Olin avoliitossa yli kuusi vuotta. edellisestä avioliitosta minulla on kaksi lasta. tyttö ja poika, poika jäi minulle.Pojan äiti ei ole pitänyt yhteyttä poikaansa eromme jälkeen. Olen yksin kasvattanut poikani, avopuolisoni on hyljeksinyt poikaani koko yhdessä olomme ajan. nyt olemme eroamassa koska en voi hyväksyä hänen vihaa poikaani kohtaan olen tehnyt ratkaisun, en hylkää poikaani.Avopuolisoni sanoo että pojallani on oma elämä hän ei tarvitse minua.
Hän olisi onnellinen jos katkaisisin välini poikaani mutta sitä en tee. Riitelimme siitä että poikani tulee luokseni jouluksi, itse pidän joulua perheen juhlana. Kertokaa hyvät ystävät olenko tehnyt väärin kun katkaisen suhteeni avopuolisooni. avopuolison viha saa minussa valtavia tunnekuohuja välillä vihaan häntä siitä että hän on niin ilkeä pojalleni. Unohdin kertoa että avopuolisoni kanssa minulla on viisi vuotias poika joka erossamme jää minulle. olemme riideleet useita vuosia samasta asiasta.
Hän olisi onnellinen jos katkaisisin välini poikaani mutta sitä en tee. Riitelimme siitä että poikani tulee luokseni jouluksi, itse pidän joulua perheen juhlana. Kertokaa hyvät ystävät olenko tehnyt väärin kun katkaisen suhteeni avopuolisooni. avopuolison viha saa minussa valtavia tunnekuohuja välillä vihaan häntä siitä että hän on niin ilkeä pojalleni. Unohdin kertoa että avopuolisoni kanssa minulla on viisi vuotias poika joka erossamme jää minulle. olemme riideleet useita vuosia samasta asiasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun kertomus on epäjohdon mukainen niin siltä putoaa pohja. Koita keksiä parempi tarina ja lue se läpi edes kerran ennen kuin lähetät sen
Aika yksinkertainen asia näin ulkopuolisen silmin: et tee väärin jättäessäsi avopuolisosi. Puolisosi ei kuullosta alkuunkaan kypsältä aikuiselta. Ilman muuta poikasi on sinulle tärkeä ja hänen tuleekin aina olla. Jos aikuinen nainen yrittää isän ja lapsen suhteen pilata, on hänellä vielä paljon kasvamista edessä! Hyvää jatkoa sinulle, älä tunne syyllisyyttä. Ja pidä huolta pojistasi :)
Itellä oli vähän samanlainen tilanne kauan aikaa sitten, heivasin naisen ja pidin lapsen. Katunu en oo kertaakaan! Kyllä jokaisen ihmisen pitää ymmärtää toisen tilanne. voimia.
Oma isäni valitsi uuden aviopuolisonsa - minulla on vieläkin paha olo melkein kymmenen vuoden jälkeen.
hyväksyy lapset. minulla on sama tilanne ja siis niin päin että miesystävälläni on lapsia 2eri liitosta. itse suhtaudun neutraalisti eli katson jos jotain tulee.
eli pystyisin paremmin tutustumaan lapsiin ja tehdä itseäni tutuksi. mutta mukavilta veijareiltahan nuo on tähänkin mennessä vaikuttanut:)
suinkaan en mikään äiti hahmo yritä olla ennemminkin (kaveri). minusta jokaisen joka käy seurustelemaan lapsilla varustetun miehen / naisen kanssa tulisi ymmärtää että lapset on vanhemmille tärkeitä:)
tokihan toisinaan ehkä pientä "kahnausta" joistain asioista tulee. mutta lähinnä sanaharkkaa ja keskustelua. ja sekin ajasta lähinnä. tai aikojen sovittelusta.
mutta esim juhlapyhien vietosta tms tärkeästä ei tule:)
joten kaipa sinä olet ihan oikein tehnyt. jouluja.
En voi ymmärtää, ettetkö toimisi oikein.
Lapset ovat aina asetettava etusijalle, oli mikä oli. Poikasi elämä ei kuulosta iisiltä, ajatellen ettei äiti välitä, äitipuoli ei välitä.. Älä edes ajattele että jatkaisit ihmisen kanssa joka halveksii SINUN lastasi. :`( Kukaan lapsi ei ansaitse sellaista. Ihmettelen vain miten ihmeessä olet päätynyt ja ollaut niinkin kauan naisen kanssa joka vihaa lastasi? Kummoinen isä sinä olet??
LAPSI ON AINA SE TÄRKEIN!
Lapset ovat aina lapsiamme - olkoot minkä ikäisiä tahansa. Vaikka meillä kaikilla on oma elämä, niin uskon, että omaan lapseen kannattaa aina olla yhteydessä, sen siteen yli ei mene mikään muu. Jos puoliso (olkoon avo- tai avio- sellainen) on itse kypsymätön, niin hän saattaa olla lapselle mustasukkainen ajasta, jonka vanhempi käyttää lapseensa.
Joskus lapsetkin osaavat olla hankalia ja sekin pitäisi vain jaksaa ymmärtää. Aikuisetkin lapset voivat 'terrorisoida' vanhempansa suhdetta muihin aikuisiin ja silloin tietysti on paikallaan nostaa kissa pöydälle.
Itselleni kävi niin, että vanhin lapseni ei hyväksynyt kumppaniani ja näytti sen kaikessa. Kumppanini lähti tavallaan mukaan tuohon kamppailuun kertomalla minulle jatkuvasti miten ei pidä tuosta lapsesta, ja ettei lapsi ole tervetullut yhteiseen kotiimme. Olin onneton, mutta tein päätöksen ja erottiin.
Jälkeenpäin näen, että olen tehnyt oikea päätöksen. Myös kumppanillani oli lapsia ja vasta nyt omat lapseni ovat kertoneet, että entinen kumppani usein nosti omat lapsensa jokseenkin epäreilusti minun lasteni yläpuolelle - mm. salli heille asioita, joita kielsi jyrkästi toisilta.
Muihin ihmisiin kohdistuvaa ilkeyttä ei pidä eikä kannata hyväksyä milloinkaan. Suojele lapsiasi ja nauti elämästä heidään kanssaan. Toivottavasti ilkeilevä avopuoliso löytää seuraavaksi kohteen joka on yhtä ilkeä kuin hän itse.
Onne tulevaan!