isyyden varmistaminen - dna testi

aikuinen adoptoitu

onko kellään kokemusta isyyden tutkimisesta aikuisena? bio äitini on nimennyt bio isäni mutta tahtoisin varmistaa sen. miten se tehdään? paljon se maksaa vai saako adoptoidut sen jotain kautta ilmaiseksi? onko teidän isät suostuneet testiin ja miten pyysitte heitä? en ole vielä edes ottanut yhteyttä tähän isääni mutta haluaisin sit heti tietää onko varmasti oikea henkilö kyseessä.

23

13177

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • sulle

      En tiiä, miten adoptoiduilla isyys tutkitaan. Tässä on linkkejä isyyden tutkimiseen juuri mainitsemasi dna:n avulla.

      Tyyristä on! Tuo Kansanterveyslaitoksen testaus vaikutti minusta parhaimmalta. He voivat joissain tapauksissa kai selvittää jopa vainajien isyyden ja muita sukulaissuhteita.

      http://www.dna24.fi/hinnat.html
      http://www.verkkoapteekki.fi/product_info.php/cPath/27/products_id/351
      http://www.ktl.fi/portal/suomi/osiot/terveyden_ammattilaisille/palvelut/isyystutkimuslaboratorio/
      http://www.valtioneuvosto.fi/vn/liston/print.lsp?r=78223&l=fi&page=0

    • - - - - - '

      isältä, joten joudut ottamaan yhteyttä häneen.
      Jos olet syntynyt ennen vuotta 1976, niin mahdollisuutesi olet menettänyt oikeusteitse hakea isyyttä. Katso www.finlex.fi > KKO:2003:107.
      Jos isäksesi nimetty on valmis DNA-tutkimukseen, niin tilaat verkkoapteekista ohjeet ja välineet. Veritesti luotettavin ja kummankin on annettava näyte ja myös äidin, jos on elossa. Jos henkilö on alle 15 vuotias, niin kunnan lastenvalvoja hoitaa asian.
      Yksityisesti tehty DNA-tutkius maksaa noin 250 € henkilö.
      Jos tämä oletettu bio-isä kieltäytyy testistä, niin oikeusteitse asia tulee hoitaa, huomioiden, että olet syntynyt jälkeen 1.10.1976. Äitisi ja adoptioisäsi suotumus on hyvä olla toimillesi.

    • ???

      Eikös sinulla jo ole adoptio-isä? Mitä teet tiedolla kuka sinun isä on? Kannattaa miettiä että jos bio-isää ei asia kiinnosta niin jätä hänet sitten suosiolla rauhaan.

      • ainakin ymmärrän

        sinua/henkilöä, joka haluaa selvittää juurensa. Niin tekisin itsekin jos olisin samassa tilanteessa. Uskon, että useimmat adoptiovanhemmat ymmärtävät ja hyväksyvät, että lapsi aikuisena haluaa tietää biologisista vanhemmistaan ja tavatakin vanhempia, jos se on mahdollista. Ihminen kasvaa henkisesti ja identiteetti vahvistuu ja kehittyy normaaliksi, kun tietää taustoistaan.Tsemppiä sinulle, juuriesi selvittäjälle:))


      • aikuinen adoptoitu

        juuri tämmöiset mielipiteet nostaa mielen korkealle... onhan mulla kaksi äitiäkin.


      • Nimetön
        aikuinen adoptoitu kirjoitti:

        juuri tämmöiset mielipiteet nostaa mielen korkealle... onhan mulla kaksi äitiäkin.

        siis aikuinen adoptoitu tässä edelleen vaikka nimimerkkiä en saa laitettua. pakko vastata vaikka ei olisi pakko. raivostuttaa niin.

        mihinkö tarvitsen bio isää? haluaisin tietää kuka hän on. haluaisin nähdä minkä näköinen hän on. haluaisin kuulla miten hänen elämä on mennyt. haluaisin tuntea mitä olen häneltä perinyt. haluaisin kertoa että olen olemassa ja voin hyvin. haluaisin kertoa hänelle elämästäni. haluaisin antaa hänelle mahdollisuuden tutustua minuun. haluaisin kuulla onko minulla sisaruksia hänen puoleltaan. haluaisin kuulla millaisia muita sukulaisia minulla on hänen puoleltaan. haluaisin kuulla mistä päin maailmaa tai suomea isäni sukujuuret ovat. haluaisin tarjota hänelle mahdollisuuden tutustua minuun paremmin ja pitää tulevaisuudessa yhteyttä jos meidän ajatukset kohtaavat. haluaisin antaa hänelle mahdollisuuden olla mukana elämässäni eli tulevissa häissäni ja ehkä lapsenlastensa elämässä jos hän haluaa. jos isäni suostuu niin haluaisin kertoa myös mahdollisille sisaruksilleni olemassa olostani ja siitä että olen kiinnostunut heistä ja hekin saavat tulla osaksi elämääni jos heitä kiinnostaa. kaikkein tärkeintä olisi se että saisin tietää kuka on se mies joka on antanut minulle puolet perimästäni ja elämäni.


      • ???
        Nimetön kirjoitti:

        siis aikuinen adoptoitu tässä edelleen vaikka nimimerkkiä en saa laitettua. pakko vastata vaikka ei olisi pakko. raivostuttaa niin.

        mihinkö tarvitsen bio isää? haluaisin tietää kuka hän on. haluaisin nähdä minkä näköinen hän on. haluaisin kuulla miten hänen elämä on mennyt. haluaisin tuntea mitä olen häneltä perinyt. haluaisin kertoa että olen olemassa ja voin hyvin. haluaisin kertoa hänelle elämästäni. haluaisin antaa hänelle mahdollisuuden tutustua minuun. haluaisin kuulla onko minulla sisaruksia hänen puoleltaan. haluaisin kuulla millaisia muita sukulaisia minulla on hänen puoleltaan. haluaisin kuulla mistä päin maailmaa tai suomea isäni sukujuuret ovat. haluaisin tarjota hänelle mahdollisuuden tutustua minuun paremmin ja pitää tulevaisuudessa yhteyttä jos meidän ajatukset kohtaavat. haluaisin antaa hänelle mahdollisuuden olla mukana elämässäni eli tulevissa häissäni ja ehkä lapsenlastensa elämässä jos hän haluaa. jos isäni suostuu niin haluaisin kertoa myös mahdollisille sisaruksilleni olemassa olostani ja siitä että olen kiinnostunut heistä ja hekin saavat tulla osaksi elämääni jos heitä kiinnostaa. kaikkein tärkeintä olisi se että saisin tietää kuka on se mies joka on antanut minulle puolet perimästäni ja elämäni.

        Entäs jos bio-isäsi on narkkari tai alkoholisti tai skitso, taikka kaikkia nuita sekaisin?

        Entäs jos bio-isäsi ei halua tavata sinua eikä tutustua sinuun?

        Entäs jos tutustumisenne jälkeen huomaat hänessä sellaisia piirteitä jotka ei miellytäkkään ja et halua jatkaa yhteydenpitoa, onko sinulla siinä vaiheessa oikeus kävellä ulos hänen elämästään?tuosta noin vain, koska onhan sinulla edelleen ne adobtiovanhemmat.Hänelle saatat kuitenkin olla ainoa lapsi.

        Kunpa kaikki juuriensa etsijät tajuaisivat että biologisten vanhempien elämään ei kävellä kuin saluunaan. Hienotunteisuutta, Hienovaraisuutta, kohteliaisuutta , ja ennenkaikke käyttäkää hyviä tapoja. Biologisilla vanhemmilla on myös oikeus kieltäytyä tapaamasta lastaan ja se asia on sitten vain hyväksyttävä.
        ...tai siis, eihän se enää PeLan mukaan ole edes oma lapsi, vaan adoptioperheen...that´s it...


      • sinä olet...
        ??? kirjoitti:

        Entäs jos bio-isäsi on narkkari tai alkoholisti tai skitso, taikka kaikkia nuita sekaisin?

        Entäs jos bio-isäsi ei halua tavata sinua eikä tutustua sinuun?

        Entäs jos tutustumisenne jälkeen huomaat hänessä sellaisia piirteitä jotka ei miellytäkkään ja et halua jatkaa yhteydenpitoa, onko sinulla siinä vaiheessa oikeus kävellä ulos hänen elämästään?tuosta noin vain, koska onhan sinulla edelleen ne adobtiovanhemmat.Hänelle saatat kuitenkin olla ainoa lapsi.

        Kunpa kaikki juuriensa etsijät tajuaisivat että biologisten vanhempien elämään ei kävellä kuin saluunaan. Hienotunteisuutta, Hienovaraisuutta, kohteliaisuutta , ja ennenkaikke käyttäkää hyviä tapoja. Biologisilla vanhemmilla on myös oikeus kieltäytyä tapaamasta lastaan ja se asia on sitten vain hyväksyttävä.
        ...tai siis, eihän se enää PeLan mukaan ole edes oma lapsi, vaan adoptioperheen...that´s it...

        Taidat olla katkera yhden lapsen adoptiovanhempi, joka pelkää menettävänsä lapsen, jos tämä tutustuu biovanhempiinsa? Biologisia lapsia sinulla ei ole. Arvasinko oikein?


      • ???
        sinä olet... kirjoitti:

        Taidat olla katkera yhden lapsen adoptiovanhempi, joka pelkää menettävänsä lapsen, jos tämä tutustuu biovanhempiinsa? Biologisia lapsia sinulla ei ole. Arvasinko oikein?

        Arvasit väärin. Koeta arvata uudestaan...

        ..ja siitä katkeruudesta....en ole katkera vaan realisti.

        ps:eikä mulla ole adoptiolapsia vaan vain biologisia..


      • aikuinen adoptoitu
        ??? kirjoitti:

        Entäs jos bio-isäsi on narkkari tai alkoholisti tai skitso, taikka kaikkia nuita sekaisin?

        Entäs jos bio-isäsi ei halua tavata sinua eikä tutustua sinuun?

        Entäs jos tutustumisenne jälkeen huomaat hänessä sellaisia piirteitä jotka ei miellytäkkään ja et halua jatkaa yhteydenpitoa, onko sinulla siinä vaiheessa oikeus kävellä ulos hänen elämästään?tuosta noin vain, koska onhan sinulla edelleen ne adobtiovanhemmat.Hänelle saatat kuitenkin olla ainoa lapsi.

        Kunpa kaikki juuriensa etsijät tajuaisivat että biologisten vanhempien elämään ei kävellä kuin saluunaan. Hienotunteisuutta, Hienovaraisuutta, kohteliaisuutta , ja ennenkaikke käyttäkää hyviä tapoja. Biologisilla vanhemmilla on myös oikeus kieltäytyä tapaamasta lastaan ja se asia on sitten vain hyväksyttävä.
        ...tai siis, eihän se enää PeLan mukaan ole edes oma lapsi, vaan adoptioperheen...that´s it...

        olen miettiny pääni puhki kaikkia mahollisia vaihtoehtoja. tietty isäni voi olla vaikka mikä narkkari mut yhtä hyvin voi olla kunnon ihminen. miks muuten kaikki bio vanhemmat aina leimataan päihde ongelmaksiks ja hulluiksi. oon sosiaali alalla ja nään kyllä kaikkea mahollista. mieluummin tiedän oman taustani oli se mitä tahansa kuin jäisin ikuiseksi ajaksi pimentoon.
        ja tietenkin oon miettiny paljon sitä jos isä ei halua musta kuulla mitään tai tavata. se on tietenkin mahollista. jos niin käy niin oon ainakin yrittäny. enkä tosiaan ole kävelemässä mihinkään saluunaan vaan kohteliaasti olen yrittämässä yhteydenottoa. ensin tietenkin kirjeellä. dna testiä mietin kun haluaisin siitä lisätietoa jo nyt. et jos se tulee ajankohtaiseks niin olisin sitä ehtiny miettiä. olis kiva kuulla toisten kokomuksista. miten muuten heti aattelit, että oon kävelemässä saluunaan enkä ole ottanu hienotunteisuutta huomioon??? bio isälläni on nykyään perhe ja tiedän hänestä muutakin. on tietenkin mahollista ettei hän tai perhe halua musta kuulla mitään. oon kuitenkin kuullu muilta hyviäkin tarinoita ja haluun ainakin kertoa et mulla on kaikki hyvin, antaa kuvani ja kertoa lyhyesti itestäni.
        tottakai oon miettiny myös sitä jos yhteydenpito ei toimi. oonhan jo kerran ottanu yhteyden bio äitiini. tää on siis jo toinen kerta kun kelaan näitä asioita. kyllä aikuisten kanssa täytyy pystyä puhumaan. ja tiedän et hän on töissä, perheellinen ja muuta tavallista. aina on olemassa virkavalta ja esimerkiks lähestymiskielto jos asiat menee vaikeiksi. mulla on mahis perääntyä ja niin on hänelläkin. en mä odota et tästä syntyis maailman ihmeellisin elokuvatarina mut on mahollista et me tutustuttais syvemminkin. tai sit vaan tavataan. tai sit vaan lähetän kirjeen enkä saa siihen koskaan vastausta.
        adoptiovanhemmat mulla on mut aika vähän ollaa tekemisissä. ne on eronneet ja isällä on uusiperhe oikeine lapsineen. adoptioäiti käyttää nykyään alkoholia niin paljo et kyl se on mun tarinassa tuo bio äiti joka on kunnollisempi :-D
        oliks sulla jotain muita kysymyksii tai kommentteja???


      • ???
        aikuinen adoptoitu kirjoitti:

        olen miettiny pääni puhki kaikkia mahollisia vaihtoehtoja. tietty isäni voi olla vaikka mikä narkkari mut yhtä hyvin voi olla kunnon ihminen. miks muuten kaikki bio vanhemmat aina leimataan päihde ongelmaksiks ja hulluiksi. oon sosiaali alalla ja nään kyllä kaikkea mahollista. mieluummin tiedän oman taustani oli se mitä tahansa kuin jäisin ikuiseksi ajaksi pimentoon.
        ja tietenkin oon miettiny paljon sitä jos isä ei halua musta kuulla mitään tai tavata. se on tietenkin mahollista. jos niin käy niin oon ainakin yrittäny. enkä tosiaan ole kävelemässä mihinkään saluunaan vaan kohteliaasti olen yrittämässä yhteydenottoa. ensin tietenkin kirjeellä. dna testiä mietin kun haluaisin siitä lisätietoa jo nyt. et jos se tulee ajankohtaiseks niin olisin sitä ehtiny miettiä. olis kiva kuulla toisten kokomuksista. miten muuten heti aattelit, että oon kävelemässä saluunaan enkä ole ottanu hienotunteisuutta huomioon??? bio isälläni on nykyään perhe ja tiedän hänestä muutakin. on tietenkin mahollista ettei hän tai perhe halua musta kuulla mitään. oon kuitenkin kuullu muilta hyviäkin tarinoita ja haluun ainakin kertoa et mulla on kaikki hyvin, antaa kuvani ja kertoa lyhyesti itestäni.
        tottakai oon miettiny myös sitä jos yhteydenpito ei toimi. oonhan jo kerran ottanu yhteyden bio äitiini. tää on siis jo toinen kerta kun kelaan näitä asioita. kyllä aikuisten kanssa täytyy pystyä puhumaan. ja tiedän et hän on töissä, perheellinen ja muuta tavallista. aina on olemassa virkavalta ja esimerkiks lähestymiskielto jos asiat menee vaikeiksi. mulla on mahis perääntyä ja niin on hänelläkin. en mä odota et tästä syntyis maailman ihmeellisin elokuvatarina mut on mahollista et me tutustuttais syvemminkin. tai sit vaan tavataan. tai sit vaan lähetän kirjeen enkä saa siihen koskaan vastausta.
        adoptiovanhemmat mulla on mut aika vähän ollaa tekemisissä. ne on eronneet ja isällä on uusiperhe oikeine lapsineen. adoptioäiti käyttää nykyään alkoholia niin paljo et kyl se on mun tarinassa tuo bio äiti joka on kunnollisempi :-D
        oliks sulla jotain muita kysymyksii tai kommentteja???

        onko tapauksessasi nyt se että koska adoptioperheesi on hajonnut ja et sieltä saa tukea niin nyt haeskelet niitä toisia vanhempia? Voinko kysyä, millaiset välit sinulla nykyisin on biologiseen äitiisi?

        Entäs jos adoptioperheesi olisi vielä yhdessä ja ongelmattomia, olisiko sinulla ollut tarve sitten lähteä juuriasi etsimään?

        ja vielä yksi kysymys, kuin vanha olet?


      • aikuinen adoptoitu
        ??? kirjoitti:

        onko tapauksessasi nyt se että koska adoptioperheesi on hajonnut ja et sieltä saa tukea niin nyt haeskelet niitä toisia vanhempia? Voinko kysyä, millaiset välit sinulla nykyisin on biologiseen äitiisi?

        Entäs jos adoptioperheesi olisi vielä yhdessä ja ongelmattomia, olisiko sinulla ollut tarve sitten lähteä juuriasi etsimään?

        ja vielä yksi kysymys, kuin vanha olet?

        ei olisi mikään pakko sinulle vastata mutta vastaanpa nyt kuitenkin kun tunnut olevan utelias. en todellakaan edusta ajatuksillani kaikkia adoptoituja. tämä on minun oma tilanne.

        minusta on ikävä, että käytät sanaa "haeskelet" siitä isosta prosessista mikä minulla nyt on menossa. ensinnäkin minulla on jo oma perhe tai siis aviomies. sen lisäksi olen tosi läheinen pikkuveljen kanssa, joka on myös adoptoitu. näiden lisäksi olen tuntenut bio äitini jo yli viisi vuotta. olen tullut läheiseksi hänen perheensä ja lasten kanssa. bio äitini lapsista yksi on minulle täyssisarus ja kaksi on sisaruspuolia. meillä on hyvin läheiset välit. läheisemmät kuin adoptioperheessä oli koskaan.

        adoptiovanhemmat erosi kun olin 10 vuotias. en todella tiedä miten elämä olis mennyt ilman heidän eroa. itseni tuntien olisin joka tapauksessa etsinyt vähintään bio äidin ja yrittänyt ottaa häneen yhteyden. mieheni on kannustanut minua etsinnöissä ja halunnut tutustua bio sukulaisiini. hän tuntee bio sukulaiset paremmin kuin adoptiovanhemmat. erityisesti mieheni haluaisi tutustua bio isääni. silti olisin itsekin halunnut näitä. tunsin ennen aina itseni juurettomaksi ja vääränlaiseksi. adoptiovanhemmat kasvattivat minua joksikin mikä minä en ole. adoptioäiti vastusti minun ja veljen bio sukujen etsimistä. ryypätä hän alkoi vasta sen jälkeen. eikä hän missään parakissa elä. hän juo kotona ja on sivistynyt nainen. harva tietää juomisesta. veliparka yrittää tukea adoptioäitiä ja salaa sen että on yhteydessä bio sukuunsa. adoptioisäni on nykyään kuin kummisetä mutta hän on onnellinen siitä, että me molemmat ollaan löydetty bio suvut. minä olen isäni kanssa läheisempi nykyään. veljeni ei taas oikein hyväksy adoptioisäni eroamista ja uutta perhettä. veli ja minä pidämme yhtä ja ollaan yhdessä tehty näitä etsintöjä. mistään muualta ei olla saatu apua eikä kannustusta. pelastakaa lapset on ihan perseestä vaikka tällä lausunnolla ehkä torpedoinkin yhden tulevista työpaikoista. meitä yritettiin estää etsimästä bio sukulaisia. sekä adoptioäiti että pela. kyllä oli surkeeta. minäkin olin menossa tapaamaana alkoholistiluuseriäitiä ja sitten tapasinkin ihan tavallisen ja normaalin naisen jolla oli iso kasa valokuvia sukulaisista ja joka halusi kertoa kaiken avoimesti. tapaaminen oli järjestetty nimettömänä pikkukaupungin bussiasemalla. itkettää näin jälkikäteen. meille oli sanottu että bio sukulaiset on luusereita ja voi olla vaarallisia. olen tosi onnellinen veljenkin puolesta että hän on saanut bio suvun. etenkin bio isä on ollut hänelle täyspotti. Ikäni on lähempänä 30 kuin 20.

        vielä kysymys sinulle. miksi olet kiinnostunu adoptiosta?


      • ???
        aikuinen adoptoitu kirjoitti:

        ei olisi mikään pakko sinulle vastata mutta vastaanpa nyt kuitenkin kun tunnut olevan utelias. en todellakaan edusta ajatuksillani kaikkia adoptoituja. tämä on minun oma tilanne.

        minusta on ikävä, että käytät sanaa "haeskelet" siitä isosta prosessista mikä minulla nyt on menossa. ensinnäkin minulla on jo oma perhe tai siis aviomies. sen lisäksi olen tosi läheinen pikkuveljen kanssa, joka on myös adoptoitu. näiden lisäksi olen tuntenut bio äitini jo yli viisi vuotta. olen tullut läheiseksi hänen perheensä ja lasten kanssa. bio äitini lapsista yksi on minulle täyssisarus ja kaksi on sisaruspuolia. meillä on hyvin läheiset välit. läheisemmät kuin adoptioperheessä oli koskaan.

        adoptiovanhemmat erosi kun olin 10 vuotias. en todella tiedä miten elämä olis mennyt ilman heidän eroa. itseni tuntien olisin joka tapauksessa etsinyt vähintään bio äidin ja yrittänyt ottaa häneen yhteyden. mieheni on kannustanut minua etsinnöissä ja halunnut tutustua bio sukulaisiini. hän tuntee bio sukulaiset paremmin kuin adoptiovanhemmat. erityisesti mieheni haluaisi tutustua bio isääni. silti olisin itsekin halunnut näitä. tunsin ennen aina itseni juurettomaksi ja vääränlaiseksi. adoptiovanhemmat kasvattivat minua joksikin mikä minä en ole. adoptioäiti vastusti minun ja veljen bio sukujen etsimistä. ryypätä hän alkoi vasta sen jälkeen. eikä hän missään parakissa elä. hän juo kotona ja on sivistynyt nainen. harva tietää juomisesta. veliparka yrittää tukea adoptioäitiä ja salaa sen että on yhteydessä bio sukuunsa. adoptioisäni on nykyään kuin kummisetä mutta hän on onnellinen siitä, että me molemmat ollaan löydetty bio suvut. minä olen isäni kanssa läheisempi nykyään. veljeni ei taas oikein hyväksy adoptioisäni eroamista ja uutta perhettä. veli ja minä pidämme yhtä ja ollaan yhdessä tehty näitä etsintöjä. mistään muualta ei olla saatu apua eikä kannustusta. pelastakaa lapset on ihan perseestä vaikka tällä lausunnolla ehkä torpedoinkin yhden tulevista työpaikoista. meitä yritettiin estää etsimästä bio sukulaisia. sekä adoptioäiti että pela. kyllä oli surkeeta. minäkin olin menossa tapaamaana alkoholistiluuseriäitiä ja sitten tapasinkin ihan tavallisen ja normaalin naisen jolla oli iso kasa valokuvia sukulaisista ja joka halusi kertoa kaiken avoimesti. tapaaminen oli järjestetty nimettömänä pikkukaupungin bussiasemalla. itkettää näin jälkikäteen. meille oli sanottu että bio sukulaiset on luusereita ja voi olla vaarallisia. olen tosi onnellinen veljenkin puolesta että hän on saanut bio suvun. etenkin bio isä on ollut hänelle täyspotti. Ikäni on lähempänä 30 kuin 20.

        vielä kysymys sinulle. miksi olet kiinnostunu adoptiosta?

        En tajua sitten mitä PeLa sillä voittaa että biologisia vanhempia mustamaalataan. Ei pelkästään adoptiovanhemmille vaan asiakirjatkin saatetaan tehdä biologisista hyvin kielteiseksi. Viimmeistään siinä vaiheessa kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi ja saa paperit käsiinsä , voi moni lapsi säikähtää, eikä halua yhteyttä.

        Jännä myös asiakirjoissa se että mikä elämäntilanne sillä hetkellä vanhemmalla on ollut ja jos vuosien päästä tilanne on ihan toinen, niin PeLa ja adoptiovanhemmat tahtovat nähdä kokonaisuutena vain sen hetken kun lapsi on adoptioon joutunut. Kielteiset asiat kaivetaan ja niitä korostetaan.

        Tilannetta pahentaa se jos adoptiovanhemmat ovat korkeassa asemassa olevia virkamiehiä niin tuskinpa tavan sossut edes suostuvat kuuntelemaan biologisia vanhempia ja heidän toiveita saada mitään yhteyttä vaikka jo aikuiseen lapseensa.

        Koko adoptiojärjestelmä on syvältä...sieltä...


      • Liisa-Maria

        vaan oman syntyperän tietämisestä. Ketju jatkuu biologisesta isästä kaikkiin tämän esi-isiin ja äiteihin. Nykyinen suljettu adoptio on hankala, kun se katkaisee yhteydet biologiseen sukuun ja tekee jopa tiedon saannin hankalaksi. Jokaisella ihmisellä on oikeus tietää oma syntyperänsä!


      • vain ..kyllä
        Liisa-Maria kirjoitti:

        vaan oman syntyperän tietämisestä. Ketju jatkuu biologisesta isästä kaikkiin tämän esi-isiin ja äiteihin. Nykyinen suljettu adoptio on hankala, kun se katkaisee yhteydet biologiseen sukuun ja tekee jopa tiedon saannin hankalaksi. Jokaisella ihmisellä on oikeus tietää oma syntyperänsä!

        se on hyvä tietää..itselläni sisarpuoli joka selvitti isyyden 30-vuotiaana ja vaikka asia oli hankala isälleni (ei olisi lasta hylännyt jos olisi tiennyt mutta oli huolissaan miten muu perhe asian ottaa ja oli vakavasti sairas) ja tietenkin äidilleni(suhde oli aiemmin kuin äitini tuli kuvioon) ja sisarille mutta kaikki meni kuitenkin hyvin...vaikkei ihan niinkuin olisi toivonut..


      • myös
        Liisa-Maria kirjoitti:

        vaan oman syntyperän tietämisestä. Ketju jatkuu biologisesta isästä kaikkiin tämän esi-isiin ja äiteihin. Nykyinen suljettu adoptio on hankala, kun se katkaisee yhteydet biologiseen sukuun ja tekee jopa tiedon saannin hankalaksi. Jokaisella ihmisellä on oikeus tietää oma syntyperänsä!

        Just näin. Oma syntyperä on iso asia. Ei tosiaan ole kyse vaan kahdesta ihmisestä vaan myös heidän suvuistaan. Mie oon luullu aina olevani sujut adoption kanssa vaikkei elämä adoperheessä niin ruusuilla tanssimista ollut. Omille tenaville oon puhunu adoptiota kuten mulle aikanaan puhuttiin. Kolmatta lasta oottaessa esikoinen alkoi kysellä miun biologisista vanhemmista. Olin varmaan hormoonihyrskyssä ja väsynyt niin pillahin siinä sit isoon itkuun. Tajusin illalla, etten koskaan ollu tajunnu adoption yhteyttä omiin lapsiini. Adoptio on ikuinen juttu. Ei sen miettiminen lopu varmaan koskaan. Ei ketkään joita ei ole adoptoitu voi käsittää mitä kaikkee se sisältää.


      • isäni haki tyttärensä laito...
        vain ..kyllä kirjoitti:

        se on hyvä tietää..itselläni sisarpuoli joka selvitti isyyden 30-vuotiaana ja vaikka asia oli hankala isälleni (ei olisi lasta hylännyt jos olisi tiennyt mutta oli huolissaan miten muu perhe asian ottaa ja oli vakavasti sairas) ja tietenkin äidilleni(suhde oli aiemmin kuin äitini tuli kuvioon) ja sisarille mutta kaikki meni kuitenkin hyvin...vaikkei ihan niinkuin olisi toivonut..

        ...mutta koska tyttären äiti kielsi isyyden niin jätti perheen ja meni toisiin naimisiin ja kun aikaa kului ja isäni isyyden selvittyä isäni kuolikin vaikeaan sairauteen niin puolestaan oli tämä tytär saattamassa isäni haudan lepoon ...elämä näyttää joskus erikoiset kasvonsa...toinen haki elämään ja toinen saattoi hautaan..yhden kirjeen kerkisi isäni saamaan tyttäreltään..


      • sukututkija
        Liisa-Maria kirjoitti:

        vaan oman syntyperän tietämisestä. Ketju jatkuu biologisesta isästä kaikkiin tämän esi-isiin ja äiteihin. Nykyinen suljettu adoptio on hankala, kun se katkaisee yhteydet biologiseen sukuun ja tekee jopa tiedon saannin hankalaksi. Jokaisella ihmisellä on oikeus tietää oma syntyperänsä!

        Se, että ei tunne omaa menneisyyttään on ihmiselle kestämätön ja ihmisoikeuatta loukkaava tilanne. Historia tieteenä pyrkkii saamaan selville "ihmisen tarinan" ja sukututkimus tekee samaa pienemmässä mitassa. On törkeää kanssaihmisen arvojen polkemista, jos hänen menneisyyttään vääristellään tai salataan. (oikeus nimettömiin sukusoluihin, tai ihmisen todellisen alkuperän salaaminen ei voi olla oikein)


      • Pikku Pentti
        aikuinen adoptoitu kirjoitti:

        olen miettiny pääni puhki kaikkia mahollisia vaihtoehtoja. tietty isäni voi olla vaikka mikä narkkari mut yhtä hyvin voi olla kunnon ihminen. miks muuten kaikki bio vanhemmat aina leimataan päihde ongelmaksiks ja hulluiksi. oon sosiaali alalla ja nään kyllä kaikkea mahollista. mieluummin tiedän oman taustani oli se mitä tahansa kuin jäisin ikuiseksi ajaksi pimentoon.
        ja tietenkin oon miettiny paljon sitä jos isä ei halua musta kuulla mitään tai tavata. se on tietenkin mahollista. jos niin käy niin oon ainakin yrittäny. enkä tosiaan ole kävelemässä mihinkään saluunaan vaan kohteliaasti olen yrittämässä yhteydenottoa. ensin tietenkin kirjeellä. dna testiä mietin kun haluaisin siitä lisätietoa jo nyt. et jos se tulee ajankohtaiseks niin olisin sitä ehtiny miettiä. olis kiva kuulla toisten kokomuksista. miten muuten heti aattelit, että oon kävelemässä saluunaan enkä ole ottanu hienotunteisuutta huomioon??? bio isälläni on nykyään perhe ja tiedän hänestä muutakin. on tietenkin mahollista ettei hän tai perhe halua musta kuulla mitään. oon kuitenkin kuullu muilta hyviäkin tarinoita ja haluun ainakin kertoa et mulla on kaikki hyvin, antaa kuvani ja kertoa lyhyesti itestäni.
        tottakai oon miettiny myös sitä jos yhteydenpito ei toimi. oonhan jo kerran ottanu yhteyden bio äitiini. tää on siis jo toinen kerta kun kelaan näitä asioita. kyllä aikuisten kanssa täytyy pystyä puhumaan. ja tiedän et hän on töissä, perheellinen ja muuta tavallista. aina on olemassa virkavalta ja esimerkiks lähestymiskielto jos asiat menee vaikeiksi. mulla on mahis perääntyä ja niin on hänelläkin. en mä odota et tästä syntyis maailman ihmeellisin elokuvatarina mut on mahollista et me tutustuttais syvemminkin. tai sit vaan tavataan. tai sit vaan lähetän kirjeen enkä saa siihen koskaan vastausta.
        adoptiovanhemmat mulla on mut aika vähän ollaa tekemisissä. ne on eronneet ja isällä on uusiperhe oikeine lapsineen. adoptioäiti käyttää nykyään alkoholia niin paljo et kyl se on mun tarinassa tuo bio äiti joka on kunnollisempi :-D
        oliks sulla jotain muita kysymyksii tai kommentteja???

        Mitenkähän sinun on etsintäretkelläsi mahtanut käydä. Jaan lähes kaiaa daken kertomasi kanssasi. Minä lähden huomenaamuna tapaamaan iäkästä isäkandaattia ja itsekin olen jo keski-ikäinen.
        Olisi tärkeää löytää sukunsa. Ja tavata isänsä. Äitini ehdin tavata eka kerran pari vuotta ennen hänen kuolemaansa.
        Huomenna tapaan isäni. Tapaako isä myös poikansa?


      • adoptoitu lapsukaine
        Nimetön kirjoitti:

        siis aikuinen adoptoitu tässä edelleen vaikka nimimerkkiä en saa laitettua. pakko vastata vaikka ei olisi pakko. raivostuttaa niin.

        mihinkö tarvitsen bio isää? haluaisin tietää kuka hän on. haluaisin nähdä minkä näköinen hän on. haluaisin kuulla miten hänen elämä on mennyt. haluaisin tuntea mitä olen häneltä perinyt. haluaisin kertoa että olen olemassa ja voin hyvin. haluaisin kertoa hänelle elämästäni. haluaisin antaa hänelle mahdollisuuden tutustua minuun. haluaisin kuulla onko minulla sisaruksia hänen puoleltaan. haluaisin kuulla millaisia muita sukulaisia minulla on hänen puoleltaan. haluaisin kuulla mistä päin maailmaa tai suomea isäni sukujuuret ovat. haluaisin tarjota hänelle mahdollisuuden tutustua minuun paremmin ja pitää tulevaisuudessa yhteyttä jos meidän ajatukset kohtaavat. haluaisin antaa hänelle mahdollisuuden olla mukana elämässäni eli tulevissa häissäni ja ehkä lapsenlastensa elämässä jos hän haluaa. jos isäni suostuu niin haluaisin kertoa myös mahdollisille sisaruksilleni olemassa olostani ja siitä että olen kiinnostunut heistä ja hekin saavat tulla osaksi elämääni jos heitä kiinnostaa. kaikkein tärkeintä olisi se että saisin tietää kuka on se mies joka on antanut minulle puolet perimästäni ja elämäni.

        Juuri noin. Olen juuri löytänyt biologisen äitini joka on kaivannut minua läpi elämänsä. Minäkin häntä vaikka minulla on erittäin ihanat ja hyvät adoptiovanhemmat. Mutta biologinen äiti on osa minua ja sitä ei kukaan voi viedä pois. Nyt metsästän isääni ja saattaa olla että löysinkin. pitäisi siis vain tehdä dna-tunnistus (pyyntö tuli ns. isältäni). Perimä kiinnostaa totta kai varsinkin kun on omia lapsia. Nämä tiedot eivät ole pois keneltäkään vaan päin vastoin antavat elämälle lisää arvoa ja rikkautta. Minä ainakin voin ylpeänä sanoa että minulla on kaksi äitiä, molemmat yhtä arvokkaita. Ja kaksi isää samaten.


    • Ottotytär -62

      Minä tapasin isäni pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa. Olen 43-vuotias. Kasvoin ottolapsena ja tapasin oikean äitini yli kymmenen vuotta sitten. Äiti ei ole koskaan halunnut puhua isästäni, vaikka olen asiaa yrittänyt kysyä. Pari vuotta hän kieltäytyi puhumasta asiasta. Sitten hän kertoi, ettei tiedä isääni. Minä surin tätä ja luulin äidin häpeävän menneisyyttä. Marraskuussa äiti soitti, että pitää mennä hänen luokseen. Matkustin seuraavana viikonloppuna kuopuksen kanssa pari sataa kilometriä äidin luo. Hän odotti siellä itkeneenä, istutti minut heti alas ja kertoi isästäni. Isäni oli avioliitossa elänyt saman paikkakunnan virkamies. Isän vaimo oli kuollut ja äiti halusi kertoa asian. Äiti sanoi, että oli surrut minun surua isättömyydestä. Hän ei kuulemma halunnut rikkoa isän avioliittoa. Otin yhteyttä isääni kirjeitse viikon asiaa mietittyä. Seuraavana iltana isä soitti ja puhuimme pitkään. Kaikkein loukkaavinta oli se, että hän sanoi ymmärtäneensä isyytensä, kun oli nähnyt minut äidin kanssa paikkakunnalla. Tavallaan ymmärrän häntä, mutta kyllä vieläkin sattuu. Hänellä on kolme lasta, joista yksi on minua vanhempi. Yksi on syntynyt samana vuonna pari kuukautta minun jälkeen. Sisarukset eivät tiedä minusta. He surevat vielä äitiään. En tiedä, miten tämä asia kannattaisi heille kertoa. Isäni näytti kuvia isovanhemmistani. Olen ihan isänäidin näköinen. Siitä hän sanoikin minut tunnistaneensa. Hän oli surrut minua ja oli etsinyt minusta tietoja. Kauhean monta vuotta tähän meni. Nyt tunnen itseni taas hieman ehjemmäksi. Minulla on sama ammatti kuin isälläni ja kahdella hänen lapsistaan. Meissä on muutenkin todella paljon samaa.

      • 4x äiti

        kun olet löytänyt isäsi. Toivon myös keskustelun aloittajan löytävän biologiset juurensa. Se on todella tärkeää. Olavi Sydänmaanlakka sanoi joskus monta vuotta sitten, että "ihmisen pitää tietää mistä on tulossa, jotta tietää mihin on menossa".
        Kun minun pieni adoptoitu tyttäreni joskus haluaa etsiä biologisia vanhempiaan, niin autan niin paljon kuin voin, vaikka tiedän jo nyt, että se "on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta".
        Kiinan kokoisesta maasta ei helpolla löydä yhden pienen tytön biologisia vanhempia, eikä meillä varmaankaan ole varaa teettää kovin monia DNA-testejä. Mutta Kiinan-matkoja tehdään vielä.


      • jayray07

        Mukavaa että olet saanut tietoosi biologisen isäsi ja näin ollen vuosikausien epävarmuus on poistunut. Ymmärrän äitiäsi siinä mielessä että hän ei ole halunnut rikkoa biologisen isäsi avioliittoa. Ikävää tässä on vaan se, että biologinen isäsi on vuosikausia elänyt valheessa vaimolleen. Ja ehkä voisi hieman myös kyseenalaistaa isäsi avioliiton onnellisuutta, koska hän on sen aikana saanut lapsen toiselle naiselle. Näissä asioissa on myös moraalinen puoli, se kannattaa muistaa. Tässä kärsijänä on ollut isäsi vaimo, vaikkakin tietämättään.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Marja sulkee liikkeen

      Nyt lähtee kylän ainoa kello ja kultaliike ja kenkäkauppa
      Oulainen
      31
      5703
    2. Oulaisen vaalitulos: Vahva alku, mutta lisää toimia tarvitaan

      Hallituksen toimet rikollisuutta vastaan alkavat tuottaa tulosta. Puolueväriin katsomatta demokratian valtaa ja perustus
      Oulainen
      13
      4182
    3. Pääsiäisen terveiset kaivatullesi

      kaivatullesi tähän alas 💕💕
      Ikävä
      196
      2379
    4. Olen rakastunut sinuun mies edelleen

      Meidän yhteys on jossain ihan muualla kuin netissä, muistetaan se. Kaunista päivää sinulle 😍
      Ikävä
      166
      1770
    5. Yh:n pihalla aina eri auto

      Ompa jännä seurata ohiajaessa, että millainen auto on nyt erään yksinhuoltajan pihassa. Näyttääpä siellä taaskin olevan
      Suomussalmi
      79
      1696
    6. Kyläyhdistyksen tuho, kiitos sääntöukon

      Hyrynsalmen kyläyhdistyksen yleinen keskustelutilaisuus ja ylimääräinen kokous alkoi hyvin. Siellähän keskusteltiin oike
      Hyrynsalmi
      35
      1477
    7. Sun ajatttelu tuo vaan julmuutta mut kukaan muu nainen ei voi korvaa sua

      Mut sun ajattelu saa mut itsetuhoseks ja uhmaan lakiakin😭😭💀 Se väärinymmärryksen määrä on käsittämätöntä. Helpottais
      Ikävä
      14
      1375
    8. En vittujakaan enää välitä sinusta nainen

      Toivottavasti en näe sinua enää koskaan. Jos näen, niin en ole näkevinäni. Et merkitse minulle enää mitään.
      Ikävä
      74
      1355
    9. viekää miehet naiset kunnon treffeille

      Ja käyttäytykää hyvin. Niin tehdään vaikutus. Miehen kuuluu tarjota naiselle.
      Ikävä
      224
      1204
    10. Oletko loukannut

      Oletko loukannut tarkoituksella kaivattuasi?
      Ikävä
      94
      1195
    Aihe