…Martti Ahtisaaren ehdokkuutta YK:n seuraavaksi pääsihteeriksi? Onko puolue enemmän puheenjohtajansa vai kenttänsä edustajien kannalla?
Tämän aamun Helsingin Sanomissa on näkyvällä paikalla artikkeli, jossa kansainvälisiin lähteisiin perustuen arvaillaan Kofi Annanin seuraajaa YK:n pääsihteerinä. Annanin toinen viisivuotiskausi päättyy vasta vuoden kuluttua, mutta seuraajaspekulaatiot ovat jo käynnistyneet.
Niissä Martti Ahtisaaren arvellaan olevan vahvoilla, vaikka hänen itsensä kiinnostuksesta virkaan ei ole tietoa.
Ahtisaari on tunnetuin suomalainen maailmalla ja nauttii siellä suurempaa arvostusta kuin kukaan marsalkka Mannerheimin jälkeen. Arvostuksensa hän on todella ansainnut lukuisissa hänen johtamikseen uskotuissa vaikeissa prosesseissa, joissa kaikissa hän on onnistunut hyvin. Maamme presidenttinäkin hän sai maailmalla paljon myönteisempiä arvioita kuin täällä kotona, jossa hänen oma puolueensakin syrji häntä loukkaantuneena siitä, että tämä tuli virkaan puolueen poliittisen huipun ohittaen. Vaikka eihän se Ahtisaaren syy ollut; me tyhmät kansalaiset niin halusimme!
Ahtisaaren kansainvälinen arvostus on vain kasvamassa, josta kertoo hänen nimeämisensä pääsihteerin erityisedustajaksi Kosovon kriisin selvittelyyn.
Silti pidän Ahtisaaren mahdollisuuksia varsin vähäisinä tuohon korkeaan, maailman toiseksi tavoitellumpaan virkaan pääsemiseksi. Luulen, että Aasian maat pitävät kiinni vaatimuksestaan, että nyt on heidän vuoronsa. Yhdysvallat eivät tosin lupaa niille tukeaan, ja se saattaa merkitä paljon.
Olisihan se suuri kunnia koko Suomelle ja meille kaikille suomalaisille, jos suomalainenkin vihdoin pääsisi tuohon virkaan, jossa jo on ollut mm. norjalainen ja ruotsalainen. Mahdollisessa pyrkimyksessään Ahtisaari tarvitsisi meidän kaikkien suomalaisten vankkumattoman tuen. Johtavan hallituspuolueen tuki olisi niin tärkeä, että mielestäni puolueen pitäisi hyvissä ajoin antaa siitä julkilausuma.
Mutta mikä on Keskustan kanta? Puolueen puheenjohtaja Matti Vanhanen sanoo vaalikirjassaan ihailevansa Ahtisaarta ja pitävänsä tätä esimerkkinään, jos hänestä tulisi presidentti. Mutta täällä ehkäpä puolueen vakavimmin otettava äänitorvi täällä (vaikka puolueeseen kuulumaton kai) Oiva Härkönen sanoo Ahtisaaren olleen historiamme huonoimman presidentin. Varmaan siksi, että hän oli jokseenkin vastakohta Kekkoselle, Ahtisaari kun ei käyttänyt kuiskaajia eikä ollut taipuvainen muihinkaan ”Kekkosen konsteihin”.
Ahtisaarella saattaisi sittenkin olla pieniä mahdollisuuksia tuohon korkeaan virkaan pääsemiseksi, jos hän itse sitä haluaisi ja jos me kaikki suomalaiset osoittaisimme olevamme hänen takanaan. Nyt ei enää ole Neuvostoliittoa, joka aikoinaan halusi virkaan mieluummin maailmalla varsin tuntemattoman entisen natsin Kurt Waldheimin kuin yhtenä maailman taitavimmista diplomaattina arvostetun, demokratian puolesta aina esiintyneen Max Jakobsonin. Ja Jakobsonin tukena aluksi ollut tätä myös suuresti arvostanut silloinen presidenttimme Urho Kekkonen taipui kiltisti suuren tukijansa Neuvostoliiton tahtoon tässä kuten kaikessa muussakin.
Jakobson olisi ollut Neuvostoliiton ja kai sitten Kekkosenkin mielestä ihan liian älykäs ja itsenäinen tuohon virkaan, eikä hänen menneisyydessään ollut mitään sellaista, jolla häntä olisi voitu tarpeen tullen kiristää, kuten Waldheimin kohdalla luultavasti tehtiin. Hänen natsitaustansahan tiedettiin Neuvostoliitossa jo valintavaiheessa, mutta muulle maailmalle se paljastui vasta myöhemmin. Ahtisaarella olisi sama vika kuin Jakobsonillakin, mutta onneksi ei ole enää Neuvostoliittoa. Eikä Kekkostakaan!
Tämän aamun Helsingin Sanomissa on näkyvällä paikalla artikkeli, jossa kansainvälisiin lähteisiin perustuen arvaillaan Kofi Annanin seuraajaa YK:n pääsihteerinä. Annanin toinen viisivuotiskausi päättyy vasta vuoden kuluttua, mutta seuraajaspekulaatiot ovat jo käynnistyneet.
Niissä Martti Ahtisaaren arvellaan olevan vahvoilla, vaikka hänen itsensä kiinnostuksesta virkaan ei ole tietoa.
Ahtisaari on tunnetuin suomalainen maailmalla ja nauttii siellä suurempaa arvostusta kuin kukaan marsalkka Mannerheimin jälkeen. Arvostuksensa hän on todella ansainnut lukuisissa hänen johtamikseen uskotuissa vaikeissa prosesseissa, joissa kaikissa hän on onnistunut hyvin. Maamme presidenttinäkin hän sai maailmalla paljon myönteisempiä arvioita kuin täällä kotona, jossa hänen oma puolueensakin syrji häntä loukkaantuneena siitä, että tämä tuli virkaan puolueen poliittisen huipun ohittaen. Vaikka eihän se Ahtisaaren syy ollut; me tyhmät kansalaiset niin halusimme!
Ahtisaaren kansainvälinen arvostus on vain kasvamassa, josta kertoo hänen nimeämisensä pääsihteerin erityisedustajaksi Kosovon kriisin selvittelyyn.
Silti pidän Ahtisaaren mahdollisuuksia varsin vähäisinä tuohon korkeaan, maailman toiseksi tavoitellumpaan virkaan pääsemiseksi. Luulen, että Aasian maat pitävät kiinni vaatimuksestaan, että nyt on heidän vuoronsa. Yhdysvallat eivät tosin lupaa niille tukeaan, ja se saattaa merkitä paljon.
Olisihan se suuri kunnia koko Suomelle ja meille kaikille suomalaisille, jos suomalainenkin vihdoin pääsisi tuohon virkaan, jossa jo on ollut mm. norjalainen ja ruotsalainen. Mahdollisessa pyrkimyksessään Ahtisaari tarvitsisi meidän kaikkien suomalaisten vankkumattoman tuen. Johtavan hallituspuolueen tuki olisi niin tärkeä, että mielestäni puolueen pitäisi hyvissä ajoin antaa siitä julkilausuma.
Mutta mikä on Keskustan kanta? Puolueen puheenjohtaja Matti Vanhanen sanoo vaalikirjassaan ihailevansa Ahtisaarta ja pitävänsä tätä esimerkkinään, jos hänestä tulisi presidentti. Mutta täällä ehkäpä puolueen vakavimmin otettava äänitorvi täällä (vaikka puolueeseen kuulumaton kai) Oiva Härkönen sanoo Ahtisaaren olleen historiamme huonoimman presidentin. Varmaan siksi, että hän oli jokseenkin vastakohta Kekkoselle, Ahtisaari kun ei käyttänyt kuiskaajia eikä ollut taipuvainen muihinkaan ”Kekkosen konsteihin”.
Ahtisaarella saattaisi sittenkin olla pieniä mahdollisuuksia tuohon korkeaan virkaan pääsemiseksi, jos hän itse sitä haluaisi ja jos me kaikki suomalaiset osoittaisimme olevamme hänen takanaan. Nyt ei enää ole Neuvostoliittoa, joka aikoinaan halusi virkaan mieluummin maailmalla varsin tuntemattoman entisen natsin Kurt Waldheimin kuin yhtenä maailman taitavimmista diplomaattina arvostetun, demokratian puolesta aina esiintyneen Max Jakobsonin. Ja Jakobsonin tukena aluksi ollut tätä myös suuresti arvostanut silloinen presidenttimme Urho Kekkonen taipui kiltisti suuren tukijansa Neuvostoliiton tahtoon tässä kuten kaikessa muussakin.
Jakobson olisi ollut Neuvostoliiton ja kai sitten Kekkosenkin mielestä ihan liian älykäs ja itsenäinen tuohon virkaan, eikä hänen menneisyydessään ollut mitään sellaista, jolla häntä olisi voitu tarpeen tullen kiristää, kuten Waldheimin kohdalla luultavasti tehtiin. Hänen natsitaustansahan tiedettiin Neuvostoliitossa jo valintavaiheessa, mutta muulle maailmalle se paljastui vasta myöhemmin. Ahtisaarella olisi sama vika kuin Jakobsonillakin, mutta onneksi ei ole enää Neuvostoliittoa. Eikä Kekkostakaan!
Vastaukset 47
Vanhimmat
olisi jossain muualla kuin Suomalaisessa sosialismissä niin se saattaisi olla mahdollista.
...jos se tuottaa kunniaa muillekin kuin kepulle, niinhän?
Ne "sinun" NATO liittolaisesi amerikassa tuskin häntä kannattavat.
"Ahtisaari on tunnetuin suomalainen maailmalla ja nauttii siellä suurempaa arvostusta kuin kukaan marsalkka Mannerheimin jälkeen."
----------------------------
Ahtisaari, vaikka onkin hyvä ja saanut paljon hyvää aikaa kansaenvälisissä tehtävissä, ei suinkaan ole tunnetuin suomalainen maailmalla, ei edes yhteiskunnallisten vaikuttajien listalla, siellä on kärjessä edelleen Kekkonen, eikä muita taida ollakaan.
Jos puhutaan tunnetuimmista suomalaisista maailmassa yleisellä listalla, on siellä joukko urheilijoita Matti Nykästä myöten, joiden jälkeen tulee pitkä tyhjä väli, sitten vasta Kekkonen jne.
Nykänen taitaa olla tunnettu lähinnä Saksassa, tunnetuin suomalainen tuolta kilpaurheilun puolelta lienee autonkuljettaja Räikkönen (tämä tosin tuntuu olevan impivaaralaisille painitoimittajille niin kovin hankalaa tunnustaa).
Tuosta Ahtisaaresta sanoisin että kyllä tuo nykyään maailmalla tunnettaneen (tiedä sitten tunnetaanko suomalaisena) huomattavasti paremmin kuin tuo edesmennyt kaljupää. Jopa Holkeri lienee maailmalla tunnetumpi kuin Kekkonen?
Kumpi meistä lienee liikkunut enemmän maailmalla ja kuullut ihmisten mielipiteitä, kumpi lienee lukenut enemmän ulkomaisia lehtiä ja nähnyt tv-ohjelmia, mutta ainakin eri piireissä on liikuttu ja eri lehtiä ja ohjelmia seurattu!
Tiedän hyvin, että Kekkonen kyllä jotenkin tunnettiin maailmalla jo ensimmäisen YK:n rauhanturvaajakomennukseni aikana, valitettavasti. Ja tiedän, millaiseksi Suomi kuviteltiin lähinnä juuri Kekkosen ansiosta, valitettavasti.
Kuulin noita mielipiteitä englantilaisilta, irlantilaisilta, tanskalaisilta ja kanadalaisilta YK-sotilailta ja luin heidän lehdistään ja jopa eräästä kyproslaisesta englanninkielisestä lehdestä, vaikka kyproslaisten käsitys meistä suomalaisista rauhanturvaajista oli ihan ansiottoman korkea.
Samat kokemukset toistuivat vielä 1970-luvun lopulla Siinailla ja 1980-luvun alussa Golanilla ja noiden 2,5 vuotta kestäneiden reissujeni aikoina tekemilläni lukuisilla matkoilla lähimaihin ja hieman kauemmaksikin. Valitettavasti.
Mutta enää aikoihin en ole saanut maailmalla kuulla mitään kielteistä nykyisestä Suomesta ja johtajistamme. Jotkut kyllä vielä muistelevat vanhoja. Valitettavasti.
Olen täälläkin jo kertonut episodista, joka sattui kesällä 2004 Romanian kiertomatkalla. Tutustuttamme Ceausescun suuruudenhulluuden loistavaan näytteeseen, vain marmoria ja kultaa säihkyvään Kansojen palatsiin ja tuon "ajatusten Tonavan" viimeisen päivän tapahtumapaikkoihin Bukarestissa lounastimme ravintolassa, joka sijaitsi juuri sen parlamenttitalon vieressä, jonka parvekkeelta Ceausescu yritti epätoivoissaan vielä saada kansaa puolelleen.
Samaan pöytään kanssani eräiden muiden lisäksi tuli myös romanialainen bussimme kuljettaja. Kun hän ilmeisesti tajusi suomenkielisen keskustelumme aihepiirin ja kun hän osasi hieman englantia, minä kohteliaasti kysyin hänen mielipidettään Ceausescusta ja sain yksiselitteisen vastauksen, vaikka hänen sanavarastonsa ei oikein riittänyt hänen inhoaan kuvaamaan.
Mutta sitten hän kysyi murteellisella enkullaan minulta: "has Kekonen been killed, when old power collapse (vai sanoikohan fall down) in Finland"? Eli tarkoitti, että "tapettiinko Kekkonen silloin, kun vanha valta Suomessa romahti"? Selvästi näkyi hänen silmistään, että hän ei oikein uskonut, kun selitin hänelle oikean asianlaidan.
Kyllä Kekkonen siis tunnettiin hyvin entisissä sosialistimaissakin, ja hyvin muisti hänet tuo viisissäkymmenissä oleva "kielitaidostaan" päätellen joltisenkin sivistynyt bussikuskimmekin!
Jos listattaisiin maailmalla tunnetuimpia suomalaisia, niin monien listalla ykkösenä olisi Sibelius, eräiden toisten Paavo Nurmi, monien edelleen Mannerheim, mutta hyvin harvojen enää Kekkonen, ja aivan toisessa arvomerkityksessä kuin edellä mainitut.
Ja varmaan Ahtisaari olisi useampien listalla kuin Kekkonen, ja tämän päivän suomalaisista useimmilla ykkösenä. Euroopassa myös Paavo Lipponen saattaisi nousta varsin korkealle.
Näin minun tuntemassani maailmassa, mutta jospa Sinun maailmasi on kuten Keriksenkin siellä jossain kaukana todellisuushorisontin tuolla puolen? Ei kai sentään - aito kepulaisuus vain Sinussa puhuu yrittäen tehdä niitä silmänkääntötemppuja, joilla musta muutetaan valkoiseksi ja päinvastoin.
Täällä muuten monet ovat väittäneet, että Kekkonen veti koko ajan neukkuja nenästä ja näytteli heidän ystävännsä saadakseen Suomelle etuja. Tavattoman suurta luottamusta kepulaiseen kavaluuteen, jos sillä uskotaan pärjättävän venäläiselle oveluudelle, joka on kautta maailman tunnettua! Venäläisten suhteen ei päde slogan "kepu pettää aina"; ei heitä pettänyt Kekkonenkaan, ei sentään olisi edes uskaltanut yrittää sellaista. Aitoa mielistelyä se oli, ja sille oli ihan henkilökohtaiset syynsä, ja hyvän palkan hän siitä sai.
Helpoin ja varsin luotettava tapa todentaa ihmisten tunnettuutta maailmalla on googlettaa nimi. Tässä oikeaa tietoa harhaisen luulottelun tilalle:
Kimi Raikkonen, 1 120 000 osumaa
Kimi Räikkönen, 640 000 osumaa
yhteensä 1 860 000
Mika Hakkinen 680 000 osumaa
Mika Häkkinen 360 000 osumaa
yhteensä 1 040 000 osumaa
Paavo Nurmi 170 000
Darude 550 000
Tarja Turunen 349 000
Nightwish 1 790 000
Ville Valo 879 000
HIM 421 000 000
(saattoi tulla muutama ylimääräinenkin mukaan)
Urho Kekkonen 222 000
Martti ahtisaari 294 000
Carl Gustaf Mannerheim 49 200
Jean Sibelius 1 020 000
Esa-Pekka Salonen 375 000
Magnus Lindberg 691 000
Korhonen on siis tapansa mukaan täysin hakoteillä maailmalla tunnetuimpia suomalaisia listatessaan. Tunnetuimpia ovat urheilijat ja muusikot. Kuuluisimmat nykysäveltäjätkin ovat tunnetumpia kuin Ahtisaari ja Kekkonen, puhumattakaan Mannerheimistä tai Lipposesta.
Korhosen kannattaisi ottaa laput silmiltään ja tutkailla maailmaa avoimin mielin, niin hän saattaisi oppia jotain vielä vanhoilla päivillään.
Jorma Ollila 251 000 osumaa
Alvar Aalto 588 000
Tarja Halonen 599 000
Matti Vanhanen 362 000
Paavo Lipponen 216 000
Eero Heinäluoma 36 000
Mika Waltari 194 000
Arto Paasilinna 213 000
Linus Torvalds 6 430 000 osumaa.
Tunnetuin suomalainen maapallolla on siis ylivoimaisella kannatuksella Linus Torvalds!
Tunnetuin poliitikko on Tarja Halonen, kakkosena Matti Vanhanen.
Kimittäjä Raikkosta hänkään ei osannut ottaa huomioon.
Mutta Sibelius on heti seuraavana ja Ahtisaari on Kekkosen edellä.
Siellä Googlessa kai jylläävät nuorten tai ainakin historiaa tuntemattomien mielipiteet. Se uskoakseni selittää Mannerheimin huonon tunnettuuden ja noiden poppareiden nousemisen noin korkealle.
Tuo on vain keskustalaista kuvittelua, että Kekkonen tunnettaisiin. Edes nykyiset valtionpäämiehet eivät ole kuulleetkaan miehestä. Ahtisaari on tunnettuudessaan aivan omaa luokkaansa. Kiitos sähköisen tiedonvälityksen.
Maailman mittakaavassa tunnetuin suomalainen tällä hetkellä on Linus Thorvalds. Euroopassa Kimi Räikkönen ja Sami Hyypiä!!!
Kekkosta ei enää voi käyttää YK-tehtävissä, koska hän on kuollut, joten Kekkosen tunnettuudella ei ole käytännön merkitystä.
Niinpä ratkaisevaa on se, että Ahtisaarta todella arvostetaan, mitä ei voi sanoa Kekkosesta, jonka katsottiin olevan lähinnä Kremlin puolueettomaksi naamioitu äänitorvi.
Ryhdypä pappa kirjoittelemaan veteraanikansalaisille satuja. Samalla siirryt vaivattomimmin omimmalle alueellesi 70 jengin ympäristöön. Keskusta-poliittisen saitin aiheisiin eivät merkilliset matka-satu-kertomuksesi mitenkään kuulu, jos enää lainkaan ymmärrät.
...paremmin keskusta-poliittisen saitin aihepiirissä? Voi hyvä Sylvi! Jaa, jos kaikki demaripresidentit ja muut demarit ovat osa keskustapolitiikkaa. Ja jos minäkin olen osa sitä.
Tänäänkin olit kuulemma tehnyt ihan avauksen minusta riemastuneena siitä, että tuo "vasemmistointellektuelli" yritti minut jyrätä. Ylläpito on poistanut kirjoituksesi, mutta eräs täällä silloin tällöin liikkuva tuttavani oli sen huomannut ja juuri äsken soitti minulle kertoen sen sisällön pääpiirtein. Valitettavasti hänkään ei ollut huomannut ottaa sitä talteen ja lähettää sähköpostiini.
Kyllä minua nauratti asian kuullessani! Johan tosin ihmettelin itsellesikin sitä, että esität noin suurta ihailua tuota vasemmistointellektuellia kohtaan, mutta siinä avauksessasi esittämäsi ihailu oli ollut vielä ylitsevuotavampaa! Voi sinua, Seppo-ressu!
Se Romanian Bukarestissa heinäkuussa 2004 tapahtuneesta kertomani ei todellakaan ollut satua, vaan totisinta totta, eikä vain niin totta kuin voin puhua. Sen voivat tarvittaessa todistaa ainakin samassa pöydässä ollut oppaamme (Tema-Matkat) Taisto Sievänen ja yksi riihimäkeläinen pariskunta, jonka nimeä en nyt muista, mutta luultavasti saan sen taervittaessa selville kelaamalla matkavideotani.
Eikä se bussikuski ollut ystäväni, mutta hänen kuskaaminaan me noin 30 ihmistä kiersimme turvallisesti viikon Romaniaa ja näimme paljon.
Joten ole iloinen: kyllä Kekkonen tunnettiin Romanissa kuten muissakin sosialistisissa maissa. Jokin aika sitten kirjoituksessani "Kekkonen oli hyvä mies" esitin seuraavan pätkän Taisto Sinisalolta:
Taisto Sinisalo: ”Niin muuttuu maailma” (muistelmat). 1980:
Tuo stalinistiemme kiistaton johtaja kertoo kirjassaan sivulla 43, että ollessaan opiskelemassa kommunismin teoriaa, sosialistista taloutta ym. Moskovassa 1955-56 pieni suomalaisporukka lähti juhlimaan Kekkosen valintaa presidentiksi talvella 1956. Taksinkulettaja kysyi heiltä: ”Oliko Kekkonen kommunistisen puolueen jäsen jo maanalaisuuden kaudella”. Sinisalo toteaa, että ”Kekkosella oli jo tuolloin hyvä maine Neuvostoliitossa”.
Koeta pysyä aiheessa..: -jos enää mitään ymmärrät?
Sosialistisen maan "tasokas toveri" kelpaa sinulle tueksi sairaakseen UKK-raivoosi, samalla kerrot oman todellisen luokkasi.
Sitä tässä yks' ja toinekin saatta arvioida, etä mitä ihmettä kipea kapi UKK-sairuksineen ede shiipparoi poliitisella saitilla?
70 ja kaffee-turinat, sinne..
Jos suikassasi muuten suhisee, niin valitan, vaikka tuskin se on tämän päivän aiheista alkanut.
Valeotsikko, jonka jälkeen tulee vain Ahtisaari-asiaa. Kuuluu jonnekin muualle. Ei keskusta-palstaa pidä tukkia siksi, että joku pistää minkä tahansa mielipiteensä eteen kysymyksen: "kanattaako keskusta..."
Pois, pois.
on tottunut siihen että, kaikki pitää ensin kysyä keskustalaisilta!
Oiva, joka on tehnyt omista kirjoituksistaan oikein leikekirjan, jossa haukutaan Ahtisaarta, on varmaan vähän ihmeissään, kun hänen ylistämänsä Matti on kehunut useassa yhteydessä Ahtisaaren presidenttiyttä.
nimesi Vanhasen kannattajalistaan?
Täytyyhän sinun, kun sinä kuulut "valio"-liigaan ja muutenkin parhaaseen A-ryhmään!
http://www.mattivanhanen.net/index.php?sivu=yvtukiry
Mutta kannatan kyllä Ahtisaarta mihin tahansa korkeaan YKn virkaan.
Ahtisaari on osoittanu kykenevänsä toimimaan puolueettomasti kaikkien parhaaksi.
Valitettavasti en nyt ehdi vastata useampiin vastineisiin, kun täytyy lähteä asioille kaupungille, jossa lounastankin miellyttävässä seurassa.
Vastailen, jos ehdin palattuani ehkä n. klo 17 aikoihin. Klo 19 jälkeen tulee koko ilta niin mielenkiintoista ohjelmaa tv 1:ltä, että sen jatkuessa en täällä liiku.
Katsokaa vastineeni Emeritukselle, olkaa hyvät siinä ehkä vastinetta muillekin!
Sillon kun äiti on paikalla, ei saa turhaa tietsikkaa räpläillä (kuluu sähköä)
...
Mutta pitänee palauttaa tuon uudissanan keksineelle Kerikselle!
>> Helsingin Sanomissa on näkyvällä paikalla artikkeli, jossa kansainvälisiin lähteisiin perustuen arvaillaan...
>> arvellaan olevan vahvoilla...
>> nauttii siellä [maailmalla] suurempaa arvostusta kuin kukaan marsalkka Mannerheimin jälkeen...
>> presidenttinäkin hän sai maailmalla paljon myönteisempiä arvioita kuin täällä kotona...
>> tuohon korkeaan, maailman toiseksi tavoitellumpaan virkaan...
>> suuri kunnia koko Suomelle ja meille kaikille suomalaisille, jos suomalainenkin vihdoin pääsisi tuohon virkaan...
>> jos me kaikki suomalaiset osoittaisimme olevamme hänen takanaan...
>> sellaista, jolla häntä olisi voitu tarpeen tullen kiristää, kuten Waldheimin kohdalla luultavasti tehtiin...
Näissä kaikissa viesteissä on yksi ja sama sisältö. Perusjäsennys on kaikissa samaa muotoa. On viittaus auktoriteettiin, ja ilmaistaan usko auktoriteettiin. Ne ovat yhden ainoan asenteen toistoa. Eikä niihin sisälly muuta kuin saman asenteen toistoa. Ne ovat asennetautologiaa, monomaniaa, jankutusta, sisällöllisesti tyhjää, tylsämielistä totuudentorven töröttämistä.
Tässä meillä on nyt oppikirjatapaus, todellinen malliesimerkki suoraan kumpujen yöstä, jostain syvältä yhtenäiskulttuurin suosta nousevasta argumentointitavasta. Pelkkiä passiivisissa verbimuodoissa esitettyjä hämäriä viittauksia, asennevyörytystä, pönäkkää tyhjää paatosta, jonka painoarvon kirjoittaja varmaan itse kokee vahvana, mutta josta älyllisiä perusteluja odottavalle lukijalle ei jää mitään käteen. Kyseessä on siis mitä tyypillisin sotilaan hengentuote, jossa miltei jokaisessa lauseessa ilmaistaan lujaa uskoa auktoriteetteihin, niin epämääräisiksi kuin ne jäävätkin, ja pöperretään tekstiä, jossa koko sisältö jää siihen että suhteutetaan omaa auktoriteetintarvetta omien mieltymysten mukaisiin auktoriteetteihin.
Tällainen kirjoittelu ja "keskustelu" on älyllisesti täysin ala-arvoista ja tarpeetonta. Mielipiteilyn ensimmäinen edellytys olisi, että kijoittajalla olisi jotain todellista asiaa, sanottavaa, ja toiseksi tietysti pitäisi edellyttää, että hän myös kykenisi ilmaisemaan mielipiteensä. Tällainen yhtenäiskulttuurille tyypillinen perustelutyyli, jossa ikään kuin jo tiettyyn äänensävyyn itsessään kuvitellaan liittyvän argumentaatioarvoa, jossa ollaan "asiallisia" asenteellisella paatoksella, näyttäytyy jokaiselle ajattelevalle ihmiselle nykyisin vain naurettavana auktoriteetinkipeänä kaahotuksena.
Sotilaiden ei pitäisi kuvitella itseään ajattelijoina. He ovat vain komentelijoita ja tottelijoita, tyhjänpokkuroijia, arvovalta-asetelmia kaipaavia, yhtenäiskulttuurisiin reflekseihinsä jäykistyneitä tyhjänjauhajia, joiden koko sanoma olisi ilmaistavissa yhdellä viittauksella. "Uskokaa ja totelkaa auktoriteettiani, ja olkaa saatana yksimielisesti hänen tukenaan."
Otsikoissa ironiaa.
Puks puks. Ironiasi puksahtaa tyhjää. Nimenomaan Kekkosen ihailijoilla on tuo sama asenne. Asia ei siitä miksikään muutu ihaillaanko auktoritetteja vai inhotaanko jotakuta siksi ettei häntä haluta auktoriteetiksi. Jos soltun jokainen ajatus on muotoa: tämä on hyvä auktoriteetti, on "arvostusta" ja "arvovaltaa", on "tunnettu" ja "tunnustettu", jne, jne muuta passiivipaskaa, ja kaikkien pitäisi kunnioittaa, tukea ja totella tätä, ajatteluhan siitä on kaukana.
Ja todellakaan muun muotoista viestiä ei näiden solttukorhosten kynästä lähde.
Tapasi arvostella tekstin muotoseikkoja ja kirjoittajaa henkilönä on mielestäni typerä; toisin sanoen sinun tapasi keskustella on ala-arvoista, halveksittavaa ja älytöntä.
Jos käyttäisit vakionimimerkkiä, niin tämän jälkeen en klikkaisi auki ainuttakaan sinun kirjoittamasi juttua, koska miksi lukisin sinun tunnepohjaista paatostasi, jossa ei ole mitään asiallista sisältöä keskusteltavaksi?
että silleen
Etpä lukenut kommentoimaasi juttua lainkaan ajatuksella, huomaan ma.
Kaupallisen propagandan mesuna pitäisi sinun tuntea jutussa esitetyt havainnot ja perusteet, sillä ilman niiden tuntemusta ei helpolla synny laaadukasta päänpesua.
Vastineen viestintä, sen ymmärtäminen, tarkastelu eri puoliltaan, on laadukasta tarkkaa ytimeen menevää analyysia eräästä "keskustelutavasta" joka todellsuudessa ei edes ole keskustelua, vaan jotain aivan muuta, ehkä megalomaanista minä-keskeistä linjaorganisaation sokaisevassa piirissä kehittynyttä mahtailua, toki kliseitten ja tyhjien tukien voimin esitettynä.
Jäbä; "Linja" ei keskustele saatikka terävämmin debatoi. Linja komentaa tai ottaa käskyt vastaan, riippuen siitä missä kohdin linjaa kulloinkin ollaan.
Seppo Hietanen
En arvostele tekstin muotoseikkoja, vaan sisällön puutetta. Kun uskotaan että pönäkkä muoto korvaa asiasisällön, silloin ollaan harjoittamassa jotain muuta kuin keskustelua.
Kun perusteluina säännönmukaisesti esitetään vain viittauksia joihinkin auktoriteettihahmoihin, joihin itse luotetaan ja joita muidenkin odotetaan kunnioittavan, se nimenomaan on pelkkää muotoa. Se ei ole käsitteelliseen selvyyteen tähtäävää älynkäyttöä. Ja kun puhutaan painokkaalla muka-asiallisella äänensävyllä, jonka jo itsessään koetaan sisältävän argumenttiarvoa, se on kaikua yhtenäiskulttuurin kumpujen yöstä.
Olisi tietysti mukavaa, jos aina jo lehden avatessaan voisi olla varma siitä että siellä esitetään vain omia mieltymyksiä tukevia kantoja. Yhtenäiskulttuurin Suomessa tällainen käsitys sananvapaudesta oli vallalla -- jokainen sai aika pitkälle lukea ja kirjoittaa mitä halusi, kunhan sai myös itse valita sen mitä luki tai suostui kuuntelemaan. Televisio, joka aluksi yhdellä kanavalla työntyi jokaiseen kotiin, rikkoi suomalaisen yhtenäiskulttuuri-illuusion. piti ottaa vastaan myös poikkeavia, vastakkaisia mielipiteitä. Juuri tästä syystä Kekkonen tuki reporadiota niin ehdottomasti. Se oli erinomainen työkalu kansan keskusteluvalmiuksien herättämisen ja kohottamiseen. Ja paljolti juuri noiden vuosien ansiosta suomalaisista tuli keskustelevampi, ja myös demokratian edellyttämällä tavalla kypsempi kansa.
Mutta meillä on yhä keskuudessamme näitä kumpujen yössä eläviä hämäräveikkoja, ja heillekin voidaan yksilösuojan nimissä vaatia vetäytymisoikeuksia. Ehkä demokratiassa pitäisi kestää kenen tahansa norsun omakeskeistä törttöilyä mielipiteiden lasikaapissa. Ehkä jokaiselle jaballe pitäisi kirjoittaa varoituslappu: "VAARA", kun hän avaa julkisen tiedotusvälineen, lehden tai television. Ehkä kaikki ne, joiden tajunta on niin rajoittunut, että he haluavat kyllä lähettää omia viestejään mutta asettavat omat ehtonsa viestien vastaanottamiselle, nämä kaikki joiden käsitys mielipiteilystä on yhtenäiskulttuurin ajoilta ja sellaisenaan jalkapuoli -- ehkä kaikki nämä ressukat pitäisi rauhoittaa? Heidän kimppuunsa ei saisi tehdä älyllisiä hyökkäyksiä?
Jalkapuolia on muuten maailmassa vielä pilvin pimein. Voi sitä säälin määrää, jos heitä kaikkia pitäisi sääliä. Jos siis teitä kaikkia pitäisi sääliä.
Hietanen kerro, siksi on paha olo ?
en ihmettele
...aiheutin Sinulle tuollaisen mielentilan ja sain Sinut käyttäytymään noin huonosti! Olen pahoillani. Kun Sinulla on niin suuret luulot itsestäsi, niin ei pitäisi sortua tuollaiseen ”kerismäiseen” sontasuoltoon toista kirjoittajaa kohtaan. Teet sen tosin paremmalla kielellä, mutta samassa tarkoituksessa ja hengessä ja yhtä väärillä oletuksilla. Tuollaisella Sinä pääset jokseenkin päinvastaiseen tulokseen kuin varmaan on tarkoituksesi.
Ottaisit huomioon, että monilla on yleviäkin arvoja, vaikka itselläsi ei olisikaan; ei niitä sovi pilkata. Moni asettaa isänmaan poliittisten mieltymystensä edelle. Minun avaukseni lähtökohta oli isänmaan asia.
Eikä kaikilla ole sellaista varmuutta oman itsensä ylivertaisuudesta kuin Sinulla. Monelle on olemassa auktoriteetteja. Monelle ylin auktoriteetti on Jumala.
Myös toinen ihminen voi olla toiselle auktoriteetti, ja minusta se on hyvä asia, jos auktoriteetti näyttää hyvää esimerkkiä. Olematta suuresti auktoriteettiuskoinen moni tervejärkinen ihminen joutuu asettamaan jonkun toisen mielessään itseään korkeammalle ja voi arvostaa häntä suurestikin. Kuten esim. minä Martti Ahtisaarta. Ja se on mielestäsi hyvin paha asia ja lisää tyhmyyteni taakkaa silmissäsi, vai? Koetan kestää sen miehekkäästi!
Mutta oletkohan sittenkään kovin varma itsestäsi enempää kuin minustakaan? Taidat sittenkin olla hieman epävarma itsestäsi ja oikeassa olemisestasi. Siitä kai kertoo sekin, että esiinnyt aina nimettömänä.
Taidat myös tajuta, että minä en ole sellainen kuin sanot. Ehkäpä jopa olet hieman kateellinen minulle ja arvomaailmalleni, kun toistat samanlaisen vuodatuksen jo ties kuinka monennen kerran! Älä vain sano, ettet niin ole tehnyt, sillä pystyn kyllä Sinut erehtymättä tunnistamaan.
Vaikka kiihkosi ja paatoksesi on suurta, kirjoituksesi sittenkin on paperinmakuinen. Ymmärrätköhän itsekään kaikkia käyttämiäsi ilmaisuja tai edes kaikkien käyttämiesi sanojen tarkoitusta? Mielestäsi varmaan osoitat niillä oppineisuuttasi, edistyksellisyyttäsi ja suurta ajattelukykyäsi, mutta minusta tuollainen kliseinen esitystapa kertoo varsin suppeasta oppineisuudesta, taantumuksellisesta takertumisesta tiettyihin auktoriteetteihin ja oman ajattelun täydellisestä puuttumisesta. Ja niillä Sinä yrität halveerata minua!
Tuo myös jo ties kuinka monennen kerran toistamasi vuodatuksesi sotilaista herättää mielessäni kysymyksiä. Jos olisin kepupsykologi, löytäisin tietysti siihen syyt menneisyydestäsi. Et päässyt RUK:uun tai edes AUK:iin, tai kenties sinulta jäi koko sotaväkikin käymättä. Siihen viittaisi se vakaumuksen syvällä rintaäänellä kumiseva varmuus, jonka vain tietämättömyys asiasta voi aikaansaada. Kun en ole kepupsykologi, arvelen, että olet vain relikti 1960-luvun ”edistyksen etujoukoista”, ja katselet yhä maailmaa silloin saamiesi yksipuolisen pasifismin ruusunpunaisten mutta – ah – niin kovin vääristävien lasiesi läpi.
Nimittäin asia sotilaiden kohdalta on jokseenkin päinvastoin kuin sanot. Juuri sotilaat ovat aina vastuullisimmin ajatelleet sekä nykyisyyttä että tulevaa, tajunneet realistisimmin vallitsevan tilanteen ja nähneet parhaiten ja terävimmin tulevaisuuteen. Tässä menestyäkseen he ovat myös opiskelleet varsin paljon historiaakin. Heillä vain harvoin on ollut valta, kun sen ovat vallanhimoiset poliitikot omineet usein maastaan ja kansastaan oman uransa rinnalla vähät välittäen.
Esimerkkejä tästä löytyy vaikka ”muinaisista roomalaisista” asti, mutta Sinä niitä tuskin tunnet, kun klassinen sivistyksesi ei ehkä ole samaa tasoa kuin ”tiedostava yhteiskunnallisuutesi”.
Ehkäpä kuitenkin tunnet ainakin nimeltä Carl von Clausewitzin? Hänet tietosanakirja Facta 2001 esittelee: preussilainen kenraali ja ajattelija (1780-1831). Hänen oma sotilasuransa oli menestyksekäs myös sodissa, mutta suurinta kuuluisuutta aikanaan hän saavutti Berliinin sotakoulun arvostettuna johtajana. Ja jälkimaailma tuntee hänet parhaiten pääteoksestaan ”Vom Kriege” (suom. ”Sodasta”), jota yhä tutkivat muutkin kuin sotilasjohtajat. Mm. Paavo Lipposen ja Jorma Ollilan muistan viime vuosina teosta siteeranneen.
Noin viisaana miehenä? lienet edes hieman perehtynyt myös viime sotiemme historiaan? Niin ollen tiennet, että kappaleen alussa sanomani on totta esim. Mannerheimin ja muiden korkeiden upseeriemme näkemyksissä, joita useimmat poliittiset johtajamme pitivät aikanaan väärinä ja jopa pelkurimaisina. Niihin poliitikkoihin kuului myös Urho Kekkonen.
Samoin natsi-Saksan ammattisotilaat koettivat hillitä Hitleriä ja kun eivät siinä onnistuneet, niin maansa varmaksi näkemältään tuholta pelastaakseen yrittivät useaan kertaan saada Hitlerin hengiltä, mutta epäonnistuivat, ja menettivät oman päänsä. Salaliittoihin jo useamman kerran osallistunut salaisen palvelun johtaja amiraali Canaris ja monet kenraalit ja muut korkeat upseerit tulivat teloitetuiksi aivan natsivallan viimeisinä päivinä.
Kenraali (Eisenhower) tarvittiin Yhdysvaltojenkin presidentiksi, ennen kuin Korean sota pystyttiin lopettamaan. Ja kenraali Powel ulkoministerinä yritti parhaansa mukaan hillitä George ”tyhmempi” Bushin hyökkäyshaluja Irakiin, ja joutuikin sitten sivuraiteelle ja jättämään eronpyyntönsä.
Voi, vaikka kuinka paljon voisin kertoa esimerkkejä siitä, että juuri sotilaat ovat olleet paitsi viisaimpia myös rauhantahtoisempia aina silloin, kun maa on ollut sodanvaarassa tai jo sen kurimuksessa. Mutta varmaan Sinun itsesi pitäisi lukea historiaa hieman enemmän, niin luulisit vähemmän. Sikäli kuin ymmärtäisit lukemasi ja pystyisit sitä ajattelemalla työstämään johtopäätöksiin asti.
Mutta onkohan Sinusta siihen? Tuon näyttösi perusteella voin jokseenkin sanojasi käyttäen todeta: esityksesi oli älyllisesti täysin ala-arvoinen ja tarpeeton. Toiseen kohdistetun arvostelun ensimmäinen edellytys olisi, että arvostelijan täytyisi kertoa, mikä – millaiset mielipiteet, millainen esitystapa – olisi hyvää ja viisasta.
Niin, tällä sotilaalla ei ole ollut niin korkeaa sotilasuraa, että olisin pystynyt sillä vaikuttamaan maan ja maailman kohtaloihin juuri enempää kuin Sinä ”ajattelullasi” ja sanomisillasi. No, ehkä sentään vähän enemmän, sekä kotimaassa että rauhanturvaajana maailmalla. Mutta toisaalta tällä sotilaalla on ollut myös muuta uraa lähes saman verran kuin sotilasuraa, ja sillä ainakin uskon hyödyttäneeni koko yhteiskuntaamme enemmän kuin Sinä tuolla pullistelulla. Ja noin pontevasti tyhjää pullistelevan en oikein usko pystyvän juuri täydenpään millään muullakaan kentällä.
Tuota Sinun vuodatustasi ajatellen on ehkä hyväksi keventää tämä vastineeni Omar Khaijamin viisailla ajatuksilla (sivistyneenä ihmisenä tiennet toki, kuka oli Omar Khaijam):
Koveni sheikki portolle: ”viiniä sinä käytät!”
”Ja paheen verkon viimeisenkin silmän sinä täytät!”
”Niin on”, myönsi portto, ”oon aivan sellainen kuin sanot,
mut ootkos sinä sellainen kuin olevasi näytät?”
Tapasi asettaa itsesi muiden yläpuolelle on vastenmielinen. Mistään mielipide-eroostahan et kirjoita, joten älä hurskastele, kun tavoitteesi on solvata meitä ala-arvoisempia kirjoittajia.
Mielipide-erot taitavat olla tajuamatonta tavaraa niille jotka etsivät vain vahvistusta.
Sinä siis kannatat tuota vasemmisto-intellektuellia? Hänen puheensahan ovat reväistyt 1960-luvun "yhteiskunnallisesti tiedostavan edistyksen etujoukon" esityksistä, fraseologiaa myöten. Siksi hän minun isänmaallisia arvoja korostavan avaukseni sanoo olevan ääni kumpujen yöstä.
Taidat ihan oikeasti olla vanha stallari, ja sinulle on jäänyt jonnekin syvälle heidän ajatusmaailmansa ja ideologiansa, niin että ne tiedostamattasi pulpahtavat silloin tällöin pintaan. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun esität ihailusi jollekin ilemisen vasemmistolaiselle.
Miksi et kannata mieluummin vaikka puoluetoverisi, sinua paljon tunnetumman ja vaikutusvaltaisemman Timo Ristimäen ajatuksia, joita hän tänäänkin on täällä esitellyt? Olisihan hän sentään keskustalainen, vaikka onkin ns. edistyksellinen!
Vai onko kyse vain siitä, että et ymmärrä tuosta ihailemastasi esityksestä muuta, kuin että siinä yritetään tölviä minua? Ja se riittää, vaikka se tapahtuisi täysin päinvastaisista syistä, jotka sinulla ovat yrityksiisi!
Juu. Näin juuri se menee.
Perustelujen lähtökohta: "Olen isänmaallinen mies."
Riittää sinulle kun itse pontevasti määrittelet itsesi? Sitten siirrytkin määrittelemään minua. Ja olet varmaan tyytyväinen niihinkin määritelmiisi?
Juttu on niin että tällä pönötykselläsi ei ole älyn kanssa mitään tekemistä. Se on pelkkää asennetta. Tyhjää pönötystä.
Mutta jos se sinulle riittää, hyvä niin. Väärin menee, mutta älä välitä. Se menee niin monelta. Ei ole Suomessa pulaa isänmaallisista miehistä.
...koskemaan vastinettasi, niin puhut juuri oikeasta asiasta ja ihan oikein. Vastineessasi ei ollut mitään muuta kuin yritystä mollata minua. Minun vastineessani oli enemmän valistavaa asiaa kuin sinun arvostelemistasi. Kukin kykyjensä mukaan...
" Tuon näyttösi perusteella voin jokseenkin sanojasi käyttäen todeta: esityksesi oli älyllisesti täysin ala-arvoinen ja tarpeeton. Toiseen kohdistetun arvostelun ensimmäinen edellytys olisi, että arvostelijan täytyisi kertoa, mikä – millaiset mielipiteet, millainen esitystapa – olisi hyvää ja viisasta. "
Aloitetaanko alusta? Pönötyksineen, implikoituine auktoriteettiuskoineen, kunnia- ja häpeäakseleineen, epämääräisine passiivisine verbimuotoineen?
>> Helsingin Sanomissa on näkyvällä paikalla artikkeli, jossa kansainvälisiin lähteisiin perustuen arvaillaan...
>> arvellaan olevan vahvoilla...
>> nauttii siellä [maailmalla] suurempaa arvostusta kuin kukaan marsalkka Mannerheimin jälkeen...
>> presidenttinäkin hän sai maailmalla paljon myönteisempiä arvioita kuin täällä kotona...
>> tuohon korkeaan, maailman toiseksi tavoitellumpaan virkaan...
>> suuri kunnia koko Suomelle ja meille kaikille suomalaisille, jos suomalainenkin vihdoin pääsisi tuohon virkaan...
>> jos me kaikki suomalaiset osoittaisimme olevamme hänen takanaan...
>> sellaista, jolla häntä olisi voitu tarpeen tullen kiristää, kuten Waldheimin kohdalla luultavasti tehtiin...
Näissä kaikissa viesteissä on yksi ja sama sisältö. Perusjäsennys on kaikissa samaa muotoa. On viittaus auktoriteettiin, ja ilmaistaan usko auktoriteettiin. Ne ovat yhden ainoan asenteen toistoa. Eikä niihin sisälly muuta kuin saman asenteen toistoa. Ne ovat asennetautologiaa, monomaniaa, jankutusta, sisällöllisesti tyhjää, tylsämielistä totuudentorven töröttämistä.
Jne. Pidä hyvänäsi. Ai niin, mutta niinhän sinä pidätkin.
Jäbä kirjoittaa omissa nimissään, jos ymmärrät?
Minäkin toistan itseäni, jotta taso pysyisi korkeana. No, toistan kyllä itseäni viisaamman sanoja - minulle on olemassa sellaisiakin:
Koveni sheikki portolle: "viiniä sinä käytät!"
Ja paheen verkon viimeisenkin silmän sinä täytät!"
"Niin on", myönsi portto. "Oon aivan sellainen kuin sanot,
mut ootkos sinä sellainen kuin olevasi näytät?"
Ahtisaaren ehdokkuus YK:n pääsihteeriksi olisi melkoinen näpäytys Lipposelle. Tämähän pudotti Ahtisaaren kylmästi toiselta kaudelta antamalla ymmärtää, että istuvan presidentin olisi alistuttava puolueen sisäiseen esivaaliin paikallisyhdistysten asettamia ehdokkaita vastaan.
Tapa, jolla Lipponen ja muu demarieliitti nöyryytti Ahtisaarta oli todella ikävää seurattavaa ja osoitti minulle, millaista selkään puukottamista poliittinen peli on silloin, kun virkaan valitaan ilman puolue-eliitin tukea.
Toivottavasti Ahtisaari asetetaan ehdolle. Minusta hän oli ulkopolitiikan ja kauppapolitiikan saralla paras presidentti, mitä Suomella on koskaan ollut, ja tekee edelleen suunnattoman tärkeää kansainvälistä kriisintorjuntatyötä, mistä hän epäilemättä tulee lähivuosina saamaan Nobelin rauhanpalkinnon.
Jos näin käy, niin minun on tunnustettava, että vahingoniloni demareiden typeryyttä kohtaan on silloin melko suuri, kun Lipposen johdolla kammettiin sivuun todella pätevä presidentti ja tilalle ajettiin Halosen kaltainen ihmisoikeujuristi, joka ei ole ollenkaan samassa mitassa presidentin tehtävien tasalla.
Mutta enemmän kuin Lipposta syyllistäisin Ahtisaaren asiassa Kalevi Sorsaa, joka ei voinut käsittää ja hyväksyä kuusi vuotta aikaisemmin tapahtunutta, vaan teki kai kulisseissa kaikkensa, jotta Ahtisaari ei pääsisi tai haluaisi toiselle kaudelle. Siitä kertoo se, että Halosen tultua valituksi muistaakseni vasta demarien ehdokkaaksi, Sorsa jo kuolemansairaana viimeisillä voimillaan kähisi, että "tämä on politiikan kunnianpalautus".
Tietysti voidaan syyttää Lippostakin sikäli, että hän meni muun puolue-eliitin mukana, vaikka Lipponen henkilökohtaisesti olisi luultavasti nähnyt presidenttinä Ahtisaaren mieluummin kuin Halosen.
Todella olisi toivottavaa, että Suomi ainakin asettaisi ehdolle Ahtisaaren, joka on maailmalla niin korkeasti arvostettu, että hänellä saattaisi jopa olla pieniä mahdollisuuksia tuohon virkaan pääsemiseksi.
Olet vastannut hyvin tuolle eräälle tyypille, joka taas oli niin kovin viisas. Koetti opettaa minua kai jo viidennenkymmenennen kerran, mutta vieläkään hänen opetuksensa sisältö ja tarkoitus ei tullut selville. Vastasin juuri hänelle vastineella, joka oli ehkä liian pitkä, mutta mielestäni tarpeellinen.
Sorsan taustavaikutus lienee ollut melkoinen, mutta ei se vähennä Lipposen vastuuta, koska hän johti puoluetta. Siltäkään mielikuvalta ei voi välttyä, että Lipponen halusi Ahtisaaren tilalle "helpomman" presidentin itsensä kannalta, millainen Tarja Halonen varmasti on, koska Lipposen ja Halosen "erimielisyydet" eivät juurikaan saaneet julkisuutta, kun Lipposen hätäily mm. Itävalta-boikotissa sai aika selvän Ahtisaaren tuomion.
Ahtisaari ansaitsisi minusta enemmän tunnustusta suomalaisilta, vaikka sitten YK:n kautta jos ei muuten, mutta katkera pala nieltäväksi se taitaa olle häent pudottaneille demareille.
Mitä tuohon tyyppiin tulee, niin harvoin täällä on yhtä vastenmielisiä tekstien rääpijöitä. Ei voi kuin ihmetellä, mitä miehen itsetunnosta puuttuu, kun moiseen käyttää aikaansa.
Maailmalla merkitsevät sellaiset seikat kuin liikuntakyky nykyisin paljon.
Vaikka itse en olekaan ennakkoluuloinen, niin luulen, että hidas liikkuminen on suoranainen este asioiden hoidolle.