Hei!
Kirjoitin aiemmin epileptikoiden väkivaltasuudesta. Mieheni käytös siirtyi melko pian sen kirjoittelun jälkeen sanoista tekoihin, vaikka yritin olla antamatta siihen tilaisuutta. Nyt olemme olleet muutaman viikon erossa, emme ole edes puhuneet. Tuntuu, että sekoan. Olen lukenut epistä kaiken mahdollisen, minkä olen käsiini saanut. En todellakaan odottanut tuota kohtausta edeltävänä iltana, suhteemme saavan tällaista loppua. Vihan tunne miestäni kohtaan on hiipumassa, tilalle on astumassa kaipaus. En tosin ymmärrä tunteitani, miten kyseisen kokemuksen jälkeen enää voi toista kaivata. Kyllä elämä on p**seestä.
Kirjoitin aiemmin epileptikoiden väkivaltasuudesta. Mieheni käytös siirtyi melko pian sen kirjoittelun jälkeen sanoista tekoihin, vaikka yritin olla antamatta siihen tilaisuutta. Nyt olemme olleet muutaman viikon erossa, emme ole edes puhuneet. Tuntuu, että sekoan. Olen lukenut epistä kaiken mahdollisen, minkä olen käsiini saanut. En todellakaan odottanut tuota kohtausta edeltävänä iltana, suhteemme saavan tällaista loppua. Vihan tunne miestäni kohtaan on hiipumassa, tilalle on astumassa kaipaus. En tosin ymmärrä tunteitani, miten kyseisen kokemuksen jälkeen enää voi toista kaivata. Kyllä elämä on p**seestä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sitä en usko et miehesi väkivalta johtuisi epilepsiasta,onko hänellä siitä diaknoosi et hän epilepsian takia olisi väkivaltainen?.taitavat toiset syyt olla hänen väkivaltaansa syynä.
Niin kirjoitit ja tiedän, että moni muukin "hakkaa" vaimoaa ja vaimotkin hakkaa vaimoaan. Se ei koskaan ole hyväksyttävää mielestäni. Oletko aivan varma, että väkivaltaisuus johtui hänen epilepsiasta? Tästä väkivaltaisuudesta sinänsä, että kun mies kumauttaa vaimoaan kaulimella, se on kauhistus, mutta jos nainen sanoo niin tekevänsä, on se hauskaa.
Vähän epäilen, että vaikka kirjoista lukisit, et voi saada tietää, että johtuuko väkivaltaisuus epilepsiasta. Sanoisin, että se voi johtua, mutta voi olla johtumattakin.
Näin tuntemattomana on vaikea auttaa ja sen tiedän, että naiseni ovat minua lyöneet monta kertaa, mutta en koskaan ole lyönyt takaisin. Mistä naisten väkivaltaisuus johtuu? Todennäköisesti kuukautisista ja silti mies niitä kestää. Ymmärrän, että mies on voimakkaampi ja siksi nainen on heikoilla. Lähtökohtaisesti kuitenkin olen sitä mieltä, että väkivalta on tuomittavaa kummankin taholta.
Positiivista: Jos on varmaa, että väkivaltaisuus johtuu epilepsiasta, niin oikean lääkityksen löytyessä, se häviää. Joten nyt olisi tärkeää saada miehesi neurologin tutkimuksiin, sillä jos se johtuu sairaudesta, niin se voi parantua. Jos tilanne jatkuu, niin valitettavasti on varmasti parempi oman terveytesi kannalta, että et asu hänen lähellään. Se, että rakastat ja kaipaaat miestäsi lohduttaa ainakin minua.
Kuinka kauan olet tuntenut miehesi? Onko mahdolista, että loppujen lopuksi on kyse siitä, että epilepsian toteaminen on ollut miehellesi niin suuri "stressin aihe", että väkivaltaiset taipumukset paljastuvat. Vaikea kysymys johtuuko epistä, lääkkeiden sivuvaikutusta vai tuliko vaan todellinen luonne esille tiukan paikan kohdatessa. Ei ole oikein jos miehesi selittää väkivaltaista käytöstä epilepsialla. Lääkärin kanssa kannattaa keskustella. Ja ex-miehesi kannattaa ottaa yhteys esim. lyömättömään linjaan ja hakea apua (viesti ex-miehelle jos hän lukee näitä sivuja) jatkui teidän kahden välinen suhteenne tai ei. Väkivallasta varoittaisin sen vuoksi, että se loppuu äärimäisen harvoin ilman ulkopuolista apua. Ja usein käytös muuttuu rajummaksi ajan myötä. Oli sitten kyseessä naisen tai miehen väkivaltainen käyttäytyminen.
P.S. En usko kuukautisten aiheuttavan naisten väkivaltaisuutta.
Mies sairastanut epiä lapsesta saakka , mutta ei ole sairauttaan hyväksynyt. Ei suostu puhumaan sairaudestaan ja syyttää muita kun asiat menee päin peetä. Ja en todellakaan voi tietää, johtuuko väkivaltaisuus epistä. Yritän selittää joitakin asioita lukemalla, etten itse aivan kokonaan sekoaisi. Sen tiedän, että minun on turha ehdotella neurologilla käyntiä. Sen asian mies saa itse pistää liikkeelle, jos niin haluaa. Tuskinpa meidän juttu enää tulee jatkumaan, täytyy vain yrittää päästä tästä yli.
en tuota väkivaltaisuutta laittaisi kokonaan sillä kuten edellä on jo mainittu niin taustalla on varmaan muitakin tekijöitä jotka purkautuvat näin.
Kerran annat lyödät niin varmasti saat toistekin.
Suosittelen ajan varaamista pari/perheterapeutille ja siellä puhuisitte asianne avoimesti eli mistä oikein on kyse.
Pahan olon tunnetta ei ole lupa purkaa lyömisellä ja ei myöskään henkisellä pahoinpitelyllä. Oikein olet tehnyt, kun olet pois lähtenyt ja et ole hakattavaksi jäänyt.
Itse olen myös usein kohtauksen jälkeen hyvin vihainen, sillä olen niin pettynyt lääkkeisiin ja koko Epin olemassa oloon. Ymmärrän miehesi tuskan. Kuitenkaan hän ei saa kohdistaa sitä sinuun varsinkaan pahoinpitelynä. Jos hän ei Epistään ja pahasta olostaan pysty puhumaan niin terapia todellakin olisi paikka jossa molemmat saisitte puhua tilanteenne avoimesti auki. Saisitte opastusta kuinka erilailla voisi miehesi kohdata vihan tunteet ym...
Ehkäpä sitten voisitte palata yhteen ja elää sovussa ?
Ymmärrän tilanteesi hyvin. Kulutin itse lähes viisi vuotta jahkatessa edes takaisin erään miehen kanssa. Hänellä on runsaasti ongelmia ja erilaisia selvittämättömiä asioita, joiden taakse hän aina pakeni ja joita hän syytti. Järki sanoi jo aika alussa, että suhteesta ei tule mitään. Jotenkin vain jaksoin aina ymmärtää ja toivoa, kunnes tajusin tuhlanneeni lähes viisi vuotta ja menettäneeni itseluottamukseni ja itsekunnoitukseni. Keskeisin syy tähän oli se, että joustin liikaa omista periaatteista ja siedin asioita, joita en oikeasti hyväksy. En kuitenkaan syytä tästä ex-miestäni, sillä hän ei minua siihen pakottanut (vaikka taitavasti manipuloikin). Minun olisi pitänyt tehdä rajat selkeämmäksi,pitää puoliani ja häipyä ajoissa. Mutta kun asiat eivät ole niin yksinkertaisia jos toisesta tykkää ja haluaa. Toivottavasti sinä pystyt päästämään irti. Jos jatkat suhdetta, niin älä siedä huonoa kohtelua. Kukaan muu kuin sinä itse ei pysty pitämään puoliasi, joten mieti missä menee sinun rajat ja pidä siitä kiinni. Muuten voi käydä kuten minulle kävi. Kesti useita vuosia saada itseni kasaan uudelleen.
juuri olen itse selannut tietoja epilepsiasta kun omalla pojallani on oireita ja olen miettinyt samalla tunnenko ketään tuttua kellä olisi epi että jos voisin kysellä. kunnes muistin ex äni.joka oli erittäin väkivaltainen fyysisesti ja henkisesti hän oli joskus maininnut sairastaneensa epiä ja selittävänsä hullun käyttäytymistään sillä mutta ei ainakaan ollut lääkityksellä.3 vuotta siihen suhteeseen uhrasin aika oli lyhyt mutta tuntu ikuisuudelta.siitä suhteesta uskallutuani pois kesti 7 vuotta parantua henkisesti.mutta minä en usko väkivaltaisen käyttäytymisen johtuvan epistä teko syy.neuvoni ois että ota salainen osote ja vaihda puhelin numero ja unohda koko mies!tiedän että kaipauskin on mutta se menee ohi ja kun punnitsee asiota ja sitä pahaa mitä suhteessa on niin kyllä se järjen äänikin sieltä tulee.
niin silloin on väkivaltaisuus tavallista
ymmärrän että olet hämmentynyt,mutta neuvoisin sinua,että miettisit,hän teki sen mitä teki sairaana.ja puheistasi päätellen rakastat häntä.anna anteeksi ja keskustelkaa asiasta.uskoisin sen varmasti parantavan suhteenne ennalleen.kannattaa myös katsoa ettei lääkityksessä ole mikään vialla,sekin voi muuttaa ihmisen käytöstä,koita saada välinne kuntoon ,ole sinä se vahvempi puoli.voimia sinulle.