mitähän mahtaa päässäni liikkua, kun noin viikko sitten näin järkyttävää unta. Uni oli erittäin ahdistava ja pelkäsin äärettömän paljon. unessa aloin saada viestejä kuolleista ihmisistä. Näin yhteensä kolmen ihmisen kuoleman. jokainen heistä antoi vihjeitä kuolemastaan jollakin ruumiin osallaan. Yksikin kuollut sai "laitettua" selvästikin sormenluun suuhuni, luu oli ruskea ja selkeästi jo vanha...minua oksetti ja yritin saada sylkäistyä luun pois suustani. Kun selvisin siitä niin seuraava kuollut kosketti minua keveästi käsivarteen ja muualle keholleni.karvat nousivat pystyyn ja jälleen teki äärettömän pahaa. yritin huutaa ja juosta pois kuolleiden vaikutuspiiristä. kolmatta kuollutta en enää nyt muista,mutta olin järkyttynyt siitä, että miksi juuri minun piti saada viestejä kuolleilta ihmisiltä.miksi minun pitäisi selvittää heidän kuolemansa. Hiljalleen sain unen läpi itseni tajuamaan että näen pahaa unta ja sain käännettyä unen hyvälle puolelle. Tapasin unessa kaksi henkilöä jotka myös olivat tunteneet kuolleiden läsnä olon. he opastivat minua ja veivät minut "Emerald Cityyn" siis Jalokivikaupunkiin, siellä oli upeat näkymät, kimmeltävä vihreä meri ja kalliot täyttä kristallia ja jalokiveä. mieleni rauhoittui,mutta mietin yhä miksi minulle tapahtui kaikki tämä. sitten heräsin ja olin edelleen melkoisen järkyttynyt unestani.
kuolleiden näkeminen
cry79
1455
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuolema kosketti sinua unessa kirjaimellisesti monta kertaa unessa. Kuolemahan on sellainen asia jota emme kovinkaan mielellään ajattele valveillaollessamme, se ei kuin kosketaaisi meitä, vaikka tosiasiahan on, että se koskee meitä kaikkia tavalla tai toisella joskus, omaa itseä tai läheisiä. Ehkä uni aika inhottavallakin tavalla kiinnitti huomiota asiaan.
Kaksi jo kuoleman kokenutta henkilöä tulivat unessa rauhoittamaan sinua siitä, että kuolema ei ehkä olekaan sitten niin kamala asia kuin usein pelätään, on luonnollinen asia ja sitä ei saisi pelätä. Millainen se kuoelmanjälkeinen maailma sitten mahtaakaan olla, sitä ei kukaan tiedä, mutta lohdutukseksi sinulle näytettiin jalokivikaupunkia, kaunis ja arvokas paikka siis. Unen loppuosa siis oli kaunis ja rauhoittava. Ehkä se takoittaa, että kuolemaa ei kannatakaan pelätä.
Kuolemanpelko on hyvin yleistä nykyään, pelätään sellaista mistä ei tiedetä mitään. Ennen kuolemaa nähtiin enemmän, ihan kotipiirissä, kotonakin, nykyään kuolema on asia, jota ei kuin olisikaan, siltä halutaan ummistaa silmät, on vain ikuisen nuoruuden unelma.