kättärille tammikuussa

Kivunlievitystä tarjottiin montaa eri vaihtoehtoa ja koko synnytyksen ajan kuunneltiin minua. Kun vauva oli maailmassa, ei tuntunut enää äidillä olevan mitään väliä.
Voi olla että johtui synnytyksen jälkeisestä myllerryksestä, mutta imetyksen kanssa oli ongelmia ja kätilöt eivät todellakaan olleet kovin kannustavia. Heillä oli eriäviä mielipiteitä. Joku sanoi että pitää vain itse yrittää ja yrittää, joku että pulloa antaa vaikka kuukausi ja sitten yrittää vaihtaa imetykseen, joku sanoi että jos annat pulloa vauva ei enää huoli vaikeammin imettävää rintaa ollenkaan.. sekavaa.

Haluan ehdottomasti poliklinisen synnytyksen seuraavalla kertaa. Kotiin heti kun vain olot sallivat. Esikoisen kohdalla meni yli viikko että pääsimme kotiin vaikka vauvalla oli kaikki kunnossa, pelottelivat niin kovasti että imetys ei suju enää ikinä välttämättä. Kuitenkaan aina kelloa soittaessa ei kerinnyt kukaan neuvomaan imetyksessä. Onneksi olen nyt jo konkari.

Kättäriltä on marraskuussa tapahtuneesta synnytyksestä pelkästään positiivista kerrottavaa. Kaikki kätilöt olivat mukavia ja ottivat synnyttävän toiveet hyvin huomioon. Kivunlievitystä sai, kun sitä halusi. Mitään ei väkisin tuputeta. Erityisesti synnytyksen jälkeen tuki ja neuvonta oli hienoa ja olemme muistelleet aikaa suurella lämmöllä mieheni kanssa. Itse olimme Haikaranpesässä ja siellä autettiin aina, kun itse halusi. Koska meillä oli normaali synnytys ja kaikki sujui hyvin vauvan kanssa, meidät lähetettiin kotiin jo hieman vajaan parin vuorokauden kuluttua.