Milloin kannattaa mennä epin takia lääkäriin ja aloittaa lääkitys?
Itse en vielä viitsisi, koska menettäisin:
- ajokortin
- työn
- harrastuksen
- hyvät mahdollisuudet tavata tyttöystävääni
lisäksi tulisi inhottava, elämänlaatua huonontava "huume"lääkitys.
Itse en vielä viitsisi, koska menettäisin:
- ajokortin
- työn
- harrastuksen
- hyvät mahdollisuudet tavata tyttöystävääni
lisäksi tulisi inhottava, elämänlaatua huonontava "huume"lääkitys.
Vastaukset 21
Vanhimmat
mistäs sinä sen tiedät et sinulla epilepsia on ,oma päätelmäsikö?.
Muihin asioihin tuossa en kommentoi, mutta kyllä se lääkitys yleensä parantaa elämänlaatua, kun ei tarvitse pelätä/kärsiä kohtauksista.
Totuuksia provoilijalle:
- ajokortti on edelleen
- työsuhde voimassa vaikka en töihin kykene muista syistä
- harrastus vähentynyt muista syistä
- vaimon kanssa kohta neljännesvuosisata aviossa
- pahempiakin "huumelääkityksiä" nauttinut
Jos et keksi parempaakaanprovoilua, niin ota edes asioista selvää, niin saisit edes jonkinlaista totuudenpoikasta asioihisi.
- Kyllä se kortti lähtee vuodeksi, jos epi päästä löytyy. Ja siinä on riittävät perusteet irtisanomiseen, jos työ edellyttää ajokorttia...
- Ja monen naisen mielestä miehekkään miehen rooliin kuuluu vahvuus eikä epin tapainen heikkous.
- Ja mulla ainakin oli ensimmäisen vuoden ajan pää aika "huumeessa" (jos aloittaja tätä tarkoitti)...
Kertaakaan ei ole korttia pois otettu, vaikka ajokielto on määrätty lääkärin toimesta.
Tälläkin hetkellä on ajokielto kesällä saamani kohtauksen takia ja neurologilla on tästä tieto, mutta ajokortti on edelleen lompakossa.
Tosin se, että kortti löytyy ei oikeuta ajamaan.
Ensisijassa työnantajan on pyrittävä järjestämään jotakin muuta työtä kuin ajamista -lain velvoite.
Itse olin rautarakenneasentajana ja autoa olisin tarvinnut päivittäin mahdollisesti vaihtuvan työmaan takia, mutta sovimme työnantajan kanssa, että pysyn aina yhdellä työmaalla kerrallaan ja firman auto sitten kuljettaa minun henk.kohtaiset työkalut aina seuraavaan työkohteeseen.
Järjestelyä ja keskustelua se vaatii työnantajan kanssa ja jos on pätevä mies, niin kyllä sopimukseen aina pääsee.
"Ja monen naisen mielestä miehekkään miehen rooliin kuuluu vahvuus eikä epin tapainen heikkous"????
Eihän se epi Sinusta heikkoa tee ja lähes normaalia elämää pystyy elämään kunhan saadaan lääkitys kohdalleen.
Oman lääkityksen aloitettuani olen saanut 4-5 kohtausta ja kertaakaan ne eivät ole tulleet töissä, vaan jokainen vapaa-ajalla -joten voin sanoa minulla olevan lääkitys kohdallaan ja osaltani/käytökseltäni olen itse ollut syypää useampaan noista kohtauksista.
Jos Sinulla vielä on pää "huumeessa", niin kannattaisi keskustella hoitavan neurologin kanssa lääkityksen tarkistamisesta/vaihtamisesta.
Oletko muuten kertonut neurollesi sivuvaikutuksista??
Ongelman piilottelu kertomillasi perusteilla ei ole mielestäni mitenkään vahvaa tai miehekästä. Päinvastoin. Miehekäs mies kohtaa mielestäni vastoinkäymiset eikä piilottele niitä. Ja epilepsiaa on kyllä vaikea piilotella, varsinkin kun hoitamattomana kohtauksilla on taipumus pahentua ja tihentyä. Mielestäni ongelmien myöntäminen ja avun hakeminen vaati rohkeutta. Se vasta on miehekästä kun uskaltaa avoimesti kertoa, että sairastaa epilepsiaa.
mulla todettiin epi kun olin 20 vee mutta ei lähtenyt kortti, 3kk tuli ajokieltoa mutta ajoinpa silti kun se oli vaan lekurin suositus etten aja ja tein hänelle selväksi ettn ilman autoa voi olla koska asutaan keskellä landea. eli se ei välttämättä kuitenkaan lähde. tiedän kyllä kavereita kenellä on kortti lähtenyt mutta ei läheskään kaikilla
Jos tilanteesi on se, että sinulla on diagnisoitu epilepsia ja nyt on ollut kohtauksia ja et ole kertonut niitä, koska menettäisit ajokortin, työpaikan ja tyttöystävän. Jos sinulla on ajokortti, niin sen varmasti menetät, jos sinulla on kohtauksia... näin ainakin pitäisi mennä. Työpaikka sinulla pitäisi säilyä tai sinut kuntoutetaan turvalliseen ammattiin, jossa voit tehdä töitä... tämäkin siis on se, että miten asioiden pitäisi mennä. Tyttöystäväsikin pitäisi ymmärtää, että sairaus se tämäkin on.
Kaikista näistä kokemusta omaavana voin sanoa, että kaikki todellakin voi mennä, kun kertoo epilepsiastaan. Työpaikalta savustetaan, ajokortti todellakin menee suoraan lain mukaan ja lääkärin avustuksella ja tyttöystävien on monesti vaikea kestää epilepsiaa sairastavaa miestä... siksi tyttäystävän on parempi olla jo nainen eikä mikään tytönhupakko, mutta sekään ei takaa mitään.
Tärkeintä tässä on kuitenkin, että jos olet todellakin epilepsiasta kärsivä ja saat kohtauksia, niin totuuden kieltäminen on energian hukkaa. Lisäksi kohtaukset altistavat uusille kohtauksille ja on mahdollista, että saat lääkkeillä kohtaukset pois ja sen jälkeen voit saada ajokortin, työpaikan ja paremman naisen ja JOPA terveyden takaisin! Edessäsi voi täten koittaa uusi uljas elämä näiden huumaavien lääkkeiden avulla. Englanniksi drugs... lääkkeet, mutta kyllä Suomessa käytetään aivan lääke-nimitystä, vaikka sivuoireitakin voi olla. Toimiva lääkitys on kuitenkin mahdollista.
Sanoisin, että aivan hyvä keskustelunavaus, vaikka olisi ollutkin provo ja mielestäni nämä asiat voivat koskettaa moniakin täällä kirjoittajia ja minua ainakin ovat todellakin koskettaneet.
Minuakin harmitti ihan vietävästi kun sain toisen kohtauksen ja kohtauksen nähnyt henkilö kutsui ambulanssin. Olisin lähtenyt karkuun, mutta huippasi sen verran etten uskaltanut. Jos olisin saanut kohtauksen yksinäni, niin en olisi puhunut asiasta ainakaan lääkärille. Ei se minua niin haittaisi, jos kerran vuodessa saa kohtauksen, mutta ajokielto ja lääkkeet harmittavat. En edes halua ajatella, että minulla on epilepsia muuten käy masentamaan enkä edes pysty nukkumaan.
Ja tämä ei ole provo, kuten ei varmaan alkuperäinenkään.
Oliko sittenkin hyvä, että sait hoitoa kohtauksesi takia? ja mitä seurauksia tuli, kun jouduit hoitoon? Oliko se sittenkään niin paha?
Koko elämä meni melko lailla pilalle, kun ei saa ajaa autoa. Tarvitsen työssäni autoa, joten en voi tehdä töitä. En pääse harrastuksiin tai edes kauppaan vaan kökötän kotona. (Asun sen verran syrjässä, ettei yleiset kulje)Ilman hoitoa saisin varmaan kohtauksen 1-2 vuoden välein. En tiedä olisiko se kovin paha...
Jos olet noin hyvässä kunnossa, niin varmaan voit ajaa polkupyörällä. Ei ehkä kuitenkaan ole välttämätöntä kököttää kotona. Vaikea tietenkin sanoa... sitäpaitsi autoilu on kallista ja ei niitä töitä oikeasti voi tehdä autolla, jos saa kohtauksia. Työura ainakin voi jäädä kovin lyhyeksi.
Voin kyllä ajaa pyörällä, mutta näin talviaikaan en viitsi pyöräillä 10 kilmetria kaupunkiin ja toiseen harrastuspaikaankin on noin 40km, joten ei sinnekään voi pyörällä lähteä edes kesällä.
Kirjoitit, että ilman hoitoa saisit varmaan kohtauksen 1-2 vuoden välein. Ongelma on juuri se, että et voi tietää sitä. Epilepsia on siinä mielessä etenevä sairaus, että hoitamattomana kohtauksilla on taipumus pahentua ja tihentyä. Ja pahaksi edennyttä epilepsiaa on vaikempi saada kuriin. Ja sen lisäksi aina on riski, että paha kohtaus aiheuttaa lisää tuhoa aivoissasi. Tai muita jotain muita vammoja.
Mielestäni tässä on keskeiset perusteet miksi epilepsiaa kannattaa hoitaa, ja tarkoitan hoidolla sekä omia elämäntapoja että lääkehoitoa. Jos voisi varmasti sanoa, että epilepsia pysyy kuten ennustit, niin tilanne olisi varmaan toinen. Mutta sellaista ennustajaeukkoa ei taida olla löytyä, joka sen pystyy lupaamaan. Valitettavasti.
Jos ei ole muuta, niin oletko kysynyt mahdollisuutta, että saisit kaupungilta "taksisetelit". Lähtökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä, että liikkuminen on yksi ihmisen perusoikeuksista, mutta kohtausriskin takia ei vaan valitettavasti itse voi ajaa. Muita vaihtoehtoja on sitten, että kimppakyyti tai jos saisit vaikka miesystävän, joka voisi heittää sut töihin.
Ihmettelen kyllä harrastuspaikan olemista noin kaukana. Valitettavasti epilepsia rajoittaa elämää ja siksi en itsekään voi yhtyä ajatukseen, joka on Epilepsialiiton slogan "Epilepsy, so what?". Minusta tällä sloganilla lakaistaa ongelmia matonalle, koska oikeasti ongelmia tulee ottaa esille ja yrittää ratkaista ne, eikä alkaa teeskentelemään, että epilepsia ei rajoittaisi elämää.
sen parempi sinne lääkääriin on mentävä. Saat toivottavasti kohtauksesi kuriin lääkkeillä. Mikäs sitä tyttöystävääsi, työkavereita ym... enemmän järkyttäisi kuin nähdä kohtauksesi ???
Helpottuneempia he olisivat, kun tietäisivät mistä on kyse kohtauksen nähdessään ja tietoisia siitä kuinka toimia. On se sitten pieni tai iso kohtaus.
Rohkeutta on kohdata pahin pelkonsa ;)
Näin sanoo nainen ja silti ei uskalla käyttää jostain syystä kypärää tai mikä mielestäni vielä oudompaa edes aurinkolaseja tarvittaessa. Taisit nyt Sauvatar hieman ristiriitaisesti puhua tai ainakin teet itse hieman toisin, kun neuvot. Tiedän kokemuksesta, että helpompi on neuvoa, kuin tehdä välttämättä niin kuin neuvoo ja näyttää olevan tämä aika yleinen inhimillinen piirre.
Toista onkin helpompi tukea ja rohkaista kuin tehdä samat asiat itse. Kuinka moni lähtisi mun kanssa kauppakeskukseen näin talvella hämärällä ilmalla ja vesi/räntäsateella aurinkolasit päässä shoppailee, tuskin moni ???? ( Sen takia, kun valot häikäisee ).
Lähteekö Hugo ???
Sen verran ajattelen mitä muut kelaa.
Mitä tulee kypärän käyttöön niin sitähän en päähäni pane, ehkä sitten kun kohtauksia tulee päivittäin ja useita katson sen tarpeelliseksi.
Ottaako Hugo haasteen vastaan ??? Entä muut rohkeat Epiläiset ?????
Shoppailemaan ei taasen minua saa kirveelläkään... se ei vaan ole miesten hommaa tai siitä ei saa nautintoa, mutta luulisin ainakin aivan luonnollisesti kulkevani rinnallasi, vaikka sulla olisi aurinkolasit tai mitä muuta tahansa. Eriasia sitten, jos ajattelet noin, niin ilkeäisitkö kulkea rinnallani, kun olen niin ruma?
Minua ei noiden asioiden miettiminen ole oikeasti oleellisia, jos tietää syyn tai oikeastaan ei muuten ole mielestäni syytä hävetä turvavälineitä.
Sanottakoon, että itse olen monesti käyttänyt aurinkolaseja ja jos se on jotenkin vaikuttanut siihen, että en ole päässyt naimisiin, niin olkoon niin... ehkä Sauvatar teet oikein, kun kelaat toisten mielipiteitä enemmän ja olet saanut täten mm. mukavan aviomiehen. Minä en oikeastaan jaksa ajatella toisten ajatuksia, jos itse jotain oikeasti tarvitsen. Voi olla, että vähän liioittelen, mutta kutakuinkin näin on.
aurinkolasit vielä kaapissa sillä oloni on aivan kamalan väsynyt nyt myös näin aamuisin.
Aloitin Topimaxi'in ja annos on vain 25mg ilt. muut lääkkeet täydellä teholla niin oon aivan ventti. Eilen kävin asioita hoitamassa ja hyvä, kun hereillä pysyin. Annosta vielä nostetaan säännöllisen väliajoin, mutta kunhan kroppani tottuu tai sitten ei tähän mömmöön niin täytyy sinne kahville lähteä. Huom! Ilman täytyy olla synkkä ja sateinen.
Taidan olla ihan höperö nyt ainakin tuntuu siltä.
lapset on flunssassa ja itselläkkään ei mikään paras olo ole ja vielä pitäisi olla mukava viimeinen viikko. Käydä luistlemassa ja tehdä kaikkea kivaa yhdessä. Täällä köhitään ja räkä lentää ja äidin nuppi on kuin mömmöjä täynnä.
Ehkä tää helpottuu ajan kanssa tai sitten taas todetaan, että väärät lääkkeet ;(
Joo aivan rauhassa ja tavataan sitten siellä missä sulle käy ja ei tavata, jos ei oikein sovi aikatauluun. Ei missään nimessä mitään stressiä siitä ja toivottavasti nuo sivuoireet menee pois, vaikka ainahan lääkkeet väsyttää. Toivottavasti helpottaa oloa. Mä lähden nyt itse syömään ja vietän tipattoman tammikuun... tosin tuo tippa sairaalassa alkaisi tuntua kivalta, joten se tippa kävisi:).