Kauhulla jo ajattelen joulua. Pitää käydä sukuloimassa ja istua ison porukan kanssa kahvipöytään. Yritäppä siinä keskustella ja samalla juoda kahvia pienoisesta kupista, kun käsi tärisee niin, että kahvi ei pysy kupissa.
Olen kokeillut Propralia usempaan kertaan, mutta siltikin käsien tärinää ilmenee. Ehkei niin voimakasta kun ilman Propralia, mutta kuitenkin näkyvää. Olen kokeillut jopa 80 mg annosta ja toivottuja tuloksia ei tullut (painan 80 kg). Olen jostain keskustelupalstoilta lukenut, että muitakin joilla tuo Propral ei auta. Mietin vain, että auttakohan se paremmin niitä, jota uskovat sen auttavan. Ja heilläkin yksi takapakki voi muuttaa kaiken vai mikähän tässä on taustalla.
Kuinka isoja annoksia te otatte käsien tärinään ja kuinka kauan ennen kahvittelutilannetta?
Onko muita vinkkejä tai keinoja, joilla tuon tärinän saisi vähentymään tai siitä pääsisi eroon (mielellään lopullisesti)?
On ahdistavaa ajatella, että tällainen ongelma tekee minusta epäsosiaalisen hylkiön. Olen silloin tällöin kohdannut pelkoni ja kilisytellyt kuppeja juhlissa, mutta jokainen epäonnistuminen tuntuu nostavan kynnystä osallistua mihinkään juhliin, joissa pitää kahvitella muiden kanssa.
Olen kokeillut Propralia usempaan kertaan, mutta siltikin käsien tärinää ilmenee. Ehkei niin voimakasta kun ilman Propralia, mutta kuitenkin näkyvää. Olen kokeillut jopa 80 mg annosta ja toivottuja tuloksia ei tullut (painan 80 kg). Olen jostain keskustelupalstoilta lukenut, että muitakin joilla tuo Propral ei auta. Mietin vain, että auttakohan se paremmin niitä, jota uskovat sen auttavan. Ja heilläkin yksi takapakki voi muuttaa kaiken vai mikähän tässä on taustalla.
Kuinka isoja annoksia te otatte käsien tärinään ja kuinka kauan ennen kahvittelutilannetta?
Onko muita vinkkejä tai keinoja, joilla tuon tärinän saisi vähentymään tai siitä pääsisi eroon (mielellään lopullisesti)?
On ahdistavaa ajatella, että tällainen ongelma tekee minusta epäsosiaalisen hylkiön. Olen silloin tällöin kohdannut pelkoni ja kilisytellyt kuppeja juhlissa, mutta jokainen epäonnistuminen tuntuu nostavan kynnystä osallistua mihinkään juhliin, joissa pitää kahvitella muiden kanssa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
muutenkin vai onko kyse pelkästään ns. kahvikuppineuroosista. Siis jos kohotat kätesi suoraan eteesi vaakatasoon, esiintyykö vapinaa?
Jos vastaus on kyllä, saatat sairastaa (hyvänlaatuista) essentielliä treemoria, kuten minä. Propralin lisäksi oireyhtymää lääkitään mm. Rivatrililla. Neurologi tekee diagnoosin.
Jos kyse taas on vain sosiaalisissa tilanteissa esiintyvästä vapinasta, voi SSRI-tyyppisestä masennuslääkityksestä olla hyötyä pitkällä juoksulla. Varmaan jotkin terapiatkin auttavat, mutta niistä en tiedä.
Itse otan Propralia 40-60 mg ja Rivatrilia 0,5-0,75 mg pari tuntia (viimeistään tunti) ennen kupinkilistelytilaisuutta.
Muuten käytän säännöllisesti pelkästään fyysiseen vapinaan Propralia 40 mg x 1-3 ja Rivatrilia keskimäärin 1 mg vrk:ssa.
jos nostan käteni suoraan eteen se tärisee vain vähän. Kyllä tää varmaan on ihan puhdasta kahvikuppineuroosia. Toisinaan kädet tärisee myös kotona yksin ollesakin (ei liity mihinkään tekemiseen), mutta ei mitenkään säännöllisesti. Tärisee kuitenkin aina, jos pitää kuppeja kilistellä toisten seurassa.
Jotenkin noi päivittäin otettavat masennuslääkkeet ei tuntuisi hyvältä hoidolta, koska en kuitenkaan ole masentunut ja muutoinkin olen sosiaalisesti aktiivinen, kunhan ei tarvitse ottaa kahvikuppia käteen. Muutoinkin toi tärinäasiakin on ajankohtainen vain kun on kahvitilaisuuksia tiedossa, joita ei onneksi ole edes viikottain, ehkäpä kuukausittain tai harvemmin.
Mulla oli sama juttu alkoi joskus 15v.Oli pahimmillaan ainaski 10v.Ei juuri kyläiltyä tullut.Olisko johtunu koulukiusaamisesta,herkkä oon muutenkin.Aluksi oli valiumia sit diapamia 10mg,Autto millon mitenkin.Sit kohtasin nuoren miehen nyk.mieheni.Ja kyllä olen käyttänyt rivatril,anafranil,lääkitystä.Tosin määrä on pieni jälkimmäistä 20mg.Yritin lopettaa,mut tuli unettomuus ym. oireita.Koukussa ollaan,kai ne auttaa herkkyyteeni.Suurin ansio on mieheni.Sain itseluottamusta ja lisää työpaikan myötä.Ajattelen positiivisemmin kuin ennen,et osaan minäkin jotain,oon hyvä ihminen.Ja ei nuo toiset oo sen parempia.Ennen pidin itteeni hirveen rumana,tyhmänä jen.Vieläkin pelottaa vaik viimesi työpaikan pikkujoulu.Tunnelma oli rento ja just ajattelin et oon "hyvä",en muistanu ees jännittää.Se onnistuminen tuo lisärohkeutta.Muistan kun millon täris,sydän hakkas ajattelin painuu maanalle.Mullakin lääkärit kysel muista tilanteista.Se oli vain se kahvikuppi pelon aihe.Tyttökaverin kotona alko sydän hakata,kun kuuli kuppia pöytään laitettavan.Toi tietoinen ajattelu ja ennempään kun kuvittelee tilanteen,niin et juo hyvin.Ja salaa pöydäs hengittää syvään rentouttaa,et ei tule päälle se tila.Samoin kun juttelee itse mukavia,ei muista jännittää.Ei sitä sillon jos nauraa,jos joku vitsailee pöydäs.Pelkään vaan hautajaistilaisuuksia eniten,siel on vitsitki vähis!Tosin nekin on menny o.k.Turvallinen mies vierellä.Toi joku diapam vois olla jos ei muu auta,et alkuun pääsis.Mahottoman hyvää Joulua sinulle!
kuitenkin lekurissa käydä, koska asia vaivaa Sinua. Ja jos olet Propralia 80 mg ottanut hyvissä ajoin, eikä se auta, niin mielestäni sekin on myös hyvä syy palata lääkärin vastaanotolle miettimään muita vaihtoehtoja.
Mulle on outo lääke tuo propral.Tarkistin mun lääkkeet anafranil 20mg ja rivatril 2mg.päivään onko muilla samaa tai samantapasta lääkitystä?Kauvan ollu?Ootteko yrittäny lopettaa?Minä en uskalla enää yrittää lopettaa.Oli kaikkea,kuin sähköiskuja käsivarsis,just unettomuus pahin.Olen käyttänyt n.10v ikää lähemmäs 40.Lopun ikääni sit kai käytän.Ehkä olis pitäny pysytellä diapamis ottaa kun tarttee.Aloin käyttää,kun muutin kaverini kanssa yhteen.Arvelin,et kahvitilanteita ei tiedä aina etukäteen.Joku lääkäri mullekin sano et oon herkkä,niin kai se onkin hyvä piirre.Joskus säälittelen liiankin mailman pahuutta.
Onko käsien tärinä tutkittu, mistä johtuu? Ennen ei voi hoitaa hyvin tuloksin ennenkuin tärinän syy on selvä.
On useampia neurologisia sairauksia joissa kädet vapisee em.tilanteissa. Yksi nyt mainitsematon sairaus on Parkinsonin tauti. Et kerro ikääsi etkä sitä että, kuinka kauan tärinää on ilmennyt?
yleensä kyllä lepovapinaa ja saattaa kohdistua esim. yhteen sormeen ja mahdollisesti vain toispuoleisestikin.
Essentiaalinen vapina taas on molemminpuolista kannatteluvapinaa, jota esiintyy esim. kuppia nostettaessa vaikkei tilanteeseen liittyisi jännitystäkään.
Mitä ilmeisimmin alkuperäisen kirjoittajan vaiva on nk. kahvikuppineuroosi, koska hän ei juuri muulloin vapise. Se tietysti panee miettimään, miksei edes 80 mg Propralia auta tilanteeseen ja sikäli voisi olla hyvä hänen lääkärissä käydä.
Itse vuosia Parkinsonin tautia sairastavana tiedän mikä on lepovapina. Lepovapina ei tarkoita sitä että kun ottaa esim. kahvikupin käteen etteikö käsi vapise. Heti tarttumisen jälkeen käsi alkaa taas vapista. Parkinsonin taudin alkuvaiheessa oireet on kuvaamisiasi toispuoleisia, ehkäpä vain yhden sormenvapinoita tai sitten molemmin puoleisia.
Parkinsonin taudille on myös tyypillistä sosiaalisissa tilanteissa oireiden lisääntyminen. Se että miten ja kuinkapaljon on vapinaa on kiinni yksilöllisestä taudin kulusta, kuinka kauan on sairastanut ja mikä on sen hetkinen lääkevaste yms.
Pieni osa Parkinsonin tautia sairastavista ei vapise ollenkaan. Parkinsoni taudin oireet alkaa myös erilailla joka potilaalla ja oireiden ilmaantumis järjestyskin on omansa kullakin.
Oma sairauteni epäily heräsi juuri kirjoittajan kaltaisista tilanteista. Henkilö joka asiaa epäili oli itse ammatiltaan yleislääkäri ja kehoitti neurologille jossa asia varmistettiin. Ikääkin oli silloin vain muutaman vuoden vaille neljäkymmentä.
Itsekin kallistuisin kyllä alkup. kohdalla kahvikuppineuroosiin vaikka tietoja on niukalti. Mutta jos diagnoosi on virallisesti tekemättä on vaihtoehtoja kuitenkin olemassa useita.
On mielenkiintoista, tuo erotusdiagnoosi.
Lo Siento
hei!
olen kauan miettinyt että hankkisinko itselleni tärinä vaivaani lääkkeitä. käsien tärinä alkoi neljä vuotta sitten. Olen vältellyt ruokailu tilanteita, kutsuja, juhlia, kahvittelua toisten seurassa. Tämä vaiva pilaa seurustelu suhteenikin, poika ystäväni ei voi ymmärtää miksen koskaan käy hänen kanssaan missään, paitsi ehkä kaljalla. kouluterveyden hoitajalle joskus kerroin ongelmastani, se vain ehdotti mulle koulupsykiatria...voiko lääkkeitä hankkia opiskelu paikkakunnan terv.keskuksesta, ettei pakko ole oman paikkakunnan missä olen kirjoilla? otetaanko lääkärillä testejä tai jotain?saako reseptin heti ekan käynnin jälkeen?
pian 35 vuotta. Terapiaa kokeilin nuorena, ei auttanut. Lääkkeitä on ollut monta sorttia, en kaikkia edes muista, on niin pitkä tämä neuroositaival. Propralista ei ollut apua. Parhaiksi olen kokenut bentsodiatsepiinit, vaikka niitä käsitykseni mukaan kauhistellaan.
En ole tullut riippuvaiseksi mistään, koska käytän vain vierailuilla, juhlissa ja jos meille tulee vieraita joita jännitän. Joskus otan unilääkkeeksi.
Nykyinen lääkkeeni on Opamox 15mg, otan puolikkaan, joskus kokonaisen , tuntia, kahta ennen koitosta. Hieman väsyttää, en tiedä vaikutanko " mömmöpökkyräiseltä ", samantekevää, kunhan selviän tilanteesta.
Tämä on inhottava vaiva, paljon olen elämässä menettänyt tämän vuoksi. Tässä tapauksessa sanonta " ymmärrän sinua ", ei ole klisee.
Epäonnistuminen vie taaksepäin ja onnistuminen rohkaisee, jos ylipäänsä uskaltaa kokeilla ilman lääkkeitä.
Miten päästä vaivasta kokonaan, enpä tiedä. Eräs lääkäri sanoi, että vaikea on päästä ja puhui kauniisti herkkyydestä. No, sehän on hieno asia tänä aikana, kun näyttää olevan vain kovuutta, ainakin päällisinpuolin.
Itse tunnen lämmintä myötätuntoa toisen epäonnistuessa. Luulen, että harva suhtautuu ilkeästi tämänlaiseen ihmiseen, kumma vaan ettei uskalla riskeerata.
Oletko lukenut kirjoja, joissa tätä käsitellään? Kirjastosta löytyy, nimiä ja tekijöitä en muista.
Hyvää Joulua Sinulle tärisevä tonttu toivoo kohtalotoveri
Hyvin tuttu vaiva jo 40 vuoden ajalta. Vaiva ei ehkä koskaan täysin parane mutta sen kanssa oppii elämään. Alkoi koulukiusaamisesta ja lisäksi isäni itsemurhasta, kuulin sen laukauksenkin.
Beetasalpaajat auttavat jonkin verran samoin uudet masennuslääkkeet esim. Sepram. Kohtuullinen alkoholin käyttö rentouttaa mutta liikakäyttö masentaa.
Useimmat ihmisethän jännittävät sosiaalisia tilanteita muttei se aina näy ulospäin niin paljon kuin itse kuvittelee.
Minä olen kärsinyt samasta vaivasta jo lähes 15 vuotta. Tällä hetkellä täsmälääkkeenä minulla on Opamox 15 mg (1-1½ tabl.) ja Propral 40 mg (1-3 tabl.). Minullakaan ei käsien vapinaa katoa täysin, vaikka kokeiltu on isojakin annoksia. Muistakaan lääkkeistä ei ole ollut tuntuvaa apua.
Olen jo osin luovuttanut enkä enää ota pieniä psliinikuppeja käteen, vaikka olisinkin "lääkittynä". Joskus vapina on lääkkeistä huolimatta todella paha ja tosinaan sitä ei juuri huomaa.
Terapiaa, hypnoosia, ym. "hoitoja" on takana, mutta vaiva ei katoa. Kaksi kolme annosta alkoholia näyttää vievän vaiva lähes kokonaan pois. Siinä ainoa "apu", joka tähän vaivaan minulla auttaa, mutta myös se, jota harvemmin voi tai haluaa käyttää.
Kyseessä lienee sinullakin essentiaalinen vapina, joka on yleisin vapinasairaus. Myös ns. "kahvikuppineuroosi" kuuluu tähän kategoriaan. Kyseessä ei ole psyykkinen sairaus vaan fysiologinen vaiva, joka yleensä ilmenee sosiaalisissa ja tarkkuutta vaativissa tilanteissa.
Kyllä kahvikuppineuroosi menee enemmän tuonne sosiaalisten tilanteiden pelon piikkiin (siksi siihen yleensä auttavat SSRI-lääkkeet), kun taas essentiaalinen treemori on selkeästi fyysinen sairaus jonka syytä ei tarkkaan tunneta. Liittynee pikkuaivoihin. Yleensä mukana myös sukurasite.
Sen olen kyllä huomannut, että kun ET on jo aiemmin diagnosoitu, jännittävät kahvikuppitilanteet kuitenkin enemmän. Tämä ehkä johtuu siitä, että kun tiedän vapisevani, alan pelätä sos. tilannetta etukäteen ja vapisen sitten enemmän jne.
Se on myös totta, että vaikka lääkitsee itseään ajoissa, ei vapina kenties häviä mihinkään. Toisaalta lääkittynä en välitä siitä niin paljon.
Kuulin joskus lauseen, joka toimii ET:n kohdalla hyvin: "On päiviä jolloin vapisen ja päiviä jolloin vapisen vielä enemmän."
Mulla on lääkityksinä Rivatril ja Propral. Annokset vaihtelevat. Propral periaatteessa tarvittavana ja Rivatril päivittäisenä.
"ehkä johtuu siitä, että kun tiedän vapisevani, alan pelätä sos. tilannetta etukäteen ja vapisen sitten enemmän jne. " Tämä sama homma on kk-neurosissa -tieto vapinasta aiheuttaa vapinaa. Useat psykologit ovat sitä mieltä, että sana neuroosi on harhaanjohtava, koska kyseessä ei ole mikään neuroosi. Sos.tilanteiden pelossa kk-neuroosi on vain yksi mahdollinen oireilutapa, mutta läheskään kaikilla sitä ei ilmene.
Esimerkiksi Pulssin sivuilla on juttua essentiaalsesta vapinasta:
Essentiaalinen vapina on pahimmillaan erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa kuten kutsuilla ja asioitaessa julkisissa virastoissa. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole psyykkinen sairaus ja käsite \"kahvikuppineuroosi\" olisi kyseenalaistettava. Pieni annos alkoholia saattaa estää oireen muutamaksi tunniksi lähes täysin. Yli puolessa tapauksista vapina on selkeästi periytyvä. Tämä suvuittain esiintyvä vapina alkaa keskimäärin jo 15 vuoden iässä ja ilmaantuu yleensä viimeistään 65 vuoden iässä. Essentiaalisen vapinan tarkkaa syntymekanismia ei ole kyetty vielä selvittämään.
Lähde : http://www.pulssi.fi/6.php?nid=1116394758&avnid=107&show=1
Minun isälläkin oli vapinaa.Hänellä oli kuulemma esiintynyt työelämässä ollessaan,kun oli joutunut kirjoittamaan.Uskon paljolti sen koulukiusaamisen tavallaan laukaisseen omani.Ja itsetuntoni kohentumisen ja lääkkeetkin osaltaan vieneet pois.Ainakin toistaiseksi luulen,että voi hyvin palatakin.Varsinkin jos elämäntilanne muuttuisi huonompaan.
Ymmärsin, että vastasit minulle, mutten ymmärtänyt, mitä ajoit takaa.
Oletko sitä mieltä, että vanhastaan kahvikuppineuroosiksi nimitettyä vapinaa, joka esiintyy vain sosiaalisissa tilanteissa, ei ole olemassakaan ja että sekin on essentielliä treemoria?
Kahvikuppineurootikkohan ei vapise muuten, vaikka tietää vapisevansa sosiaalisessa tilanteessa. Kun meikäläiset vapisevat joka päivä ja joskus vielä enemmän.
Hoitolinjat (ja ennuste!) ovat kuitenkin täysin erilaiset essentiellissä treemorissa (myöh. ET), joka kuuluu selkeästi neurologisten sairauksien piiriin (joskaan sen anatomista syntymekanismia ei tarkalleen tunneta) ja sosiaalisten tilanteiden pelossa, joka on enemmän psykiatrian heiniä ja joihin ns. kahvikuppineuroosikin kuuluu.
ET:tä ei lääkitä, eikä tulekaan lääkitä SSRI-lääkkeillä, jotka taas tehoavat usein sos. tilanteiden pelkoon. Eri terapiamuodoista voi myös olla apua sos. tilanteiden pelkoon, mutta ne eivät auta ET:iin.
ET on elinikäinen usein suvussa dominantisti kulkeva, jopa iän myötä paheneva oireyhtymä, jota voi hoitaa - mutta ei parantaa - vain kannatteluvapinaa hillitsevin lääkeainein (esim. beetasalpaajista propranololi ja bentsodiatsepiineista klonatsepaami).
Terv. G25.0 Tremor essentialis
niin tässä tuli mieleen että kun noita lääkkeitä ottaisi tärinä vaivaan, niin vaikuttaako lääke millälailla? Huomaako ulkopuolinen kuinka kaveri on ihan lääkehuuruis...eikö masennuslääkkeiden käytöstä ihminen näytä ihan zompin oloselta?
Ensinnäkään masennuslääkkeitä käyttävät eivät näytä "zompin oloselta". Nykyisin sadattuhannet suomalaiset käyttävät jotakin masennuslääkettä, yleisimmin SSRI- tai SNRI-ryhmän lääkkeitä, joilla on vain vähän _näkyviä_ sivuvaikutuksia.
Toiseksi kumpikaan essentielliin treemoriin käyttämäni lääke ei ole masennuslääke. Rivatril (klonatsepaami) on antikonvulsiivinen ("kramppeja ehkäisevä") bentso, jota vieläkin pidettäneen ensisijaisesti epilepsialääkkeenä, vaikka lääkkeen käyttöaihealue on todella laaja.
Mikäli Rivatrilia vetää paljon, voi olla hieman pihalla tai unessa. Terapeuttisilla annoksilla näin ei kuitenkaan käy!
Propral (propranololi) taas on ei-selektiivisiin (ns. vanhoihin) beetasalpaajiin kuuluva verenpainelääke, joka estää ylimääräisen adrenaliinin eritystä ja näin rauhoittaa pulssia ja myös käsien vapinaa. Propral ei ole psyykenlääke.
Kolmanneksi, masennuslääkkeitä EI tietääkseni essentielliin treemoriin käytetä, kyseessä on ensisijaisesti neurologinen dystonioihin kuuluva oireyhtymä. Sosiaaliset tilanteet voivat toki voimistaa vapinaa, mutta kaltaiseni vapisevat kyllä yksin kotioloissakin.
Masennuslääkkeillä (etenkin SSRI) voidaan lievittää pelkotiloja pitkällä tähtäimellä ja näin lievittää myös ensisijaisesti psyykkistä ns. kahvikuppineuroosia.
Tuliko selvennystä asiaan?
viina auttaa. ota pari paukkua enne.
Mikäs auttaa dystoniseen vapinaan kun viina ei ainakaan rentouta ? Vahvistavat jumppaliikkeetko ?
No mutta hyvät vapisijat...perustakaa ihmeessä tärinä klubi, kokoontukaas tärrisyttämään kahvimukeja, murustella pullia pitkin liinoja ja keskustelua vaivoistanne ja kokemuksistanne sekä miten niitä ratkottas. Oishan se huvan näköstä kun kymmenkunta istuu ison pöyrän ääressä ja pöytä tärrää kun maanjäristys aluillaan, saatte makeat röhö naurut keskenänne. Harjoittelette siellä keskenänne miten syörä ja olla ison porukan kanssa,keksitte pelottavia ruokailu tilaisuuksia toisillenne, teette ravintola matkoja ym... ja Siellä sitte päätätte uudenvuoden lupauksen että tärinät loppuu vuoden alusta helkkari seinään niin kuin joku hörhö vois lopettaa esim. pilven polton tai joku läski alottaa laihduttaan ihra kasojaan. onhan se vaikiaa mutta kun on kova kallo niin pärjää!!!T:entinen pulihamppi
mulla on tuo essentieeli treemori. ja on myös kahvikuppineuroosi.mutta luin eräästä kirjasta että kun on tuo essentieeli dreemor niin se voimistuu eli tärisee kädet enemmän jos jännittää,tai hermostuu, tai jos tekee raskasta työtä käsillä tai muuten urheilu suorituksen aikana,eli mulla on kumpiki vaiva ja on tulossa kihlajaisia ja muita sosiaalisia tilanteita noh onneksi on alkoholi keksitty11