http://www.iltalehti.fi/osastot/kolumnistit/200512283882833_ko.shtml
-----------------------------------------
JAARITTELEVA, ALIARVIOIVA JA VOITTAJA
28.12.2005 22:18
On aika, jolloin poliittiset toimittajat saavat hetken paistatella julkisuuden valokeilassa.
Suomi on valitsemassa valtakunnalle presidenttiä. Erilaisin kyselyin mitataan ehdokkaiden mahdollisuuksia, ja tulokset antavat mahdollisuuden spekuloida kaikkea mahdollista pukeutumisesta sanavalintoihin ja äänenpainoihin.
Sitä mukaa, kun presidentin valtaoikeudet ovat kaventuneet, ovat vaalitentit ja -humu lähestyneet amerikkalaista valintasirkusta. Sähköisen media vaikutus on lisääntynyt vaali vaalilta. Presidenttikisa vaikuttaa joskus aikuisten Idols-kamppailulta.
Ehdokkaiden arvioinnit tuntuvat surkuhupaisilta, tokaisut yrmy, nilkki ja juoppokuski jopa asiattomilta. Ilta-Sanomien otsikoinnin mukaan presidentti Tarja Halosen pahimmat vastustajat ovat jaaritteleva Vanhanen ja aliarvioitava Niinistö.
Suomalaiset ovat aina olleet puolue- ja presidenttiuskollisia. Sodan jälkeen ainoastaan Ahtisaaren lento päättyi yhteen kauteen. Kekkonen hallitsi koko ihmisiän. Tässä valossa jaarittelevan ja aliarvioivan vaalitaisto voi päättyä jo ensimmäiseen kierrokseen.
Ymmärrän, että demokraattiseen valtioon kuuluvat vaalit, mutta tällä kertaa kamppaillaan tulevista eduskuntapaikoista ja sen kautta hallituksesta eikä presidenttiydestä. Tarja Halonen on hoitanut tehtävänsä mallikelpoisesti. Hän on ollut tarvittaessa tiukka, äidillinen ja humaani. Jos suomalaiset kaipaavat jotakin muuta, he eivät tiedä, mitä he ovat tekemässä.
Ehkä joitakin äijänköriläitä harmittaa akkavalta, vaikka emme olekaan valitsemassa pappia. Ikääntyvänä hulttiona ja samalla hyvänä kansalaisena olen sitä mieltä, että valistunut nainen on paras mihin tahansa johtotehtävään. Naisilta puuttuu miehille yleinen suurpiirteisyys, kukkomaisuus ja valtaan humaltuminen. Näiden asioiden myöntäminen ei vähennä miehen arvoa, pikemminkin nostaa.
Käydään vaalit ja valitaan Tarja Halonen toiselle kaudelle. Hän on sen ansainnut. Näillä kehuvilla lauseilla en pyri mihinkään, koska en kaipaa valtaa, loistoa enkä prenikoita. Haluan elää elämäni ulkopuolisena ja riippumattomana suunsoittajana sananvapautta kunninoittavassa Suomessa.
Jo vuonna 1967, kun kirjoitin Irwinille laulun Juhlavalssi, tein oman ratkaisuni ja se on pitänyt. En ole kaivannut kristallien loisteeseen. Tosin ei minua vuosikymmeniin pidetty seurapiirikelpoisena kansalaisenakaan. Nyt kun sitä voisin olla, pyrin edelleen pysymään juhlien ja kaiken sidonnaisuuden ulkopuolella. Kaksi vuotta 1960-luvulla Hämeenlinnan kaupunginvaltuustossa opetti, että en kuulu politiikkaan enkä edes poliitikkojen hännystelijöihin.
Muuten olen sitä mieltä, että äänestän Halosta.
Hyvää isäntää ei kannata ajaa ulos talosta.
-----------------------------------------
JAARITTELEVA, ALIARVIOIVA JA VOITTAJA
28.12.2005 22:18
On aika, jolloin poliittiset toimittajat saavat hetken paistatella julkisuuden valokeilassa.
Suomi on valitsemassa valtakunnalle presidenttiä. Erilaisin kyselyin mitataan ehdokkaiden mahdollisuuksia, ja tulokset antavat mahdollisuuden spekuloida kaikkea mahdollista pukeutumisesta sanavalintoihin ja äänenpainoihin.
Sitä mukaa, kun presidentin valtaoikeudet ovat kaventuneet, ovat vaalitentit ja -humu lähestyneet amerikkalaista valintasirkusta. Sähköisen media vaikutus on lisääntynyt vaali vaalilta. Presidenttikisa vaikuttaa joskus aikuisten Idols-kamppailulta.
Ehdokkaiden arvioinnit tuntuvat surkuhupaisilta, tokaisut yrmy, nilkki ja juoppokuski jopa asiattomilta. Ilta-Sanomien otsikoinnin mukaan presidentti Tarja Halosen pahimmat vastustajat ovat jaaritteleva Vanhanen ja aliarvioitava Niinistö.
Suomalaiset ovat aina olleet puolue- ja presidenttiuskollisia. Sodan jälkeen ainoastaan Ahtisaaren lento päättyi yhteen kauteen. Kekkonen hallitsi koko ihmisiän. Tässä valossa jaarittelevan ja aliarvioivan vaalitaisto voi päättyä jo ensimmäiseen kierrokseen.
Ymmärrän, että demokraattiseen valtioon kuuluvat vaalit, mutta tällä kertaa kamppaillaan tulevista eduskuntapaikoista ja sen kautta hallituksesta eikä presidenttiydestä. Tarja Halonen on hoitanut tehtävänsä mallikelpoisesti. Hän on ollut tarvittaessa tiukka, äidillinen ja humaani. Jos suomalaiset kaipaavat jotakin muuta, he eivät tiedä, mitä he ovat tekemässä.
Ehkä joitakin äijänköriläitä harmittaa akkavalta, vaikka emme olekaan valitsemassa pappia. Ikääntyvänä hulttiona ja samalla hyvänä kansalaisena olen sitä mieltä, että valistunut nainen on paras mihin tahansa johtotehtävään. Naisilta puuttuu miehille yleinen suurpiirteisyys, kukkomaisuus ja valtaan humaltuminen. Näiden asioiden myöntäminen ei vähennä miehen arvoa, pikemminkin nostaa.
Käydään vaalit ja valitaan Tarja Halonen toiselle kaudelle. Hän on sen ansainnut. Näillä kehuvilla lauseilla en pyri mihinkään, koska en kaipaa valtaa, loistoa enkä prenikoita. Haluan elää elämäni ulkopuolisena ja riippumattomana suunsoittajana sananvapautta kunninoittavassa Suomessa.
Jo vuonna 1967, kun kirjoitin Irwinille laulun Juhlavalssi, tein oman ratkaisuni ja se on pitänyt. En ole kaivannut kristallien loisteeseen. Tosin ei minua vuosikymmeniin pidetty seurapiirikelpoisena kansalaisenakaan. Nyt kun sitä voisin olla, pyrin edelleen pysymään juhlien ja kaiken sidonnaisuuden ulkopuolella. Kaksi vuotta 1960-luvulla Hämeenlinnan kaupunginvaltuustossa opetti, että en kuulu politiikkaan enkä edes poliitikkojen hännystelijöihin.
Muuten olen sitä mieltä, että äänestän Halosta.
Hyvää isäntää ei kannata ajaa ulos talosta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aika hauska kirjoitus: "en hännystele". Vasemmistomieleinen Vexi on niin kauan ollut, kun noita kirjoituksia olen lukenut. Joten siinä mielessä hänen valintansa päätyminen Haloseen ei ole uutinen. Ikävää, että näin pitää sumuttaa, kuten Halonen toitottamalla joka väliin, sitä että hänellä (presidenttinä) ei ole edes puolueen jäsenkirjaa. Presidentin velvollisuushan on luovuttaa jäsenkirjansa pois tehtävä vastaanottaessaan.
Halonen: TEOT ratkaisevat, eivät puheet.
PANIKOI!