Taas yksin ihmisten ympäröimänä, minun tuntemiseni ei ilmeisesti ole kenellekkään minkäänlainen status. Katselen ja kuuntelen kun tekopyhät teeskentelijät viihtyvät keskenään ja nauttivat kaltaistensa seurasta. Keskustelujen älykkyystaso on aivan normaali, eli noin miinus nolla. Evoluutio on kummallinen asia, ajan saatossa se on pukenut apinoille vaatteet. Kännykätkin on keksitty, niillä on mukava juoruta muiden tekemiset. Kuullostaa ehkä synkältä, mutta olen tutkinut ihmisten laumakäyttäytymistä aika paljon. Masentavaa tietoa, se eriyttää. Jännä juttu, olen pohjimmiltani sosiaalinen ja hyväntahtoinen, mutta en vain jaksa teeskennellä nauttivani tyhjänjauhamisesta ja kumartaa lauman kurkoja muiden mukana. Olen siis outo, ja minua täytyy siksi syrjiä. Kuitenkin minä olen se, joka on ihmisiä auttanut pelkästä hyväntahtoisuudestani vuosikausia, mutta kukapa sellaista muistaa, kun minä tarvitsisin apua? Ei minulle tarvitse edes moikata, enhän ole Ville Valon pikkuserkku, eli siis itsekkin lähes rock´n roll! Muistan niitä aikoja, jolloin sain elää kunnon kavereiden seurassa, nyt olen kuin toisessa synkässä ulottuvuudessa, jonka ihmisistä saa etsiä hyviä puolia suurennuslasilla. Kun hetken luottaa, ja selkänsä kääntää, niin taas on tikari selässä. Jännä juttu, miten joltakin ihmiseltä voi vaatia niin paljon...80 % ihmisistä, jotka luulin joskus tuntevani suhtautuvat minuun väheksyvästi, eivätkä yleensä edes tervehdi kuin aivan pakosta. Sitten nämä samat ihmiset arvostelevat minua kun en osallistu heidän hauskanpitoonsa, enkä juurikaan hymyile. Yksinkö minun tulisi hymyillä? Hymyilyttää...On niitä hyviäkin ihmisiä vielä jäljellä, kaikki eivät ole vielä hävinneet evoluution kilpajuoksussa sukupuuttoon.
p.s. minulla ei ole muuta asenneongelmaa kuin realismi.
p.s. minulla ei ole muuta asenneongelmaa kuin realismi.
Vastaukset 21
Vanhimmat
kirjoittaja! Yksinäinen kirjailijako siellä ruudun toisella puolella häämöttää?
Kerro mulle edes ikäsi.
nimim. tekstiisi ihastunut
En ole kirjailija, mutta nautin suuresti kirjoittamisesta, se on minulle eräänlainen harrastus ja tapa purkaa tuntojani sekä saada aikaan jonkinlaista muutosta...ja ikäni on 35 vuotta.
Niinpä niin... itse olenkin vasta yhdeksäntoista. Kysyisin sulta pari hupsua kysymystä!
ensimmäinen: Kun sanoit kirjoittavasi paljon, niin luetko myös paljon?
toinen: Mikä on horoskooppisi?
Ihan pakko tietää.. en tiedä miksi.
Joskus nuorempana tuli luettua todella paljon, valvoin usein aamuviiteen, kun en malttanut lopettaa kesken hyvää kirjaa. Ja aamulla silmät ristissä kouluun...Ainoat kirjat, jotka eivät koskaan kiinnostaneet, olivat koulukirjat:) Lukiossa lyötiin yhden luokkakaverin kanssa ekaluokalla kättä päälle, että koulu mennään lukematta läpi. Sopimus piti:) Horoskooppimerkiltäni olen skorppiooni. Skorpparin kuvaus sopii minuun kyllä todella hyvin...Miten sinä, pidät ilmeisesti lukemisesta? Minkälaisia kirjoja luet?
sellaisia 100-200 sivuisia kirjoja, jotka pohjautuvat fiktiolle. Kovin paljoa tietokirjallisuutta en lue, en ainakaan vapaa-ajallani (olen opiskelija eli joudun toisaalta lukemaan). Ja mitään rankkaa en lue. Rankalla tarkoitan yksinkertaisesti paksua kirjaa tai kirjasarjaa, kuten esimerkiksi Taru Sormusten Herrasta. Todella hyväksihän sitä kirjasarjaa on kehuttu, mutta en viitsi edes aloittaa :D Osasyynä juuri se, että jos en malttaisi jättää yöllä lukemista kesken. Niinpä valitsenkin vain suhkoot ohuita kirjoja luettavikseni. Mutta mikään hirmulukija en ole! Luen vain silloin tällöin...
Vai että Skorpioni. Skorpionin parhaaksi ominaisuudeksi sanotaan idealistisuutta... Noloa myöntää, että luen välillä horoskooppeja, mutta niille on niin kiva nauraa! Uskon niihin "puoliksi" (mikäli puoliksi mihinkään voi uskoa... :D). Hyvät puolet uskon niistä, huonot torjun ;)
Ja ai niin, itse olen Jellona...
Arvioisin, että noin 85 % lukemistani kirjoista on fiktioita. Mielikuvitusta ne ainakin kehittivät...Lähinnä käyttäytymistieteen kirjojakin tuli kahlattua, ongelma on vain se, että liian monet tiedekirjat ovat sivistyssanoja pullollaan ja kuivasti kirjoitettu. Olemme suomessa, joten miksi ei käytettäisi kirjallisuudessa omaa kieltämme, onko kaikki pakko vääntää englantiin pohjautuviin lainasanoihin? Miksi sanotaan evaluointi, kun voitaisiin sanoa arviointi? Ehkäpä siksi, että se kuullostaisi fiinimmältä, ja antaisi sivistyneemmän vaikutelman. Minusta sivistyssanojen liiallinen käyttö on tapa osoittaa oma sivistymättömyytensä...
Koitahan jellona pärjäillä ja opiskeluintoa sinulle! Voiko kysyä, mitä alaa opiskelet?
kehtaanko kertoa. Se on niin ristiriidassa noiden kaikkien astrologia höpinöiden kanssa ;D
No, hyvä on. Religion.
Menestystä sille tielle! Siinä voi ainakin auttaa kanssakulkijoitaan...
Kiitospa kiitos :)
Hyvää tavaraa...
Pahalta tuntuu minustakin usein ihmisten seurassa, liian pahalta. Hyvä tahto ja vilpitön auttaminen ovat kateissa keskuudestamme.
Ja jalkoihin tallaantuu se, joka jää jonkun ajatuksen varaan.
Minä en ole sosiaalinen vaan murjottava erakko. ; )
Elän itselleni rehellisesti.
Mutta sen sanon, että voi kumpa pääsisi ihmiselämän aikana useammin kosketuksiin oikeanlaisetn ihmisten kanssa.
Mutta sekin tieto jo helpottaa, että teitä on olemassa. : )
Niin totta olivat kirjoituksesi huomiot kanssaihmisistä. Mutta oma kokemukseni, hivenen epäsosiaalisena otuksena, on sellainen, että porukkaan kuulumatonta kohdellaankin hiukan alentuvasti, ulkopuolisena ja sitä tikaria on helpompi iskeä ulkopuolisen selkään kuin heiluttaa porukkaan kuuluvien suuntaan. Huomaan sinun kyllästyneen totaalisesti näihin sisäpiiriläisiin ja suhtaudut hiukan aggressiivisesti heihin, mutta oletko ajatellut, että voisitkin liittyä heihin? Juttujen laatu paranee heti, kun pääset niitä itse mukaan kehittelemään ;) Ulkopuolisena oleminen on haastavampaa kuin ryhmässä, vaatii paljon enemmän luonnetta ja rohkeutta. Hintana "omasta rauhasta" on kuitenkin aina nämä sosiaaliset ristiriidat.
Tikari. Voisitko maiIata muIIe? Oisi kiva vaihtaa ajatuksia. Juttusi oIi kuin omasta päästäni:)
[email protected]
Johan me mailailemme, etkö tunnistanut?
T: Kulkija.poika
Asia on vain niin, että haluan kuulua ainoastaan tasa-arvoiseen porukkaan, jossa heikommista pidetään huolta, eikä heitä käytetä häikäilemättömästi hyväkseen. Pienissä yksiköissä tämä on mahdollista, mutta laajempana kokonaisuutena tämä toteutuu ainoastaan valtiossa nimeltä utopia. Yleinen sääntö on, että kahden ihmisen ollessa keskenään toinen on alistetumpi, ja kolmen porukassa kaksi muuta sorsii tavalla tai toisella kolmatta. Itse en sorsi ketään ilman syytä, enkä halua kuulua laumaan, joka toimii väärin.
Myytti yksinäisistä susista on vain tarua; susi on laumaeläin, eikä yksikään susi selviydy pitkään ilman laumaa. Valitsen kuitenkin mieluummin tuhon kuin väärän lauman...
Etkö muistanut, että skorpionit voivat olla mustasukkaisia:) Minä olen nyt mustasukkainen itselleni, kun nettiystäväni yrittää mailata toiselle nimimerkilleni:) Saatan nyt meditoida itseltäni auki kaikki 7 sakraa, levitoida avaruuteen ja paiskata maan päälle komeetan!
No ei, leikilläni minä vain...Enhän minä tänne komeettaa paiskaisi, korkeintaan pari keskikokoista asteroidia:)
enemmän kuin itse kerrot.Se mitä minulle tuli ensin mieleen sinusta,oli pohdiskelija,joka elää tarkkailemalla muita ja muiden toimintatapoja.Jonakin päivänä huomaat, että elämäsi liiteli ohitsesi ja et muistanut itse elää ollenkaan.No tapahan se on tuokin elää.
Itse elän laumaelämää unohtamatta itseäni,olemalla oma itseni ja oma persoonani. Annoit kuvan,ettet usko sellaiseen ja valitset eri tien, erakkona olemisen.Koska uskot vain yhdenlaiseen toimintatapaan. Onnellisuushan muotoutuu omista valinnoista.Sanoit, ettet "sorsi ketään ilman syytä".Mielestäni ketään ei tarvi sorsia ollenkaan ei laumassa tai lauman ulkopuolella.No... maailma on tulvillaan ihmisiä, jotka elävät eri tavalla.
Minä elin, lauloin ja join. Kuljin ja unelmoin, ja koin enemmän kuin monet koko ihmiselämänsä aikana. Kerran olin kuningas, taistelin ja voitin voittamattomia, kunnes näin pedon kasvot, ja he iskivät tuhatpäisenä joukkona kimppuuni, sillä eivät he minua yksin olisi koskaan voittaneet. Pedon nimi on Homo Sapiens, pelkurimainen rotu, joka uskaltaa hyökätä vain silloin, kun uhri on ensin ylivoimalla valmiiksi nujerrettu. Minut petettiin, tikari iskettiin sieluuni ja minut jätettiin kitumaan varmana siitä, etten voisi koskaan selviytyä. Et voi koskaan kuvitella sitä tuskaa, jonka jouduin kokemaan, sillä minä koin ilmestyskirjan helvetin tuskat vain päätyäkseni kiirastuleen, josta jouduin vuosien kuluessa itseni nostamaan. Kauhujen ja kidutuksen helvetistä minä toin mukanani viisautta, inhimillisyyttä ja lisää rakkautta. Haluan kuulua hyvään kaveriporukkaan, mutta en enää koskaan janoa arvostusta, sillä kerran minulle ovat osoittaneet kunnioitustaan kaikkein korkeimmat... Minua hymyilyttää, sillä jos sattumalta tapaisit minut, ja tulisit juttelemaan kanssani, niin todennäköisesti miettisit, että kuka on tuo lempeästi hymyilevä kohtelias herrasmies...Mutta minä olen itse valinnut sen tien, jota haluan kulkea, sillä vain siten voin hampaita harjatessasi katsoa tyytyväisenä peiliin, ja hymyillä näkemälleni.
jatkuu. Herätit kiinnostuksen. Tekstisi on kamalan raskasta luettavaa ja vaatii keskittymistä, että ymmärtää mitään. En ajatellut yhtään minkänäköinen olisit. Nyt kun ajattelen, ; olet varmaan just mitä sanot. Mennään vaan aikakoneella tuhansien vuosien taakse ja katsellaan maailmaa...
Ehkäpä joskus kerronkin...Olisin voinut kirjoittaa tarinani täsmällisemmin, mutta tähän en halunnut ryhtyä. Elämä on aina kokonaisuuksiensa summa, ja minun kertomukseni on täten myös kertomus elämääni vaikuttaneista ihmisistä, joiden tekemisiä en halua täsmällisemmin kuvailla. Mutta lyhyesti sanottuna, minut murrettiin, ja vajosin. Siitä voisi käyttää termiä mielenterveysongelma, mutta se voisi antaa kuvan, että tila oli minusta johtuvainen. Ei ollut, mutta elinympäristö oli todella sairaalloinen. Selvisin siitä vain joutuakseni toteamaan, että niin monet, joiden kanssa olin viettänyt upeita hetkiä, käänsivät minulle selkänsä. Näin tehdessään he rikkoivat kauniit muistot. Minulle jäi vain kourallinen uskollisia ystäviä, muut löivät leiman otsaan,ja noudattivat periaatetta " Joka kerran keksitään, se loppuiäksi tuomitaan". Orjantappuraa...
Minulle jäi aikaa pohtia, ja minä mietin elämää ja ihmiskuntaa. Kaunis petojen asuttama planeetta...Olen kuitenkin avoin uusille ihmissuhteille ilman ennakkoluuloja, mutta en halua kuulua sikamaisesti käyttäytyvään porukkaan, joka alati juoruaa muista ja syrjii henkilöitä, joita he eivät edes pintapuolisesti tunne. Vaikkakin poikkeuksia on, niin tämä on todellakin kaksikielinen maa; täällä puhutaan käärmeenkielellä! Edestä hymyillään, ja takaa puukotetaan...
Ja aikakonetta odotellessa voisi kuunnella Eppu Normaalin Tähdenlennon tiellä, siinä on kaunis biisi:)
Olen huomannut aivan saman ilmiön ihmisten keskuudessa kuin sinä.Sen, että ihmiset puukottavat selkään ja hymyilevät edessäpäin.Se on mielestäni aivan hurjasti lisääntynyt.Mihin se sitten johtaa;kauhistuttaa pelkkä ajatus.Ja se jos mikä ahdistaa niin monia. Sen takia ihmiset hankkivat kaikenlaisia suojautumiskeinoja, kun eivät kestä. Kyllä siinä on monen mielenterveys vaarassa. Näiden asioiden pohtiminen auttaa jonkun verran tai ahdistaa kahta kauheammin.Mitä pitäisi sitten tehdä. En tiedä vastausta.Tuskin kukaan tietää...