Heippa
Neuvokaas joku keskustelupalsta tai kontaktipalsta, josta mahkuja löytää aito neitonen, joka kokee tämän silloin tällöin pukeutumisen positiiviseksi asiaksi ts. kivana lisänä tavalliseen parisuhteeseen?
Neuvokaas joku keskustelupalsta tai kontaktipalsta, josta mahkuja löytää aito neitonen, joka kokee tämän silloin tällöin pukeutumisen positiiviseksi asiaksi ts. kivana lisänä tavalliseen parisuhteeseen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
heh...tuskin ainakaan tältä palstalta!
Keskusteluja hiukan seuranneena, en voi muuta todeta kuin että koko palsta voitaisiin lopettaa...ja tilalle perustaa esim. Mitä kaikkea en ymmärrä -palsta tai Älykkyys osamääräni on alle 100 -palsta...sekä Minä olen oikeassa -palsta....
Naiset ovat aika tiukkapipoisia ja konservatiiveja miehiä kohtaan.
Vaikka naisilla on "vapaus" olla feminiinisiä tai poikamaisia, rikkoa pukeutumiskoodeja jne. silti he vaativat, että mies on tiukoissa ahtaissa raameissa. Naiset ovat kaikkea muuta kuin suvaitsevaisia.
Kokemuksesta voin sanoa, että valtaosa naisista häipyy kuvioista jos tv-asian ottaa puheeksi.
Hmmm. En minä ainakaan häipyisi, jos mieheni haluaisi lainata vaatteitani. Minusta se olisi hauskaa. Ja toki voisin hänelle ostaa sopivampia kokoja, opastaa meikkaamisessa jne.
En kyllä ole miestä etsimässä, joten minusta ei nyt tässä tapauksessa ole mitään iloa. Haluan vain sanoa, että kyllä suvaitsevaisiakin naisia on. Ehkä umpiheterot ovat jäykempiä näissä asioissa.
koska minulla ei vielä ole selvää sukupuolta niin en kelpaa kenellekään. Homoille pitää olla kokonainen mies ja bin löytäminen on vaikeaa. Etenkin suvaitsevaisen sellaisen. Ongelmia on vaikka kuinka paljon, mutta toisaalta en tiedä pitäisikö koskaan luovuttaa.
Jos olisin nainen niin olisin hyväksynyt sinut :) Minusta mies naisten vaatteissa on ihan yhtä hyvännäköinen kuin mies miesten vaatteissakin.
että tunnen erään naisen, joka ei ainoastaan hyväksy, vaan toivoo löytävänsä kumppanikseen tiitin. Mutta ei hän tätä palstaa enää lue, koska ei jaksa sitä jatkuvaa riitelyä, trollausta ja loanheittoa jota tämä palsta on täynnä. Treffi-ilmoituksensa hän poisti, koska sai liian paljon vastauksia miehiltä jotka eivät edes lukeneet koko ilmoitusta, ja liian vähän oikeilta tiiteiltä. Hän turhautui, mutta on vielä tuolla jossain, ilman prinssitärtään. Varmasti, aivan varmasti, on muitakin.
Viestini siis on: etsikää. Älkää odottako, että joku kolkuttaa kaappinne ovea vaan katselkaa ympärillenne. Yrittänyttä ei laiteta.
Siis on?
Miten tähän prinssitärtä etsivään neitoseen voisi saada yhteyttä? Jos kirjoitan sinulle ja laitan sähköpostiosoitteeni niin kulkisiko eteenpäin?
T: Se kysyvä etsijä
Välitän kyllä viestin eteenpäin, jos laitat postia. Sen verran voin luvata.
Minäkin pitkään mietin ennen kuin vaimolle kerroin.Sanoin selkein sanoin että pidän pukeutumisesta naisen asuihin mutta jos asia häntä häiritsee niin en sitä hänen läsnä ollessaan harrasta. Ja uskokaa tai älkää mutta kertominen kannatti. Jonkin asteisena syynä lienee vaimon bi-henkisyys ja nykyisin ehkä parasta antia suhteemme eroottisella puolella ovat pitkät huolelliset pukeutumishetket joka useinmiten päättyy ihanaan roolileikkiin kahden naisen välisestä rakkaudesta.
Saankin viikottain uusia vaatteita sikäli kun vaimo löytää kokoani. Taidan olla aika onnekas kun tällaisen naisen olen puolisokseni saanut.
Jatka etsimistä sillä jossakin hän on ja muista olla alusta saakka rehellinen ja kertoa tapumuksestasi. Onnea etsintään.
Tiesin jo ensimmäisen kerran tavatessamme mieheni olevan tiitti, ja minusta se on mukava lisä hänen persoonassaan.
Samoin!
Meillä menee ihan kivasti.
Marja on tyylikäs donna.
Tarvittaessa se miehinen puoli löytyy hyvin pian!
Onnea vaan kaikille jotka ovat löytäneet omansa,
minulla ei ole ollut tuuria, eikä sinnepäinkään.
tunnen naisia jotka "periaatteessa" hyväksyy tiitit, mutta ei henkilökohtaisesti.
ne bisset jotka mä tunnen, on tiukkoja:
miehet miehinä ja naiset naisina, ei välimuotoja.
ei sellaisia naisia edes ole, jotka hyväksyis mut sellaisena kuin olen.
Hei!
Menestystä sinulle oikeanlaisen naisen etsintään. Itseäni onnisti aikoinaan, tosin tyttöily ei ollut millään tavoin kantava teema. Ensin tuli kiintymys, sitten rakastuminen ja lopulta rakkaus. Tyttöily sujahti kuvioon lopulta vaivatta, vaimolleni kun oli ilmennyt lukiovuosinaan, että hänen kavereistaan toinen oli lesbo, toinen homo. Jatkumona siis luontevasti (?) "tyttö" aviomieheksi eli ei kaksi kolmannetta.
Nyt jo 15 vuotta onnellisesti naimisissa...