on oikein tapahtunut?
Kun siitä niin kovin paljon jauhetaan?
Ite olen lesta ollut rippikoulusta saakka enemmän tai vähemmän onnistuneesti, vaan tuohon 70-l kysymykseen en ole törmännyt kuin täällä ja sitten tätini kautta jotain samanlaista epämääräistä herjanheittoa on kuulunut.
Kun siitä niin kovin paljon jauhetaan?
Ite olen lesta ollut rippikoulusta saakka enemmän tai vähemmän onnistuneesti, vaan tuohon 70-l kysymykseen en ole törmännyt kuin täällä ja sitten tätini kautta jotain samanlaista epämääräistä herjanheittoa on kuulunut.
Vastaukset 21
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000012538882
Mitenpä niihin -70 luvun asioihin RY:llä törmäisi. Voimassa on 100% sensuuri. Ikävä kyllä nuoren polven vl-uskovaisten käsitys noiden aikojen tapahtumista on vain epämääräisten höpinöiden varassa. Keskusjohto on pessyt kätensä noista vuosista ja virallista totuuden mukaista historiankirjoitusta SRK:n organisaation voimin ei koskaan saada aikaan, jonkun ulkopuolisen pitäisi viimeinkin ruveta tosissaan tekemään tutkielman noista vuosista ja niiden vaikutuksesta vl-kristillisyyteen.
Tiedän varmasti että monet vl-kristillisyyden vaikuttahenkilöistäkin tuntee pahaa mieltä noista vuosista, ovat yksityisesti myöntäneet tapahtuneeksi pahoja virheitä mutta esim. kollektiivinen anteeksipyyntö on mahdotonta koska on niitäkin henkilöitä jotka katsovat toimintansa oikeaksi. Asiat ovat vieläkin niin kopeitä että vanhoja haavoja ei haluta avata.
kopeita=kipeitä
eräälläkin paikkakunnalla kirjaa siitä, kuka oli käynyt seurakunnan edessä tekemässä parannusta. Siis periaatteessa kaikkien oli pakko siellä käydä, tai tuli erottaminen seurakunnasta.
Ja jollekkin kävi myös niin, että meni seurakunnan eteen, pyysi anteeksi syntejään, mutta puheenjohtajan mielestä anteeksipyyntö ei ollut aito, vaan teeskennelty, ja tästä johtuen anteeksipyyntö evättiin ja kyseinen henkilö erotettiin seurakunnasta. Ja kaikkihan tiedämme, mitä vl:lle tarkoittaa seurakunnasta erottaminen. Se tarkoittaa suoraan kadotukseen joutumista.
Jotkut joutuivatkin suoraan mielisairaalaan tuollaisesta hoitokokouksesta, joka saattoi kestää yömyöhään (hoitajat varmaan tiedostivat sen, että valvomaan joutunut ihminen on mielentilaltaan erittäin herkkä). Joku päätyi tuollaisen hoitokokouksen jälkeen itsemurhaan.
70-luvulla ei todellakaan ollut kyse mistään omakohtaisesta uskoska, vaan joidenkin ihmisten silmittömästä vallanhalusta kiusata toista ihmistä kauhealla tavalla.
Oliko/onko näin, että lestadiolaisen uskon mukaan
rauhanyhdistyksestä erotettu joutuisi ikuiseen kadotukseen? Jumalan sanaan luottavat pelastuvat
Jumalan armosta uskonsa kautta, ei seurakunnasta.
Seurakunta on samalla tavalla uskovien yhteisö, ei pelastukseen tarvittava pakollinen asia.
Tässä yksi monista:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000012868530
SRK:n salaamasta hoitokokousprosessista on yksityiskohtaisia aikalaiskuvauksia luettavana tällä palstalla riittämiin. Esimerkiksi nämä kolme linkkiä johdattavat vaiettuihin tapahtumiin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000009924225#22000000009924225
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007052611
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000008673813#22000000008673813
Rupea potkimaan vaikka Oulun yliopiston henkilökuntaa että saataisiin näitä asioita selvitellyksi. Ehkä osa ihmisistä jotka olivat paikalla kokouksissa uskaltaisivat julkisestikkin jo kertoa tapahtumista.
Koko vl-liike ja varsinkin nuorempi sukupolvi kaipaisi jo tietoa, totuuttta, anteeksiantoa ja armoa näitä vuosia kohtaan.
Olin itse lapsi silloin ja mielessäni on vieläkin kuin paha möykky joka vaivaa ajoittain kun tapahtumat tulevat esille.
Kyseisessä tilaisuudessa oma äitini, kaikessa uskovainen ja tunnollinen ihminen oli myös hoidettavien joukossa. En muista asioita joista hänen piti parannusta tehdä mutta mielikuvat huutavasta, hätääntyneestä ja itkevästä äidistä ei häviä koskaan. Hän sairasti kokousten jälkeen hermoromahduksen ja syrjäytyi työelämästä.
Itse olen uskovainen mutta jos nyt vaikka alkaisi näkyä merkkejä samanlaisesta meiningistä poistuisin vapaaehtoisesti paikalta ja toteaisin ettei Jumalan valtakunta ole täällä. Omia lapsiani en enään alistaisi siihen hulluuteen.
Rauhanyhdistyksen hoitokokoukset ovat muistuttaneet keskiaikaista inkvisitiolaitosta, joskaan syytettyjä ei kidutettu fyysisesti, ellei valvottamista oteta lukuun. Rajusti niissä on valtaa käytetty. Osaksi hoitokokouksia voi ymmärtääkin. Liikkeessähän ilmeisesti ajatellaan, että ihminen saa synnit anteeksi vain toisen uskovaisen saarnaamana. Mistä kukaan voi kuitenkaan olla varma toisen sieluntilasta? Jos uskovaisena esiintynyt ei olekaan sydämessään uskovainen, hänen julistamansa anteeksiannot eivät päde, jolloin parannuksen tehnyt ei olekaan tullut oikeaksi uskovaiseksi. Tämä taas on saattanut epäpätevänä julistaa toisille syntejä anteeksi, mitkä nekään eivät ole olleet päteviä. Näin ollen seurakunnassa voi olla väärällä tavalla uskovaiseksi tulleita vaikka kuinka paljon. Ehkä hoitajia alkoi ahdistaa moinen mahdollisuus, jolloin he pyrkivät varmistamaan uskovaisten sielunautuuden ja siten kelpoisuuden auttamaan toisia parannukseen. Koska hoidetut eivät aina edes tienneet, mistä tekivät parannusta, lienee hoito mennyt hukkaan.
... tätini kautta jotain samanlaista epämääräistä herjanheittoa on kuulunut.
Sama täällä, olen miettinyt mistä syystä ei keskenämme puhella nykypäivänä näistä mitä sitten onkin tapahtunut?? Että tietäisi.
Nämähän ovat asioita joihin on turha puuttua. Srk:n johto yhteisymmärryksessä tuomitsee epäilevät ja vastaan hangottelevat harhaoppisiksi ja puhuvat sielunvihollisesta joka riivaa jne.
Kuka uskaltaa hoitokokouksessa olla erimieltä kuin "jury"? Mielessään kyllä monikin mutta siihenpä se jää.
Tarkoitatko että vanhoillislestadiolaisilta uskovaisilta puuttuu selkärankaa ja rohkeutta?
Et kai sentään?
En, mutta uskotaan ja luotetaan sokeasti voisko sanoa vl-johtajiin (yleensähän he ovat puhujia ja vieläpä jostain kauempaa jopa). Olen itse kokenut että heitä vastaan ei saa asettua muuten tulee erotetuksi.
Joo... olen kokenut puhujaisäni aivan samoin.. Jumalan sanalla voitiin nitistää kaikki omat ajatukset.. VAMMA on vl-liikkeestä jäänyt...
...että olisi ehkä kaikkien etu todellakin tuoda nämä 70-luvun asiat julkisiksi, niin ihmiset osaisivat suhteuttaa ne oikealla tavalla. Tällä palstalla ne ovat saavuttaneet suhteettoman suuret mittasuhteet.
Tällä palstalla "hoitokokouksia" ovat muutamat nimeltä mainitsemattomat verranneet jopa juutalaisvainoihin, mikä on suorastaan naurettavaa. En tiedä eikä varmaan kukaan tiedä tarkkoja lukuja, mutta "hoitokokousten" todellisten uhrien määrä on marginaalinen.
Korostan, että en kiistä, etteikö virheitä olisi tapahtunut ja etteikö kokouksista olisi aiheutunut inhimillistä kärsimystä, mutta jonkinlaista suuhteellisuuden tajua pyydän. Sitä paitsi monissa tapauksissa "hoitajien" ja "hoidettavien" versiot tapahtumista poikkeavat melkoisesti toisistaan. Molempien osapuolten "suhteellinen totuus" voi olla oikea, mutta "absoluuttista totuutta" on ehkä mahdoton koskaan löytää.
Olen yksi heistä, joka olen verrannut hoitokokouksia mm.juutalaisvainoihin. Tosin ihmisiä ei tapettu fyysisesti, mutta henkinen julmuus ja ihmisarvon alentaminen oli todella voimakasta. Eikä kuolemantapauksiltakaan kokonaan tuolloin vältytty.
Jos sinua moinen naurattaa niin...
Olen todella hyvilläni siitä, että nuoremmatkin ovat näiden keskustelujen kautta edes vähän saaneet raottaa salaisuuden verhoa noilta ajoilta.
Kirjoitat, mm. että hoitokokousten todellisten uhrien määrä on marginaalinen. Mistä noin päättelet?
Yksikin uhri on liikaa!
Odotan todella mielenkiinnolla oululaisen Jenni Etelän tutkimusta tästä aiheesta. Rukoilkaamme hänelle voimia ja viisautta tässä varmasti vaikeassa tutkimustyössä.
terveisin sirkka
Jos joku yksittäinen opiskelija tekee hoitokokouksista tutkimusraportin, se on tietysti kiinnostava ja hyvä asia sinänsä. Mutta mitä siitä seuraa, se on kiintoisa kysymys. Käytännössä ei mitään, valitettavasti.
SRK ei ole käynnistänyt tätä tutkimushanketta. SRK ei ole vieläkään halukas selvittämään mitä tapahtui ja mmitä tehtiin. Kun näin on, yksittäisellä tutkimuksella ei ikävä kyllä saada sovitteluprosessia liikkeelle.
Älä puhu kun selvästikään et mitään tiedä.
Itse olin silloin herkimmässä murrosiässä ja vieläkin koen ahdistuksia niistä ajoista: pelkoa, ahdistusta, luottamuksen puutetta, jne.
Kyllä uhrien määrä on melekin sama kuin silloin hoitokokopuksiin osallistuneiden määrä.
Osa on selvinnyt paremmin, osa huonommin, osa todella huonosti ja jotkut eivät selvinneet lainkaan.
Koeta ymmärtää, että silloin meni luottamus seurakuntaan, katosi lapsenusko, tilalle nousi epäluottamus ja jatkuva tarkkailun tarve (oman elämän ja muiden elämän). Vapaista armolapsista tuli lain alle myytyjä. Tällä hetkellä tuntuisi samat asiat taas nostavan päätään.
Jos hoitokokoukset alkavat, en enää jaksa, vaan luovun seurakuntayhteydestä.
Haluan säilyttää edes sen vähän (mielen)terveyden mitä minulla on jäljellä.
Kyllä historian kannalta on hyvin tärkeää, että tapahtuneet asiat kirjataan tutkimukselle vaadittavan ohjeistuksen mukaisesti.
Mitä sovitteluun tulee, sen paikka oli jo hoitokokousten aikoihin. Se, joka tuolloin jäi Rauhanyhdistyksen sisälle, valitsi TIETOISESTI sen tien, siis hyväksyi tuon uuden henkiopin, kuten myös uuden opin hyväksymättömien erottamiset. Näin on!
Nuorempi polvi on asia erikseen...
voisi olla pään avaaja. Kirkon tutkimuslaitos voisi tehdä tutkimuksen.
Tässä ketjussa on tuotu esille, että hoitokokoukset olisivat olleet vain joitakin koskettava ja marginaalinen. Tämä käsitys on täysin väärä. Hoitokokoukset järjestettiin koko Suomessa ja ne ulottuivat myös Ruotsiin ja Amerikkaan saakka.
Rauhanyhdistykseen tuotiin pakolla uusi HENKIOPPI. Ei ole lainkaan ihme kun asia on saanut paljon huomiota osakseen tällä palstalla. Onhan kysymys uskon perustuksista ja ihmisen autuudesta. Pitää muistaa, että väärät opit ovat portteja helvettiin.
Matteuksen evankeliumi 16 luku:
18. Mutta minä myös sanon sinulle: sinä ole Pietari, ja tämän kallion päälle tahdon minä rakentaa minun seurakuntani, ja helvetin portit ei pidä häntä voittaman.
Kopioin tähän aikaisemman asiaa koskevan kirjoitukseni:
Rauhanyhdistyksen oppi
Kirjoittanut: Matias 13.8.2005 klo 12.00
Olen aikaisemmin kertonutkin, että minut ja perheeni on erotettu ry:stä vuonna 1978. Emme suostuneet tekemään henkiparannusta, jota vaadittiin.
Erityisen paha asia oli kun kysyttiin Raamutun perustusta henkiopille. Perusteita kun ei löytynyt eikä löydy koskaan. Vaadittiin ehdotonta kuuliaisuutta "seurakunnalle". Tosiasiassa seurakunnalla ei ollut mitään sanomista näihin asioihin, ei edes voinut kysyä. Jos kysyi oli tuomiona väärä henki. Srk:n ja muutamat rauhanyhdistysten johtohenkilöt määräsivät mistä hengestä milloinkin oli tehtävä parannus.
Raamattu opettaa tekemään parannuksen vain synnistä, siitä mitä ruumiissaan on tehnyt. Hengistä ei tehdä parannusta. Kukaan meistä ei ole niitä tehnyt. Mitenpä niitä voisi tehdä.
Parannus on mielen muutos, katumusta ja vaivaa synnin tähden ja samalla uskomista ne Jeesuksen sovittamina anteeksi. Miten voi tuntea tehneensä vääriä henkiä, kun niitä ei edes kykene tekemään.
Keskusteluissa on esitetty Jumalan valtakunnan erityisenä tunnusmerkkinä keskinäinen rakkaus.
Rakkaudesta Jeesus sanoo:
Matt. 5:46
" Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitäkin rakastavat, mitä teidän siitä palkkaa on? eikö Publikanit myös niin tee?"
Tästä näemme, että eri yhteisöjen jäsenet ja yleensä samanmieliset rakastavat toisiaan.
Meidän tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseämme. Rakkaus on lain täyttymys.
Rauhanyhdistyksen opin ydin on "seurakunnan" korottaminen Jumalan yläpuolelle. Uskomisen kohteeksi silloin 70-luvulla tuli vl-yhteisö itse. Jumalan sana hylättiin: sanottiin "ei tässä Raamatuita tarvita".
Matt. 7:15
"Mutta kavahtakaat teitänne vääristä prophetaista, jotka teidän tykönne lammasten vaatteilla tulevat, mutta sisältä ovat raatelevaiset sudet."
Matt. 7:21
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra! pidä tuleman taivaan valtakuntaan; mutta joka tekee minun isäni tahdon, joka on taivaissa."
Jumalan, Isämme tahto on ilmoitettu meille Raamatussa. Se on vahva perustus, joka kestää viimeisenäkin päivänä.