Määräykset tiukentavat koko ajan lämmöneristysvaatimuksia asuintaloissa. Ulkoseinärakenteeseen (myös kattoeristeeseen) pääsee aina ja väistämättä asumiskosteutta. Niin tiiviiksi ei taloa saakaan, etteikö näin jossakin kohtaa kävisi. Vanhastaan on niin, että sisältä falskaava lämpö on kulkenut seinän läpi ja samalla kuivattanut seinää. Miten onkaan nyt, kun seinässä on huimia määriä eristystä? Sisältä tuleva lämpö ei jaksa kuivattaa koko seinää. Jonkin ajan kuluttua meillä taitaa olla uusia ongelmia kosteuden kanssa.
Eristyksen paksuus
Jaapajaa
71586
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos rakenne on ohuella eristeellä se pysyy lämpimänä tuuletusväliin asti ja siten kuivuu helposti. Suurilla eristys paksuuksilla pitää höyrynsulun olla tiivis.
Energiataloudellisestikin nykyisillä eristyspaksuuksilla on tiivyis hyödyllistä. Eristystä ei ole enää nykyisestä mielekästä lisätä vaan tehokkaampaa on keskittyä tiiveyteen. Jos tiiveys on kunnossa ei eristys haittaa.
Tiivistys on helppoa mutta aikaa vievää. Tarvitaan vain kärsivällisyyttä ja liimaa, teippiä ja niittejä säästämättä tehtyjä liitoksia. Myös ilmanvaihto pyritään säätämään alipaineiseksi jotta kostumiselta vältytään.
Jos tiiveys perustuu teippeihin ja liimoihin niin ongelmia on tiedossa. Tuli joku aika sitten vilkaistua kattopaneelin taakse lampun reikää tehdessä ja teipit siellä jo orastavasti repsotteli - kaksi vuotta asennuksen jälkeen... Että silleen. Mitään pysyvästi höyrytiiviitä ratkaisuja on siis turha luulla tekevänsä. Ja vaikkei teipit irtoisikaan niin millä saat uskoteltua kaikille hiirille yms tihulaisille että siihen höyrynsulkuun ei sitten tehdä reikiä.
Onnea ja menestystä vaan kaikille muovikalvo-kivivillataloille joiden rakenteiden toimivuus on nimenomaan höyrynsulun tiiveyden varassa!
Yksi tärkeä tekijä on tietenkin ilmastointi ja sen aiheuttama alipaine.Jos talossa on jatkuva alipaine, niin kosteussulun vuotokohdista on jatkuvasti ilmavirta sisäänpäin eikä kosteus näin mene eristyskerroseen päin. Pitkä vetävä piippu tai sitten kunnon imuri, jonka käytössä ei nuukailla varmaan edistävät rakenteiden kuivana pysymistä.
Alipaine ei estä kosteuden siirtymistä eristeeseen. Rakennuksen kosteudenhallinta on monimutkaisempaa kuin maalaisjärjellä uskookaan. Lisäksi eristeen läpi ulkoa sisään virtaava ilma jäähdyttää sisäpuolisia pintoja ja ne kostuvat. Puukuituvilla ei ole niin herkkä kosteudelle kuin mineraalivillat. Se siis kestää pienet vuodot paremmin.
Tuskin oli tarkoitus sanoa että ulkoilma kastelee eristeet, kun se tulee sisälle? Se jäähdyttää, mutta kosteus tulee sisältä & sisäilman kosteus tiivistyy kylmässä. Jos alipaine ei aina pysy vaan välillä on ylipainetta, niin sisältä menee kosteutta ja se kastelee äkkiä ne kylmät paikat, joista yleensä puhaltaa sisälle -- alipaine yleensä riittää, jos se ei satunnaisesti muutu ylipaineeksi.
Tuo alipaineen positiivinen vaikutus rakenteiden kuivana pysymiseen on tullut siitä, että joskus tutustuessani karjasuojien kosteussulkuihin ja eri ilmastointi järjestelmiin todettiin, että niinkutsuttu tasapaineilmastointi(sekä ilman tulo- että poistoilma hoidetaan koneellisesti) vaatii todella aukottoman kosteusulun, kun taas perinteinen alipaineilmastointi antaa anteeksi pieniä kosteusulun aukkoja juuri tuon ilman suunnan takia ulkoa sisälle.
Puukuitueristeet ja vanhojen talojen purueristeet jopa kuivuvat, kun taas joku karhuntalja on kuin pesusieni, joka ei koskaan kuiva kerran kastuttuaan.
1) Eristetään kerroksittain, sisäpintaan tiiviinpi eriste (esim uretaani), ulkopintaan höttöeriste, tällöin rakenteeseen päässyt höyry kulkee tehokkaasti ulos ja kastepistettä ei välttämättä synny.
2) Eristetään eristeellä joka on tehty sietämään kosteutta, kuten esim. routaeristeet (EPS)
3) Eristetään eristeellä joka ei läpäise eikä päästä sisäänsä kosteutta (Finfoam)