Harrastavatko lestaadit

Olipa kiva sana, tuo "lestaadi" !

Kun vertaillaan sanoja sairauksista, nekin muuttuvat koko ajan. Psoriasis on nykyisin usein psoriaasi, tuberkuloosi on tubi.

Hautuumaakäynnit tein 50%, eli piti miettiä jatketaanko vielä tätä touhua vaikka kaikkien oli jo nälkä. Tuumasimme että jääköön kesken, nyt mennään joulupöydän ääreen.

Tapa, että haudalla puhutaan siellä lepääville vainajille, on mielestäni hyvin outo. Sekin on outoa touhua että käydään joka päivä, kuten eilen TV:ssä näytetty ahvenanmaalainen opettajamies tekee tsunamissa kuolleen perheensä haudalle.

Niin Estonian kuin tsunamin yhteydessä eritoten ruotsalaiset ovat kärsineet siitä, ettei ole paikkaa missä surra, kun ei ole hautaa. Minun korviini tuo puhe on käsittämätöntä. Ja rajansa kaikella, uusi elämä alkakoon.

...on stadissa asuva lestadiolainen ;)

lisäkysymys.
Miksi uhraatte ajastanne niinkin paljon kuin 300 kilometriä kynttilöiden viemisille?
Ettehän vain ole joutuneet kynttiläkoukkuun?
Lehdet toitottavat hautausmaakynttilöistä aina ennen suuria juhlapyhiä.
Olette tainneet joutua propagandan uhreiksi?
Vainajat mullan alla eivät teitä kuule eivätkä näe.
He ovat muuttuneet maaksi ja mullaksi.
Miksi ette käytä tuota kynttiläsafarianne elävien ystävienne kanssa syömiseen ja juomiseen ja muistakaa kun syötte ja juotte että huomenna tekin voitte jo olla kohta mullan alla.

kynttilänkantajille kirjoitti:

lisäkysymys.
Miksi uhraatte ajastanne niinkin paljon kuin 300 kilometriä kynttilöiden viemisille?
Ettehän vain ole joutuneet kynttiläkoukkuun?
Lehdet toitottavat hautausmaakynttilöistä aina ennen suuria juhlapyhiä.
Olette tainneet joutua propagandan uhreiksi?
Vainajat mullan alla eivät teitä kuule eivätkä näe.
He ovat muuttuneet maaksi ja mullaksi.
Miksi ette käytä tuota kynttiläsafarianne elävien ystävienne kanssa syömiseen ja juomiseen ja muistakaa kun syötte ja juotte että huomenna tekin voitte jo olla kohta mullan alla.

Vainajat eivät kuule eikä näe, mutta me elävät muistamme ja kaipaamme heitä. Kynttilät sytytetään heidän muistokseen, joiden paikka on tyhjänä kodeissa. Ei varmaan ole monta niin puhdasta ja vilpitöntä tunnetta kuin se, joka panee kynttilän sytyttämään haudalle. Eikä se ole eläviltä pois, vaan päinvastoin. Voi olla suuri lohtu ajatella, että itseäänkin joku muistaa sitten kun kuolema on erottanut.

kynttilänkantajille kirjoitti:

lisäkysymys.
Miksi uhraatte ajastanne niinkin paljon kuin 300 kilometriä kynttilöiden viemisille?
Ettehän vain ole joutuneet kynttiläkoukkuun?
Lehdet toitottavat hautausmaakynttilöistä aina ennen suuria juhlapyhiä.
Olette tainneet joutua propagandan uhreiksi?
Vainajat mullan alla eivät teitä kuule eivätkä näe.
He ovat muuttuneet maaksi ja mullaksi.
Miksi ette käytä tuota kynttiläsafarianne elävien ystävienne kanssa syömiseen ja juomiseen ja muistakaa kun syötte ja juotte että huomenna tekin voitte jo olla kohta mullan alla.

Noin kolmen kilometrin äähän vein kynttilät. Joulupäivän aamuna kävin katsomassa matkan varrella, mennessöni niiden elävien luokse syömään ja juomaan.