Meillä suomalaisilla näyttää tulleen tavaksi, että vähänkin pahemman onnettomuuden jälkeen ilmaantuu julkisuuteen eri aloista koostuva ammattimaisten surijoiden joukko, joka ei pääse surusta ja tuskastaan eroon millään. Ahdistustaan ja tuskaansa he tuovat esille säännöllisesti toimittajien paatoksellisella avustuksella ja pyörivät omassa liemessään. Nytkin Aasian onnettomuutta mentiin suremaan oikein paikan päälle, vaikka apua tarvitsevat uskoakseni ovat kodeissaan Suomessa. Mahtipontisiin muistojuhliin löytyy kosolti järjestäjiä ja varoja, mutta vuodenkin jälkeen hädässä oleva paikallinen väki saa selvitä omin avuin. Ovat kuulemma saaneet lupauksen 20 euron avusta, joka sekin on vielä lupaajiensa taskuissa.
ULKOISTETTU SURU
Procula
2125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minua on ihmetyttänyt "suru-muodin" mukana tullut tapa viedä kynttilöitä onnettomuuspaikalle..
Onko ihmisillä tarve näyttää muille, että minä osaan surra..?
Selektiivinen itsekeskeinen avustaminen on tyypillistä länsimaiselle ylemmyydentunnolle.
Kuolema ja kärsimys on samallainen kaikille ihmisille.
Elämän kunnioittaminen on elämän turvaamista.
Emme ehkä ole viellä tajunneet että emme ole rodultamme ylivertaisia.
Ne ihmiset jotka on unohdettu jotka eivät ole huulillanne ja lehdistössä voivat olla määrällisesti ja laadullisesti suuremmassa avuntarpeessa kuin ne jotka hallitsevat tiedottamisen ja kanssakäymisen.