Minkä vuoksi valtionkirkkojen valta-asemaa armeijassa ei kyseenalaisteta? Mitä ne ylipäänsä siellä tekevät ja mihin niitä tarvitaan? Eivät luodit rukouksen voimalla lennä, eivätkä aseet siunausta kaipaa. Ja minkä takia juuri luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla on armeijassa edustus? Miksei samantien avata avoimia ovia kaikille lahkoille? Se, että suurin osa suomalaisista kuuluu kirkkoon, ei sovi perusteeksi. Samalla perusteella voitaisiin päästää vaikka SDP agitoimaan politiikkansa puolesta vain siksi, että se sattuu olemaan Suomen suurin puolue. Sitä paitsi siviilipuolella kirkkoon kuuluva voi itse valita, meneekö kirkkoon vai ei, armeijassa kirkkokäynnit ovat pakollisia. Jo tämä yksin puhuu sen puolesta, että kirkolle on annettu propagandistinen tehtävä ihmisten henkisessä kasvattamisessa eikä se ole vain ihmisten hyvinvointia tukeva systeemi. Sitä paitsi psykologina armeijassa toimii usein kirkonmies.
Asepalvelus ja tappamaan opettelu on pakollista, se on vielä ymmärrettävää. Mutta minkä vuoksi uskonnolinen aivopesukin on välttämätöntä?
Asepalvelus ja tappamaan opettelu on pakollista, se on vielä ymmärrettävää. Mutta minkä vuoksi uskonnolinen aivopesukin on välttämätöntä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Näkyy muutamilla olevan synnynnäinen taito löytää ongelmia ja epäkohtia maailman kaikista mahdolisista asioista.
Taidat mollata huomiset joululahjasikin mikäli joku erehtyy jotain antamaan....?
http://plus.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=437211
Sotilaspappi kuulee arkihuolia
Jaksaminen armeijassa, välit tyttö- tai poikaystävän kanssa ja rahojen riittävyys huolettavat eniten nykyajan asevelvollisia. Sodankäynnin oikeutusta pohditaan sotilaspappien pitämissä luennoissa, mutta kahdenkeskisissä keskusteluissa ei liikuta omaa elämänpiiriä ja arkihuolia kauemmaksi.
Kenttäpiispa Hannu Niskanen laskee, että Suomen varuskunnissa kirkollisen työn edustajat käyvät vuosittain 5000 sovittua keskustelua asevelvollisten kanssa.
Sotilaalliseen sielunhoitotyöhön liittyvät myös joukko-osastoille annettavat luennot, jumalanpalvelukset ja hartaushetket.
"Kirkollinen työ muuttuu koulutuksen mukana. Sunnuntain jumalanpalveluksista on siirrytty maastoon kenttähartauksiin", Niskanen kuvaa.
Vaikka sotilaspapit ovat osa armeijan organisaatiota ja kenttäpiispakin lasketaan kenraalikuntaan kuuluvaksi, varusmiehen on Hannu Niskasen mukaan helpompi lähestyä murheineen kirkollista työntekijää kuin vaikkapa omaa esimiestä. Niskanen kuvaa sotilaspastoria ja varusmiespappia ihmiseksi, jolle on helppo puhua.
Prikaati sopeutunut laajennukseen
Varusmiesslangissa armeijan kirkollisen työn tekijöitä kutsutaan "piruntorjuntayksiköksi". Kainuun prikaatissa yksikön muodostavat sotilaspastori sekä kaksi sivutoimista ja osa-aikaista sotilaspappia. Heistä toinen on luterilainen ja toinen ortodoksi.
Sotilaspastorin apuna on vielä kaksi varusmiespastoria, jotka yleensä ovat teologian opiskelijoita.
Kenttäpiispa Hannu Niskanen tarkasti tällä viikolla Kainuun prikaatin kirkollisen työn. Kenttäpiispa tarkastaa joukko-osastot viiden kuuden vuoden välein.
Suomen suurin joukko-osasto on hänen mukaansa sopeutunut hyvin laajennukseen. Kajaaniin siirtyi muun muassa Oulusta Pohjan prikaati ja osa Sodankylän varuskunnasta.
"Ulkoiset puitteet ovat kunnossa ja kirkolliseen työhön on riittävästi henkilökuntaa. Kajaanissa on tehty hyvää työtä", Niskanen toteaa tyytyväisenä.
Ortodoksityö
keskitetty Kajaaniin
Pohjoisen maanpuolustusalueen ortodoksiset varusmiehet saavat usein palvelukseen astumismääräyksen Kainuun prikaatiin. Myös muissa pohjoisen joukko-osastoissa palvelevat ortodoksit komennetaan muutaman päivän kirkolliseen koulutukseen Kajaaniin.
"Kainuun prikaati on ainoa kouluttava joukko-osasto, jossa on mahdollisuus vannoa ortodoksivala. Sillä ei ole tavoiteltu erikoisuutta vaan se on ollut prikaatin johdolta hieno humanistinen ele", Pentti Hakkarainen Kajaanin ortodoksisesta seurakunnasta kiittää.
Vuosittain Isä Pentin opissa on kolmisenkymmentä varusmiestä.
Kansainvälistyminen ja moniarvoisuus näkyvät myös puolustusvoimien riveissä. Kenttäpiispa Hannu Niskanen kertoo, että puolustusvoimissa palvelee joka vuosi muutamia muslimeja ja roomalaiskatolisia.
"Meidän kirkolliset työntekijämme ovat luonnollisesti heidänkin käytettävissään."
===================================================
http://www.panssariprikaati.fi/index.php?pageid=8&alasivu=8
"Sotilaspapin työn välityksellä evankelis-luterilainen kirkko haluaa olla siellä, missä seurakunnan tavanomaiset toimintamuodot eivät ole näkyvissä."
Mutta jos kerran "kahdenkeskisissä keskusteluissa ei liikuta omaa elämänpiiriä ja arkihuolia kauemmaksi", niin minkä vuoksi työntekijän täytyy olla koulutukseltaan pappi? "Varusmiehen on Hannu Niskasen mukaan helpompi lähestyä murheineen kirkollista työntekijää kuin vaikkapa omaa esimiestä". Tietenkin näin on ja pitääkin olla, mutta eikö vieläkin helpompi olisi lähestyä ihmistä, joka ei edusta mitään uskontokuntaa, vaan olisi yksinkertaisesti henkilö, joka on koulutettu käsittelemään näitä arkihuolia? Kirkon rooli armeijassa on muinaisjäänne, josta olisi pikimmiten päästävä eroon.
Kaleva keskustalais-valkolaisena lehtenä tietenkin aina maalaa puolustusvoimista ja kirkosta positiivisia kuvia, eikä sen edustamaan ideologiaan kuulu niiden tai niiden välisen suhteen kyseenalaistaminen, pikemminkin palvominen.
Ja mitä tulee jouluun, niin sen vietto lahjananto-orgioina ei kuuluu tapoihini.
http://www.mil.fi/maavoimat/joukot/karpr/sosiaalikuraattorit.dsp
"Tietenkin näin on ja pitääkin olla, mutta eikö vieläkin helpompi olisi lähestyä ihmistä, joka ei edusta mitään uskontokuntaa, vaan olisi yksinkertaisesti henkilö, joka on koulutettu käsittelemään näitä arkihuolia?"
Varmaankin kyllä ja ei tapauksesta riippuen,siis kenelle haluaa avautua.
Itse en ole kallonkutistajan juttusilla ollut,usko tai älä, muuten kuin työhönottotesteihin liittyen. Kuvittelisin kuitenkin että keskivertomortin olisi kuitenkin helpompi lähteä tarinoimaan vaikka papin tai sosiaalikuraattorinkanssa verrattuna keskusteluhetkeen kallonkutistajan luoda. Suomessa nähdäkseni psykologikäynnit eivät ole aivan neutraaleja ja saattavat leimata kävijää... tämä nyt on hiukan mutua...
Yleensä vallitseviin käytäntöihin ei tule muutosta ilman liikkeellepanevaa sysäystä. Tässä asiassa en sitä oikein näe. Muutoinkin pv on ulkoistamassa terveydenhoitopalvelveluksia joten en toisaalta näe mitään estettä etteikö tämäntyyppinenkin olisi siihen liitettävissä.
Mutta edelleen, olen palstaa parisen vuotta seurannut ja olet tietääkseni ensimmäinen joka sotilaspappikysymyksen ottaa asiallisesti esille. RitaRaudan juttuja ei lasketa siihen kategoriaan...
Mitenkähän sen sanos ilman että joku idiootti ei tarttus johonki epäolennaiseen.
Mutta siis taistelussa toivon merkitys on jotain aivan käsittämätöntä. Jos joku pystyy rohkaisemaan joukot kokoamaan itsensä uudelleen ja uudelleen ja taipumatta kohtaamaan vihollisen toimet niin eikö se ole jo huomionarvoinen seikka.
Sotilaat ovat aina turvautuneet johonkin pysyvään. Rauhan aikana se tuntuu typerältä mutta kun ymärillä ei mikään säily. Kaikki muuttuu koko ajan. Ihminen turvautuu johonkin pysyvämpään.
Tässä tapauksessa se on uskonto. Kuten kiihkouskovaiset terroristit, he uskovat johonkin. Uskontoa ei käsitetä ihmisen käsikassaraksi. Se on ollut ennen nykyistä yhteiskuntaa ja se jää nyky-yhteiskunnan jälkeenki. Se käsitetään usein pysyvänä ja puhtaana.
Se jsp:llä erkillälläkin tulla jeesus mieleen kun valuu elämä havun oksille. Parempi se on anteeks varmuudelta pyytää. Meinaan et on iäsyys pitkä aika sinisellä liekillä palaa.
No kato juju on siinä, että kirkko on perinteisesti toiminut tämän äärioikeistolaisen politikoinnin käsikassarana. Sekoittamalla isämaallisuus ja uskonto toisiinsa on saatu pidettyä yksinkertainen kanssa kuuliaisena maalliselle esivallalle. Tämä esivaltahan, jota armeijassa puolustetaan, on aina väittänyt saaneensa oikeutuksensa suoraan Jumalalta ja kirkko on aikoinaan lähtenyt leikkiin mukaan säilyttääkseen oman valta-asemansa. Kyseessä on puhdas äärioikeistolainen valtapolitiikka, josta hyötyvät sekä poliittiset vallankäyttäjät että kirkko. Tosin nykyään, kun ihmiset eivät enää ole niin helposti manipuloitavissa, tämäkin kytkentää alkaa vähitellen rapautua
se aatteen pojillekkin suuressa isänmaallisessa sodassa tulla jumala mieleen. Nimittäin rupestaas kenttäjeesuksi ateisti maan armeijassakin pyörii.
ei tarvii osallistua kirkko juttuihin intis jossei kuulu kirkkoo, oma vikas jos kuulut kirkkoo ja valitat