mulla mies on aika innoissaan.on ihanaa kun mies puhuu ja lepertelee mahalle:) ja kun saatiin äitiyspakkaus ni se oli ihan innoissaan ja kaikki vaatteet on niin ihania miehen mielestä..!
kiva kun ei tarvi yksin odottaa.. :)
hyvää joulua kaikille!=D
kiva kun ei tarvi yksin odottaa.. :)
hyvää joulua kaikille!=D
Vastaukset 9
Vanhimmat
miehelle meni pupu pöksyyn ja tuli melkein ero, toisessa menee jo vähän paremmin, mutta ei se sille kuitenkaan mikään iso asia ole eikä siitä hössötä. Joskus koputtaa mahaan, että kuka siellä on.
Isäntä ei ole mitenkään kamalan kova puhumaan mahalle eikä oikein muutenkaan osaa ajatella vissiin että sieltä joku on tulossa.
Minuahan se tietysti harmittaa hieman mutta se kuulema on miehille normaalia,sitten synnytyksessä menee ihan onnesta sekaisin.
Totta kai välillä seuraa miten mahassa joku potkii ja kuunnellut sydänääniä,nyt kun jo ollaan pitemmällä raskaudesa.
Lapsi on tarkoituksella tehty,mutta antaaa miehen nyt viettää viimeisiä lapsettomia kuukausia,kohta saa kyllä olla riittämiin vauvan kanssa,parempi että silloin edes viimeistään olisi kiinnostunut nyytistä.
Olen hieman kateelinen sinulle,mutta tiedän että mieheni on innoissaan vauvasta,mutta ei vain ole niitä parhaimpia näyttämään sitä.
Onnea odotukseen ja hyvää joulua.
ihan samanlainen eli hillitty odottaja... tiedän, että hän on innoissaan, mutta tavallaan myös hieman "pallo hukassa". Aivan ymmärrettävää. En painosta häntä vaan annan omalla tavallaan ja ajallaan totutella asiaan. On kyllä sanonut tulevansa synnytyksen mukaan.. Välillä silitteleekin ja kuuntelee vatsaa.
Meillä odotetaan toivottua esikoista ja isukki on sellaista itsekseen iloitsevaa tyyppiä. Kavereille jutustelee asiasta silloin tällöin, esitteli heti pakkaustakin illanistujaisissa !) Ja muutaman kerran olen "yllättänyt" ultrakuvia tutkimasta... Mutta ei ole vielä masulle jutellut, potkuja kyllä tunnustellut.
Kova on kuitenkin huolehtimaan, etten liukastu tai kiipeile keikkuvilla tuoleilla. Eli välittää kyllä, muttei hössötä. Taitaa olla pää täynnä ajatuksia isyydestä, lähinnä huolta siitä osaako olla tytölle "hyvä" isä. Omaa isäänsä ei edes muista, raukka.
Isukki on onneksi tulossa mukaan synnytykseen ja suunnittelee kovasti isyyslomaa. Turha painostaa, kyllä se isyys sieltä herää, kun malttaa odottaa!
... kysyy joka päivä töistä tullessaan, mitä masulle kuuluu. Kehottaa mua olemaan rehkimättä ja lepäilemään. Sanoo, että olen kaunis ja että raskaus sopii mulle. On lukenut varmaan kaikki opukset, mitä neuvolasta on saatu ja lähtenyt mukaan perhevalmennuksiin, ultriin ja kerran neuvolaan. On kiinnostunut raskauden kulusta ja hoputti mua pakkaamaan sairaalakassin pari viikkoa sitten. Joka päivä pohtii, että on se ihmeellistä, että meitä on kohta 3 =) Silittelee mahaa ja juttelee sille. Ihana mies ja tuleva isä!
Mun ei tarvinnutkaan omaa selostusta kirjoittaa kun teit sen puolestani! :)
Mun mies siis "täysi kopio" sun miehestä.
Joka päivä osaan olla kiitollinen että tuollainen mies osunut kohdalle.
Mukavaa loppuodotusta ja joulua! =)
Mun mies on ehdottamasti halunnut tulla kaikkiin neuvola-käynteihin ja ultriin mukaan sekä haluaa tulla synnytykseen. Hän melkein loukkaantui kun ehdotin että voi odottaa synnytyssalin ulkopuolella jos heikottaa. Mies kyselee vointiani monta kertaa päivässä, ostaa mitä haluan, juttelee vatsalle ja silittelee, katselee ultraäänikuvia tippa linssissä ja kailottaa kaikille että meille tulee vauva =) Parempaa miestä en voisi toivoa vaikka välillä rupee rasittamaan ainainen hyysääminen.
Minä tunsin olevani vähän ulkopuolinen koko raskausajan. Tottakai ymmärsin miten tärkeitä kaikki liikkeet olivat jne.
Mutta silti tunne oli aika ulkopuolista. Ei potkut oikeasti oikein miltään tuntuneet ulkoapäin, pienemmistä liikkeistä puhumattakaan.
Ultrissa asia olikin huomattavasti konkreettisempi: siellä se vauva on, siellä se liikkuu, silloin asia oli isompi. Mutta kuvat eivät enää jälkeenpäin sanoneet oikein mitään.
Sairaalassa oltiin kolme päivää ennen syntymää. Silloinkin tunsin olevani aina enemmän tai vähemmän ulkopuolinen. Varsinkaan kun mitään ei suostunut tapahtumaan.
Minulle koko lapsi tuli oikeasti todeksi vasta syntymässä. Silloin asia tuli kunnolla konkreettiseksi. Ja sitten se olikin menoa.
mun mies innoissaan ja ihailee myös kasvavaa mahaani. juttelee ja kuuntelee vauvaa. ihan mukava. ei yhtään ahdista enkä tunne itteeni kauheannäköiseksi tms. aika normaali olotila vielä - rv 22
kannustaa ja auttaa ja ymmärtää paremmin ei voisi olla ja ehdottomasti haluaa synnytykseen ja on ollut ultrissa mukava ja pitänyt kädestä kiinni....