Ihastuminen/rakastuminen on tunne. Ihminen voi ajatuksillaan johtaa itsensä mitä erilaisimpiin tunnetiloihin.
Kun ajattelet surullisia asioita, tunnet itsesi surulliseksi. Jos mietit tuttavaasi inhottavana, saatat alkaa vihata häntä. Kun muistelet ihmistä. joka on kertonut mielestäsi monia hauskoja juttuja, alat pitää häntä hauskana. Jos ajattelet jotakin ihmistä yksinomaan ihanana, kiinnostavana ja täydellisenä...
Olen varma, että jos itsensä voi psyykata uskomaan olevansa rakastunut pelkällä ajatuksen voimalla, se onnistuu kyllä toisinkin päin. Ajatuksia on jokaisen ihmisen päässä. Kuka ne sinne luo? Ihminen itse. No, kuka ne ajatukset siis voi muuttaa?
Kuinka? No, vaikkapa näin. Aina, kun huomaat ajattelevasi jotenkin haitallisesti tai muuten epäedullisesti, voit häiritä ajatusta kritisoimalla sen todenperäisyyttä. Sitä kautta voit saada muuttumaan koko tunteen toiseksi.
Esim. Jos ajattelet "Hän on niin ihastuttava", ja aina kun huomaat sen, voit hiljaa mielessäsi muuttaa sen muotoon "Hän ei ole ihastuttavampi kuin aiempi rakkauteni kohde".
Esim. 2 Jos ajattelet "Haluan häntä niin", voit hiljaa mielessäsi yrittää muuttaa ajatuksen muotoon "Hän ei ole ainoa, jota olen halunnut tällä tavoin".
Keksi omat mielestäsi epäedulliset ajatuksesi, ja korvaa ne uusilla, paremmilla, hyödyllisemmillä. Jos et halua olla ihastunut, listaa kaikki ne asiat, joista et pidä hänessä -> muistele niitä. Tunnista myös kaikki hänen ihanat piirteensä, jotka sinä ITSE KUVITTELIT mielessäsi ja joille ei ole minkäänlaisia perusteita (esim. "hän on varmasti hyvä sängyssä" tai "hän on minuun ihastunut" tai "hän varmasti pitäisi minua kuin kukkaa kämmenellään")
Tätä tekniikkaa voi käyttää muihinkin tunteisiin kuin ihastumiseen, esimerkiksi itsesääliin, vihaan, kateuteen, epävarmuuteen... Pitää vain osata tunnistaa ne haitalliset ajatukset, ennen kuin niihin voi puuttua.
Kirjoittakaa tekin, rakkaat lukijat, omia vinkkejänne siitä, kuinka päästä riipivästä rakastumisen tunteesta eroon! :)
Kun ajattelet surullisia asioita, tunnet itsesi surulliseksi. Jos mietit tuttavaasi inhottavana, saatat alkaa vihata häntä. Kun muistelet ihmistä. joka on kertonut mielestäsi monia hauskoja juttuja, alat pitää häntä hauskana. Jos ajattelet jotakin ihmistä yksinomaan ihanana, kiinnostavana ja täydellisenä...
Olen varma, että jos itsensä voi psyykata uskomaan olevansa rakastunut pelkällä ajatuksen voimalla, se onnistuu kyllä toisinkin päin. Ajatuksia on jokaisen ihmisen päässä. Kuka ne sinne luo? Ihminen itse. No, kuka ne ajatukset siis voi muuttaa?
Kuinka? No, vaikkapa näin. Aina, kun huomaat ajattelevasi jotenkin haitallisesti tai muuten epäedullisesti, voit häiritä ajatusta kritisoimalla sen todenperäisyyttä. Sitä kautta voit saada muuttumaan koko tunteen toiseksi.
Esim. Jos ajattelet "Hän on niin ihastuttava", ja aina kun huomaat sen, voit hiljaa mielessäsi muuttaa sen muotoon "Hän ei ole ihastuttavampi kuin aiempi rakkauteni kohde".
Esim. 2 Jos ajattelet "Haluan häntä niin", voit hiljaa mielessäsi yrittää muuttaa ajatuksen muotoon "Hän ei ole ainoa, jota olen halunnut tällä tavoin".
Keksi omat mielestäsi epäedulliset ajatuksesi, ja korvaa ne uusilla, paremmilla, hyödyllisemmillä. Jos et halua olla ihastunut, listaa kaikki ne asiat, joista et pidä hänessä -> muistele niitä. Tunnista myös kaikki hänen ihanat piirteensä, jotka sinä ITSE KUVITTELIT mielessäsi ja joille ei ole minkäänlaisia perusteita (esim. "hän on varmasti hyvä sängyssä" tai "hän on minuun ihastunut" tai "hän varmasti pitäisi minua kuin kukkaa kämmenellään")
Tätä tekniikkaa voi käyttää muihinkin tunteisiin kuin ihastumiseen, esimerkiksi itsesääliin, vihaan, kateuteen, epävarmuuteen... Pitää vain osata tunnistaa ne haitalliset ajatukset, ennen kuin niihin voi puuttua.
Kirjoittakaa tekin, rakkaat lukijat, omia vinkkejänne siitä, kuinka päästä riipivästä rakastumisen tunteesta eroon! :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
miksi pitäisi päästä rakkauden tunteestä eroon.Se mitä ehdotit on mielen hallintaa.
Olet oikeassa siinä et itseänsä voi psyykata erilaisiin ajatuksiin.Mun kohdalla on vain niin etten välttämättä halua tehdä aina niin, koska silloin elämä olisi aivan liian kuivaa ja realistista.Tällä hetkellä juuri haluan nauttia tästä mielettömästä ihastumisen tunteesta, jota tunnen erästä kohtaan.Ja en halua sotkea sitä millään "järki"ajattelulla.
Kaikki eivät halua olla ihastuneita, joillakin se nimittäin tulee päälle liian hallitsevana. Tai sitten se ei sovi elämäntilanteeseen, jos esimerkiksi on jo ihanassa suhteessa. Tai, jos ei ihastus anna vastakaikua, silloin tuskin haluaa enää olla itsekään ihastunut.
p.s. Mitkä "rakkauden tunteet"? Rakkautta ei ikinä pidä sekoittaa ohimeneviin ihastumistunteisiin. Rakkaus ei edes ole tunne. Rakkaus on jotain ihan muuta.
p.s. Sanot, ettet halua sotkea tunteita järkiajattelulla. Mutta olethan juuri järkeillyt, ettet halua tunteesta eroon. Minusta me kaikki olemme järjellisiä olentoja, ajattelemme silloinkin, kun olemme ihastuneet. Ihastumiseen liittyy aina kaikenlainen järkeily. Ei järkeä voi sulkea pois. Itse asiassa, eikö kaikki tunteminen tapahdu siellä "järjessä"? Sieltä se sitten vaikuttaa muuallekin kehoa.
Rakkaus ei ole tunne? Nyt saat kyllä selvittää hiukan tarkemmin tätä asiaa.
kokeillut näitä käytännössä? Kiinnostaa tietää, koska olen itse kokeillut näitä "haitallisessa ihastumisessa" ja ne eivät toimineet. Motiivin puutetta ei todellakaan ole ollut ja yrittämisen puutteestakaan ei voi syyttää! Mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella?
Eipä huolta, aika toimi minulla. Poissa silmistä, poissa mielestä.
käyttänyt ja hyvin toimii. Olen elämäni aikana
ollut niin monta kertaa "muka" ihastunut ja palavasti rakastunut, etten usko enää koko tunteeseen. Harhaa ihastuminen on, se palvelee sillä hetkellä jotain tarvetta. Rakastaminen on sitten asia erikseen. Rakastan miestäni vaikka olen säännöllisesti, kontrolloidusti itseäni virkistääkseni ihastunut muihin, etäältä.Saahan sitä muita miehiä ihailla, mutta siihen se jääkin.
Mm. -Rakastaminen- on tahdon asia. Tuota samaa ajattelu tekniikkaa olen käyttänyt ja toimii hyvin! Kantsis muidenkin käyttää sitä tekniikkaa,ei tulis tehtyä syrjähyppyjä ja säästyis muutama avioliitto.
Mä olen yleensä toipunut ihastumisesta siten, etten pidä yhteyttä ihastumiseni kohteeseen. Kun olen ollut ajattelematta ihastusta viikon, saan viinerikahvit. Kun olen elänyt erossa ihastuksestani kaksi viikkoa, saan hyväntuoksuista kylpyvaahtoa jne. Koirakoulua! :)
Tuota mallia olen testannut useammankin persoonan kohdalla. Ei haluttua lopputulosta. Vaikka sitä kuinka yrittää ajatella toisesta ikäviä asioita, niin kyllä ne hyvät asiat pukkaa väkisinkin esille. Omalla kohdallani aika parantaa haavat, eli ihastus menee itsestään ohi.
Kannattaa kuitenkin elää tunteetAnalysoida niitä? ...ja kattia kanssa!