Olen miettinyt siunaus sanaa.
Onko mielestänne taloudellinen menestyminen siunaus?
Onko suuri lapsikatras siunaus?
Missä kohtaa tulee siunauksen ja taakan raja?
Terveys on siunaus?
Aviopuoliso-perhe on itsessään sinaus?
hmmmmmmmm
Onko mielestänne taloudellinen menestyminen siunaus?
Onko suuri lapsikatras siunaus?
Missä kohtaa tulee siunauksen ja taakan raja?
Terveys on siunaus?
Aviopuoliso-perhe on itsessään sinaus?
hmmmmmmmm
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itse asiassa uskovainen ei saa edes käyttää järjellistä pohdintaa tällaisissa asioissa. Kun Jumalan valtakunta on löytynyt kaikki muu sen mukana annetaan. Ei muuta kuin lujasti uskoo vain niin kaikki menee omalla kohdalla suunnitellusti.
Armonvuonna 2002 suviseuroissa puhuja ilmaisi asian ytimen näin: -Uskovaisten joukkoa voidaan verrata polkupyörällä ajavaan ihmisten jonoon, jossa ei tarvitse muuta kuin polkea vain. Sivulle vilkuileminen ja vauhdin hiljentäminen tai kiihdyttäminen, jarruttaminen, polkemisen lopettaminen tahi muu vastaava häiriö on huono asia. Ei muuta kun polkee vain katsoo kaverin selkää niin suunta on oikea.
Minäkin olen kiinnittänyt huomiota tällaiseen vertauskuvalliseen propagandaan. Uskovaisena elämistä on verrattu junamatkaan: ei pidä hötkyillä, huolehtia vain ettei nuku oman aseman ohi.
Täysin vastoin Raamatun opetuksia! Jokaisen pitää arvioida kaikkea opetusta Raamatun valossa, tutkia kaikki ja pitää vain se mikä on hyvää. Jos joku profetoi, toisten pitää arvostella - tietysti taas Raamatulla.
Lapsen kaltaisuus uskossa ei tarkoita lapsellisuutta ja vastuuttomuutta opetuksessa.
Pitäisikö aivot laittaa tarakalle ja polkea, vaikka kärkimies ajaisi jyrkänteeltä alas? Sinne vain koko kööri rotkon pohjalle? Minä en uskaltaisi luottaa ihmisjohtajan erehtymättömyyteen, vaan vilkuilisin kyllä maisemia ja arvioisin matkan turvallisuutta.
Aivot vaan narikkaan: muuten ei tule uskovaista. Epäilyä ei uskovaisten keskuudessa sallita.
Niin. Minusta tuo pyöräjonovertaus on hieman huono. Kunnon uskovaisille kun riittäisi iso tandemi. Kun omat voimat loppuvat, voi jalat nostaa polkimilta ja matkata silti porukalla oikeaan suuntaan.
Oikeesti hyvin heitit sen kummemmin siäsltöä pohtimatta.
Aivot tarakalle" =)
Minusta on jo tuntunut pitkään, että aika moni on tässä tandemissa nostanut jalkansa polkimilta. Nyt on kohtuullisen loivaa alamäkeä päästelty, ja näyttää suunta muuttuvan ylöspäin viettäväksi. Kauemmaksi ei juuri enää näe, ilma väreilee ja niillä jotka vielä polkee pukkaa ihan hiki pintaan.
Vapaamatkustajat vaan jo ovat odotelleet aikansa, ja kun painetun sanan kautta kärkimies on koettanut saada porukan polkemaan, niin on alkanut kuulua vastaansanomista.
Että mitähän se ohjaaja nyt meinaa, kun kaikki ei ole aivan kybällä mukana?
uupumus kantapäillä väsyneet polkijat huohottavat lääkkö..lääkkö...
musta haavi käy heidän ylitseen... uupumus voittaa ja viimeisenä sanoina veli veljelle: "nään kaksikymmentä kolehtihaavia.."
"on komeaa kateltavaa...aah...h."
* * * LOL * * *
Ja näin saivat humoristit itselleen kunnon naurut (ja tosikot lähtevät hakemaan kunnon narut).
* * * LOL * * *
:-) :-) :-) :-) :-)
Minusta omaisuus voi olla siunaus tai kirous tai molempia. Siunaus se on silloin, kun ei puutu mitään, mitä tarvitsee, eikä tarvitse mitään, mikä puuttuu.
Kirous se on silloin, kun sekään ei riitä tai silloin, kun ei enää voi tarpeen vaatiessa sanoa niin kuin Job: "Herra antoi, Herra otti." Tai silloin kun ei ole enää valmis antamaan ja lainaamaan sille, jolta puuttuu.
"Kirous se on silloin, kun sekään ei riitä tai silloin, kun ei enää voi tarpeen vaatiessa sanoa niin kuin Job: "Herra antoi, Herra otti." Tai silloin kun ei ole enää valmis antamaan ja lainaamaan sille, jolta puuttuu. "
--------------------------------
Tämä lainattu teksti oli mielestäni aika hyvä vastaus?
Job vertaus on hyvä ja Kirousko lienee silloin jos kaiken menettää ja ei voi sanoa Jobin sanoin "Herra antoi, Herra otti". Vaan itkee ja kiroaa surkeuttaan ja kohtaloaan ja on tyytymätön.
Toisaalta onko mahd.maallisen menetyksessä siunauksensa sellaiselle, jolle maallinen on merkinnyt liian paljon? Silloin avautuu ymmärtämään, että usko on lopulta tärkein ja ainoastaan se on ainoa "mammona" jota kannattaa tavoitella.
-----------------------------------
Kirous taloudellinen rikkaus voiolla silloin, kun mikään ei enää rittä ja mammona astuu korkeimmalle paikalle ohi Jumalan.
Jumala on aina tärkein. Usko sydämellä on suurin rikkaus.
Taijos tulee saidaksi, eli ei siitä paljosta kykene antamaan tarvitsevalle.
....................................
Jumalan siunaus mielestäni voi olla myös maallinen rikkaus, menestyminen jne...,aivan kuten terveys ,uskosta osallisuus jne...
Kunpa Jumala antaisi valvovan ja viisaan sydämen sellaiselle jolla maallista on suotu.
Antaisi sydämen nähdä "oikea taivaallinen mammona " tärkeimpänä kaiken maallisen keskellä.
Maailmassa on niin paljon vähäosaisia että kunpa rikkailla olisi sydäntä nähdä ne jotka apua tarvitsevat.
Eievät tuntemani vanhoillislestadiolaiset tässä suhteessa poikkea mitenkään muusta väestöstä: pitää pyrkiä duuneihin joissa saa fyffeä mahdollisimman paljon.
Mitäpä tykkäätte tästä lainauksesta: "Ei minusta ole suuri häpeä olla pienipalkkainen valtion virkamies ja saada 30% vähemmän kuin tällä koulutuksella keskimäärin. Ei meitä tarvita kuin muutama, niin jopa samalla rahamäärälla luodaan työpaikka jollekin muulle."
Mammonaa saa kahmia suokuokalla... ei ole rajoja,eikä maallisen kunnian suuruuden pelkoa vl:llä tulojen ja varallisuuden kartuttamisen suhteen.
Aplodejakin saa ottaa vastaan optionjaossa ja sijoitusvoittoja kääriessä. Siunaustahan se on jos on onnistunut laittamaan firman ,joka minimipalkalla ammattiliittoon kuulumattomia vl-työntekijöitä ja muita riistää.
Kumma kyllä laulajana esiintyvänä ammattiaan harjoittavaa MENESTYJÄÄ jo ohjataan taivaaseen höyrypuolelle.