Jatkuvat 3 ja 4 sukupolveen asti. Kyllä tuolle hoitokokoustraumalle olisi jo jotain kyettävä tekemään. Samoin opille seurakunnan erehdymättömyydestä.
Saarnamiehet saarnavat meidät ihmiset syntisiksi, viallisiksi, vikoihin ja virheisiin taipuvaisiksi mutta käytännössä tämä ei koske kaikkia. Päivämiehen ja SRK:n lausunnot ja kannanotot eivät voi sisältää virhettä. Tämä ajatusmalli lyö vasten kaikkia raamatun, Lutherin, Lestadiuksen ja Raattamaan opetuksia.
Kun Luther lähti taisteluun uskonpuhdistuksen puolesta tärkein argumentti oli että katollinen kirkko ja paavi olivat tehneet itsestään erehtymättömiä. Taisteluaseeksi Luther nosti raamatun, vain ja ainoastaan raamatun mukaisen uskon. Perinteen varaan ja "maalattuihin syntikäsityksiin" ei saanut luottaa, kaiken opin tuli kestää raamatun edessä ja seurakunnan tunnustaa tosiasiallinen vajavaisuutensa. Seurakunnan pää ja kulmakivi oli, on vain Jeesus Kristus mikään ajallinen keskusyhdistys tai johtokunta ei saa mennä tämän edelle jos aiomme säilyttää Jumalan lapseuden.
Saarnamiehet saarnavat meidät ihmiset syntisiksi, viallisiksi, vikoihin ja virheisiin taipuvaisiksi mutta käytännössä tämä ei koske kaikkia. Päivämiehen ja SRK:n lausunnot ja kannanotot eivät voi sisältää virhettä. Tämä ajatusmalli lyö vasten kaikkia raamatun, Lutherin, Lestadiuksen ja Raattamaan opetuksia.
Kun Luther lähti taisteluun uskonpuhdistuksen puolesta tärkein argumentti oli että katollinen kirkko ja paavi olivat tehneet itsestään erehtymättömiä. Taisteluaseeksi Luther nosti raamatun, vain ja ainoastaan raamatun mukaisen uskon. Perinteen varaan ja "maalattuihin syntikäsityksiin" ei saanut luottaa, kaiken opin tuli kestää raamatun edessä ja seurakunnan tunnustaa tosiasiallinen vajavaisuutensa. Seurakunnan pää ja kulmakivi oli, on vain Jeesus Kristus mikään ajallinen keskusyhdistys tai johtokunta ei saa mennä tämän edelle jos aiomme säilyttää Jumalan lapseuden.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olet täysin oikeassa. Mutta miten käytännössä voidaan tämä tulkinta muuttaa? Meillä on iskostettu uskovaisten ihmisten mieliin lapsesta saakka, että ulkonainen rauhanyhdistys ja SRK ovat Jumalan Valtakunta.
Kyszeessähän on oikeastaan laaja opillinen harha - mutta kuka ja miten semmoisen asian voi nostaa esiin ja keskusteltavaksi?
Vain jossain kaukan erityksessä yksin elävä mökin mummo on ehkä siinä oikeassa uskossa, että kaikki maalliset organisaatiot rauhanyhdistys mukaanlukien ovat erehtyväisiä ja puutteellisia... On kai lähdettävä etsimään sitä Lapin Mariaa?
Lainaus: "Meillä on iskostettu uskovaisten ihmisten mieliin lapsesta saakka, että ulkonainen rauhanyhdistys ja SRK ovat Jumalan Valtakunta."
Tuo on puppua. Tai sitten olet ymmärtänyt todella väärin. En ole kotonani enkä niissä siioneissa missä olen saanut asustella ikinä kuullut tuollaista opetusta. Se on kyllä mahdollista, että joku erehtyy noin luulemaan, mutta silloin ollaan harhateillä. Rauhanyhdistys ja SRK ovat vain ja ainoastaan maallisen lain vaatimia organisaatioita jotka mahdollistavat yhdistysmäisen toiminnan ja mm. seurojen pidon. Jumalan valtakunnan raja sen sijaan kulkee uskosta uskoon ja sydämestä sydämeen ja se voi olla vaikka seurapenkissä kahden ihmisen välillä - huolimatta siitä, että molemmat "tunnustautuvat" esimerkiksi lestadiolaiseksi.
Srkn ja päivämiehen toimituksen pitäisi olla maalisen organisaation välineitä.
Käytännössä kaikki oikea oppi ja tulkinta tulee vain näiden instanssien kautta.
Jos seurapenkissä kaksi ihmistä tunnustautuu uskovaisiksi vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen jäseninä ja tervehtivät toisiaan Jumalan Terveellä. Silloin on kaikki merkit uskovaisen uskosta on tunnustettu ja he ovat samalla taivastiellä. Jos näin ei olisi, olisi kaikki puheet Jumalanvaltaltakunnasta ja yhdenkaltaisesta uskosta vailla mitään pohjaa.
"Srkn ja päivämiehen toimituksen pitäisi olla maalisen organisaation välineitä.
Käytännössä kaikki oikea oppi ja tulkinta tulee vain näiden instanssien kautta."
Tästä olen edelleen eri mieltä, mutta aihepiiri on sellainen, että se kai menisi vain "eipäs-juupas" -väittelyksi, joten ei siitä sen enempää.
"Jos seurapenkissä kaksi ihmistä tunnustautuu uskovaisiksi vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen jäseninä ja tervehtivät toisiaan Jumalan Terveellä. Silloin on kaikki merkit uskovaisen uskosta on tunnustettu ja he ovat samalla taivastiellä."
Höpsis. Kuka tahansa voi "tunnustautua uskovaiseksi" ja tervehtiä Jumalan terveellä, mutta sydämen tila on se oleellinen asia. Kyllähän varsinkin isoilla paikkakunnilla käy paljonkin ihmisiä seuroissa vain "tavan vuoksi". Ajatukset, sanat ja teot kertovat toista. Siksi onkin parasta olla arvioimatta muiden uskoa ja keskittyä ennen kaikkea siihen, että omat asiat ovat Jumalan edessä kunnossa. Uskon yhdenkaltaisuus tai erilaisuus paljastuu kyllä melko pian, jos tutustuu ihmiseen paremmin; vaikea sitä on "päällepäin" nähdä.
Room. 10:10
Sillä sydämen uskolla me vanhurskaaksi tulemme, ja suun tunnustuksella me autuaaksi tulemme.
Alkaa ottamaan vastuuta ja huolenkantoa niistä vl-uskovaisista jotka ovat mieltäneet vl-opilliset asiat väärin.
Eikö vl-uskovaisia pitäisi auttaa ja johtaa oikealle tielle, heitä jotka jostain syystä mieltävät vl-uskovaiset oikein uskoviksi ja vl-yhteisön ulkopuolella epäuskoisiksi?
Sitä sydämen uskoa ei päällepäin näy, joten ihmisiä ei voi millään perusteella automaattisesti luokitella uskovaiseksi tai epäuskoiseksi. Jos niin tekee, on mennyt uskossaan harhaan, ja on avun tarpeessa.
Sanot yhtäältä, että: "Siksi onkin parasta olla arvioimatta muiden uskoa ja keskittyä ennen kaikkea siihen, että omat asiat ovat Jumalan edessä kunnossa." Ja toisaalta heti seuraavassa lauseessa "Uskon yhdenkaltaisuus tai erilaisuus paljastuu kyllä melko pian, jos tutustuu ihmiseen paremmin; vaikea sitä on "päällepäin" nähdä."
Mielestäni sekoitat nyt kaksi asiaa: uskon ja elämän vanhurskauden. Uskomisessa on kyse siitä, että uskoo Jeesuksen sovittaneen omat synnit. Uskossa on myös kyse siitä, mitkä asiat kokee synniksi. Uskossa EI ole kyse siitä, kuinka usein käy seuroissa tai miten vapaa-aikansa käyttää. Uskovaisena oleminen EI tarkoita sitä, että meidän tulisi olla kaikissa asioissa samanlaisia ja samaa mieltä. Lisäksi toisen ihmisen uskomisen tilaa ei yksikään ihminen pysty arvioimaan, vaikka tuntisi toisen kuinka hyvin tahansa. Sen voi sanoa, tekeekö toinen jossain asiassa syntiä, mutta ei sitä, onko hän oikealla tavalla uskomassa.
>>Sen voi sanoa, tekeekö toinen jossain asiassa syntiä, mutta ei sitä, onko hän oikealla tavalla uskomassa.
Puhut nyt taas eri asiasta. Synnin voi todeta, ja siihen voi seurakunta ihmisen sitoa, jos tämä ei tee parannusta synnistä. Mutta sitomisessakaan ei ole kyse siitä, että arvioidaan ihmisen uskomisen tilaa - siinä todetaan, että hän on tehnyt syntiä, eikä osoita katumusta, minkä vuoksi hänet tulee sitoa synteihinsä synnintunnon herättämiseksi. Edes sitomisessa ei lähdetä arvioimaan, uskooko ihminen "oikealla tavalla". Sidottukin ihminen voi varsin hyvin uskoa, että Jeesus on sovittanut hänen syntinsä, mutta tämä usko ei kanna kuitenkaan oikeanlaista hedelmää.
Pointti oli joka tapauksessa se, että vastasin edelliselle kirjoittajalle, joka totesi suurin piirtein näin, että "aika pian käy ilmi se, ollaanko samalla tavalla uskomassa" - ikään kuin kahvipöytäkeskustelun aikana selviäisi toisen ihmisen sydämen tila. Siitä on pitkä matka mainitsemiisi synteihin, kuten aviorikos tai tappaminen, ja tuollainen kahvikupposen ääressä tapahtuva toisen sydämen tilan arvioiminen ei todellakaan ole Pyhän Hengen johdattamaa arviointia.
Eri kommentoija kuin kelle vastailit. Puutuin vain tuohon kohtaasi. Itse en sitoisi ketään synteihin, enkä alkaisi arvioimaan kenenkään uskon tilaa, se jääköön Jumalalle.
Miten käy sellaisille ihmisille jotka ovat sitoneet jonkun ihmisen synteihinsä? Kukaan ihminen ei näe toisen sydämeen miten tämä on katunut. Jos Jumala on antanut katuvalle anteeksi, mutta sitonut ihminen ei sitä samaa näe minkä näkee yksin Jumala, niin hän joka sitoi toisen syntiin on itse sitten siihen sidottu koska ei päästä toista vapaaksi.
Mutta jos voimme päätellä joistain esim. mainitsemistani asioista ettei ihminen usko oikein kun käyttäytyy siten, niin häntä pitää neuvoa jotta osaisi synnistä luopua, sellaisista synneistä jotka eivät ole niitä hyviä hedelmiä jotka usko tuo tullessaan.
Kyse on lopulta aika vaikeasta asiasta, nimittäin siitä, mitä "oikea usko" on. Lutherin mukaan kirkon todelliseen ykseyteen riittää samanlainen usko evankeliumista ja sakramenteista. Tämän määritelmän mukaan ihminen, joka tunnustaa sakramentit ja uskoo Jeesuksen sovitustyön omalle kohdalleen, on "oikein uskomassa", eikä yksi ihminen voi arvioida toisen sydämen tilaa.
VL-liikkeessä "oikean uskon" käsite on paljon laajempi, ja se käsittää kaiken oppiin liittyvän sekä laajalti myös elämäntapa-asioita. On ihmisiä, jotka voivat todeta, että toinen ei usko samalla tavalla kuin hän, koska tämä käy silloin tällöin naapurilla katsomassa televisiota. On selvää, että usko, josta Luther puhuu, on hyvin kaukana tästä.
Ihmisten sydänten tilan tutkimisessa on valtava vaara ajautua hengellisen terrorin tielle, jossa synti ja parannuksen teko näyttäytyvät valtapelin välineinä. Jatkuva toisen ihmisen tarkkailu ja pahentuminen hänen käytökseensä on yksiselitteisen väärin. Synnistä tulee puhua, ja synnin tekijää tulee neuvoa, mutta syntikäsityksen laajentuminen koskemaan elämäntapa-asioita on hyvin vaarallista. Tällöin valitettavasti vahvimmat, äänekkäimmät, vaativimmat ja röyhkeimmät voivat aiheuttaa paljon pahaa niille ihmisille, joiden käytöstä ohjaavat rakkaus, kärsivällisyys ja pitkämielisyys.
Olet oikeassa. Uskon, että paljon tapahtuu pelkkää höpinää ja hörhöilyä asian nimissä kun uskon oikeellisuutta mitataan ulkoisilla tunnusmerkeillä. Syntyy hyvin helposti, melkein väistämättä, virheellinen "tunnistamisen" tai "vierauden" vaikutelma.
Kun uskoa aletaan mitata inhimillisen oudoksumisen tai ennakkoluulojen pohjalta, jopa ihmisten väliset kemiat tai erilaiset elinympäristöt vaikuttavat helposti tilanteeseen. Tällaisesta on paljon surullisia esimerkkejä. Ja tällaisesta Raamatussa paljon varoitetaan.
Hengen hedelmät ovat eri asia eivätkä ne välttämättä käy käsi kädessä "oikeaoppisimpienkaan" ulkoisten tunnusmerkkien kanssa. Joskus puuttuu yksi - ja sen myötä kaikki, vaikka olisi kuinka tarkoin huolehdittu omista ja toisten päällepäin näkyvistä "uskon tunnusmerkeistä".
Sen opillisten kiemuroiden ja lukuisten syntien vuoksi ihmiselle vaikea usko. Liian vaikea, ja jos ihminen yrittää kaikintavoin noudattaa vl-oppeja pysyäkseen "oikeassa uskossa", niin siinä saattaa vaarana olla, että kadottaa kokonaan mahdollisuuden oikeaan uskoon.
Jos antaa vain vl-opeille myötä, eikä kuuntele sitä eriävää mielipidettä mitä sydän koittaa Jumalan välityksellä kertoa, niin kadottaako ihminen tilaisuutensa sitten ikiajoiksi, jos ei huomaa niitä oikeita asioita silloin kun pitäisi, ja tuijottaa vain niihin "vl-neuvoihin" kuuliaisesti, ja niiden perusteella punnitsee omaa ja muiden uskoa?
uskovaisten keskuudessa.
Poissa on viha, sota, katkeruus jne..
On hiljainen tuulen henkäys - ilo!
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Ps. 84:1&rnd=1136028031312