Oon jo monta vuotta sairastanu masennusta.. olen 19 vuotias. On käyty psykologilla ja kokeiltu monenlaista erilaista lääkettä joista nykyään en käytä enään muuta kuin nukahtamislääkettä - joka sekään ei auta. Edellisistä lääkkeistä minulle on jäänyt pysyviä sivuvaikutuksia, ikinä en enää niin vahvoihin lääkityksiin ala. psykologista ei ole ollut minulle mitään hyötyä, tuntuu kuin hän nauraisi minulle, en luota häneen enkä vieläkään pysty puhumaan hänelle yhtään mitään.
ja olen kyllä kertonut tästä, mutta tuskinpa vaihtokaan auttaisi. en vain voi puhua, asiani kuulostavat niin vähäpätöisiltä ja minut on torjuttu elämäni aikana niin monesti etten voi. mutta tämä tunne on tappavan kamala. kun ei voi olla, joka paikassa ahdistaa, itsetuntoa ei ole, kaikki julkisilla paikoilla oleminen on hirveää. en uskalla tutustua ihmisiin muutoin kuin pinnallisella tavalla, mitään erikoista en itsestäni halua/pysty kertomaan. annan itsestäni kuvan, että olen iloinen, "hällä väliä" tyyppi ei muuta.
ja ystäväni alkavat erkaantua minusta. olen todella huono tuulinen usein mutta en silti oe ilkeillyt ystävilleni tai jos olen, olen aina pyytänyt anteeksi ja yrittänyt selittää tilannetta. mutta tuntuu etteivät hekään ymmärrä. eikä perheeni. ketään ei kiinnosta. he eivät tiedä mitään lääkkeistäni, terapioistani tai itsemurha-ajatuksistani vaikka heille olen monesti yrittänyt asiasta puhua. he eivät kysy lisää tai kysy kuulumisiani siltä osin. ketään ei yksinkertaisesti kiinnosta. tuntuu että kaikki mitä teen, on väärin.. kärsin päivittäisestä vatsa- ja pääkivusta joihin ei ole löytynyt selkeää syytä. toinen vanhempani on vakavasti sairas fyysisesti. en tiedä, mitä elämältäni haluan. en tiedä enää. kun minkäänlainen opiskelu, työ, tai edes oleminenkaan ei innosta. luultavasti minulle käy niin, että eristäydyn koko muusta maaikmasta cähitellen kokonaan ja tapan itseni joskus kaikessa yksinäisyydessä ja tuskassa.
ja olen kyllä kertonut tästä, mutta tuskinpa vaihtokaan auttaisi. en vain voi puhua, asiani kuulostavat niin vähäpätöisiltä ja minut on torjuttu elämäni aikana niin monesti etten voi. mutta tämä tunne on tappavan kamala. kun ei voi olla, joka paikassa ahdistaa, itsetuntoa ei ole, kaikki julkisilla paikoilla oleminen on hirveää. en uskalla tutustua ihmisiin muutoin kuin pinnallisella tavalla, mitään erikoista en itsestäni halua/pysty kertomaan. annan itsestäni kuvan, että olen iloinen, "hällä väliä" tyyppi ei muuta.
ja ystäväni alkavat erkaantua minusta. olen todella huono tuulinen usein mutta en silti oe ilkeillyt ystävilleni tai jos olen, olen aina pyytänyt anteeksi ja yrittänyt selittää tilannetta. mutta tuntuu etteivät hekään ymmärrä. eikä perheeni. ketään ei kiinnosta. he eivät tiedä mitään lääkkeistäni, terapioistani tai itsemurha-ajatuksistani vaikka heille olen monesti yrittänyt asiasta puhua. he eivät kysy lisää tai kysy kuulumisiani siltä osin. ketään ei yksinkertaisesti kiinnosta. tuntuu että kaikki mitä teen, on väärin.. kärsin päivittäisestä vatsa- ja pääkivusta joihin ei ole löytynyt selkeää syytä. toinen vanhempani on vakavasti sairas fyysisesti. en tiedä, mitä elämältäni haluan. en tiedä enää. kun minkäänlainen opiskelu, työ, tai edes oleminenkaan ei innosta. luultavasti minulle käy niin, että eristäydyn koko muusta maaikmasta cähitellen kokonaan ja tapan itseni joskus kaikessa yksinäisyydessä ja tuskassa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
i fil tha same my bitch
Olen itsekin kärsinyt masennuksesta ja tiedän miten helvetillistä koko elämä voi olla...ja miten yksin sitä todella on.
Jos haluat/jaksat niin olisi mukava alkaa mailailemaan. Olisi kiva tutustua suhun paremmin.
Haluasin niin kovasti auttaa suo jaksamaan.
Tiedän kyllä että toinen ei sitä kenenkään puolesta päätä,mutta toivon että voisin olla avuksi...
jos haluat voit antaa sähköpostiosoitteen niin mä voin vaikka mailailla.. tai voithan säkin mulle mailata osotteeseen:peacelove@suomi24.. jos vain haluat ja jaksat.
Ei tosiaan mikään pakko.
joo mulla oli paha hiivasyndrooma ja siinä oli helvetinmoinen masennus joo ajatukset laukkaa ja ei oo mihkää tyytyväine itessään,joo kuulostaa erikoiselta mut mun masennus on pysyny aisoissa viinalla,joo mul on ollu pahoja sydänvaivojaki,joo poltin itseni loppuun,sul on hiiva eikä se lähde ko viinalla,älä syö makeita ko vähän,joo pärjäile.
HEI,on aikoja elämässä, jolloin ei näy valoa missään ja voimat ovat lopussa. Olet kuitenkin arvokas ihminen - syntynyt näkemään kaunista. Masennuskin voi mennä ohi. Tiedän kokemuskesta. Tämän elämän syntymän ja kuoleman välinen aika me taaperretaan jotenkin maan päällä. Jokaisella ihmisellä on huonoja aikoja ja onnettomuutta elämässä. Jos sinulla on sitä nyt, olen varma että nouset siitä vielä ja saat ja osaat nauttia elämästä. Tulet löytämään pienet kauniit kukkaset ja hyönteiset jopa kaveriksi itsellesi. Toivon Sinulle onnea!
timantti