Huolehdin että poikani saa ruokaa,pysyy puhtaana, on kuivissa vaipoissa ja puhtaissa vaatteissa. Teen jopa itse ruuat pojalleni. Silti minua pidetään huonona äitinä koska en jaksa nähdä iltaisin paljon vaivaa saadekseni pojan nukkumaan, enkä jaksa leikkiä oikein hänen kanssaan ja en muista puhua hänelle jatkuvasti mutta sen edestä laulan.
Olenko huono äiti?
viveca85
111674
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
että olet huono äiti?kuka niin sanoo?...kukas sen hännän nostaa jos ei kissa itse..höh...en mäkään mitään jaksa joka ilta tehdä ja olen silti maailman paras äiti omille lapsilleni..niinkuin sinä omillesi.oppi ja ikä kaikki...tsemppiä sulle!!
naapurikin maailman paras äitikkä lapsilleen vaikka jättääkin ne keskenään lauantaina kun lähtee kapakkakierrokselle? Tai kun lapset kulkee pakkasella kesätakissa?
Mikä kumman myytti ja väite se on, että jokainen äiti olisi maailman paras äiti lapsilleen????
Että oletko itse miettinyt asiaa, vai onko joku huomauttanut. Itselläni pyöri tuollaiset ajatukset mielessä, kun olin masentunut. Jotenkin sitä oikein etsimällä etsi vikoja itsestään, ja vasta hoitoon hakeutuminen auttoi. Myöskin silloin tuli jotenkin käännettyä jutut aina itseään vastaan, eli tulkinta oli usein täysin väärä. Ei lapselle tarvitse taukoamatta puhua, ja kokoajan viihdyttää. Aloitusviestistä ei selvinnyt lapsen ikä, oletan kuitenkin että hän on melko pieni vielä. En myöskään oikein ymmärtänyt, mitä tarkoitit sillä, että et jaksa nähdä illalla paljon vaivaa saadaksesi lapsen nukkumaan. Onko siinä jotain ongelmaa, vai miksi mietit?
Näillä palstoilla tulee joskus mieleen, että miten ihmeessä jotkut ovatkin tuollaisia superäitejä. Joku väittää, että ei koskaan hermostu lapsilleen, toinen väittää, että hänellä ei ole koskaan ollut ongelmia oikeastaan missään, mutta kuitenkin suurin osa meistä äideistä ei aina jaksa hoitaa ihan kaikkea niin hyvin kuin itse haluaisi. Minun täytyy tunnustaa, että joskus arki tuntuu lähes ylivoimaiselta, en jaksa pitää kotiani aina putipuhtaana, pyykit kasaantuvat, ja eineksillä perhe elää. Mutta mitä väliä. En jaksa enää stressata, vaan annan joskus itselleni luvan "olla huono äiti". Siivoan sitten vasta seuraavana päivänä jne...
Minusta tuntuu myös pahalta, kun en oikein aina jaksaisi hyvillä mielin kuljetella lapsiani milloin neuvolaan, eri terapeuttien luo, hammaslääkäriin, silmälääkäriin yms.... Mutta pakko vaan elää päivästä toiseen....
Pääasia on, että lapset ovat onnellisia, ei siihen välttämättä täydellisyyttä tarvita...
Luulin tähän asti olevani kohtalaisen hyvä äiti kunnes aloin käymään äiti,lapsi kerhossa jonka piti olla minua ja lastani tukeva paikka kaikkea kanssa! Minut haukuttiin laiskaksi,tunteettomaksiäitiksi ja lastani väitettiin hitaaksi ja masentuneeksi. Ja minä luotin niihin ihmisiin ja kerroin heille avoimesti kaikkea ja tämän kaiken sain sitten kuulla sosiaalitoimistolta. Ja vielä pitäisi käydä kevät siellä! Itse olen 20 ja poikani on 7kk. Mutta jokainenhan väsyy joksus ja tekee virheitä täydellistä äitiä ei olekaan virheiden tekeminen on inhimillistä. Mutta nämä tätit kuvittelevat olevansa täydellisiä. Minusta se on ikärasismia jos 50 naiset kokemuseksen tuomalla arvokkuudellaan sortavat 20 naista.
ovat huomiota kiinnittäneet. Neuvoisin nyt kuitenkin kuuntelemaan ja pohtimaan asioita, jos jokin onkin vialla, voi asioille tehdä jotain.
Jäin vain miettimään, että millainen on hidas ja masentunut lapsi. Jutteleeko hän, onko hän syrjäänvetäytyvä, itkuinen, ihan käytännön piirteitä jotain?
Olisiko sinulla joku muu luotettava henkilö, joiden kanssa näitä asioita voisit käydä läpi. Se, että ei osaa aina välttämättä toimia oikein ei tarkoita sitä, että on huono äiti, mutta aina voi virheitään korjata. Joskus on vain vaikea nähdä mahdollisia vaihtoehtoisia toimintamalleja, varsinkin jos on muutoinkin epävarma ja väsynyt. Silloin olisi hyvä olla jokin taho, jonka kanssa voi keskustella...
Korostan sitä, että en väitä sinun toimivan väärin, puhun ihan yleisellä tasolla. Sinua ja lastasi tuntematta en voi muuta.
Kannattaa olla vahva, kyllä sä itse tiedät miten toimit ja lapsesta kyllä näkee onko kunnossa.
Minä olen toooosi huono leikkimään lasten kanssa, mutta silti olen heidän kanssaan paljon, vietetään aikaa paljon aina yhdessä.
Lapsellani on kaikki mitä hän tarvitsee ja hänestä pidetään erittäin hyvää huolta kaikin puolin, ja totta kai, koska rakastan häntä.
Minäkin olen joskus väsynyt, kuten nyt, todella väsynyt, ja kyllä se vaikuttaa lapseenkin, mutta lapsikin oppii sen, ettei äiti ole mikään superihminen, vaan ihminen, kuten kuka tahansa muukin ja äiti saa olla väsynyt, vihainen, surullinen.. Mitä vain.
Mutta en ole koskaan ajatellut olevani huono äiti/ huono ihminen, eikä kyllä kukaan ole minulle niin sanonutkaan, koska ei olisi edes syytä.
Sinun pitää vain olla vahva ja ohittaa moiset puheet, helppoa se ei ole jos toinen on lahistettu kynnysmatoksi, mutta kai näillekin mokotuksille joku syy on? Todella karskia ajatella, että joku käivisi tuosta vain tuntemattomalle aukomaan?
Minua kiinnostaa tietää:
MIKSI sinua alettiin haukkumaan? MITÄ kerroit niille tädeille? Tokkopa he sentään syyttä suotta kimppuun käyvät?
Oletko yh, jos et, miten miehesi suhtautuu?
Kirjoitit, että virheiden tekeminen on inhimmillistä; mitä virheitä tarkoitat?
Eivät ne äiti-lapsikerhot mitään pakollisia ole. Ei edes neuvola ole pakollinen, vaikka onhan siellä hyvä käydä.
Ehkä sinun kannattaa käydä puhumassa kuitenkin jossain. Lapsen kanssa kyllä pitäisi jaksaa leikkiä ainakin välillä. Saatko tarpeeksi apua, onko sinulla ystäviä, mies? Oma äitisi? Voithan pyytää vaikka mummoa leikkimään lapsen kanssa.
Mutta älä välitä tädeistä, ei sun tarvitse siellä kerhossa käydä. Pyydä apua joltain joka oikeasti auttaa eikä arvostele.
Tuli joskus kaksi vuotta sitten dokumentti nuorista äideistä ja teiniäideistä. Kyseisessä dokumentissa kerrottiin, että näissä ensikodeissa oli tutkittu sitä miten nuoret äidit hoitavat lapsiaan.
Tutkimuksen tulos oli, että äidit kyllä hankkivat elannon ja lapset pidetään puhtaina ja kaikkea sitä mitä kuvailit. Perushuolto siis pelaa täysin, mitään ongelmia ei ole kunhan sen oppi.
Mutta mutta... Se mikä ilmeni, oli että nuoret ja teiniäidit eivät kyenneet kokemaan kovin äidillisiä tunteita lasta kohtaan. Leikkiminen, hassuttelu, vauvalle puhelu, laulaminen ja yleensä ne äidilliset tunteet mitä liittyy äitiyteen, loistivat poissaolollaan nuorilla ja teiniäideillä. Siksi suurimmasta osasta tuli vähän niin kuin kavereita lapsilleen. Myöhemmin äitien kasvaessa ja seuraavien lapsien tullessa ongelma katosi, mutta nuorena saadut lapset kokivat mm. myöhemmin kasvaessaan lievää turvattomuutta tai huonommuutta sisaruksiinsa, koska kontakti äiti-lapsi suhteessa ei ollut kovin hyvä.
Esikoisille ei välttämättä ollut erityisiä sääntöjä ja heitä kohteltiin muutenkin enemmän tasavertaisina kuin myöhemmin syntyneitä lapsia, joille vedettiin tiukat rajat - sinä olet lapsi, minä äiti.
Luulisin siis että tuo on aika luonnollisista myös sinun tapauksessasi. Ei välttämättä kovin hyvä asia, mutta kuitenkin. Lapsen vuoksi sinun kannattaisi edes yrittää laulaa (mikä onkin hyvä jos itse nautit siitä) tai leikkiä tämän kanssa, vaikka se tuntuisi vastenmieliseltä tai tekisi mieli tehdä jotain muuta, koska se parantaa äiti-lapsi-suhdetta, kuten kaikki yhdessä vietty aika.
Oikea unirytmi helpottaa pidemmän päälle omaa elämääsi, joten siihenkin kannattaisi panostaa. Lapsen kanssa puhumisen ei tarvitse olla mitään erityistä, riittää että esim. laittaessasi ruokaa ja lapsen ollessa sitterissä, näytät vaikka ketsuppipurkkia hänelle ja sanot mitä pidät kädessäsi. Samalla tavalla jos olet lenkillä ja vastaan tulee koira, sanot että katso, koira.
Mikä sika mieheksi tuo leevi!
Olet ihan perseestä!Surkea lutka ja paskaäiti.Katoa maasta jonkun turkkilaisen suklaamunan perään ja jätä lapsesi ihmisten huolettavaksi.
Tuli selväksi jo, että olet ihan perseestä! Surkea lutka ja paskaLeewi. Hyvä, että katosit ulkomaille homokaverisi ja surkean munasi kanssa. Lapsillasi on siis vielä toivoa!