Mitä neuvoja olette saaneet terapeuteilta? Kuinka olla ajattelematta ruokaa? Kehottavatko he noudattamaan jotain tiettyä tarkkaa ruokavaliota vai miten tästä pääsisi eroon?
Mä yritän syödä terveellisesti ja säännöllisesti 3-4h välein, mutta koko ajan vaan odotan seuraavaa ruoka-aikaa.. en näe nälkää, vaan annokseni ovat kyllä suuria, liiankin. Iltaisin nukahdan kuola suupielilläni kun haaveilen herkuista ja joskus herään aamuyöstä päästäkseni pian aamupalalle. Päivät menevät hyvin, mutta iltaisin ja öisin on sitten ahmimisen ja oksentamisen aika.
Ensin saatan ottaa pienen ylimääräisen voileivän.. tai yhden karkin.. "eihän tällainen pieni mitään haittaa". Kohta toinen ja kolmaskaan eivät haittaa.. sitten peli onkin jo menetetty, ahmin kaiken mitä käsiini saan ja oksennan. Eilenkin vedin joulupuuroa neljän edestä ja tuhoutuipa siinä joululahjoiksi tarkoitettuja suklaarasioitakin.
Tiedän, ettei minun pitäisi ottaa sitä ensimmäistäkään konvehtia tai muuta kiellettyä. Jos jotain herkkuja kotona sattuu olemaan, ne piinaavat minua niin kauan kunnes sorrun. Pisimmillään katselin kuukauden ajan veljen suklaarasiaa kaapissa. Ei sitä voinut poiskaan heittää. Sitten kerran sille vain sattui "onnettomuus". Piilottaminenkaan ei auta, jos tiedän että kotoa jotain löytyy, niin kaivan kyllä kaikki kaapit läpi.
Syömiskohtauksiin liittyy myös joku "kielletyn hedelmän" viehätys. Eilenkin tunsin jotain outoa nautintoa, kun avasin valmiita lahjapaketteja ja pihistin parista lahjakorista suklaita..
Tiedän, mitä tulee tapahtumaan kun avaan karkkipussin tai jäätelöpaketin, mutta silloin heitän aivot narikkaan ja pyrin toimimaan mahdollisimman nopeasti, etten ehtisi ajatella tekoni seurauksia. Usein en edes laita ruokaa mihinkään lautaselle - mätän seisaaltani, suoraan purkista vaan, kauhealla vauhdilla.
Ja ties kuinka monta kertaa olen luvannut itselleni, etten tee sitä koskaan enää. Jostain se piru vain aina ilmestyy houkutuksineen. Joulukin pelottaa etukäteen - sukulaiset taas tyrkyttämässä kaikkea. Lupasin taas eilen, etten enää ahmi tai oksenna, mutta samalla tiedän, että jouluna sitä voi olla vaikea välttää. Ahmimisen jälkeen on vain pakko oksentaa, kun on niin paha olo!
Auttakaa..
Mä yritän syödä terveellisesti ja säännöllisesti 3-4h välein, mutta koko ajan vaan odotan seuraavaa ruoka-aikaa.. en näe nälkää, vaan annokseni ovat kyllä suuria, liiankin. Iltaisin nukahdan kuola suupielilläni kun haaveilen herkuista ja joskus herään aamuyöstä päästäkseni pian aamupalalle. Päivät menevät hyvin, mutta iltaisin ja öisin on sitten ahmimisen ja oksentamisen aika.
Ensin saatan ottaa pienen ylimääräisen voileivän.. tai yhden karkin.. "eihän tällainen pieni mitään haittaa". Kohta toinen ja kolmaskaan eivät haittaa.. sitten peli onkin jo menetetty, ahmin kaiken mitä käsiini saan ja oksennan. Eilenkin vedin joulupuuroa neljän edestä ja tuhoutuipa siinä joululahjoiksi tarkoitettuja suklaarasioitakin.
Tiedän, ettei minun pitäisi ottaa sitä ensimmäistäkään konvehtia tai muuta kiellettyä. Jos jotain herkkuja kotona sattuu olemaan, ne piinaavat minua niin kauan kunnes sorrun. Pisimmillään katselin kuukauden ajan veljen suklaarasiaa kaapissa. Ei sitä voinut poiskaan heittää. Sitten kerran sille vain sattui "onnettomuus". Piilottaminenkaan ei auta, jos tiedän että kotoa jotain löytyy, niin kaivan kyllä kaikki kaapit läpi.
Syömiskohtauksiin liittyy myös joku "kielletyn hedelmän" viehätys. Eilenkin tunsin jotain outoa nautintoa, kun avasin valmiita lahjapaketteja ja pihistin parista lahjakorista suklaita..
Tiedän, mitä tulee tapahtumaan kun avaan karkkipussin tai jäätelöpaketin, mutta silloin heitän aivot narikkaan ja pyrin toimimaan mahdollisimman nopeasti, etten ehtisi ajatella tekoni seurauksia. Usein en edes laita ruokaa mihinkään lautaselle - mätän seisaaltani, suoraan purkista vaan, kauhealla vauhdilla.
Ja ties kuinka monta kertaa olen luvannut itselleni, etten tee sitä koskaan enää. Jostain se piru vain aina ilmestyy houkutuksineen. Joulukin pelottaa etukäteen - sukulaiset taas tyrkyttämässä kaikkea. Lupasin taas eilen, etten enää ahmi tai oksenna, mutta samalla tiedän, että jouluna sitä voi olla vaikea välttää. Ahmimisen jälkeen on vain pakko oksentaa, kun on niin paha olo!
Auttakaa..
Vastaukset 3
Vanhimmat
kuulostaa surullisen tutulta. :(
itse olen ollut n.3kk hoidossa. tuntuu ettei tästä pääse millään eteenpäin. voimat on ihan loppu, tekee mieli kuolla. liian raskasta.
itse olen ollut "hoidossa" eli käynyt terapeutilla jo vuoden.muttei paljoakaan ole helpotusta tähäm löytynyt.tai LÖYTYISI,mutta sen vastaan ottaminen on kovin hankaaa :(
kun sanoo että tekee mieli kuolla,niin vähättelee olotilaansa...
tää on varmasti kovempi tuomio kuin kuolema...
Kuka osaisi kertoa, minkälaisen lääkärin vastaanotolle kannattaisi hakeutua? Saako yksityinen lääkäri lähettää potilaasta tietoja kaupungin sairaalaan? Entä mitä hintaluokkaa käynnit suurinpiirtein ovat? Kiitos jo etu käteen.