Hei te kaikki haluttoman kumppanin kanssa (tai sitä itse potevat) kärvistelijät. Pyörin itse täällä netissä vuoden päivät, kun avopuolisoni ei pystynyt seksiin. Elimme vuoden koskettamatta toisiamme lainkaan seksuaalisesti; hellyyttä kyllä oli ja suhde oli muuten hyvä - omituista kyllä. Seksivaikeudet alkoivat jo alkumetreillä ja paheni vain koko ajan. Asiasta puhuttiin (ei riidelty) monet kerrat täysin avoimesti ja molemmat uskoimme ja toivoimme (ja rakastimme), mutta pikku hiljaa puhe alkoi menettää merkitystään, kun mitään ei tapahtunut! Halusin seksiä, en puhetta. Samaan syssyyn meni toivo ja usko asioiden muuttumiseen..
Niinpä kerron teille oman kokemukseni näin jälkikäteen. Olin asiasta erittäin ahdistunut, epäilin jossain kohtaa miestäni, koin itseni epäviehättäväksi, vaikka tiedän olevani viehättävä ja haluttava ja sain/saan siitä palautetta koko ajan. En olisi halunnut erota, koska muuten meni hyvin, mutta sain sysäyksen eroon toisaalta - petin miestäni ja tajusin, ettei sellainen suhde voi jatkua, koska ennen pitkää se näivettää koko suhteen. Seksi kuuluu ihmisen elämään ja ihmisen täytyy kokea RAKKAUSsuhteessaan seksuaalista hyväksyntää. Silloinhan sitä selitteli itselleen ummet ja lammet tekosyitä, mutta kun lopulta riuhtaisin siitä itseni irti, alkoi elämä ja seksi! Miehiä on tullut ovista ja ikkunoista, eikä ole tarvinnut miettiä: "miksi en kelpaa?".
Haluan antaa teille neuvon: vaihtakaa kumppania, jos tilanne jatkuu ja jatkuu kaikista keskusteluista huolimatta. Ja vielä pikemmin, jos toinen ei suostu aiheesta edes keskustelemaan!
Niille, jotka ovat olleet vuosia yhdessä ja seksiä on ollut joskus paljon, kaivakaa se kipinä esiin, kyllä se siellä on. Ja tietenkin, jos on vielä lapsia, kannattaa kokeilla seksiterapeuttia. Itse ehdotin sitä jo (heh heh) puolen vuoden seksittömyyden jälkeen, mutta mieheni ei ollut halukas (siihenkään). Lopuksi puhuin siitä yhtenään ja kuinkas ollakkaan, kun jätin miehen, hän olisi halunnut terapiaan...mutta liian myöhään, olin jo päätökseni tehnyt ja alan ihmisenä tiedän, että siihen voi mennä vuosia ennen kuin mikään muuttuu. Ja tämä meidän tapauksessa, menemättä yksityiskohtiin, mieheni olisi tarvinnut muutakin terapiaa.
Mutta tämä viestini onkin suunnattu niille pareille, joilla ei ole vielä yhteistä omaisuutta/lapsia, joilla on mahdollisuus löytää sopivampi kumppani.Ystäväni sanovat nyt, että minusta näkee, että olen vapautuneempi ja säihkyvämpi, kun ei tarvitse kärvistellä puutteessa. Olen aikaisemmin pitänyt seksiä toissijaisena asiana kumppania valitessa. Nyt olen dumpannut joukon miehiä, jos ei heti kemiat matsaa. Ja tämä perustuu siihen tosiseikkaan, että jos ei himon tunnetta tule alukumetreillä, ei sitä tule myöhemminkään eli luotan (eläin)vaistooni tässä suhteessa.Ja todellakin - mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa näivettymässä!
Tsemppiä teille kaikille
Niinpä kerron teille oman kokemukseni näin jälkikäteen. Olin asiasta erittäin ahdistunut, epäilin jossain kohtaa miestäni, koin itseni epäviehättäväksi, vaikka tiedän olevani viehättävä ja haluttava ja sain/saan siitä palautetta koko ajan. En olisi halunnut erota, koska muuten meni hyvin, mutta sain sysäyksen eroon toisaalta - petin miestäni ja tajusin, ettei sellainen suhde voi jatkua, koska ennen pitkää se näivettää koko suhteen. Seksi kuuluu ihmisen elämään ja ihmisen täytyy kokea RAKKAUSsuhteessaan seksuaalista hyväksyntää. Silloinhan sitä selitteli itselleen ummet ja lammet tekosyitä, mutta kun lopulta riuhtaisin siitä itseni irti, alkoi elämä ja seksi! Miehiä on tullut ovista ja ikkunoista, eikä ole tarvinnut miettiä: "miksi en kelpaa?".
Haluan antaa teille neuvon: vaihtakaa kumppania, jos tilanne jatkuu ja jatkuu kaikista keskusteluista huolimatta. Ja vielä pikemmin, jos toinen ei suostu aiheesta edes keskustelemaan!
Niille, jotka ovat olleet vuosia yhdessä ja seksiä on ollut joskus paljon, kaivakaa se kipinä esiin, kyllä se siellä on. Ja tietenkin, jos on vielä lapsia, kannattaa kokeilla seksiterapeuttia. Itse ehdotin sitä jo (heh heh) puolen vuoden seksittömyyden jälkeen, mutta mieheni ei ollut halukas (siihenkään). Lopuksi puhuin siitä yhtenään ja kuinkas ollakkaan, kun jätin miehen, hän olisi halunnut terapiaan...mutta liian myöhään, olin jo päätökseni tehnyt ja alan ihmisenä tiedän, että siihen voi mennä vuosia ennen kuin mikään muuttuu. Ja tämä meidän tapauksessa, menemättä yksityiskohtiin, mieheni olisi tarvinnut muutakin terapiaa.
Mutta tämä viestini onkin suunnattu niille pareille, joilla ei ole vielä yhteistä omaisuutta/lapsia, joilla on mahdollisuus löytää sopivampi kumppani.Ystäväni sanovat nyt, että minusta näkee, että olen vapautuneempi ja säihkyvämpi, kun ei tarvitse kärvistellä puutteessa. Olen aikaisemmin pitänyt seksiä toissijaisena asiana kumppania valitessa. Nyt olen dumpannut joukon miehiä, jos ei heti kemiat matsaa. Ja tämä perustuu siihen tosiseikkaan, että jos ei himon tunnetta tule alukumetreillä, ei sitä tule myöhemminkään eli luotan (eläin)vaistooni tässä suhteessa.Ja todellakin - mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa näivettymässä!
Tsemppiä teille kaikille
Vastaukset 7
Vanhimmat
Puhut asiaa. Se on totta, jos sitä ei alunperin oo, ni ei varmaan tukkaan...
kiitos vinkistä ,helpommin kuitenkin sanottu kuin tehty:(
Kerrankin nainen joka ajattele alapäällään eikä jeesustele.
Kirjoitit hyvin ja aiheesta. Aivan kuin minun suusta.
Jos seksi ei suju niin, sorry naiset.... luotan eläimen vaistooni ja ajattelen alapäälläni.
Olen nauttinut kuluneesta syksystä. Elämä on tosi ihanaa
Taitaa tuo saantikokemuksesi olla senverran tuore, ettei kannattaisi jaella niitä neuvoja oikeasta kumppanivalinnasta, aivan kokemuksella.
Tunnut tehneesi hyvän ratkaisun,hyväksytään se sinun tapauksessa,mutta sinuna en suosittelisi muille ratkaisujasi.
Se alue on yksi toisten joukossa,ja kun yhteiselämä on jatkuvaa luovimista kaikilla,niin sinunkaan onnellinen olotilasi saattaa muuttua vaikkapa sinun itsesi haluttomuudeksi jossain vaiheessa.
Elämä on kummallista,sen huomaa iän karttuessa.Kun yhdestä ongelmasta pääsee,toinen kolkuttaa jo ovea.
En halua maalata pirua seinällesi tällä,mutta rivien välistä voisi luulla,että kirjoituksellasi haet hyväksyntää ratkaisullesi muilta,suosittelemalla omia tekeleitäsi muille.
Kukoistavaa elää jatkossakin,toivottavasti tyydytyt sinkkuna elämässäsi.
Tulkitsit minut kyllä ihan väärin.
Kerroin tämän siksi, että pyörin täällä itse
murheesta sekaisin ja tuntui että ongelma ei voi ratketa mitenkään. En nähnyt mitään ulospääsyä suhteesta enkä voinut kuvitella elämääni ilman tätä ihanaa miestä.
Nyt palasin kertomaan, että siitäkin voi selvitä ja vieläpä hyvin. Enkä ole erityisen sinkku tällä hetkellä, mutta se on toinen juttu :-)
Siemenkota miettii nyt, mitä selittää itselleen omasta elämästään. Sehän sinua kiinnostaa? Mieluummin puolityydyttävässä parisuhteessa kuin sinkkuna yksin...
Sinkkuus on muutakin kuin Sinkkuelämää -sarjaa ja se on yleensä välitila, niin kuin kaikki tässä elämässä.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä itse olen 50v
ja totaalisen kyllästynyt mieheni saamattomuuteen .Ymmärrän täysin että työ vie mehut?Mutta ehdotin eroa jos ei työt vähene ja mieheni piristy niin haen toisen jolla on aikaa minulle tai siis meille johan tepsi ! teen itsekkin vuorotyötä mutta ei ne ole lopettanut halujani !Olen väsynyt mutta aina seksille pitää järjesttää aikaa SEHÄN ON ELÄMÄN SUOLA vai ???????