Mietinpä tässä vaan, että jos kaverinne tietävät sairaudestanne, miten ne suhtautuu? Tai vanhemmat? Mun kaverit tietää, mutta ne ei välitä. Odottavat mun syövän normaalisti ja ne on sitä mieltä, että mun pitäis ottaa vaan itteeni niskasta kiinni - ja kaikki olis hyvin. Tökeröin kommentti tuli mun terapiasta: että käyn siellä vaan päästäkseni lukemaan naistenlehtiä odotushuoneessa.. Se kun on kuulemma niin trendikästä! Millä ne sais tajuumaan että tää ei oo mulle mikään vitsi tai "pikkujuttu"?
mietinpä vaan..
evina
5679
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mulla kaverit suhtautu (nyt oon jo "paremmas kunnos") aika eri tavoilla.
muutamat ei oikeesti sanonu mitään. katto vaan miten mä hitaasti näännytin itteeni:( sit oli muutama ihana joiden avulla oon saanu itteni paranemaan päin. aluks ne tavallan palautti järjen päähän olemalla vihasii mulle ja sit tuki aivan hirveesti. edelleen kyselevät että kuinkas sujuu:)
voimia
"Tökeröin kommentti tuli mun terapiasta: että käyn siellä vaan päästäkseni lukemaan naistenlehtiä odotushuoneessa.. Se kun on kuulemma niin trendikästä!"
Häh? Tota en tajunnu,etkö sä sitten saa lukea naistenlehtiä kotona?
saan, tottakai. Ne tarkotti sitä ilmeisesti, että on jotenkin "trendikästä" käydä terapiassa ja siihen "kuuluu" se naistenlehtien lukeminen odotushuoneessa. Musta toi oli aika naurettavaa. Kun en mä siellä huvikseni käy vaan pakosta
törkeätä vaikka tiedän että ihmiset eivät ymmärrä... minullakin ystäviä, jotka eivät ymmärrä millaista olla tämän kanssa..
ei ymmärrä,ei.. eikä ne varmaan voi koskaan ymmärtää, jos ei ole itse kokeneet. Miten sä jaksat?