Olen menossa tammikuussa nuoriso psykiatrian osastolle (omasta tahdosta) ja haluaisin tietää hieman mihin olen oikein ryhtymässä kun menen sinne.
Tämä vaihtoehto tuntui olevan ainoa ratkaisu pitkäaikaiseen masennukseeni, mutta nyt olen alkanut miettiä olenko sittenkään menossa oikeaan paikkaan kun olen kuullut niin paljon juttuja kuinka kamala paikka se on.
Pumpataanko sielä potilas täyteen rauhottavia ja pääseekö sieltä edes ulos koskaan?
Jos vain joku ihana ihminen voisi kertoa minulle hieman siitä paikasta ja miten sielä oikein hoidetaan potilaita.
Minua hiukan pelottaa ja jännittää sinne meneminen.
Tämä vaihtoehto tuntui olevan ainoa ratkaisu pitkäaikaiseen masennukseeni, mutta nyt olen alkanut miettiä olenko sittenkään menossa oikeaan paikkaan kun olen kuullut niin paljon juttuja kuinka kamala paikka se on.
Pumpataanko sielä potilas täyteen rauhottavia ja pääseekö sieltä edes ulos koskaan?
Jos vain joku ihana ihminen voisi kertoa minulle hieman siitä paikasta ja miten sielä oikein hoidetaan potilaita.
Minua hiukan pelottaa ja jännittää sinne meneminen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä siellä yritetään saada lääkitys sinua helppaavaan määrään. Nämä pumppauspuheet on pötyä, ihminen turrutetaan silloin kun siihen on aihetta eli on vaaraksi itselleen ja toisille ja samalla pannaan eristyksiin.
En tiedä minkälaiselle osastolle olet menossa, on olemassa avo-osastoja sekä suljettuja. Suljetulla on melko tarkka ohjelma ja et voi ilman lupaa lähteä sieltä ulkoilemaankaan.
Avo-osastolla on todella vapaata, voit osallistua kaikenmaailman askarteluun, urheiluun, joissakin laitoksissa on saunat ja uima-altaat.
Mutta kaikkien tärkeintä on, että olet rehellinen, yrität kertoa kaikki, mikä mieltäsi painaa ja otat avun vastaan. Muista, että siellä voi joskus itkettääkin kun pahoista asioista puhutaan. Olet kuullut liikaa puheita "hullujenhuoneista", ei ne enää sellaisia ole.
Olen itse ollut nuorisopsykiatrisella osastolla espoossa. Se oli suljettu osasto ja pelkäsin aluksi mihin olen oikeen menossa. Jouduin siis toukokuussa -05 osastolle psykiatrin ja psykologin ja tietenkin omastakin tahdosta. Mun elämä oli tosi rankkaa, poikaystävä oli kuollut tsunamissa 26.12.04 ja se paino mun mieltä vieläkin. Mulla oli vakava masennus ja itsetuhosuus paino tosi kovasti päälle. oli iltoja kun tuntu että pää vaa räjähtää, oli nii ahdistunu olo ettei tienny mitä tehä. oli vaa tunne ettei voi tehä mitää.
Sitte pääsin sinne osastolle. Ohjelma siellä oli tosi tiukka, ulos ei aluksi päässyt kun vain hoitajan/hoitajien kanssa. Vanhempien kanssa ulkoilut tuli parin päivän päästä ja yksinulkoilut jo vajaa viikon päästä. yksinulkoilut aloitettiin puolella tunnilla kerran päivässä, ja niitä lisättiin sitten vähän sen mukaan miten ne on menny.
Se tosiaan oli paikka, missä sai ite hengähtää. koko ajan oli joku jonka kanssa keskustella ja usein joku tulikin kysymään monesti päivässä kuulumisia. joskus se tietenkin oli raskasta kertoa tunteistaan monesti päivässä, mutta se kannatti.
Tukea siellä saa usein myös muista nuorista. Riippuu tietenkin vähän porukasta, mutta kun olin siellä, tutustuin helposti muihin ja huomattiinkin että meillä oli aika samanlaiset ongelmat. oli helppo puhua keskenään niistä ja jakaa kokemuksia. joskus tuntuikin että sille uudelle kaverille oli helpompi puhua kun jollekkin hoitajalle.
No, olin siellä syyskuuhun asti, eli siis aika kauan. Loppuaikana tuntu että se ei oo enää ollenkaa mun paikka, että mä en kestäis siellä yhtää kauempaa. tuli taas semmonen ahdistunu tunne että pää räjähtää, mutta kun pääs vähäks aikaa ulos kävelee, olo oli taas huomattavasti helpompi.
Tietenkin oloa helpotti myös se, että kaverit ja vcanhemmat saivat tulla käymään siellä. Kavereiden kanssa pelailtiin kaikkia uusia pelejä ja käytiin ulkona. :)
Loppujenlopuksi oon ihan tyytyväinen, että pääsin sinne osastolle.. Siitä lääkityksestä vaan sen verran, että sitä annetaan vaan sen verran kun on tarvis, unilääkkeen saa jos on ollut tosi huono/vaikee päivä eikä saa mitenkään unta. masennuslääkkeet ovat taas jokaisella henkilökohtaiset, niitä annetaan sovitusti sen verran kun on tarvis. Ja tosiasiahan on se, että lääkkeitä siellä ei voida pakottaa syömään, mutta jos lääkkeitä ei syö (esim. mun kohalla en suostunu syömään lääkkeitä) ni sitte lääkäri saattaa pakottaa pakkohoitoon ja sillon lääkkeet annetaan vaikka väkisin piikillä. mutta se on tosi harvinaista.
Kun pääsin osastolta kotiin, tuntu tosi hyvältä. taas oma koulu ja omat kaverit, ja tietenkin oma elämä. tuntu että ilo kaikkiin asioihin oli taas palannut, sitä ei voi ees tajuta miten hyvä tunne se oli!
toivottavasti tossa ees oli jotai vastausta sun kysymykseen.. mä voin kyllä vastailla sun muihinki kysymyksiin jos tulee jotain, koska kokemusta on :) mutta koita sä pärjätä, ei se osasto ole niin kauhee paikka!
Kiitoksia vastauksista ne helpottivat minun oloani eikä pelota enään mennä sinne suljetulle osastolle.
Olisi vielä yksi kysymys, Miten kauan sielä yleensä hoidetaan potilasta, kun minulle kerrottiin että olisin aluksi siellä kaksi viikkoa ja sen jälkeen päätettäisiin mahdollisesta intensiivisestä psykoterapiasta (laitoksen ulkopuolella ns. normaalielämä), mutta jos minulle annetaan lääkitys ni tietenkin olen siellä pitkään.
Minulla on vain ongelmana pitää päivärytmi kunnossa, eli nukun pitkään aamuisin ja menen vasta myöhään yöllä nukkumaan, mutta muuten jaksan kyllä siivoilla kotona ja pitää huolta itsestäni.
Eli olisikohan mahdollista että pääsisin jossain vaiheessa viikonloppuisin pois sieltä? Vai pidetäänkö sielä kokoajan samalla osastolla.
Minun olisi tarkoitus viettää muutakin elämää kuin olla osastolla hoidossa.
Kotona odottaa koira ja kissanpentu enkä malttaisi millään olla pois kotoa.
Ei siellä kyllä pidetä yhtään pidempään kuin on pakko, on nuo paikat niin täynnä. Voihan olla, että se kaksi viikkoa riittää hyvään kartoitukseen ja jos lääkityskin löytyy, niin niitä sitten otetaan kotona. Ja muistakin ottaa!
On aivan mahdollista päästä viikonloppuna kotiin, mutta usko hoitohenkilökuntaa, jos ovat sitä mieltä, että vielä ei ole aika.
Tuo päivärytmi on hieman vaikea asia, ymmärräthän, että se on vähän kuin koulu. Ei siellä valmisteta sinulle aamiaista keskellä päivää ja keskustelut sun muut käydään päivällä, silloin siellä on täysmiehitys ja iltaisin sekä yöllä vain yököt.
Toivottavasti olet jaksanut ulkoiluttaa koiraasi, se on nimittäin hyvää itsehoitoa.
No mullekkin sanottiin aluksi että olen sen kaks viikkoa, mutta sitten sen jälkeen oli hoitokokoous jossa päätettiin että jään viellä joksikin aikaa. Jokaisen omalla kohdalla päätetään eritavoin. jotkut pääsevät heti kahden viikon jälkeen pois ja jotkut jäävät vielä pitkäksikin aikaa. mukana kokouksessa on yksi tai kaksi hoitajaa, sinä, vanhemmat ja lääkäri, usein myös psykologi. silloin te keskustelette noin tunnin siitä mikä olisi sinulle juuri nyt paras ratkaisu. niinku jo sanoin, jokaisen kohdalla päädytään eri tavoin.
EIkä se lääkityksen antaminen tarkoita, että olet siellä pitkään. koska monen lääkitys aloitetaan ihan kotona ollessa. Sairaalassa nyt vaan vähä tarkkaillaan että miten se lääkitys alkaa vaikuttaa.
Päivärytki muuttuu sulla väkisinkin. siellä on pakko mennä nukkumaan yhdeksältä, taino omiin huomeisiin (noinn oli ainakin jorvissa), ja sen jälkeen ei saa poistuu huoneista ilman hyvää syytä. aamulla hoitajat tulee vaikka väkisin kiskoo ylös siinä 7.30-8.15 :E siihen oli aluks TOSI vaikee tottua!! mutta päivärytmiin kuitenki pääs tosi hyvin sitte mukaan.
Yleensä lomat alkaa päivälomilla, että ollaan pari tuntia vaikka kotona. niitä aletaan pidentää yölomaan tai vaikka pariin ja siitä siirrytään viikonloppulomiin. tietenkin ain omakohtaisesti se riippuu siitä millon ollaan varmoja siitä että selvii kotona sen viikonlopun yli.
TOivottavasti tosta oli taas jotain hyötyä sulle :)
Millasissa tilanteissa osastohoitoa kannattaa harkita? Oon nyt sairaslomalla toistamiseen masennuksen, ahdistuksen yms. ongelmien takia. Lääkäri jo kysykin että tunnenko tarvetta osastohoitoon. Mutta miten mä sen osaisin ite päätellä? Mitään en saa kotona aikaseks, mutta en kyllä pelkää että itsaria yrittäisin tms. Ahdistaa vaan koko ajan.
Lääkityksen saan huomenna alotettua, eli toivottavasti alkaa vähitellen sitte helpottaa.
Itse olin psykiatrisella nuoriso-osastolla Tammisaaressa (Tammiharjun sairaala) 7kk. osasto oli suljettu, 8 nuorelle tarkoitettu osasto, jossa hoidettiin nuorten erilaisia ongelmia. Itse menin sinne vapaehtoisesti epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen. Pelkäsin myös todella mennä sillä olin kuullu paikasta vaikka minkälaisia tarinoita. Kuitenkin nyt olen sydämestäni kiitollinen tämän paikan työntekijöille.
Rauhoittavia annetaan tarpeen mukaan. Itselleni alkuvaiheessa näitä rauhoittavia annettiin melko paljon sillä kärsin vakavasta masennuksesta johon liittyi paljon itsetuhoisuutta ja jopa psykoottisia oireita. Mikäli tarvetta ei ole, ei kyllä lääkkeitä turhaan syötetä. Uloskirjoitus taas päätetään yhteistyössä osaston lääkärin,psykiatrin,potilaan,potilaan vanhempien sekä omahoitajien kesken. Turhaa aikaa siellä ei pidetä vaan tarkistetaan että kaikki on ok, ettei ilmene samantien uloskirjoituksen jälkeen tarvetta heti tulla takaisin.
Tässä joitakin vastauksia ja kokemuksia..
itse menin eräänä iltana vapaasta tahdostani sinne, lähinnä tapaamaan psykologia, johon kesti 2 päivää. hoitajat ja lääkärit olivat ehdottomasti sitä mieltä että pitäisi olla vähintäänkin 2vk, uhkasivat pakkohoidollakin, mutta itse olin tiukasti sitä vastaan. isäni onneksi oli minun kanssa samaa mieltä ja haki pois. enää en todellakaan ole sinne menossa. luulin et siellä väki(potilaat) olisivat alakuloisia ja muutenkin hieman sekoja, mutta todellisuudessa he olivat irtautuneita yli-positiivisia epäihmisiä, TODELLA kamala paikka siis. jos mitenkään mahdollista, älä mene sinne.