silti onnellinen....

paljon on koettu kirjoitti:

ajttelin kirjottaa sellaisesta aiheesta kuin anteeksi anto ja rakkaus... itse olen elänyt parisuhteessa nyt noin 6 vuotta ja paljon on mahtunut matkan varrelle, molemmat ollaan petetty kerran ja niistä ollaan selvitty puhumalla vaikka se niin hölmöltä kuulostaakin ni molemilla kerroilla on meidän suhde vaan vahvistunut. ja molemmat pettämiset on ollut känni sekoiluita joista myöhemmin on tuntenut niin pahaa oloa että on ollut pakko kertoa totuus. koko meidän suhde on ainakin perustunut rehellisyyteen! tajusin vaan äsken että olen onnellinen vaikka on kaikkea tapahtunut ja mieheni sanoo vieläkin tietty katse silmissään että rakastaa...eräs läheinen ihminen kuoli muutama viikko sitten ja nyt omat suhteen murheet tuntuu niin pieniltä.. mitä sitten jos ukko on yhden yön pitänyt jotaa toista hyvänä loppu elämän se on mun, mitä sitten että haukku taas kun riideltiin.. aina voi sopia. koskaan ei voi tietää mikä on viimenen päivä! pitäis kohdella aina ihmistä siten ku toivoo että sinua kohdeltaisiin. mikään ei pysäytä siten kun kuolema. surusta ja vihasta voi päästä yli ainoastaan puhumalla tai näin on ainakin miun kohdalla.mie oon vaan onnellinen kun saan rakastaa ja olla rakastettu..tää kirjotus ei oikeestaa kuulu vissii minnekään mut kuhan kirjotin elikkä pointti oli se että jos rakastaa ni ei kannata pikku juttujen takia erota. elämässä on nii paljo hyviiki asiaoita. ja sit on tosi pahoi asioita missä se suhde sitten punnitaan. lyömistä enkä muutakaan väkivaltaa hyväksy se on asia erikseen, sitäkin olen kokenut edellisessä parisuhteessa josta lähdin, ja hyvä niin. mutta nyt olen onnellinen koska olen ihmisen kanssa jonka kanssa voin jakaa sekä hyvät että pahat päivät. mun ajattelu maailma taas muuttu kovasti tän ihmisen kuoleman jälkeen. ihme seko kirjotus mut kiitti kaikille ketkä jakso lukee, kuhan purin ajatuksii. hyvät joulut.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä