Koin sen, että minua nuoruudessa joskus loukattiin.
Vuosikymmeniä on sittemmin kertynyt. Yhä useammin tulee mieleen kostaminen niille, jotka loukkasivat, niiden etsimistä ja koston hoitamista tavalla tai toisella, kuitenkin ilman että joutuisin lain ja oikeuden kanssa tekemisiin, ehkä jonkinlaisena jäynänä.
Miten pääsisi tällaisesta jatkuvasti kalvavasta koston suunnittelusta eroon?
Onko muillakin sellaista?
Vuosikymmeniä on sittemmin kertynyt. Yhä useammin tulee mieleen kostaminen niille, jotka loukkasivat, niiden etsimistä ja koston hoitamista tavalla tai toisella, kuitenkin ilman että joutuisin lain ja oikeuden kanssa tekemisiin, ehkä jonkinlaisena jäynänä.
Miten pääsisi tällaisesta jatkuvasti kalvavasta koston suunnittelusta eroon?
Onko muillakin sellaista?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itseäni kalvoi kymmeniä vuosia samanlainen ahdistus ja se vain paheni vuosien myötä kunnes väsyin niin totaalisesti samaa kiertäviin ajatuksiin ja hain apua lääkäriltä.
Muutama keskustelu auttoi ja nyt olen päässyt eroon moisista ajatuksista.
Olen jopa sen energian mikä kului jahkaamiseen kanavoinut erilaisiin harrastuksiin.
Tässäpä muutama vihje ja tsemppiä elämällesi.
olin ongelma nuori aikoinaan. Kaikki väärinymmärrykset, loukkaukset ja fyysisetkin satuttamiset palasivat aikuisena mieleen. Minulla on ollut suunnattomia vaikeuksia tunteitteni kanssa. Olin niin toivoton vihani kanssa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi pyytää Jumalalta apua. Tänään olen lähes täysin vihasta vapaa. Joskus itsesäälissä yrittää viha nostaa päätään, mutta menee ohi kun käännyn Jumalan puoleen.
Haaskalinnut kerääntyvät sinne, missä uhri on heikoimmillaan. Taivaspisteet vaan silmissä kiiluvat.
Mummiltakin Pappa kuoli, niin vartoos muutama päivä, niin jo olivat oven takana kärkkymässä, saatanan hihhulit. Eipä ollut kyse lesken lohduttamisesta, kauppasivat perkeleet lehtiä ja uhkailivat helvetillä.
Mene pois, tärähtänyt!
Minusta tuommoinen ajattelu ei ole tervettä, vaikka sillain yllättävän moni ajatteleekin. Ymmärrän kyllä, jos ihmistä on vaikeasti loukattu henkisesti tai fyysisesti, niin vihasta voi olla vaikea päästä eroon. Minusta vihaaminen kuluttaa paljon turhaa energiaa ja siksi anteeksianto on viisaampaa.
Itse kävin hypnoosissa. Siinä poistetiin vanhoja raumoja. Minulla on se paha juttu, että aina kun laitan tupakan palamaan, niin silloin tulee helvetin pahaolo henkisesti ja ne vanhat asiat mieleen. Olen polttannut ainoastaan nukkumaan mennessä nykyään. Kuule harrasta liikuntaa muitten seurassa. Jos ei porukalla, niin sitten sellaisessa paikassa, että siellä on muitakin. Se auttaa. Silloin ajatukset on pois niistä huonoista asijoista. Minullakin on viha päällä nykyäänkin. Joskus se tulee, mutta liikunta saa iloiseksi. Ja musiikki.
Minua kiusattiin lähes koko peruskouluajan ja eri oppilaitoksissa sen jälkeenkin. Se kostautui siten, että olen nyt viisi vuotta sairastanut perosoonallisuushäiriötä sekä masennusta ja kai jotain muutakin. Joskus tulee mieleen kaikki kiusaajat ja se,miten kostaisi.Tähän asti paha olo on purkautunut itseeni;viiltelyä ja lääkkeiden yliannostusta. Ja kenen syy se on? Kouluajoista on jo parikymmentä vuotta (olen nyt 29) mutta asia ei meinaa jättää rauhaan. Jos joku kohtalotoveri lukee tämän,otan mielelläni vastaan kommentteja ja kertomuksia selviytymisestänne.
Jooh. Koulukiusattu. Miettinyt että pitäiskö vaan tappaa se paskiainen. Tavallaan hän tuhosi elämäni, vei itsetunnon ja kaiken sen mitä elämästä voi irti ottaa itsetunnon avulla.
Ei olis vaikeatakaan.