Tuli viikonvaihteessa sitten mobilisoitua itsensä ahkeraan W123 TE:n etsintään. Ja synkältä näyttää, synkältä näyttää sanoi lääkäri, kun keskiyöllä hiiliproomun ruumassa tähysti pygmin p-aukkoon.
Vain kolme potilasta löytyi katsottavaksi asti, ja nekin olisi voinut hyvin jättää väliiin, jos asioiden todellinen tila olisi ilmennyt alustavissa puhelinjutusteluissa.
Tummanvihreä 230TE oli perussiisti, mutta homma kilpistyi korinvaihtoon, jonka kauppuri myös oma-aloitteisesti toi julki.
Toinen 230 oli taas tekniikaltaan melko valmis. Savutti aika tavalla ja vaihteisto takkusi pahanenteisesti. Sisusta oli suht. siisti irtopäällisten ansiosta.
Yhtä 240-dieseliäkin tuli katsottua. Kone oli kelpo vedossa, mutta kori alkoi muistuttaa miinakentän läpi ajanutta W353 Touringia. Ainakaan painepesurilla en arvaisi lähteä suihkuttelemaan, saattaisivat maalit kuoria helmoista ja pakkelit suunnata maatakiertävälle radalle.
No tänä aamuna sitten aivan sattumalta paikallisella Veijolla tankille tuli lumivalkoinen 280TE. Ei ruosteen hippuakaan, sisusta upea tummansininen plyysi. Jutulle piruuttaan ja koettamaan kepillä jäätä. Malli oli '84 ja kilometrit 235.000, toiselta omistajalta. Varusteet olivat sieltä vauraammasta päästä. Ihmettelin itseksekseni kovin alhaisia kilometrejä, mutta toisaalta yleisilme kertoi, ettei mittaria välttämättä ole ruuvailtu. Tiedä näistä...
Miekkonen totesi, että enpä taida myydä ja jos myisinkin, niin etpä taida maksaa lunnaita. Totesin, että olkoonkin siisti, niin 5000 erkkiä on turhan paljon.
No, täytyy jatkaa etsintää, kantaa tuntuu olevan vain niukasti. Ja jostain syystä, kun farkku saa kyytiä, niin pitokin on sitä sun tätä. Toinen ääripää on sitten tämä viimeinen esimerkki.
Vaan kai se on niin, että hyvää ja halpaa ei saa samasta hyllystä. Paitsi tuurilla - onko niin, että oma tuurikiintiö on jo käytetty tämän 126:n kanssa ;)
Tai sitten pitää suunnata katsetta 124:n suuntaan. Farkkujakin tuntuu näkyvän aika tiheään.
Vain kolme potilasta löytyi katsottavaksi asti, ja nekin olisi voinut hyvin jättää väliiin, jos asioiden todellinen tila olisi ilmennyt alustavissa puhelinjutusteluissa.
Tummanvihreä 230TE oli perussiisti, mutta homma kilpistyi korinvaihtoon, jonka kauppuri myös oma-aloitteisesti toi julki.
Toinen 230 oli taas tekniikaltaan melko valmis. Savutti aika tavalla ja vaihteisto takkusi pahanenteisesti. Sisusta oli suht. siisti irtopäällisten ansiosta.
Yhtä 240-dieseliäkin tuli katsottua. Kone oli kelpo vedossa, mutta kori alkoi muistuttaa miinakentän läpi ajanutta W353 Touringia. Ainakaan painepesurilla en arvaisi lähteä suihkuttelemaan, saattaisivat maalit kuoria helmoista ja pakkelit suunnata maatakiertävälle radalle.
No tänä aamuna sitten aivan sattumalta paikallisella Veijolla tankille tuli lumivalkoinen 280TE. Ei ruosteen hippuakaan, sisusta upea tummansininen plyysi. Jutulle piruuttaan ja koettamaan kepillä jäätä. Malli oli '84 ja kilometrit 235.000, toiselta omistajalta. Varusteet olivat sieltä vauraammasta päästä. Ihmettelin itseksekseni kovin alhaisia kilometrejä, mutta toisaalta yleisilme kertoi, ettei mittaria välttämättä ole ruuvailtu. Tiedä näistä...
Miekkonen totesi, että enpä taida myydä ja jos myisinkin, niin etpä taida maksaa lunnaita. Totesin, että olkoonkin siisti, niin 5000 erkkiä on turhan paljon.
No, täytyy jatkaa etsintää, kantaa tuntuu olevan vain niukasti. Ja jostain syystä, kun farkku saa kyytiä, niin pitokin on sitä sun tätä. Toinen ääripää on sitten tämä viimeinen esimerkki.
Vaan kai se on niin, että hyvää ja halpaa ei saa samasta hyllystä. Paitsi tuurilla - onko niin, että oma tuurikiintiö on jo käytetty tämän 126:n kanssa ;)
Tai sitten pitää suunnata katsetta 124:n suuntaan. Farkkujakin tuntuu näkyvän aika tiheään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Alkoi taas meikäläisen kuola valua, kun tuon 280TE:n mainitsit...
Jos kohta eivät kilometrit kovin alhaiset ole: meidän pihassa W123 on samaten -84 syntynyt ja taulussa on parhaillaan 240 tkm, eikä sitäkään mittaria ole ruuvattu. Tasatahtiin mennään siis.
Pitikin poiketa jo eilen tänne kertoilemaan, että tein viikonloppuna parikin T-malli-havaintoa. EIlen Kemiönsaarella (katso kartasta)pyöri todella siisti vaaleanvihreä S123, ryhdissään ja "pehmeillä takapenkeillä". Enempää ei ehtinyt katsoa marketin pihalla, mutta epäilen että bensakoneella oli sekin: myöhemmin liikenteestä bongattuna auto vaikutti kulkevan aika ripeästi ja mustitta savuitta.
Se toinen havainto olikin tyypillinen metallisininen 240TD. Kunto hyvin keskimääräinen ja vain äkisti Nesteen pihalla tarkastettu. ´
Mutta kyllä näitä siis on. Toki etsintä saattaa olla melkoista lottoamista, mutta ehkä sen arvoista.
No juu, kun mainitsit niin voidaan 230-240 tkm huiteilla olevia lukemia pitää suhteellisina. Reilu 13 tkm vuotta päälle on reippaasti alle suomalaisen keskiarvon (olikohan viimeksi annettu sellainen luku kuin n. 17.500 km/v??).
Toisaalta juuri näitä bensa-Mersuja löytyy hyvinkin vähän ajettuina. Jos dieselissä tyrkylle laitetaan 18 v. ja alta 300 tkm, niin myyjä saakin olla melkoinen verbaalivirtuoosi ja tositteitakin pitää löytyä vino pinkka.
Vaan dieselkohtaloitakin on. Melko läheinen, vaan ei aivan sentään verisukulainen, herrasmies osti itselleen 50-vuotislahjaksi punaisen W115 240D:n, kunnon pystärin hyvillä varusteilla. Tämä siis 28 vuotta sitten v. '74. Nyt auto on eläköitynyt yhdessä omistajansa kanssa, viimeksi matkaa oli kertynyt n. 130 tkm.
Tosin paapalla ei ole korttia ollut enää 8 vuoteen. Rollaattori kylläkin.... Pystis on suojassa, lienee sitä käytettykin aika ajoin. Saas nähdä, mitä perikunta aikanaan autolle keksii.
Ettei vaan se pystylamppu ole Oulun seudulla? Tämä kaveri (jos 60-vuotiasta miestä voi kaveriksi kutsua) jolta W123:n ostin, kertoili jostain enostaan tai sedästään, jolla myös tällainen priima W115 on. Ja siis Oulussa. Ja värikin oli punainen...
Olisi siinä oiva todiste siitä, että maailma on jokseenkin pieni.
Satuin muuten eilen hauskan pihan ohi kulkemaan. Vasta ajellulla nurmikolla -käsittääkseni jonkun kesämökki- seisoi ripirinnan viimeisen päälle kunnostetut W115 ja Volvo 144. Molemmat siis 70-luvun huippuautoja, ja mahtavassa kondiksessa ja ajanmukaisissa väreissä.
Kivat oli mökkiautot jollain, ja kun vieressä oli vielä joku vanha Frisco-aurinkovarjo, niin tunnelma oli kuin Kivenpyörittäjän kylä-leffasta...
Ei välttämättä alta pois tuokaan teoria. Jos W115:n oululaisella omistajalla on ollut tai on edelleen kesä-/kakkosasunto Kangasalla Längelmäveden rantamilla kolmisen kilometriä Vehoniemelta Tampereelle päin, niin siinä tapauksessa maailma on pieni.
Tämä herrasmies sattui aikoinaan seurustelemaan silloisen tyttöystäväni leskiäiteen kanssa... :D. Enpä ole miekkosta nähnyt tämän vuosituhannen puolella ja tämän kypsemmän pariskunnan suhdekin taisi karahtaa rantakiville jo vuosia sitten. Saattoi isäntä pitää Pystistä paremmin kuin emäntäväkeä....
Meneepä hienoksi -- kesämökistä en tiedä. Jos muija sai pitää erossa mersunkin, niin sitten tiedämme ainakin kaksi jokseenkin toisiaan muistuttavaa tapausta, heh.