On helpottavaa huomata, että saman tyyppisistä rytmihäiriöistä kärsiviä on muitakin. Itselläni on kammiolisälyöntejä,jotka tulevat päälle yllättäen,joko pareittain tai joka toinen tai kolmas syke on kammiolisälyönti. Näitä saattaa jatkua muutaman päivän ja yön ajan. Lääkärin mielestä ovat vaarattomia ja määräsi ottamaan Propralia kolmasti päivässä. Tuntuu ettei rytmihäiriöitä oteta vakavasti, lääkärikin vain pitää niitä "tykyttelynä". Perheessäni on jopa kuolemantapaus vastaavien rytmihäiriöiden aiheuttamana, joten ei voi todellakaan pitää kammiolisälyöntejä vaarattomina. Kuinkahan alas pulssin voi beetasalpaajilla antaa pudota?
Väheksytäänkö rytmihäiriöitä
säde
1420602
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minäkin saan silloin tällöin rytmihäiriöitä. Sydän ikäänkuin muljahtaa, jättää välistä tai lyö epätahtiin. Yleensä näitä tulee väsyneenä, krapulassa (joten ei saisikaan paljoo juoda) yms. Mutta kärsin myös paniikkihäiriöistä, joten lääkärit ajattelee että se on vain tykyttelyä. Minulle niitä tulee kyllä nykyisin todella vähän, olen ilman propralia ollut jo pitkään. Vielä viisi vuotta sitten sain lähes päivittäin. se oli hirveetä, koska kuitenkin sitä aina pelästyy ja alkaa odottamaan uutta.
Hyviä jatkoja sinulle! Hyvää joulua!
Jossukka
Mitä haluaisit, että rytmihäiriöille tehtäisiin, jotta "ne otettaisiin vakavasti"? Tuota kannattaa tosissaan miettiä, ettei itselle jää väärää tunnetta siitä, että itseä ei hoideta.
Rytmihäiriöiden hoitoon käytetään monia lääkkeitä. Turvallisin ryhmä ovat erilaiset betasalpaajat (mm. mainitsemasi Propral). Ne eivät pitkään päivttäin käytettynäkään muuta sydämen toimintaa tai rakennetta - hidastavat vain sykettä ja laskevat verenpainetta. Siksi niiden käyttö on turvallista ja yleensä ne vähentätkin oireita sopivalla annoksella.
Muut rytmihäiriöiden hoitoon käytetyt lääkkeet ovat tujumpaa tavaraa ja muuttavat sitä, miten sydän toimii. Ne voivat jopa vaikuttaa sydämen rakenteeseen pitkässä käytössä. Tästä syystä niiden käyttöön liittyy aina riskejä - jopa kuolemanvaara. Lääkäri puntaroi siis lääkkeen aiheuttaman vaaran ja hoidettavan vaivan vaarallisuuden välillä.
Tämä esimerkki ei koske millän tavoin sinua, mutta kerron sen esimerkin vuoksi lääkkeistä puhuttaessa. Esimerkiksi vakavassa vajaatoiminnassa ilman lääkehoitoa potilaat selviävät keskimääräinen 2-3 vuotta ilman lääkitystä. Sydämen toimintaa muuttavilla lääkkeillä nämä potilaat elävät toimintakykysimpänä 5-10 vuotta. Jos samaa lääkettä syötettäisiin vähemmän sairaalle, hän saattaisi elää esim. ilman lääkettä 30 vuotta, mutta lääkkeen kanssa vain 10-15 vuotta muuttuneen sydämen toiminnan takia. Lääkkeet jotka muuttavat sydämen toimintaa auttavat tarpeeksi sairaita, mutta ovat vahingollisempia terveille kuin lääkkeettömyys (tai betasalpaajat).
Sitten on vaihtoehtona leikkaushoidot, mutta niiden avulla ei voida rytmihäiriöitä korjata kuin niiden aiheuttaman syyn korjauksella. Koska tällaista syytä ei läheskään aina voida osoittaa, on leikkaus mahdoton toteuttaa.
Voisit toki vaatia (ja toteuttaakin yksityisellä, jos rahaa riittää), että saat asua sairaalassa ja että pulssisi pitää koko ajan vahtia. Tämä olisi omalle elämänlaadullisesi tosi pahasta ja tuskin olisit yhtään sen tyytyväinen elämääsi, jos sinun pitäisi olla johdoissa koko ajan.
Kyse on siis ennen kaikkea siitä, että milloin hoito on itse asiassa vaarallisempaa kuin sairaus tai milloin hoidot rajaavat elämää enemmän kuin oireet.
Jos yksi viidestä tuhannesta kuolee noiden rytmihäiriöiden vuoksi, on järjetöntä hoitaa esimerkiksi lääkkein, joka tappaa yhden viidestäkymmenestä ennenaikaisesti, vaikka olo vähän paremmalta tuntuisikin. Sekä tykyttely että yksittäiset kammiolisälyönnit ovat vaarallisempia hoitaa tehokkain lääkkein kuin jättää kokonaan hoitamatta. Oireita voidaan helpottaa betasalpaajalla.
Betasalpaajia käytettäessä pulssina 50 alkaa olla aika matala. Matala pulssi provosoi sydäntä lisälyönteihin, joten pulssin pääseminen liian alas lisää oireita.
Kävin yksityisellä aika samojen vaivojen takia. Puhuimme kardiologin kanssa pitkään ja hän selitti melko samalla tavalla asiaa. On vain totuttava oireisiin sillä vaaratonta hoitoa ei ole. Paitsi tietysti propral joka on itseäni auttanut. On vain hyväksyttävä se että noita tulee. Ja uskottava etteivät ne ole vaarallisia.
Kiitoksia hyvästä viestistä Jukka ja jaksamisia alku peräiselle kirjoittajalle. Kyllä se siitä, kun niiden kanssa oppii elämään :o) Minulla on ainakin välillä helpompia kausia.
Potilaille pitäisi aina selittää tarpeeksi jotta he tietäisivät hoidostaan ja siihen liittyvästä tarpeeksi. Jotta he tietäisivät niin paljon ettei tarvitsisi perästäpäin ihmetellä ja kysellä muilta ihmisiltä.
Ei lääkärit ehdi selittään. Potilas ei vastaanotolla välttämättä hoksaa kaikkea kysellä, ihmetys tulee sitten jälkeenpäin. Semmosta se on.
Kenen kardiologin vastaanotolla kävit,minunkin pitäisi tilata aika kardiologille, mutta ei ole mitään kokemusta kuka olisi hyvä ja vielä mukavakin, kun haluaisin saada itselleni niinku "omalääkärin" yksityisesti, jolla aina tarvittaessa kävisin. Kiitos, jos viitsit vastata.
Oletko sinä lääkäri, vai miten tiedät noin paljon tästä asiasta? Tiedätkö on minun käyttämäni Metoprolol tartrate GEA myös turvallinen beetasalpaaja, eli että sekään ei pitkään päivittäin käytettynä muuta sydämen toimintaa tai rakennetta. Kiitos jos viitsit vastata.
Ohjeitani ja kommenttejani tulee lukea maallikon neuvoina.
Mainitsemasi lääke on saman ryhmän beetasalpaaja kuin ne, jotka on tutkimuksissa todettu turvallisksi pitkäaikaisessa käytössä ja joiden ei katsota aiheuttavan pysyviä muutoksia sydämen toimintaan. Kun lääke lopetetaan, on kaikki kuten ennen lääkkeen aloittamista.
Entä kun minulle on määrätty metoprolol tartrate GEAN lisäksi cozaar 25mg päivässä, aiheuttaako se lääke muutoksia sydämen toimintaan, eli onko tuo cozaar "tujumpaa tavaraa"?
En tunne ko. lääkettä.
Jos lääkäri kerran on tämän lääkkeen määrännyt ja katsonut sen tarpeelliseksi, se sitä mitä luultavammin on. He kyllä puntaroivat aina, onko lääkkeestä todennäköisesti enemmän hyötyä kuin haittaa.
Kuten todettua, joissakin tilanteissa sydämen toimintaa muuttavat lääkkeet ovat haittavaikutuksistaan ja sydämelle tekemistään muutoksista huolimatta ennusteen kannalta paljon parempia kuin lääkkeen syömättä jättäminen.
Jos lääkeasia epäilyttää, kannattaa kysyä suoraan lääkäriltä millaisia pitkäaikaisvaikutuksia lääkkellä on ja miksi se on määrätty. Hyvä kardiologi ymmärtää, ettei hänen päätöksiään kyseenalaisteta, vaan että potilas haluaa tietää, millainen hänen hoitonsa on.
Tämän lääkkeen Cozaar 25mg metoprololin lisäksi on määrännyt työterveyslääkäri, joka ei enää ole minun työterveysasemallani, ja jossa hänen tilallaan on nuori venäläinen lääkäri (joka ei ole kovin hääppönen hänen luonaan käyneiden asiakkaiden mielestä ainakaan), eli en voi kysyä lääkkeeni alunperin määränneeltä lääkäriltä asiaa. Osaatko sinä neuvoa ketään hyvää kardiologia, jonka vastaanotolle voisin mennä kysymään asiastani, ja muutenkin tarvittaessa voisi käydä.
En nyt suosittele ketään yksittäistä henkilöä. Yleisesti ottaen parhaita ovat ehkä he, jotka ovat päivittäin suurien sairaaloiden osasto-, poliklinikka- ja salityössä. He ovat tottuneet osastotyössä näkemään, miten lääkkeet vaikuttavat, poliklinikkatyössä kuulemaan erilaisista oireista ja ottamaan kantaa niiden hoitoon sekä salityönsä ansiosta he osaavat kertoa myös kajoavista toimenpiteistä, jos sellaisia pitää harkita.
Apulaisylilääkäri on esimerkiksi hyvä meriitti. Ylilääkärit saattavat olla liian arvonsa tuntevia, mutta hyviäkin tyyppejä heissä toki on.
Tärkeintä on löytää ihminen, jolla on aikaa ja halua kuunnella ongelmaa sekä taito vastata asiakkaan kysymyksiin. Kun menet vastaanotolle, ei ole mitenkään hassua, että otat mukaasi lapun, johon olet parin viikon varrella kirjoittanut kaikki mieltäsi vaivaavat kysymykset.
Onnea kardiologin hakuun. Sydänsairaus on niin suuri ja elämää heilauttava juttu, että epätietoisuudessa ei kyllä kannata elää, jos askarruttavia kysymyksiä on paljon.
Noin minäkin ajattelin joskus, kun minullakin on näitä kammioperäisiä lisälyöntejä, että miksi ihmeessä niitä oikein väheksytään, miksei lääkärit välitä, vaikka kuinka valittaisin, että ne vaivaavat, toteavat vain vaarattomiksi, nuorille tyypillisiksi. Mutta sitten tajusin, että mitäs niille loppujen lopuksi oikein mahtaa, kohtaloni kai sitten on kärsiä näistä koko loppuelämäni, ja siihen on pakko tyytyä, ei auta, vaikka kuinka pelkäisin.
Beetasalpaajaa olen myös saanut, Bisoprololia, siltä varalta, jos muljahtelut tuntuvat oikein kurjilta, ja niiltähän ne kyllä tuntuvat, mutta koska en millään haluaisi ottaa lääkettä, mieluummin koitan sinnitellä tuskissani ja odottaa, jos että ne taas vähenevät, koska pahimmat tosiaan tulevat kausittain.
Tuosta kuolemantapauksesta vielä, että onhan tosiaan olemassa niin vaarallisia kuin vaarattomia rytmihäiriöitä, joista vaaralliset ovat tosiaan onneksi harvinasempia. Akuutti-sivun arkistossakin kerrotaan näin muljahduksen omaisista lisälyönneistä:
"Jos sydän on terve, lisälyönnit ovat vaarattomia. Vaarattomuus johtuu siitä, että lisälyönnit eivät vaikuta sydämen perustyöhän eli sydän pitää edelleen yllä verenpainetta ja –kiertoa. Toisaalta lisälyönnit eivät koskaan johda vakavaan rytmihäiriöön, kuten kammiovärinään. Jos sydän on sairas, hoitoa mietitään tarkkaan."
kannanotoista ja neuvoista. Mietin väheksymisellä lähinnä sitä, miksi ei tutkita häiriöiden mahdollista syytä, vaan hoidetaan vain oireita. Ehkäpä myös lääkärin suhtautuminen minuun sukupuolen perusteella ärsytti, naisillahan näitä kuulemma tapaa olla.
Propralista vielä, olen kuullut sen aiheuttavan pitkäaikaisessa käytössä sydämen vajaatoimintaa. olisko näin?
tappoivat perheenjäsenesi?
viitaten: "Perheessäni on jopa kuolemantapaus vastaavien rytmihäiriöiden aiheuttamana, joten ei voi todellakaan pitää kammiolisälyöntejä vaarattomina."
eli: oliko monitorissa kuollessaan, kun voit todeta, että lisälyönnit tappoivat? toisaalta millä mekanismilla ko hlö kuoli niihin lisälyönteihinsä? näin alkuun..