vuonikset

No mä oon ratsastanu vuoniksilla. :) Yheltä nuorelta yksilöltä tipuinkin. :D xDD

Käyn vuonistallilla ja jumaloin kyseisiä otuksia. Suloisia ovat luonteeltaan ja ulkomuodoltaan. Mitä nyt hieman jääräpäisiä...

älä kuule mieti toisaalta mieti vähän sitä kuinka vanha hevosesi on jos se on yli kymmen vuotias niin älä sitä mieti vaan lähe rattastaan.jos hevosesi on alle kahdeksan niin kutsu joku kouluttaja opastamaan sinua (oon ratsastanu kolme vuotta ja tiän paljon kyseisistä ihanistä otuksista

Ne ovat uskollisia ja aivan mielettömän söpöjä! Eikös sinun itse pitäisi tuntea tämä rotu, kun muka omaat semmosen?????!!!!!

Mulla on oma myös,varsin sympaattinen otus ja kilttikin.Vuonohevoset ovat ihania (=

Minullakin oma.. (: pikku-kisoissa käyty ja silleen... (: hyvin pärjätty

No, täältä pesee! :P

Omistan - 05 syntyneen vuonoruunan. kun tuli meille ( toukokuussa 2010 ) oli suorastaan aivan hullu poni! Sitä ei oltu sisäänratsastettu, joten koulutus jäi minulle, alle 14-vuotiaalle! Päätin kuitenkin hakea apua: sain tallilta kouluratsastusvalmentajan, joka on kilpaillut huippuluokissa

Vuonikset. Kauniita ja ylväitä otuksia, jotka ovat hömelöitä, mutta silti fiksuja. Sopivan korkuisia kaikille, ja voimakkaita. Nopeita, ja monikäyttöisiä. Ihan täydellisiä otuksia jo kokeneemmille ratsastajille. :) En suosittele ensiponiksi, koska ovat sen verran itsepäisiä. Olen 15 - vuotias, ylpeä vuonohevosen omistaja. Oman uonikseni sain 2010 kesällä, ja olen kisannut omalla karvakorvallani pikkukisoissa, tarkoituksena edetä suurempiin kipailuihin.

Olen ratsastanut koko ikäni, ja hevoseni on ainakin koulussa B tasoinen ja esteillä menee 100cm. Ihan täydellinen rotu, kerta kaikkiaan ! (;

Mahtavia kyllä, mutta meidän yksilö ainakin niin jääräpää. Välillä toimii kun unelma ja välillä heittelee mahtavia pukkeja, mutta kuitenkin ilosta. Ponini mielestä on mahtavaa päästä välillä juoksemaan, juoksemaan täysillä maastossa. Ja kun ratsastaja pysyy vielä kyydissä ja hallitsee menoa. Meidän mahtava yksilö nauttii ratsastuksesta ja ajosta, liikunnasta ylipäätään ja aina hän lähtee kaikkeen päättömäänkin mukanani. He ovat niin ihanan luotettavia, kulkevat meidän perässä vaikka maailman ääriin. Ei kaikki rodut..

Omistan itsekkin vuoniksen. Ne ovat ihania! Entisellä tallilla sanottiin että vuonikset on aina ääliöitä. Minusta se ei ole totta!

Vuonohevonen usein määritellään itsepäiseksi ja omatahtoiseksi roduksi, mitä en kiellä. Silti jätetään monesti mainitsematta, kuinka hieno rotu se oikeasti on.

Minulla oli vuonohevonen 3½ vuotta. Aluksi inhosin koko ponia, sillä se oli vielä niin nuori ja huonostikäyttäytyvä, orimainen kakara. Lopulta vuosien saatossa ponista muodostui minule hyvin tärkeä ystävä - joka oli opettanut minulle paljon. Sen kanssa pystyi tehdä mitä vaan. Nousin sen selkään ilman varusteita laitumella ja laukkasimme yhdessä toiseen päähän. Kentällä menin paljon "natural horsemanship" -tyylillä, opettelin ponin kanssa luonnonmukaisia juttuja. Sain sen pyörimään ympärilläni ilman liinaa kaikissa askellajeissa (kentällä, ei pyöröaitauksessa tms), seuraamaan perässäni, kumartamaan ja venyttelemään, hyppäämään ilman varusteita jne.

Nyt poni on kuitenkin hyvässä, uudessa kodissa, jossa sen kanssa harrastellaan edelleen monipuolisesti tehden kaikkea hauskaa! :) Rakastan ikuisesti tätä hevosta.