Itselläni on 10 m pitkä mahonkipurkkari, jossa laminoidut tammikaaret n. 25 cm. välein. Veneeni on 40 v vuotta vanha ja kuitenkin on hyvässä kunnossa. Mikä on tällaisen veneen rungon lujuus verrattuna esim. nykyaikaisiin lasikuituveneisiin?
T:Lauri
T:Lauri
Vastaukset 43
Vanhimmat
"lujuus", mitä tarkoitat? tarkoitatko kestääkö se paremmin karilleajon, jäihin jättämisen tms, vai tarkoitatko rungon jäykkyyttä ts. elääkö se esim aallokossa?
Luultavasti veneesi kestää paremmin karilleajon jne, mutta nykyaikainen kusilaiturunko on jäykempi.
Ainakin mahonkirunko on helpompi korjata ;)
eikä kaaripuita katkennu tai halkeilu (jos enemmän kuin kaksi vierekkäistä poikki on syytä korjata) niin kyllä se kestää suurinpiirtein samaa kuin muovivene.
"kestävyys" on enemmän mitoituskysymys ja veneesi painaa enemmän kuin LM-vene.
"karilleajokestävyys" riippuu eniten kölinmuodosta (pitkä,lyhyt).
Puu on hapan joten metallien (varsinkin kölipulttien kuntoa) kannattaa tarkistaa.
EI puu ole ollenkaan huono materiaali lujuuden kannalta katsottuna, eikä varsinkaan kun verrataan ominaislujuutta ts. lujuutta painoon nähden.
Toki veneessä puurakenteen ominaislujuutta heikentää sen lisäpaino, nimittäin kyllästeen paino, sekä siihen imeytyvän kosteuden paino.
Mutta kuiva hyvälaatuinen puu kilpailee ominaislujuudeltaan ja - jäykkyydeltään parhaiden UD-hiilikuitulaminaattien ja suurlujuusterästen kanssa.
Tavallinen lasikuitu-polyesterilaminaatti häviää noiden arvojen osalta jo kättelyssä ts. esim. hyvälaatuinen lento- tai venevaneri on sekä lujempaa että jäykempää kuin samanpaksuinen lasikuitulaminaatti, tosin vain karvan verran jos sitäkään, mutta painaa vain n. kolmasosan lasikuitulaminaatin painosta.
Inttäkää ihmeessä .. täältä kun tuntuu löytyvän puolta tiukkapipoisempaa porukkaa kuin tuolta motskaripuolelta!
Lainaus: Mutta kuiva hyvälaatuinen puu kilpailee ominaislujuudeltaan ja - jäykkyydeltään parhaiden UD-hiilikuitulaminaattien ja suurlujuusterästen kanssa.
Täyttä paskaa!!! ei mitään totuutta.
Kyllähän puu on hienoa, mutta se vaatii paljon paksumman mitoituksen kuin lasikuitu, noi kaksi edellä ovat myös aivan eri maailmasta vertaa vaikka puutikkua naulaan, mikä ei tosiaan ole suurlujuusterästä niin huomaat eron. Suurlujuusteräs on varsin ikävä aine, sihen et saa edes naarmuja aikaiseksi porakoneellasi.
Lasikuitu on hinnaltaan ja ominaisuuksiltaan ylivoimaisesti paras, ei kai veneet muuten tehtäis siitä. Erikoisraaserieissa saattaa olla hiilikuitua mutta sekin on kallista brassailua muutaman gramman säästämiseksi.
Onko nykyaikaiset raaseri veneet puusta???
Klassiset puuveneet ovat silti paljon hienompia ;)
Otapa nyt ihan kiltisti joku lähdeteos ja tarkista mutusi. Kertaa ihan pikkuisen myös lujuusopin alkeita. Kovuus, joka tietysti vaikuttaa siihen, miten pora aineeseen pystyy, on tietysti yksi aineen ominaisuus, mutta lujuuden kannalta sillä ei ole mitään arvoa. Ota sen sijaan vaikkapa 10 g painava teräsnaula ja puunaula ja koitat niitä taivutella hyppysissä tai vetää katki. Siitä vertailusta tässä on kyse. Puu on paljon lujempaa kuin luulet. Lasikuitu ja polyesterihartsi taas halpaa ja kohtalaisen helposti haluttuun muotoon valmistettavaa. Ei sillä juuri muita ihmeen hyviä, saati ylivoimaisia ominaisuuksia ole. Sen nykyaikaisen ominaisuuksiltaan kilpailukykyisen raaserin kyllä voi tehdä puusta.
Noita puisia purjeraasereita kaiketi yhä tekee jenkeissä ainakin Gougeon Brothers - jotka epoksiakin kauppaavat. Ai niin, eihän ne osaa ameriikoissa purjehtia eikä tehdä veneitä ollenkaan - kovin huono esimerkki!
Samat jätkät tekivät myös suhteellisen kookkaita tuulivoimalan siipiäkin puusta.
Puulla on myös pari muuta ylivoimaista ominaisuutta muihin rakennemateriaaleihin nähden , nimittäin väsymislujuus , puut kun ovat kasvaneet kestämään tuulten aiheuttamaa väsyttävää kuormaa ; ja toinen ominaisuus etenkin pohjoisen puulajeilla on kestää jäätymistä siitä pahemmin vaurioitumatta ( tosin mahonki ei tätä kestä - näin sanotaan); lisäksi puu huokoisena materiaalina voi mennä paljonkin "lyttyyn" vielä katkeamatta esim. kolhun seurauksena , ominaisuus joka tyystin puuttuu kuitulaminaateilta.
Mutta ei puu mitenkään ylivertainen materiaali ole, toki teräksellä saa saman vetolujuuden paljon ohuemmalla tavaralla - siis ei vie yhtä paljon tilaa. Puu kostuessaan ajan mittaan lahoaa - ei ole ikuista.
Tasalaatuista oksatonta puuta voi olla vaikea hankkia, silloin kun oksattomuus on tarpeen.
Puu "elää" kosteuden vaihtelun mukaan - elämisvara huomioitava rakenteissa.
Puun työstö veneeksi on toki lasikuitua työläämpää - siis kalliimpaa ; lasikuitu sopii ostajan kukkarolle paremmin - tai käytännössä tuottaa veneen tekijälle paremman katteen vähemmällä vaivalla.
tuo naulaesimerkki puun lujuudesta on hyvä;
tarkoittaa että jos on kaksi "naulaa" tai tappia, toinen puuta toinen terästä , niin ollakseen saman pituisina saman painoisia on puunaulan poikkipinta-ala 7.8/0.45 siis n. 17 kertainen, ja paksuus siten yli nelinkertainen.
Eli 2mm lankanaulan kanssa saman painoinen olisi 8 mm puutappi ... tuo lankanaula taipuu sormissa, mutta puutappia saa tosissaan taivuttaa.
hyvän lasikuitulaminaatin tiheys on luokkaa 2.1 joten saman painoinen vaneri saa olla 2.1/0.5 , siis sekin paksuudeltaan nelinkertaista ...
joku voi ihmetellä tota tapaa esittää asia, mutta on kätevää käyttää levyn kohdalla vertailuna paksuutta ja taas langan tai "naulan" kohdalla poikkipinta-alaa. I-palkkien ja vastaavien kohdalla tilanne korostuu neliömomentin ansiosta.
Mutta noita "kyllä minä tiedän"-tyhjännaurajia täällä riittää. .. siksi hauskaa.
Onpas omaperäinen tapa päätellä tuotteen katteen muodostuminen, voisitko hiukan perustella? Ei kai työstämisen vaikeus katetta pienennä ja jos lasikuitu sopii ostajan kukkarolle paremmin ei kait sekään valmistajan katetta paranna.
Mielenkiintoinen termi myös tuo "väsyttävä kuorma", selittää varmaan mm. katajan sitkeyden kasvaahan se kovissa tuuliolosuhteissa ulkoluodoilla.
Lujuusoppi on ihan mielenkiintoista siihen kannattaisi itse kunkin perehtyä.
.. siis selventää tota ajatuksen juoksua.
Kate kaiketi muodostuu tuotteen valmistuksen kustannusten ja myyntihinnan erotuksesta ja on toivottavasti positiivinen kun kulut vähennetään myyntihinnasta?
Entäpä myyntihinnan muodostuminen? Määräytynee useiden seikkojen yhteisvaikutuksesta , periaatteena että pyytää pitää mitä pokka kestää , ja hullu on se joka maksaa pyydetyn. Mutta asioita yksinkertaistaen lienevät monetkin tästä kanssani samaa mieltä että tuotteen hinta määräytyy markkinoilla kilpailun perusteella, ja brändin suosion perusteella omassa luokassaan ts. vastaavan kokoisten ja tyyppisten toistensa kanssa kilpailevien tuotteiden keskuudessa? Eli "laatumerkkituote" maksaa yleensä enemmän kuin vastaava yhtä laadukas tuntematon merkki - tapauksesta riippuen toki?
Miksi siis väitän että puuvene tuottaisi tekijälleen pienemmän katteen kuin vastaavan kokoinen muovipursi? Siksi, että asiakas, veneen ostaja kuitenkin, ellei juuri välttämättä ole ostamassa puuvenettä, tekee ostopäätöksensä joko brandin perusteella - joka pienissä sarjoissa tehtävillä puuveneillä tuskin on kovin kova muutoin kuin vihkiytyneiden harrastajien parissa tai sitten puhtaasti hinnan perusteella ts. kahdesta yhtä hyvästä valitsee halvemman, ellei perusteena ole leuhkimistarkoitus.
Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että jos puuvene kilpailee tasapäisenä venemarkkinoilla, se ei voi olla liian paljon kalliimpi kuin muovikiulu jotta se kävisi kaupaksi - eikö?
Tästä suoraan seuraa se, että jos puuveneen teko vaatii enemmän työtunteja kuin muovivene joka mahdollisesti on jopa ruiskulaminoitu - tulee kustannuksiltaan kalliimmaksi tehdä kuin muovivene , jolloin puuveneen myyntikate jää alhaisemmaksi kuin halvemmalla tehdyn muoviveneen, mikäli molempien myyntihinta on sama .
Ja juuri tämähän jo aikoinaan johti siihen että moneet ansioituneet veneen veistäjät siirtyivät puuveneistä muoviveneisiin. Tämähän ei ole mikään uusi juttu.
Kyllähän keveitä kilpaveneitä kannattaisi edelleen tehdä puusta tai paremminkin puu-epoksikomposiittirakenteisena - joka on muuten aivan yhtä helppohoitoinen kuin mikä tahansa muovipintainen vene.
Kuorma voi tosiaan olla staattinen, tai dynaaminen.
Dynaaminen kuorma on rakennetta ja materiaalia väsyttävä kun
se on vaihtuva suuruudeltaan ja tai suunnaltaan, esim. sinimuotoista tai muuta värähtelevää toistuvaa kuormaa. Vaihtokuormituksen vetojännitys tai leikkaus voimakkuudeltaan niin suurta että riittää aiheuttamaan särönkasvua materiaalissa. No ton olis voinut paremminkin kirjoittaa..
Kataja tosiaan on hyvä esimerkki, mutta mikä tahansa puu joutuu elämänsä aikana taipumaan tuulissa suuntaan jos toiseenkin, välillä myrskyjenkin repimänä , alati liikkeessä.
Puun vaurionsietokyky tulikin tuossa jo aiemmin esiin, mutta lisäksi on huomioitava sekin seikka, että jos tehdään saman lujuinen levy pellistä tai puusta tulee puulevy väkisinkin paljon paksummaksi kuin pelti,, tosin kuintenkin hivenen kevyemmäksi - mutta paksuudella on sekin etu että puulevyn lommahdusherkkyys jää pienemmäksi kuin ohuen pellin vaikka suoraa vetoa kestäisivät samalla tavalla.
Takerrun nyt vain sanaan lujuus ja vastaan. Teräs on ylivoimainen kaikkin tunnetteuihin materiaaleihin verrattuna niin laivan rakennuksessa, säilyketölkeissä kuin autojen koreissakin.
Ellet usko niin ota leka ja käy kokeilemassa omalla vastuulla.
Kun saat hakattua reijän teräs veneeseen kirjoittele tälle palstalle.
Kaikkin muihin materiaaleihin syntyneistä reijistä kannattaa keskustella omistajien kanssa.
pitää täysin paikkansa mitä sanot, mutta painon kustannuksella .
ei kai kilpapursia rakenneta pataraudasta vai mitä?
kyse oli ominaislujuudesta eli lujuus/painosuhteesta.
ja kyllä paksua vaneriakin saa melkoisesti lekalla hakata, hiki siinä tulee ja kokemattomalle rakkulat käsiin ennen kuin puhki menee.
mutta ei puuveneellä jäissä kannata ajella, teräsveneellä sen voi hyvin tehdä.
F1 autot muuten tehdään komposiittimateriaaleista, ja niilla ajetaan pahimmillaan lähes 300 km/h kiviseinään ja kaveri kömpii ulos omin avuin .. teepä sama teräskorisella! veikkaan että sinut saa kaivaa sieltä säilykerasiasta ulos jälkiruokalusikalla.
Ilmojen teillä lienee ikivanha MIG 25 ainukainen joka oli rakennettu pääosin teräksestä. ... tähän oli omat syynsä.
Eipä Lauri mitään kilpapurresta maininnut ja F1 kori voi olla vaikka kuttaperkkaa kunhan vain kuljettajan ympärillä oleva turvakehikko on terästä merkiltään F62/4 WX.
taidat olla oikein tohtorismiehiä? Ph.D?
eikös F1 autoissa tuo itsekantava turvakorirakenne olekaan hiilikuitu-hunajakenno-monokokki?? Kyllä tosin se ns. turvakaari lienee edelleen historiallisista syistä säännöissä määrätty tehtäväksi teräksestä. .. mutta vasten parempaa tietoa en väitä tästä mitään.
Tuossa Laten alkuperäisessä aloituksessa kaiketi kyseltiin puuveneen lujuutta verrattuna lasikuituiseen - eikös? Puhuttiinko siinä mitään teräsveneistä?
Keskustelu lähti sitten vähän eri urille, tuohon materiaalien vertailuun , jolla ei sinänsä ole mitään tekemistä alkuperäisen viestin kanssa. Kuka ja mikä määrää täällä keskustelut rajoittumaan tarkasti alkuperäisen kysyjän vastauksiksi?? Eikös nämä rönsyilyt lisää mukavasti aihepiiriä?
Fakta on se että materiaali ei määrää rakenteen lujuutta, vaan kuinka rekenne on tehty , eli paljonko sitä materiaalia on käytetty.
Fakta on myös se, että ei ole olemassa mitään yleistä ainoaa oikeaa parasta mahdollista materiaalia - aina on vaihtoehtoja, ja kullakin materiaalilla omat erityispiirteensä, etunsa ja rajoitteensa. Nämä rajoitukset huomioiden ja edut hyödyntäen löytyy tälle materiaalikirjolle käyttöä , kukin löytää paikkansa.
Ei lasikuitu ole ollenkaan huono materiaali sarjavalmisteiselle veneelle , eikä teräs suurehkoille paateille ( ei varmaan kannata tehdä optaria teräksestä??) , mutta ei myöskään puu ole mitenkään huono materiaali, mutta paljon edullisempi kuin kalliit eksoottiset materiaalit joiden kanssa puullakin voi kilpailla silloin kun vertailu suoritetaan lujuus/paino-suhteella mitaten.
Huvittavaa miten nämä asiat herättävät intohimoja niin paljon vastaan .. toki ymmärrän että rautaruukin mies tekee veneensä teräksestä, kun ei muuta osaa eikä ymmärrä.
Jos teräs voidaan noin yksioikoisesti nimetä lujimmaksi materiaaliksi, on lujuudelle varmaankin määritelty joku yksikkö? Lekalla ei ehkä saa peltipohjaan reikää, mutta pienemmälläkin vasaralla saa pysyvän lommon siinä kun puu tai lasikuitu saa naarmun, mutta muoto palautuu. Enpä haluaisi edes kuvitella miltä teräksisen optarin suorat pinnat näyttäisivät yhden kauden käytön jälkeen. Eli materiaalivalinnoissa tehdään aina kompromisseja. Lujuutta ei voida yksikäsitteisesti määritellä, se tehdään aina jonkun tietyn ominaisuuden suhteen
Lommot ei lujuuteen vaikuta se on ulkonäköasia. Ja kun puhut pikku vasaralla tehtävistä lommoista niin tarkoitat varmaan auton peltejä etkä ole koskaan teräslevyyn kokeillut pienellä et isolla etkä hakulla.
laivat tehdään teräksestä - ei pienveneitä , paitsi jotain uittohinaajia ( nekään ei taida olla ihan pienveneen sarjassa).
Jo alle parimillinen pelti menee helposti lommoille, ja lommot kyllä pilaavat veneen hydrodynamiikan kunhan niitä on tarpeeksi. Riittävän tukeva "teräslevy" on yksinkertaisesti aivan liian painava materiaali pikkupursiin tai mihinkään pieniin veneisiin. Ei ainakaan sellaisiin pursiin tai motskareihin joiden tarkoituksena on plaanata.
Määrittele nyt hyvä mies se lujuus ensin.
Otetaan parikymmentämillinen vanerilevy ja koita siihen tehdä lekalla reikä. Melko paksuun teräslevyyn kyllä tulee lommo siinä kun vaneri irtoaa pari tikkua. Kysymys kuuluu, voidaanko näistä koetuloksista tehdä jotain päätelmiä lujuudesta.
PS. Pieni vasara, paksu teräslevy ja kärsivällisyyttä, niin patti syntyy levyyn. Vaikka muuta epäilit, olen kyllä kokeillut lekaa ja yli 20 mm teräslevyä. Ne levyt ovat siinä käytössä kulutustavaraa, kun menevät muodottomiksi.
Kyllä vaneri levy vahvaa on, mutta sen liittäminen veneen muotoiseksi tekee siitä viratonta vai oletko sattunut tapaamaan kysymyksen kokoista noin 10 metristä.
Jos olet niin älä ainakaan sen kulma liitoksiin ala hakkailemaan. Se alkaa muuten irvistämään ja vuotamaan.
Ja kun puhut lommoista niin miksi sekoitat sitä lujuuteen.
Teräs on lujin veneen rakennus aine piste.
Kysymyksessä oleva 10 metrinen vene tuskin plaanaa ja kahden millin peltejä ei käytetä veneen rakennuksessa. 3 millistä on yritetty mutta se ei pysy muodossaan joten on siirrytty 4 ja 5 millisiin jo kymmenkin metrisissä veneissä.
Nyt ei puhuta mistään kilpaveneestä.
Luja ja Kova on kaksi eri asiaa.
Se halutaanko tuotteen olevan luja vai kova, vaikuttaa materiaalin valintaan.
Lasiveneeseen tulee vähiten lommoja, mutta ei varmaan ole kovin mieluisa materiaali. Se on kova materiaali, mutta ei luja.
Teräs taasen on luja mutta ei niin kova.
Olen tavannut montakin, jopa isompia. Eivätkä takuulla säikähdä lekan iskua sen takia, että alkaisivat vuotamaan, vaikka ainevahvuudet ovat paljonkin alle 20 mm. Ruma jälki kyllä tulee maalipintaan. Edelleenkään ei tule sitä lujuuden määritelmää, jota odotellaan. Tarkoitatko sillä vetolujuutta, leikkauslujuutta, murtovenymää, kovuutta, jäykkyyttä vai mitä aineen tai rakenteen ominaisuutta?
Kun nyt puhut tuosta vanerista ja lujuudesta niin siihen ei tarvita kuin korkkiruuvi, pikku linkkari tai maasta löytynyt naula ja kivi niin hetken päästä vanerisssasi paksussakin on reikä sama pätee puuveneisiin.
Lujuudella tarkoitan kaikkea muuta paitsi kovuutta.
Kiellä edellä mainitut ja keksi sitten lisää.
Kielletään edellämainitut samantien. Koitapa itse edes huonolaatuiseen vaneriin reikää korkkiruuvilla tai naulalla, tai edes pikkulinkkarilla, ei nimittäin synny. Koita senjälkeen tehdä käyttökelpoinen optimistijolla teräksestä. Käyttökelpoisuuteen kuuluu, että runko ei väänny, vaikka lommot sallittaisiinkin.
On muuten pääasiassa alumiinilejeerinkiä.
Tässä ketjussa on huomattavan paljon puhuttu ja vertailtu lujuuksia ja mainittu tämän tästä vetolujuus.
Olennainen ero puun ja metallien välillä on siinä, että puu on puristuslujaa ja metallit pääosin vetolujia.
Sen vuoksi tehdään komposiitteja (laajemminkin kuin yksisilmäisesti laminaattirakenteita ajatellen), toinen materiaali, vaikkapa teräs, ottaa vedon ja toinen, vaikkapa puu, puristuksen. Näin saadaan painon suhteen hyvin optimoitu rakenne.
Täällä suomi24 sivuilla on aivan turha koettaa kirjoitella mitään järkevää koska tänne kirjoittelevat ihmiset eivät yleensä tiedä asioista sen enempää mitä ovat tekniikan mailmasta parturissa istuessaan lukeneet.
Rakennusmateriaaleista olisi mukava keskustella ihan järkevästi ja pohtia että mikä materiaali on missäkin ratkaisussa hyvä. Valitettavasti tämä on väärä paikka sellaiseen keskusteluun. Puuvene netissä on ihan asiallista porukkaa ajatusten vaihtoa varten.
Itse tehden rakentaisin veneeni puusta, joko perinteisesti tai sitten moderneilla menetelmillä.
Jos olet päättänyt tehdä veneen puusta, niin silloin saatat löytää samanhenkisiä puuvene netistä. Mutta muuten materiaaleista sieltä on turha kysellä mitään.
Jos haluat keskustella materiaaleista niin kannattaisiko aloita sellainen keskustelu?
Veneeni on 40-vuotta vanha mahonkivene. Lujuudesta en tiedä, mutta ikää on 40 v ja veneen puuosat on kunnossa. Yksi kaari on murtunut mutta muuten iskussa.kai puu silloin aika kestävä materiaali on. Ja tunnelma veneessä on miellyttävä ja lämmin, vaikka ei mikään raaseri olekkaan.
Turhaa vertailua,mutta jos puhutaan vaikka puun/teräksen vetolujuudesta suhde karkeasti 1:20,rasitukset harvoin liikkuu kummankaan materiaalin äärirajoilla,muoto ratkaisee paljon.
Tosta katselin taulukoita, että puun murtovetolujuudet liikkuu lajista riippuen n. 70-120MPa välillä.
Tavallisen rakenneteräksen lujuudet (myötöraja ) 300-500MPa ja suurlujuusteräkset muistaakseni luokkaa 1.6GPa - korjatkaa!
Eli jos vertaa tuota huononpaa patarautaa huononpaan puuhun , niin tulee suhteeksi n. 4.3 ja parempaa terästä parempaan puuhun tulee sen suhteeksikin vain 12.5 ...
kun puun tiheys on n. 0.5-0.6 ( tiheys kasvaa lujempaan mennessä) ja teräksen tiheys 7.8 niin
tiheyksien suhde on n. 13 kertainen puun hyväksi ,
eli saman painoisena möykkynä on puu terästä lujempaa.
Toki veneen lujuus riippuu vain siitä kuinka se on tehty, ja kuinka paksusta tavarasta....
Kiva kun sait lahjaksi noin hienonkirjan mikä on taulukoita pullollaan, mutta älä sekoita niitä käytäntöön.
Taulukoistasi puuttuu tuo lujuus taulukko ja se on käytäntö jos on yhdistetty monia suureita.
Sinun 13 kertaa paksumpi puusi on saman lujuista kuin tavallinen teräs.
Tarkoittaa suunnilleen että tuollainen 50 millin lautaseinä vastaisi 7 millin terästä.
Jos autolla ajetaan sataa tuohon lautaseinään siitä mennään läpi ja teräkseen tulee havaittava kohouma. Että sillee,
Ootko ajanut vai mistä tiedät?
Pitää olla elliä. Onneksi on ei kaikkia tarvi kokeilla. Tiedän että eiffeltornista hypätessä kuolee vaikkei kokeilekaan, tiedän vaikken kokeile että jos en syö joka päivä alkaa nälättää j.ne.
Toivon että sinäkin pystyt päättelemään monia asioita etkä aina joudu kokeilemaan.
Puun äärimmäisen suunnattu rakenne tekee muiden lujien puurakenteiden kuin puutappien tekemisen vaikeaksi. Lasikuitulaminaateilla on kuitujen suunnista riippuen joko yksi hyvin jäykkä ja luja suunta tai kaksi kohtuullisen lujaa suuntaa. Epoksilla ristiinlaminoimalla viilusta saa varmaan lähes yhtä hyvän rakenteen kuin polyesterillä laminoidusta katkokuidusta, valmistuskustannuksissa on kylläkin eroa. Kun puhutaan puuveneistä niin onko noissa taulukon tiedoissa otettu huomioon puun kyllästystä vedellä tai kyllästysaineella? Ja loppujenlopuksi jokainen saa tehdä veneensä mistä haluaa kunhan ei upota sitä väylälle.
Epoksilla ristiinlaminoimalla saadaan rakenne, joka painon ja lujuuden suhteen sijoittuu samoihin kevlarlaminaattin kanssa. Katkokuidut ja polyester jäävät kauaksi. Tämä on muuten kokeiltu, koekappaleet vedetty ja puristettu VTT:lla, kun todennetut arvot tarvittiin rakenteen luvitukseen.
Jos se puu ristiinlaminoituna on niin lujaa niin miksi purjelentokoneet, kilpapurjeveneet ja kilpa-autojen rungot eivät ole kaikki puuta? Kai puuviilu on halvempaa kuin kevlar?
Sattumoisin ne koekappaleet tehtiin ilmailuviranomaisen tarpeisiin. Jos kuitenkin valmistetaan useampi kappale, kannattaa tehdä muotti, jolloin homma tulee halvemmaksi kevlarista. Kuidun hinta ei missään mainitsemassi sovelluksessa ole merkittävä tekijä kustannuksissa, työn määrä on.
Kyllä se kirja tuli ihan itse ostettua jo kauan sitten... opintotuetkin maksettua takaisin jo moneen kertaan.
Ei se kummoisempi opus ollut kuin materiaalinvalinnan peruskurssin oppikirja. Ei edes mitään kovin tarkkaa taulukkotietoa.
Kyllähän se tossa keskustelussa on jo tullutkin esiin, että kyllästeet ja kosteuden imeminen heikentää tuota painoetua.
Jännää sinällään kuinka tällainen neutraali aihe herättää noinkin voimakkaita tunnereaktioita - ottaako se koville?
Yksin ei voi kinata ja tietämätöntä on kohteliasta oikaista vaan oikea mies ei periksi anna.
Teräs täällä on todettu pariin otteseen kaikin puolin lujimmaksi materiaaliksi. Teräksisiähän lentokoneidenkin silloin pitäisi ilman muuta olla, niinkuin kilpapursien ja F1:enkin. Ovatpa tosiaan ääliöitä ne insinöörit, kun eivät noin yksinkertaista asiaa ole ymmärtäneet. Sehän on vielä halvempaakin kuin alumiini, tai mitkään komposiitit. Jos teräslevy kestää jopa lommoitta auton törmäämisen, sen täytyy toimia toisinkin päin, eli teräksinen auto ei mene lommoille, jos ei toiseen teräkseen törmää. Ihmeen yksinkertaista tää lujuuslasku, paljon yksinkertaisempaa kuin joskus kurssilla luulin.
Ilma on niin heikkoa ainetta että sitä vasten riittää vaikka silkkipaperi, kuten pienoislennokeissa. Alumiini on jo liiankin vahvaa.
Kilpapurret hajoaakin jo muutamassa päivässä kuten volvo racessa.
Ja niinkuin olet kuvista nähnyt niin F1 hajoaa törmätessään tuusan nuuskaksi.
Kannattaa kurssia vielä hiukan tuota elämänkurssia.
OK myönnettäköön vaikeahko asennevammaisuuteni! Luonnevikaa en myönnä p e r k e l e! ;-)
Tehdään siis uuden vuoden lupaus; en enää anna tietämättämyyden enkä jääräpäisyyden provosoida itseäni, enkä enää pyri jakamaan ilmaista kansansivistystä.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Kiitos lukijoiden puolesta asenteestasi. Vältymme monilta harhaanjohdatuksiltasi. Lukeminen on kultaa kirjoittaminen hopeaa.
Hyviä Uusia vuosia kaikille.
Keskustelu on näköjään lähtenyt harhateille, kun puhutaan veneen lujuudesta/kestävyydestä, ei tärkein asia ole veneen materiaali. Kaikista käytetyistä materiaaleista saadaan riittävän lujia veneitä oikein suunniteltuna ja rakennettuna. Kestävyys taas riippuu pitkälti veneen hoidosta.
Materiaalien ominaisuuksien vertailu on oma tarinansa ja melko lailla makuasia, mitä materiaalia kukin haluaa veneessään käyttää.
Laurin puuvene on varmaan riittävän kestävä, jos runko on tervettä puuta. Vertaaminen suoraan johonkin lasikuituveneeseen on vaikeaa ja sitäpaitsi hyödytöntä.
40 vuotta vanhan rungon lujuus voi olla hyvä tai sitten ei. Siihen vaikuttaa moni asia, pahimmassa tapauksessa vene on kasattu teräs ruuveilla ja muuten pidetty hyvin eli puu on tervettä ja liitokset heikentyneet. Päällisin puolin täysin kunnossa mutta kovaan myrskyyn joutuessa...
Toisaalta jos se on oikein tehty, hyvin hoidettu ja keveissä tuulissa purjehdittu niin lujuus voi olla hyvin lähellä sitä mitä se on ollut veneen valmistuessa 40 v sitten.