Olen 32- vuotias 10 lapsen äiti. Tuntuu, etten jaksa enää olla uskossa. En haluaisi ennä lapsia, olen uupunut ja väsynyt, en jaksa enää. Mieheni jäi kiinni pettämisestä noin 2 vuotta sitten. Hän kävi tämän seurakunnan edessä pyytämässä anteeksi, koska asia tuli monien tietoon pienellä paikkakunnalla. Olemme asiasta puhuneet ja olen anteeksi antanut, mutta se vaivaa yhä. Mies ei salli siitä enää puhuttavan, koska se on hänen mielestään sovittu.
Tuntuu, että kaikki on yksin minun vastuullani, lapset ja kotityöt. Olen yrittänyt saada kotiapua monelta eri taholta, mutta ei ole auttanut. Tunnen oloni niin huonoksi, seuroissakaan ei jaksa enää käydä. Auttakaa jotenkin, jos voitte.
Tuntuu, että kaikki on yksin minun vastuullani, lapset ja kotityöt. Olen yrittänyt saada kotiapua monelta eri taholta, mutta ei ole auttanut. Tunnen oloni niin huonoksi, seuroissakaan ei jaksa enää käydä. Auttakaa jotenkin, jos voitte.
Vastaukset 31
Vanhimmat
rakas uskonsisar kaikki syntisi anteeksi. Jumala on luvannut meitä auttaa, ei hän anna liikaa taakkaa yhdelle ihmiselle.
tuollainen mies eri osoitteeseen asumaan, kunnes tajuaa, mitä tarkoittaa perhe-elämä.
Mitä ihmettä tuollaista luuseria paimentamaan lasten lisäksi. Kyllä sillä järki herää kun laitat kovan kovaa vastaan.
ajattelevat, että ihminen tekee virheitä ja ne annetaan anteeksi. Avioero on kielletty, ja jos toinen puoliso ottaisi eron, naimisiin ei saisi mennä uudellee. Jotkut miehet pettävät (VL:tkin) ja naisen täytyy vain antaa anteeksi. Onpa puhujiakin, jotka pettävät. Siinä onki hyvä ukon käydä vieraissa, kun tietää, että varmasti saa anteeksi ja ei jätetä.
ei tarkoita välttämättä mitään avioeroa, vaan asumuseroa, joita on myös VL:ssä.
Synnit saa uskoa anteeksi ja katuvalle ne saarnataan anteeksi, mutta ei se sitä tarkoita, että asioita ei saisi käsitellä ja käydä läpi.
VL:t ei ole ihmisinä missään mielessä yhtään kummempia kuin kukaan muukaan, joten VL:ssäkin sattuu ja tapahtuu aivan samoja asioita, kuin missä tahansa muuallakin.
ajatellakaan sellaista, koska näin pienellä paikkakunnalla se aiheuttaisi paljon puhetta ja ihmettelyä. Tuntuu että ei enää jaksa olla uskomassa, ei jajsa siivota eikä huolehtia lapsista.
miehellesi suoraan ja tee selväksi, että olet avian tosissasi.
Jos miehesi ei tajua asioita, niin siirrytään puhumaan miehen sijaan "pojasta".
Eikö miehesi voisi ryhdistäytyä ja oppia hillitsemään himojaan ja näin ottaa sinuakin huomioon?
hiukan, eikä tietääksini enää pettänyt. Olen uupunut sen vuoksi, mutta myös siksi, että koen raskaana pyörittää yksin talouttamme.
..sitä että hän voisi hillitä himojaan ettei olisi aina "kimpussasi". Olet 32-vuotias ja sinulla jo 10 lasta! Onko ihme jos olet väsynyt?
Hanki hyvä ihminen apua, mutta turha sitä on Vanhoillislestadiolaisilta pyytää. Niinkuin vastauksista huomaat, Sinä olet v-lestadiolaisten mielestä syyllinen (Sinunhan ne synnit pitää pyytää anteeksi ja uskoa) eikä se kotitöihin osallistumaton, vain itseään ajatteleva miehesi, joka pitää Sinua vain lapsia siittävänä patjana. On myös totuus: Kukaan ei ole uskoton vain yhtäkertaa.
Apu löytyy niiltä asiantuntijoilta, jotka pystyvät kasvattamaan sinun henkisiä voivarojasi.
Voimaa Sinulle ja valoisampaa vuotta 2006
Jos viestisi on totta, autamme. Syntejä sinun on käsketty pyytää anteeksi jo varmasti tarpeeksi monta kertaa, siihen en enään kehoita.
Nyt olisi omalla paikkakunnallasi mahdollisuus testata RY:n diakonian toimivuus, pahoin pelkään ne voimavarat on suunnattu RY:n ehostamiseen. Jos et muualta saa apua hakeudu seurakunnan diakoniatyön yhteyteen, siellä on ammattitaítoista henkilökuntaa, tosin "vääräuskoista".
Auttaisin jos voisin, toivottavasti tämä kirjoitus jotain vaikuttaa.
Oikein suututtaa puolestasi jos kirjoituksesi on totta.
se on totta. Otan asiasta selvää. Kiitos sinulle.
omaakin jaksamistanne?! Itse olen lähtöisin vlperheestä, mutta minua aina ahdisti se elämä, että piti jonkin tietyn "mallin" mukaan elää!
Ehkäisyä ei saa käyttää, mutta entä nelapset sitten joista ei sitten jaksetakaan pitää tarpeeksi huoltä kun heitä tulee!
Ei se ole enää lapsipoloistenkaan etu ollenkaan jos heistä ei jakseta huolehtia ja rakastaa.
Ja en usko että isossa perheessä äidillä riittää tarpeeksi aikaa jokaiselle. Jokainen lapsihan tarvitsee hoivaa ja huolenpitoa, rakkautta.
Mistä sitä voisi riittää kun äidillä ja tai isällä on kädet täynnä muutakin hommaa jne.
Ymmärrän Sinua hyvin, vaikka meillä on vain yksi poika, joskus itsekin olen väsynyt. Mitä se sitten onkaan sinun kohdallasi. Olet varmasti väsynyt.
Tuntuu ihan "luvattomalta" valittaa väsymystä itse, kun vertaa sinun tilanteeseesi..
Eihän tätä elämää kai ole tarkoitettu elettäväksi vain että uhraat itsesi perheesi eteen ja väsytät itsesi?! Eiköhän tuossa määrässä lapsia ole jo ihan tarpeeksi, tulee vaan mieleen ensimmäisenä.
Voimia toivon Sinulle, mutta ajattele joskus itseäsikin mitä jaksat!
ettei vl-vanhemmilla riitä aikaa kaikille lapsille jos Jumala antaa niitä läjäpäin...
No huhuh, että kehtaat pelleillä tuollaisilla asioilla! Tekstistäsi paistaa läpi feikkaus. Mieti sitä tykönäs.
Kuulostatpa tosi aidolta. Minä en mitään pelleile, sanompa vaan mitä ajattelen asiasta! Siinä saa joainen miettiä tykönään kannattaako polttaa itseänsä ihan loppuun ja piippuun tollasilla asioilla!!!!! Voit toki sinäkin miettiä....:)
Itsellä on kokemusta samankaltaisen vanhoillislestaadiolaisen ongelma perheen lapsena. Äiti on synnyttänyt yli kymmenen lasta ja hoitanut KAIKKI kotityöt ja isä on juossut vieraissa ja räyhännyt kaikki kotona olo ajat. Tällä hetkellä Äiti on syvästi masentunut, niin kuin koko lapsuutenikin on ollut.
Tällähetkellä tilanne on helpottunut aiemmeasta, koska isä asuu eri osoitteessa kuin muu perhe, jolloin arki sujuu helpommin, vaikka vanhempani ovatkin vielä virallisesti naimisissa. Muista ratkaisua tehdessäsi, että lapset voivat kärsiä aivan hirveän paljon nykyisestä tilanteesta.
totta joka sana mitä minä kerroin. Ymmärrän, että se voi sinun mielestäsi tuntua keksityltä, koska olen seurannut tätä palstaa jonkin aikaa ja täällä on ollut monenlaisia kirjoituksia, osa varmasti keksittyjäkin. Ota kuitenkin todesta avunpyyntöni, toivon myös sinulle voimia tulevaisuuteen.
Kirjoituksesi puhutteli. Tuli mieleeni, että tilanteessasi kannattaa hakea apua monesta suunnasta miettien, mitä haluat/haluatte elämältänne.
Jos haluat jatkaa elämää miehesi kanssa vaihtoehdot ovat seuraavat: 1. pakotat miestäsi nostamaan kissan pöydälle kanssasi ja keskustelette pettämisestä sen aiheuttamista tunne-elämän seurauksista. 2. mieti vakavasti parisuhdeterapiaa tai yksilöterapiaa itsellesi ja/tai miehellesi. 3. tehkää miehen kanssa selkeät työnjaot. Jos miehesi ei suostu tähän, kerro, ettet ole mikään piika (sinunkaan alushousuja ei kukaan pese sinulle valmikksi tai tee sinulle ruokaa. Miksi sinun pitäisi itsestään selvästi tehdä näitä hommia 11 henkilölle joka pävä?) ja kerro myös, että elämä menee uusiksi. Joko systeemi muuttuu tai osoitteet muuttuu. Älä ajattele naapureita tai kyläyhteisöä. Kyse on sinun ja lastesi elämästä. Et voi elää elämääsi muille. Ja ihmiset ymmärtävät, voipa olla, että tälläkin hetkellä kauhistelevat tilannettasi ja miettivät, kuinka kummassa jaksat.
Mieti myös, saisitko lapsiasi esimerkisi puolipäivähoitoon. Saisit nämä ajat olla kotona ja levätä. Lapset nauttivat, kun saavat hetken leikkiä muiden lasten kanssa - kotikin tuntuu päiväkodin jälkeen taas mukavalta paikalta.
Ja selvitä ehdottomasti tarjolla oleva apu sekä ry:ltä, kunnasta ja seurakunnasta. Älä häpeä tilannettasi, ole rohkea ja tunne tarpeesi! Muista, että myös sinulla on "oikeutesi" ja rajasi jaksamiselle. Miehesikin on tämä ymmärrettävä. Jos hän ei ymmärrä, hän ei kunnioita sinua riittävästi. Muista, että olet arvokas, aikuinen nainen. Et piika tai palvelija. Valtaa paikka sohvalta sanomalehden takaa ja ryhdy odottamaan palveluja: valmista ruokaa, siistiä kotia ja puhtaita sukkia. Elämä on mukavaa, kun sitä sohvan sylistä tarkastaa.
ilmaista yksilö ja tai pariterapiaa! Kannattaa käyttää kaikki nyt hyödyksi ja hakea apua ennen kuin voimat loppuvat totaalisesti.
Sitten asiat ja terveytesi korjaantuminen ja palautuminen saattaa olla paljon pitemmässä kuusessa, kuten sanotaan eli viedä vuosia ja vuosia ennenkuin tervehdyt jo sromahtaa ihan täydellisesti.
Itse nyt tuossa tilanteessa miettisin, että MITÄ MINÄ NYT HALUAN! saa olla joskus itsekäs ja ajatella itseä, eihän jaksa hoitaa loputtomiin toisia jos ei saa sitä voimaa ja energiaa ensin itselle ammennettua jostakin!
Tiedän vl-perheitä joilla on ollu vaikeuksia, ja muuttaneet vaikkapa väliaikaiseen asumuseroon ym. Ettette ole ainoita jos niin vaikka käy.
Mieti hyvä äiti nyt mitä itse haluat! Siitä se lähtee.En uskoettä kukaan jaksaa koko elämäänsä palvella vain toisia!
Edellinen kirjoitus oli tosi hyvä!
Kaikkiin näihin neuvoihin yhdyn täydesti. Voidakseen olla avuksi toisille, on omat voimat syytä pitää kunnossa. Ei ole lainkaan itsekästä etsiä ja pyytää apua nimen omaan ITSELLEEN. Se pätee kaikilla elämän ja uskonkin alueilla, myös näissä kodin jaksamisissa.
paneutumisestasi asiaani. Sain paljon uutta näkökulmaa asiaan. Perheneuvontaa ja parisuhdeterapiaa olen miehelleni ehdottanut, mutta hän ei ole halukas lähtemään kumpaankaan.
Paljon tuli sinulta hyvää ohjeistusta, joita en itse ollut huomannut ajatellakaan. Olen todella kiitollinen sinulle.
Eipä taida miehesi olla uskossa kun petti, ei uskova mies petä vaimoaan. Ja sinä vielä alistut elämään sellaisen kanssa? Huhhuh. Ja annas kun arvaan: vain sen takia kun sinut on kasvatettu siihen että et saa ottaa avioeroa. Sinun pitää vaan synnyttää ja synnyttää ja mies saa tehdä mitä haluaa. Hyvin menee, mutta itsehän olette osanne osittain valinneet. Aina voi lahkosta erota, ei kaikkea tarvitse ottaa vastaan ilman kyseenalaistamista..
koska käytät ilmaisua "uskossa". Oikea vl sanoisi että "uskomassa".
olla tossa ahdasmielisessä veeällä-uskossa! Just luin tekstiä 70 -80-lukujen "hoitokokouksista"
Jossa tuossakin on aivan täysin vikaan menevä nimi! HOITOKOKOUKSET! Siis täh!??
Käyttäisin mieluummin sanaa kidutuskokoukset! Sitä ne on olleet!
Ja sielläkö muka oikea kristillisyys jyllää ja pah pah!
Niin niin sairasta että niin sairasta touhua on edelleen! T. ex-vl. Ja exänä pysynkin. Onnellisempi olen näin, paljon onnellisempi ja tyytyväisempi!!
kirjoittamaasi äärimmäisen loukkaavana. Onko meillä varaa epäillä toisen uskoa? Uskoni on kyllä heikoilla ollut monen kiusauksen, vastoinkäymisen ja sielunvihollisen vuoksi, mutta uskoa kuitenkin edelleen yritän ja haluaisin. Toivon että rakas Taivaallinen isämme siihen voimia antaa. Ainoa Tuomarimme on Jumala.
on sinut väärälle tielle johdattanut. Toivon, että sen joskus huomaat ja saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
en tiedä miksi.
kenenkään mieltä pahoittaa. Olen niin vaan kovasti tuota mieltä. Mutta sinun tilanteeseesi ja elämääsi toivon voimia kovasti!
tosielämästä. En tiedä, olisiko pitänyt kirjoittaa enemmän kaunistellen, katkeruudella tai jotenkin muuten, että sinäkin uskoisit. Minusta on järkyttävää, että olen tällaisen paineen alla ja ei todesta oteta. Mikä tästä tekee epäuskottavaa? Meille on todella käynyt näin, kunpa kaikki olisikin ennallaan ja paremmin.
"Olen 32- vuotias 10 lapsen äiti. Tuntuu, etten jaksa enää olla uskossa. En haluaisi ennä lapsia, olen uupunut ja väsynyt, en jaksa enää. Mieheni jäi kiinni pettämisestä noin 2 vuotta sitten. Hän kävi tämän seurakunnan edessä pyytämässä anteeksi, koska asia tuli monien tietoon pienellä paikkakunnalla."
Jos kaikki tuo pitää paikkansa, olisit yhtä hyvin voinut laittaa miehesi nimen ja sosiaaliturvatunnuksen lehteen. Vai joko sitä yritit?
Kerro, miten muuten voin vielä auttaa.