että jätin tänään 2 5, 7, 10 ja 11 vuotiaat lapseni kotiin kahdeksi tunniksi, kun kävin kaupungilla asioilla, ja kylässä pikaisesti 3 vuotiaan poikani kummitädillä(poika oli mukana)
En millään saattanut ottaa muita lapsia mukaan, kun käytössäni oli vain auto, jossa on kaksi turvavyöllistä istuinpaikkaa.
11 ja 10 vuotiaat(tytöt) lupasivat vahtia pienimpiä. Isompi kysyi saako pyytää ystävänsä meille, ja minä lupasin.
Lapset olivat tehneet yhdessä ruokaa, (maksalaatikkoa, pinaattilettuja ja paprikasalaattia) ja tyhjentäneet ja täyttäneet tiskikonenn. Pienin oli päikkäreillä, kun tulin kotiin, 5 ja 7 vuotiaat siivosivat leikkihuoneen lattialta leluja. 10 ja 11 vuotiaat, plus heidän kaverinsa laittoivat lautasia pöytään.
Minua huolestuttaa, ja syytän itseäni.
Joutuvatko isot sisarukset kantamaan liikaa vastuuta? En voi sille mitään, että jätän heidät usein moneksi tunniksi kotiin päineen.
Lapset ovat omatoimisia ja kilttejä, ja osaavat tehdä yhdessä monenlaisia asioita, laittaa ruokaa, siivota ym. Olen opettanut pienestä asti siihen.
Olenko ilkeä ja huono äiti kun jätän heidät keskenään kotiin, ja teenkö väärin kun en siivoa heidän huoneitaan(en edes kahden pienimmän). Minulla on tähän asti ollut periaate, että lasten huoneisiin en koske, ja ne on oltava siistejä. Jos ei ole siistit huoneet, niin jää ilman viikkorahoja( 1e tai 2e viikossa)
Meillä on ns. suurperhe, ja saan käydä tiuhaan osotoksilla. Kulutkin ovat suuret. Olen kotiäiti, mutta lasten isä kondyktööri, ja näin ollen aika paljon poissa kotoa (ei silti ihan älyttömästi, ja on hänellä aikaa lapsillekkin)
Olen pitänyt itseäni ihan hyvänä äitinä, mutta nyt olen alkanut potea huonoa oomaatuntoa.
Lapset ei pahemmin valita kotitöistä eikä pienimpien vahtimisesta. Pitäisikö minun pyytää lasten vahti lapsille siksi aikaa kun en ole kotona?
Mites teillä muilla? Sitä mieltä naapurit ainakin on, kerran olen kuullut päin naamaa naapurin tädiltä, kuinka huono äiti olen, kun annan 5 vuotiaan mennä 7 vuotiaan mukana käymään lähikaupassa. Ja sekin on väärin että annan kolmevuotiaani leikkiä leikkipuistossa ilman aikuisen valvontaa, vain 10 vuotias sisko mukanaan. Tädillä itsellään on vain yksi lapsi, ja hän siunaileekin muille naapureille isoon ääneen lapsikatraamme määrää. Minusta kuudessa lapsessa ei ole mitään pahaa. He ovat kaikki "helppohoitoisia" ja huomaavaisia, kiukuttelevat varsin vähän.
Naapurin tädin ainut lapsi on 8 uotias poika, joka kiusaa kavereitaan koulussa.
Mutta täti itse katsoo tekoja läpi sormien, ja pitääminun lapsiani pahoina ja ilkeinä.
Hän ei laske lapsiamme edes leikkimään heidän kotiinsa. Hyvä kun pojalla on lupa puhua meidän lapsille.
Sanokaa te, varsinkin "suurperheiden äidit", jätättekö te lapsia koskaan keskenään kotiin, ja vaaditteko heitä tekemään kotihommia. Vai raahaattteko kaikki lapset mukaan kauppareissulle? ja miten sellainen onnistuu? Ja minkä ikäiset on tarpeeksi isoja huolehtimaan sisaruksista?
Niin ja legendaarinen kysymys: OLENKO HUONO ÄITI?
En millään saattanut ottaa muita lapsia mukaan, kun käytössäni oli vain auto, jossa on kaksi turvavyöllistä istuinpaikkaa.
11 ja 10 vuotiaat(tytöt) lupasivat vahtia pienimpiä. Isompi kysyi saako pyytää ystävänsä meille, ja minä lupasin.
Lapset olivat tehneet yhdessä ruokaa, (maksalaatikkoa, pinaattilettuja ja paprikasalaattia) ja tyhjentäneet ja täyttäneet tiskikonenn. Pienin oli päikkäreillä, kun tulin kotiin, 5 ja 7 vuotiaat siivosivat leikkihuoneen lattialta leluja. 10 ja 11 vuotiaat, plus heidän kaverinsa laittoivat lautasia pöytään.
Minua huolestuttaa, ja syytän itseäni.
Joutuvatko isot sisarukset kantamaan liikaa vastuuta? En voi sille mitään, että jätän heidät usein moneksi tunniksi kotiin päineen.
Lapset ovat omatoimisia ja kilttejä, ja osaavat tehdä yhdessä monenlaisia asioita, laittaa ruokaa, siivota ym. Olen opettanut pienestä asti siihen.
Olenko ilkeä ja huono äiti kun jätän heidät keskenään kotiin, ja teenkö väärin kun en siivoa heidän huoneitaan(en edes kahden pienimmän). Minulla on tähän asti ollut periaate, että lasten huoneisiin en koske, ja ne on oltava siistejä. Jos ei ole siistit huoneet, niin jää ilman viikkorahoja( 1e tai 2e viikossa)
Meillä on ns. suurperhe, ja saan käydä tiuhaan osotoksilla. Kulutkin ovat suuret. Olen kotiäiti, mutta lasten isä kondyktööri, ja näin ollen aika paljon poissa kotoa (ei silti ihan älyttömästi, ja on hänellä aikaa lapsillekkin)
Olen pitänyt itseäni ihan hyvänä äitinä, mutta nyt olen alkanut potea huonoa oomaatuntoa.
Lapset ei pahemmin valita kotitöistä eikä pienimpien vahtimisesta. Pitäisikö minun pyytää lasten vahti lapsille siksi aikaa kun en ole kotona?
Mites teillä muilla? Sitä mieltä naapurit ainakin on, kerran olen kuullut päin naamaa naapurin tädiltä, kuinka huono äiti olen, kun annan 5 vuotiaan mennä 7 vuotiaan mukana käymään lähikaupassa. Ja sekin on väärin että annan kolmevuotiaani leikkiä leikkipuistossa ilman aikuisen valvontaa, vain 10 vuotias sisko mukanaan. Tädillä itsellään on vain yksi lapsi, ja hän siunaileekin muille naapureille isoon ääneen lapsikatraamme määrää. Minusta kuudessa lapsessa ei ole mitään pahaa. He ovat kaikki "helppohoitoisia" ja huomaavaisia, kiukuttelevat varsin vähän.
Naapurin tädin ainut lapsi on 8 uotias poika, joka kiusaa kavereitaan koulussa.
Mutta täti itse katsoo tekoja läpi sormien, ja pitääminun lapsiani pahoina ja ilkeinä.
Hän ei laske lapsiamme edes leikkimään heidän kotiinsa. Hyvä kun pojalla on lupa puhua meidän lapsille.
Sanokaa te, varsinkin "suurperheiden äidit", jätättekö te lapsia koskaan keskenään kotiin, ja vaaditteko heitä tekemään kotihommia. Vai raahaattteko kaikki lapset mukaan kauppareissulle? ja miten sellainen onnistuu? Ja minkä ikäiset on tarpeeksi isoja huolehtimaan sisaruksista?
Niin ja legendaarinen kysymys: OLENKO HUONO ÄITI?
Vastaukset 16
Vanhimmat
provo. Kukaan vastuuntuntoinen äiti ei jättäisi 2 ja 5 vuotiaita tuon ikäisten vahdittavaksi ja lähtisi kyläilemään.
Kyllä voit huoletta jättää isommat vahtimaan pienempiä, jos se ei ole ihan joka päiväistä. Itselläni on 10 v nuorempi pikkusisko, ja olen hoitanut häntä hyvin paljon. Maalla kun asuttiin, äitä ja isä lähtivät joka aamu viideltä navettaa ja minä jäin siskoni vahdiksi. Muistan monesti kantaneeni hänet omaan sänkyyni, kun hän heräsi aikaisin, itse olisin kouluaamuna saanut nukkua seitsemään tai pouli kahdeksaan, silloin isä tulikin navetalta herättelemään ja antamaan aamupalaa. Samoin iltaisin vanhemmat navetalla klo 15-18, minä hoidin siskoani. Mitään traumoja siitä ei meille kummallekkaan jäännyt,päinvastoin. Olen monesti sanonut, että omien lasten syntymä ja niiden vaatima hoito ei ole tullut yllätyksenä, olen tiennyt varsin hyvin mihin ryhdyn kun perheen perustin. Samoin pienten lasten käsittely on ollut luontevaa, olenhan saannut hyvää vaipanvaihto-ym harjoitusta kymmenen vuotiaasta asti. Siskoni kansa meillä on hyvin läheiset välit.
Et ole huono äiti. Ainahan isommat sisarukset omat huolehtineet pienemmistään, varsinkin tytöt.
Jokaisen kuuluu siivota itse oma huoneensa, niin meilläkin. Perheessämme on kolme poikaa.
Aika vastuutonta jättää lapset keskenään ja vielä
ruuanlaittopuuhiin. Entäs jos ois syttynyt tulipalo?
kyllä nuo isommat jo osaavat katsoa pienten perään ainakin meillä tuossa iässä juuri kauppa tms reissujen ajan. känny oli aina mukana jos jotain hätää tulee, mutta kiltisti olivat aina. Tittyjä asioita joissa voi vahinkoja sattua ei meillä saanut tehdä eikä saa jos ei vanhemmat kotona.
Hoitaminen on vähän velvollisuus, mutta myös haluttu vastuu josta voi saada palkkaa esim tupperikutsujen ajalta.. Kaksivuotiasta en välttämättä jättäisi, mutta muut kyllä pärjää. On tietysti lapsista kiinni ja vähän ympäristöstäkin eli onko apua oven ulkopuolella vai vaaroja?
Jokainen tekee ratkaisunsa oman tuntonsa mukaan ja kantaa vastuun seurauksista.
Kotityöt kuuluu kaikille ei vain äidille ja esim pöydän kattaminen on meillä ainakin ihan automaatio niinkuin moni muukin juttu. Pesukoneestakin tulee laitettua lappu jääkaapin oveen ja eka tulija laittaa sen päälle ja uuden lapun jossa muistutetaan kuivumaan laitosta jonka hoitaa seuraava jne. tässä ikä ratkaisee ja itse lastaan sen kyllä valmiiksi.. Hommat hoituu näin paljon helpommin kun itse käy töissä. Lisäksi isommat on meillä innoissaan ruuan laitosta ja monasti haluavat tehdä sen, itse ei aina vaan viitsisi neuvoa.. no, jos olen töissä niin jätän ohjeet kun iskä tekee niin heikkoa evästä!
mitään vikaa...
Sanon vain tässä nyt oman mielipiteeni lukematta muita kommentteja.
Eli: itse kasvoin ison lapsikatraan vanhimpana. Inhosin sydämeni pohjasta sitä että jouduin aina vahtimaan sisaruksiani. Koskaan minua ei kohdeltu kuten pientä, vaikka olin 9 tms. Koskaan en voinut olla se "iso" tyttö, vaan minut niputettiin muiden mukana samaan syssyyn. Aina huonoilla hetkillä sanottiin että "sinä olet sen verran vanha, kyllä sun pitää nyt"...
Mielestäni on väärin että vanhemmista lapsista tehdään pikku-äitejä. Eivät he ole lapsia pukanneet, kyllä omien vanhempien pitäisi omat lapsensa hoitaa, ja jos eivät voi, hankkia muuta apua kuin sisaret! ¨
Tuntui tosi ikävältä kun 11-vuotiaana olisi halunnut lähteä kaverin kanssa järvelle soutamaan, mutta 3-v pikkusisko tungettiin mukaan ja eihän siitä reissusta mitään tullut kun se vinkui ja sitä väsytti ja oli nälkä jne... Hupi-aika kului hoitamiseen. Tietenkään lapsi ei ikinä valita vanhemmalle, koska ei halua olla vaivaksi ja "huonosta käytöksestä" tai "niskuroinnista" tulee aina toruja. Tai sitten lasta syyllistetään tyyliin "äiti on nyt kauhean kiireinen/väsy, etkö nyt millään voisi olla pihassa pikkuisten kanssa sen aikaa kun käyn asioilla" kun itse hinkuisi sydämensä pohjasta rullaluistelemaan juuri NYT!
Kyllä pientä apua pitää aina perheessä antaa vanhemmille, mutta että 9-vuotiaan pitää pukea 2-vuotiasta kouluaamuna...
Vielä tuosta että 7-vuotias on hiekkalaatikolla pienemmän kanssa: itse olin myös 7 ja kaverin kanssa leikittiin hiekkalaatikolla. Äiti pisti 2-vuotiaan pikkuveljen mukaamme, käski vahtia. Meni imuroimaan ja tuli parin tunnin kuluttua kysymään missä veli oli. Emme me tienneet. Olimme oman leikin tiimellyksessä unohtaneet kokonaan missä taapero meni.
Eli 7v ei todellakaan ole kypsä ajattelemaan edes omasta puolestaan, saatika vahtimaan pienempäänsä. Vaikka olisi miten vastuuntuntoinen.
Veli löytyi sitten myöhemmin, tästä kahden tunnin päästä, metsästä. Oli mennyt kuulemma katsomaan lintua. Mitä jos hän olisi jäänyt auton alle, käärme purrut metsässä, kaatunut ja taittanut niskansa.....?
Itse olen päättänyt, että annan omien tulevien lapsieni olla lapsia. Aikuiset ovat sitä varten että ottavat vastuun.
Lapsenhoitoapua löytyy pikkurahaa vastaan MLL:n lastenvahti-avusta. Päästäkseen lapsenvahdiksi, pitää olla ikää väh. 15 vuotta, joten siitä voi jo päätellä jotain vastuunottokyvystä...
Yli 11-vuotiaat pärjäävät yksin kotona helposti, mutta sitä nuoremmalle kyllä kannattaisi hankkia ehdottomasti hoitaja. Jo näiden vanhempien lasten takia.
Ei tule varmaan ajateltua asiaa lasten kannalta, mutta tästä muistin, kuinka äiti tunki pikkusiskoa mukaan jokapaikkaan, häntäkärpäseksi sanottiin, ja ajettiin pois leikeistä.
Onko paikkakunnallasi mahdollisuutta tilata netin kautta ruuat kotiin, ei tartteis rampata siellä kaupassa alvariinsa? Tai hommatkaa lapsenvahti ja kun ukko on kotona, hurautatte markettiin ja ostatte varastot täyteen kaikkee kuivarompetta , veskipaperia jne. Kai se ukkos kaupassa ossaa käydä?
Joskus vaan ei ole aikaa. Ei millään viitsisi lähteä "aikaa tuhlaamaan" ulos ja katselemaan 2 vuotiaani perään. 7 vuotias tyttöni ottaa joskus ihan mielellään pikkuveikat (2 ja 3 vuotiaat) mukaan ulos leikkimään. Meillä onn omakotitalo,
ja pihassa annan pienten olla tulla ja mennä, kun tonttia kiertää metrinkorkuinen aita, ja portinkin saa lukkoon.
Minusta tuntuu että meidän 7v on paljon ikäistään vanhemman oloinen. Ei kiinnosta barbit, nuket eikä muutkaan. Pikkuvelit on olleet vähän niinkuin eläviä nukkeja.
Vaipanvaihto sujuu 7v:ltä kuin ammattilaiselta.
Kokoajan on huolehtimassa, ettei vaan satu mitään pienelle. kokoajan on että Santtu Santtu Santtu, ei sinne, älä koske, tule tänne, älä itke.
Kuuden lapsen kanssa tulee joskus tilanne, että kaikki ei mahdu mukaan. Silloin pitää ottaa pienimmät mukaan, mutta jos otan 2, 3 ja 5 vuotiaat (pojat) mukaan, niin olen siinä sitten helisemässä heidän kanssaan, kun kauppoihin pitäis mennä ja kierrellä, ja sen ikäiset ei voi kun istua rattaissa, mutta kaikkihan ei sinnekään mahdu. Silloin minun on pakko ottaa vanhemmatkin lapset mukaan, että voivat tuoda tavaroita kärryyn, ja katsoa pienten perään apunani. Mutta tämäkään ei onnistu, koska käytössäni on silloin kun isä on töissä vain 2 paikkainen ja 5 paikkainen auto.
Joskus saan sitten laittaa sylikkäin niitä istumaan, mutta ennemmin jätän kotiin, kun laitan niin, sillä minua pelottaa lasten puolesta. Ja se auto, jossa on kaksi paikkaa, on oikeasti 11 hengen tilaauto, mutta takapenkeillä ei ole turvavöitä, ja sekään ei ole turvallista matkustamista. Autoon pitäisi asentaa uudet vyöt, mutta ei ole aikaa eikä rahaa tehdä semmoista. en edes tiedä, kuinka ne laietaan, ja kuka ne laittaa, ja voiko ne laittaa kotona.
Lapsistani sen verran, että ovat aina olleet sisarustensa kanssa vähän niinkuin "parhaita kavereita", koulussakin meidän 7, 10 ja 11 vuotiaat tytöt on yhdessä. Kotona taas pojat, eli 2, 3 ja 5 vuotiaat on "kavereita".
Mutta sitten kun isot lapset palaa koulusta, niin menee niin, että 5 ja 7 vuotiaat leikkii keskenään ( enimmäkseen roolileikkejä ) ja 10 ja 11 vuotiaat leikkii keskenään, ja pienet touhuaa jotain äitin kanssa. Kun isä sitten tulee kotiin, hän vahtii muksuja ja leikkii näiden kanssa, kun taas inä yritän silloin käväistä kaupasssa, hierojalla, parturissa tai kylässä, milloin missäkin. Sitten iltapuolella ollaan pikkuisten kanssa kotona, ja isottytöt käy ehkä naapurissa kavereillaan (naapurissa perhe, jossa 8, 9 ja 12 vuotiaat tytöt)
Meillä on lähinnä sääntö, että kun isä tai äiti on kotona, saa mennä kavereille, mutta kun ei ole kotona kumpikaan, niin ollaan kotona.
Niin ja sitten, soitin lasten serkulle ( 16 vuotiaalle) ja hän lupasi tulla hoitamaan maksua vastaan lapsia, kun viivyn kotoa kauemmin. Serkku asuu samassa korttelissa, joten järjestelykin onnistui mukavasti.
Vastedes yritän antaa isoille lapsille enemmän aikaa olla keskenään, ja tehdä mitä tahtovat.
Isommassa perheessä vaan ei aina näin voi olla, äiti ei repeä moneen paikkaan.
Hyvää alkavaa vuotta kaikille
tuo meidän "11 hengen auto" on sellainen, että siitä voi ottaa penkkejä pois kun tahtoo, tiedättehän.
Meillä se on käytössä siis niin, että siellä on viisi penkkiä, mutta vaan etupenkillä on turvavtyöt, jos siis ihmettelitte tuota kohtaa :
Mutta tämäkään ei onnistu, koska käytössäni on silloin kun isä on töissä vain 2 paikkainen ja 5 paikkainen auto.
Joskus saan sitten laittaa sylikkäin niitä istumaan, mutta ennemmin jätän kotiin, kun laitan niin, sillä minua pelottaa lasten puolesta. Ja se auto, jossa on kaksi paikkaa, on oikeasti 11 hengen tilaauto
on eri asia jos sisaruksen perään joutuu hetken katsomaan ja että todellä käytetään hoitajana ja pikkuäitinä. Lapsen on oltava lapsi ja liikaa ei saa vaatia. Kukin kehityksensä ja halunsa mukaan. On silti ihan tosiasia että kun oli pari lasta niin ne saattoi ottaa kaikkialle mukaan ja vahtia niitä silmissään koko ajan jo kodin koon takia.. isompi sakki tuo omat juttunsa, mutta vastuu on aina vanhemmilla ja lapselta ei todella saa vaatia liikaa! Osallistumista ja apua on silti oikeus odottaa..
Meillä onneksikin vanhin ja pahnanpohjimmainen onneksi ovat kuin paita ja peppu ja sitten täydellisessä sodassa kun ovat.. isompi siis mielellään vie pientä mukanaan ulosa yms. Lisäksi juniori on niin söpö että sen sisarena on kivaa olla ihan palautteenkin takia? No, pääasia että suhde toimii ja molemmat saa siitä jotain ja meikäläisellekkin on siitä joskus apua. Ovat muuten todella samanlaisia lapsia nämä kaksi...
En kyllä jättäisi alle kouluikäisiä ala-asteikäisten vahdittavaksi/hoidettavaksi. Tee kuten parhaaksi näet mutta muista; sinä olet aikuisena vastuussa.
jätän 11v,7v ja 6v sillon tällön yksin kunkäyn lähikaupassa,nuorimman otan mukaan,sen aikaa saavat pelata tietsikalla niin eivät edes huomaa kun olen poissa.Vanhin on ekaluokkalaisesta lähtien lähtenyt kouluun itekseen ja tullut pois..nyt on kulkenut 2v itsekseen linja-autolla kouluun.Tämä kuka on nyt ekalla onkin sitten pikku-veljen kanssa eskarissa hoidossa aamuisin ennen koulua ja iltaisin koulun jälkeen..pääsen itse helpommalla kun vien hoitoon ei tarvitse huolehtia ja murehtia miten pärjää kun olen töissä.
Ainoa mitä olisin (ainakin kuvittelisin nyt niin) tehnyt toisin: olisin ottanut sen 2-vuotiaankin mukaan, kun kerran autossa on kaksi turvaistuinta.
Minulla on vasta puolivuotias lapsi, joten en sen paremmin äitinä osaa sanoa, mutta muuten kuulostaa ihan normaalilta etkä ole ollenkaan huono äiti. Kyllä jo 5-ja 7-vuotiaiden pitää jotain kotitöitä tehdäkin, 10-11 -vuotiaiden jo enemmänkin. Itse olen perheestä, jossa äiti kuoli, kun nuorin sisarus oli 5-vuotias ja vanhin 9. Olimme siitä lähtien kolmisin kotona ilman aikuista silloin tällöin. Eikä tuolloin ollut edes kännyköitä. Riippuu lapsistakin, jos tietää heidän olevan luonteeltaan kilttejä, voi luottavaisemmin jättääkin ilman aikuista vanhempien sisarusten huomaan. Kunhan ei tosiaan ole ihan jatkuvaa ja jokapäiväistä.
mutta jos nyt otetaan asiallisena viestinä, niin ei toimissasi ole mitään omituista. Nykyajan vanhemmilla on krooninen huono omatunto ja siksi passaavat sen ainokaisensa, korkeintaan kaksi lasta aivan piloille, etteivät osaa teetä keittää ensimmäisessä opiskelijakämpässään (jonka tietysti vanhemmat ovat heille ostaneet). Vielä minun sukupolveni (olen nelikymppinen) aikana toimittiin juuri kuten kirjoitit, eikä kenellekään olisi tullut mieleenkään ihmetellä asiaa.
Kannattaa vain opettaa miten poistua asunnosta jos tulee ongelmia, tulipalo tms
Itse en ole kertaakaan jättänyt 5 vuotiasta yksin, en ole edes roskapussia vienyt lapsen nukkuessa. En tiedä mikä on liian huolehtivaista, mutta meillä tehdään näin.
minua on usein pyydetty n. 15v sitten ollessani 10-11v hoitamaan sukulaisten ja tuttujen lapsia pikku korvausta vastaan. Lapset ovat olleet tosi pieniäkin. Hyvin on aina mennyt, eikä kukaan ole ihmetellyt. Kun kerran vuosi sitten jätin tunniksi 12vuotiaalle 1,5v 3,5v ja 5v lapset hoitoon niin johan tuli sanomista, nykyaikana tuo ei ole sallittua.. Siis on muuten mutta jos joku päättää ilmoittaa sossuun tarttuvat välittömästi tuollaiseen. Kun kaverini 15v jäi kotiin viikonlopuksi yksin tuli maanantaina kutsu sossuun. kun taas n. 10v sitten oli vielä ihan normaalia sellainen.
ollut 11-vuotiaana palkkaa vastaan hoitamassa tutun lapsia, alle vuodenikäistäkin. En tosin vieraalle 11-vuotiaalle jättäisi lapsiani hoitoon, mutta oman lapsesi tunnet ja hän tuntee sisarensa ja osaa hoitaa heitä.
Mielestäni asia on ihan ok, kunhan vanhemmat lapset saavat riittävästi myös omaa aikaa. Ei ole heitä saa rasittaa liikaa kotitöillä tai sisarusten hoidolla.
Itse en myöskään siivoa lasteni huoneita. Ja meillä 5-vuotias osaa laittaa ruokaa. Häntä tosin siinä vielä vahditaan, mutta ei varmasti tarvitse vahtia enää muutaman vuoden päästä. Vaipatkin hän vaihtaa tottuneesti vauvalle.