkeilystäsi; minulla sellaista ei ole muuta kuin poliittisia populisteja kohtaan.
Niinistön kannatus on niin pieni, ettei hänen mainonnassaan ole paljon kehumista. Rahaa siihen on palannut mielettömät määrät, mutta silti hän on samoissa lukemissa lähes mainostamattoman Vanhasen kanssa.
Niinistön lehtimainoskampanja oli oudon aikaisin. Kun hänen kannatuksensa on pudonnut 24 prosentista noin 19 prosenttiin, voidaan kysyä, mitä hyötyä tuosta lokakuisesta satsauksesta oli. Kansa ehti ehkä jo kyllästyä.
Nuo "Kuukauden parhaat sekunnit" raadin mielipiteet eivät taida mennä oikein yhteen kansan mielipiteiden kanssa. Moni palkituista on jäänyt lähes huomaamaattomiksi kuluttajien silmissä.
Itse en ainakaan Niinistön mainosta kehuisi. Mies mörisemässä paikallaan mustavalkoisessa filmissä on vanha kikka, jolla pyritään kai erottumaan nopeasti leikattujen värillisten filmien joukosta, mutta ei sellainen kovin myönteistä ja luottamuksellista tunnetta tulevaisuudesta anna.
Murjottaja murehti ,että Niinistön mainoksiin on kulunut rahaa "tuhottomasti"
Niinistön mainoskampanja ei rahan puutteeseen
sammu.Rahaa tulee liike-elämältä rajattomasti jos se katsoo ehdokkaallaan vähänkin olevan mahdollisuuksia.
Yllä olevat porvari "asiantuntijat" pitävät
yhteiskunnallisia toimijoita vain tuotteina,joista hyvä mainostoimisto voi tehdä mitä vaan.
Minä olen yli 40 vuotta äänestänyt vaaleissa aina ihmistä,usein sellaista jonka henkilökohtaisesti olen tuntenut jollain tapaa.
Näissäkin vaaleissa äänestän aitoa ihmistä enkä tuotetta.
Kannatus ja mainonta kannattaa tarkastella erikseen. Rahaa ei nimittäin ole vielä palanut kovinkaan paljoa, kun paukkuja on avauksen jälkeen säästelty. Kannatushan nimenomaan nousi 24%:iin sen "aikaisen" mainosiskun nostattaman kiinnostuksen jälkeen.
Vanhansen vähäinen mainonta selittyy sillä, että hän saa pääministerinä luonnollista julkisuutta joka tapauksessa, mikä vähentää mainostamisen tarvetta. Julkkisuutta ja esilläoloa mediassahan mainonnallakin vain haetaan.
"Kuukauden parhaat sekunnit" -raadille ei paljoa arvoa kannata sinänsä laittaa, ei se sinänsä mitään todista. Kunhan nyt totesin, että ne kaksi aiempaa kertaa, kun poliittista mainontaa on palkittu, se on myös toiminut erinomaisesti ja tuonut voiton: Antvuori 1978 ja keskusta 1991.
Mitä sinuun ja kehumisiisi tulee, niin sellaista mainontaa lienee mahdoton Niinistöstä tehdä, joka pääsisi sinun ennakkoasenteittesi läpi niin, että sinä sitä kehuisit.
Ei tässä tuotteistamisesta ole kyse, vaan siitä että Niinistöstä tuodaan esiin ne asiat, joiden ansiosta hänestä tulee hyvä presidentti. Ei politiikassá voi "tuotteistaa" mitään sellaista, mitä ei jo ole olemassa. Ei mainostoimiston tehtävä ole muuta kuin kertoa totuus Niinistöstä huomiota herättävällä, kiinnostavalla ja vakuuttavalla tavalla, se tietäen, ettei kokoomuksen ja Niinistön vastustajia pystytä koskaan vakuuttamaan.
Mitä rahaan tulee, niin on täysin utopistista uskoa, että mainonnassa saadaan aikaan yleensäkään mitään asennemuutoksia, ei ainakaan mainonnan määrää lisäämällä. Mainonta vaikuttaa ainoastaan kannattajien uskoa vahvistaen ja niihin, jotka vielä harkitsevat ehdokastaan.
Ihmistä minäkin muuten äänestän. Lue sinäkin Niinistön kirja, "Viisi yksinäisyyden vuotta". Se ei ole mainostoimiston kirjoittama, mutta on pohjana sille, mitä miten mainbostoimisto on mainonnan suunnitellut. Niin että Niinistö näyttää itse "tuotteistaneen" itsensä.