Tää juttu on aika perimmäinen, mutta ei kenenkään vältettävissä, onneksi. Muuten maailma olisi tylsä paikka, aina olisi samat vanhat kasvot näkyvissä, eikä olisi varmaankaan enää mitään puhuttavaa.
Siis, milloin luulisit kuolevasi, eli kauanko kuvittelet että elinvuosia on edessäpäin? Mieti elintapojasi, perimääsi... intoa elämääsi, stressin määrää. Miesten keski-ikähän lienee tällähaavaa jossain 72 vuoden huitteilla Suomessa ja naisten jossain 80-paikkeilla.
Itse 45-vuotias mies, paljon stressiä, kohtuullisen terveet elämäntavat, veikkaisin että stressin takia heitän veivit tuossa viimeistään 6-kymppisenä??? Eli viimeisiä vuosia vedellään kenties?? ;-(, jollei elämäninto sitten voita ja auta sinnittelemään mummoni tapaan 96-vuotiaaksi.
Haluatko edes elää vanhaksi, vai onko ilon määrä vakio: lyhyt iloinen elämä vai pitkä ja tylsä?
Siis, milloin luulisit kuolevasi, eli kauanko kuvittelet että elinvuosia on edessäpäin? Mieti elintapojasi, perimääsi... intoa elämääsi, stressin määrää. Miesten keski-ikähän lienee tällähaavaa jossain 72 vuoden huitteilla Suomessa ja naisten jossain 80-paikkeilla.
Itse 45-vuotias mies, paljon stressiä, kohtuullisen terveet elämäntavat, veikkaisin että stressin takia heitän veivit tuossa viimeistään 6-kymppisenä??? Eli viimeisiä vuosia vedellään kenties?? ;-(, jollei elämäninto sitten voita ja auta sinnittelemään mummoni tapaan 96-vuotiaaksi.
Haluatko edes elää vanhaksi, vai onko ilon määrä vakio: lyhyt iloinen elämä vai pitkä ja tylsä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
voisin elää noin 78 v..
Mutta kiinnostustakaan ei juurikaan pitemmälle riitä. Olen elänyt vaiherikkaan ja mukavan elämän.
Nytkin kaikki on niin hyvin että, jos lähtö tulisi niin onnelisena lähtisein.
Elän niin kauan kuin elän.. en pelkää vanhenemista enkä kuolemaa.
Uudeleen en kuitenkaan tahtoisi syntyä.
kuuskymppiseksi pääsee...tärkeintä on,että lapset ovat ehtineet aikuisiksi...
Elän juuri niin kauan kuin on elinpäiviä mulle annettu.
Iloitsen jokaisesta päivästä,joka ei suinkaan tarkoita elämää ilman murheita ja surua.
Lähtö voi tulla vaikka huomenna,siksipä opettelen nöyryyttä ja elämää että ehtisi mahdollisimman paljon viisastua,henkisesti siis.
Toki älyäkin voi harjoittaa,mutta mukavasti tälläkin järjellä on tähän asti pärjännyt.
Kiitollinenkin olen,että elämä on koulinut.
Huumoria piisaa,ystäviä on.
Eli elän niin pitkään kuin elän mutta kunhan muistan mikä on elämän tarkoitus niin hyvä.
Hui,toivottavasti ei ollut liian paatoksellista.
Molemmat vanhempani ovat jo lähempänä 80v.
Itse en välttämättä elä edes 55 vuotiaaksi!
Se perimästä - vaikkakin synnynnäinen vika.
enää keiku täällä. Ihme kun olen elänyt näinkin kauan! Päivä kerrallaan niin ku sanotaan. Kaikenlaista on ehditty näkemään.
monelta kannalta. Perimän mukaan minun pitäisi kepeästi päästä yli 80, jopa 90 ei mikään ihme olisi. Mutta se Sattuma voi osua kohdalle ja niin on perimä ohitettu. Taas jos kävisi niin hyvä mäihä, että tulisi kunnon sota, pysyisin hengissä. Nuo sodan jumalalle pyhittyneet esi-isät kun on aina selvinnet niistä hengissä.
Harrastuksien puolesta on kuolema ollut jokapäiväistä seuraa, tuttu kaveri meikäläiselle. Ei pelota yhtään. Jos toiveen sille voisi esittää, niin ottaisi mukaan kuin isän, kesken aamukahvin keiton tuli lähtö uusille onkipaikoille. Mutta kun ei se haluja kysele, se Sattuma.
Tätä aamulenkillä miettiessäni sattui silmiin tuoreet ilveksen jäljet. Mietin siinä, että kaveri se hangessa jolkuttaa tietämättä, mikä sitä "joulurauhan" jälkeen odottaa, - loppiaisen jälkeen haulisuihku, kevättalvinen nälkäkuolema, vai saako uuden pentueen aikaiseksi seuraavassa kiimassaan. Sama se on ihmisellä, voit suunnitella mitä vain, mutta toisin voi käydä. Siispä eletään tässä hetkessä ja näillä eväillä. - Keväinen nälkäkuolema tai haulisuihku, yks ja sama..
Niinpä siinä huomasin kävellessäni, ettei selkä ollutkaan tänä aamuna kipeä, otin ja juoksin siinä 20 asteen pakkasessa muutaman tolpanvälin ja unohdin, että pian on 60 lähempänä kuin 50, prkl..
Ei teidän iässä kannata murehtia pois lähtöä. En sitä tee minäkään, vieläkään. Elän melko menevää elämää, välillä rillutellenkin. Naiset pitävät virkeänä kaikinpuolin. Ei kun menoksi enempiä miettimättä. Kaikki tapahtuu aikanaan, tekipä niin tai näin.....
Edellyttäen, että olisin edes jonkunlaisissa sielun ja ruumiin voimissa, niin mikä ettei tätä elämää voisi elää niin kauan kuin pumppu kestää. Miksikään kasviksi, laitokseen, toisten armoille, en halaja. Hui! Sen kun aina muistais, että elämä on rajallinen. Niin oma elämä kuin senkin, jota rakastaa kovasti.