Mikä on AA:n kanta rauhoittaviin lääkkeisiin?
Kuinkahan moni täällä palstallakin raittiina kulkevista joutuu syömään rauhoittavia, eli alkoholismi on vaihtunut lääkeriippuvuudeksi?
Aikoinaan juttelin työterveyslääkärille, että viina maistuu vähän liika hyvälle ja samalla kysyin pitäisikö mennä A-klinikalle, niin hän naureskeli, että siellä kun annetaan viinan vierotukseen rauhoittavia, niin kohta on samat tyypit koukussa lääkkeisiin.
Itse olen syönyt pameja vuosikausia. Sain kyllä muusta syystä kuin viinan korvikkeeksi. Olin jonkinasteinen sekakäyttäjä. Nyt kun viina on jäänyt, tekisi mieli lopettaa pamitkin. On vain aika kovat vieroitusoireet. Antaako A-klinikka apua tähän?
Puhutaanko AA:ssa yleensä näistä lääkejutuista? Veikkaan, että aika moni kokouksissa kävijä saattaa rauhoittavia käyttää. Nehän ei päälle näy, jos nyt ei ihan purkkikaupalla syö.
Ja miten AA suhtautuu sellaiseen uuteen tulijaan, joka myöntää käyttävänsä pameja?
Kuinkahan moni täällä palstallakin raittiina kulkevista joutuu syömään rauhoittavia, eli alkoholismi on vaihtunut lääkeriippuvuudeksi?
Aikoinaan juttelin työterveyslääkärille, että viina maistuu vähän liika hyvälle ja samalla kysyin pitäisikö mennä A-klinikalle, niin hän naureskeli, että siellä kun annetaan viinan vierotukseen rauhoittavia, niin kohta on samat tyypit koukussa lääkkeisiin.
Itse olen syönyt pameja vuosikausia. Sain kyllä muusta syystä kuin viinan korvikkeeksi. Olin jonkinasteinen sekakäyttäjä. Nyt kun viina on jäänyt, tekisi mieli lopettaa pamitkin. On vain aika kovat vieroitusoireet. Antaako A-klinikka apua tähän?
Puhutaanko AA:ssa yleensä näistä lääkejutuista? Veikkaan, että aika moni kokouksissa kävijä saattaa rauhoittavia käyttää. Nehän ei päälle näy, jos nyt ei ihan purkkikaupalla syö.
Ja miten AA suhtautuu sellaiseen uuteen tulijaan, joka myöntää käyttävänsä pameja?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kuinka paljon sinulla menee Diapameja ja kuinka kauan olet niitä ottanut? Nehän on muuten sairauteen kirjoitettuja lääkkeitä (siellä reseptissä on kohta, jossa kysytään onko kyseessä sairaus), joten ei voi laskea "käyttämiseksi" samoin kuin alkoholi. Mutta koukkuun jää ja koukussa olen minäkin.
Olen ollut jo pitkään sekakäyttäjä...ei voi mitään!
Käytätkö sekaisin lääkkeitä ja alkoholia vai lääkkeitä ja huumeita, esim. pilveä? Käytätkö lääkkeitä päihtymistarkoituksessa vai ns. lääkkeenä? Nämä ovat avainkysymyksiä.
AA on yhden asian liike, elikkä alkoholi, jos lääkäri on määrännyt jollekkin ihmiselle jotain lääkitystä niin ei se ole meidän asia, emmekä me tuomitse ihmistä jolla on joku lääkärin määräämä lääkitys . T:Suomen AA-n jäsen
Lääkkeet ovat potilaan ja lääkärin välinen asia. AA-kokouksessa voi esittää omia mielipiteitään, mutta AA ei ole "virallisesti" ottanut kantaa rauhottaviin lääkkeisiin. Muutoinkaan AA ei ole ilmoittautunut lääketieteessä etevämmäksi kuin lääkärit.
sen jo sanoikin: AA:ssa hoidamme vain alkoholismia.
Lääkeriippuvaisille on ainakin pääkaupunkiseudulla omia ryhmiä.
Laitanpa kertauksen vuoksi listan asioita, mitä AA ei tee. On hyvä tietysti lukea perusmääritelmääkin joskus, jossa myös todetaan, että AA ei ota kantaa mihinkään kiistakysymykseen eikä ole puolustamassa eikä vastustamassa mitään. Ensisijainen tarkoituksemme on pysyä raittiina ja auttaa toisia alkoholisteja saavuttamaan raittius.
Mitä AA ei tee?
- ei suorita jäsenkeräyksiä. AA:han voi liittyä, jos haluaa raittiiksi.
- ei valvo eikä tarkkaile jäsenistönsä elämää. AA auttaa alkoholisteja auttamaan itseään.
- Ei ole valistusjärjestö eikä uskonnollinen yhteisö. Kaikki jäsenet ovat vapaita päättämään omasta henkilökohtaisesta käsityksestään elämän tarkoituksesta.
- Ei ole lääketieteellinen organisaatio, eikä anna lääkkeitä eikä psykiatrisia neuvoja tai ohjeita.
- ei ylläpidä sairaaloita, sairasosastoja tai terveydenhoitolaitoksia eikä huolehdi sairaanhoitoon liittyvistä palveluksista.
- Ei liity yhteen (=sitoudu) mihinkään sairaalaan tai laitokseen. Mutta on yhteistyössä organisaatioiden kanssa, jotka toimivat alkoholismialalla. Jotkut jäsenet työskentelevät näissä, mutta eivät AA:n jäseninä.
- ei ota vastaan rahaa AA:n ulkopuolisista lähteistä, ei yksityisiltä eikä valtion tai kunnan lähteistä.
- ei tarjoa mitään sosiaalisia palveluksia, ei kustanna ruokaa, asuntoja, vaatetusta, töitä tai rahaa. AA auttaa alkoholisteja pysymään raittiina, jotta he voivat itse tienat yllä olevat palvelut.
- ei halua, että sen jäsenten nimiä mainitaan TV:ssä, radiossa tai sanomalehdissä. Jäsenet eivät kerro toisten jäsenten nimiä AA:n ulkopuolella. Mutta jäsenet eivät ole häpeissään AA:han kuulumisestaan. He haluavat vain rohkaista toisia alkoholisteja hakemaan apua AA:sta. He eivät halua tehdä sankareita itsestään vaan haluavat ainoastaan huolehtia omasta terveydestään.
- AA ei laadi suosituskirjeitä yms. valvontaviranomaisille, lakimiehille, oikeuden edustajille, sosiaaliviranomaisille, työnantajille yms...
5mg pameja joskus 10 kpl, että edes pystyy postilaatikolle kävelemään.
Varsinaista sellaista apua niistä ei ole, mitä alkuun. Tulee vain typerä tokkurainen olo. Olen joskus syönyt 100 mg:kin päivässä, eikä muuta kun korkeintaan nukutti.
Tällä viikolla, kun lääkäri ei tietenkään tuollaisia määriä kirjoita ajattelin alkaa vähentää. Olen pitänyt kolme pamitonta päivää. Yhtenä yönä oli pakko ottaa yksi kun heräsin rintakipuun ja hemmetin kovaan särkyyn.
Eilinen meni hyvin, mutta en saanut illalla unta. Yhden 5mg:n otin unilääkkeeksi.
Pakko alkaa ajaa alas tätä rumbaa. Kun ei viitsi käydä vuosikausia kahdelle lääkärille valehtelemassa. Ja kiinnostaisi tietää, mitä munuaiset tykkää loppupeleissä näistä myrkyistä.
Löytää itsensä vielä jonosta odottamassa uusia munuaisia...
asiallista tietoa tuli AA:laisilta.
Olen pelännyt, että kun oon tällainen reppana ja tulee se viinahimo vielä takaisin niin kuinka tällainen hörhö sinne AA:han otetaan vastaan. Jos paljastuu, etten ole täysin 'puhdas'.
Edellyttäen, että en pääse irti tai edes reseptissä lukevaan määrään.
Paljon on ennakkoluuloja, mutta nehän selviää kun kyselee.
Kiitos vielä kerran.
että sinunkaltaisesi ovat suomalaisen päihdehuollon "tuotteita". Arkipäivää, siis.
Alkoholiongelma vaihtuu oikeastaan vielä pahempaan ja vaikeammin hoidettavaan riippuvuuteen.
Juoma-aikani lopussa jouduin yhden kerran käymään katkolla. Ensin oli lyhyt lääkärin haastattelu (3 minuuttia) jonka jälkeen lääkäri sanoi: Me annamme sinulle lääkettä, tulet huomenna uudestaan. No, lääkkeet olivat jotain "pameja", pani ukon uniseksi laakista! Seuraavana päivänä tulin uudestaan, jolloin heillä oli valmis kahden viikon pamiresepti kirjoitettuna! Kieltäydyin kunniasta ja en ottanut reseptiä vastaan koska en ollut ikinä ennen joutunut rauhoittavia käyttämään. Enkä niistä tietoisena halunnut uutta riippuvuutta.
Kerroin tämän vain siksi, että tiedätte miten suomalainen päihdehuolto, tässä tapauksessa A-klinikka, käsittelee asiakkaitaan.
Tuolla menolla joudutaan helposti, LIIAN HELPOSTI, riippuvuudesta toiseen!!!
Diapamista vierotuksia tehdään annosmäärästä riippuen joko avohoidossa kotosalla lääkärin kontrollissa tai psykiatrisessa sairaalassa avo-osastolla. Vierotus on ns. loiventava sellainen ja saattaa kestää kuukausia. Vierotusoireina ovat juuri ne samat oireet, joihin Diapamia on ottanut. Lycka till!
katkolta. En ollut edes viekkareissa kun sinne menin vaan syynä oli lähinnä itsetuhoisuus, mutta sain b-vitamiinipiikin persuksiin ja sellaiset lääkkeet, että norsukin olisi mennyt tajuttomaksi (kolmea eri lääkettä). Ensimmäisenä yönä otin unilääkkeen ja aamulla p*kan maku suussa herätessäni päätin, etten enää ota mitään mitä tarjotaan. Ja tarjollahan olisi ollut. Olisi varmaan kirjoitettu resepti lähtiessäkin, jos olisin pyytänyt.
En nyt sanoisi, että lääkeriippuvuus olisi ainakaan minulle pahempi kuin alkoholismi.
Näiden käytön kanssa pystyy sentään suht. huomaamatta kai kulkemaan tuolla ihmisten seassa.
Alkoholismi kyllä johtaa syvälle ja lopulta hautaan. Ja sitä ennen moneen muuhun murheeseen.
Lähinnä itseäni kyrsii se, että lääke ei toleranssin nousun myötä enää auta siihen mihin se on tarkoitettu. Tulee vain välillä otettua ihan tavan vuoksi vaikka ei tarvisikaan. Varmaan samankaltaista kuin tupakanpoltto.
Nyt on sellainen fiilis, että ajan alas lääkityksen. Kärsin tiettyyn rajaan saakka sitä pahaa oloa. Vasta kun alkaa pumpusta puristaa otan napin. Tuollakin keinolla määrät putoavat melko kohtuullisiksi.
Onneksi Diapam ei maineestaan huolimatta ole kaikkein pahimpia koukuttajia.
Muuten liikunta, kuntoilu molemmat ovat sellaisia, että kun niitä harrastelee tulee sellaiset euforiat päähän, että auttaa.
Kaipa asian voisi lääkärillekin koko karuudessaan kertoa. Tuskin tuo purematta nielee.
Sinänsä koomista, että lääkäri on kohta kymmenen vuotta kirjoittanut samaa päiväannosta. Niin kun ei tietäisi tästä toleranssin noususta.
Jonkinlaista pelleilyä koko lekurissa käynti.
Olen olevinani kunnon potilas ja hän on olevinaan kunnon lääkäri.
AA on ottanut kantaa rauhoittaviin aineisiin (lääkkeet) tuotteissaan:
Kirjassa ELÄMINEN RAITTIINA ja lehtisessä RAUHOITTAVAT AINEET JA ALKOHOLISTI.
Saatavana AA Kustannukselta:
http://www.suomenaa.fi/tilaus/index.html
AA:n kannanotto perustuu AINA KOKEMUKSEEN...
"Kokemuksemme mukaan rauhoittavat aineet johtavat lähes aina juomiseen"
Huom!!! Kannanotto ei ole käsittääkseni puolesta
eikä vastaan, vaan meidän parhaaksemme julkaistu KOKEMUS!!!
Omalla kohdallani on kysymys riippuvuussairaudesta. Joten tuolla aineella/addiktiolla ei sinänsä ole enää väliä. Minä pakenin tunne-elämäni myllerryksiä alkoholiin, masennus-, rauhoittaviin- ja nukahtamislääkkeisiin, nikotiiniin yms.(mukaanlukien erinäiset defebssit/käyttäytymismallit).
Kyse on kuitenkin kohdallani siitä etten ole uskaltanut kohdata tunne-elämääni ja olen tukahduttanut tunteeni, jos haluan toipua minun on suostuttava tuntemaan KAIKKIA tunteita.
Pakeneminen vain pitkittää toipumistani.
Jätin rauhoittavat- ja nukahtamislääkkeet jo ennen AA:han tuloani. Oltuani AA:ssa n.2kk jätin myös masennuslääkkeet. Minulle tuli halu ja rohkeus kohdata maailma sellaisena kuin se on laimentamatta sitä! Totuus olikin tarua ihmeellisempää :)
Totta kai akuutissa tilanteessa on varmasti hyvä käyttää lääkkeitä, mutta toipumisprosessissa tulevia huikeita tunnetiloja ei kokemukseni mukaan kannata lantrata tai kieltää, sillä niiden läpikäyminen palkitaan ;)
on varmaan taustalla. Lapsena tullu joku trauma, sano psykiatri. Sellainen kelpaamattomuuden tunne, joka sai aikoinaan kuntoilemaan eläimen lailla. Kaapin päällystä on täynnä pyttyjä, mutta hintana oli se, että viiskymppisellä on akilles paskana.
Ja kun ei pystyny juokseen, piti tätä riippuvuutta korjata muilla jutuilla, joihin jäi kiinni.
Kyllä kai tässä joulun kunniaksi pitää Jumalaa kiittää, ettei alkoholismi päässy tosi pahaksi. Pitäisi vaan muistaa, etten ole siitä parantunut, vaikka nyt onkin suvantovaihe.
Näin se on. Lapsuudesta ne yleensä (kokemukseni mukaan aina) löytyy syyt ja olosuhteet tälle hyväksynnän hakemisen prosessille.
Minäkin olen harrastanut monia lajeja ja aina "verenmaku suussa" Asenne on ollut, että minun pitää olla paras. Onneksi olen säästynyt vähin vammoin, ja päässyt jo parikymppisenä mukaan 12 askeleen toipumisohjelmaan.
Nykyään vähempikin jo riittää. Eikä aina tarvitse olla mukana toipumisen SM-kisoissakaan enää :)