Henkilöhahmojen luominen

Tyypillisin moka harrastajalla on blokata jo kuluneita sterotyyppisiä hahmoja muista elokuvista ja tv-sarjoista.

Itse muodostan hahmoni useista todellisuudessa tuntemistani ihmisistä yhdistelemällä ja karrikoimalla heidän ominaisuuksiaan.

Toinen ikuinen ja herkullinen hahmogalleria olen minä itse. Jokaisessa meissä on useita eri puolia. Elokuvassa henkilöhahmot ovat aina alleviivatusti jotain. Mikäli kopioisit suoraan elävän hahmon elokuvaan sellaisenaan, se ei jaksaisi kantaa, koska todellisuudessa ihmiset ovat ristiriitaisia kokonaisuuksia, joilla on useita suuntia joihin pyrkivät. Elokuvahenkilöillä taas on omat pyrkimyksensä ja tavoitteensa, mutta niitä on sangen vähän ja ne tuodaan tarinassa alleviivatusti esiin.

Mikäli huomaan, että hahmot alkavat olla liian stereotyyppisiä, pyrin sekoittamaan rooleja. Vanha mies käyttäytyykin kuten aikaisemmin kirjoittamani pikkupoika, isä käyttäytyy kuin äiti, pojan parhaalla macholla jätkäkaverilla onkin taustalla homoseksuaalisia vaikuttimia, äiti on laiska ja saamaton, perheen poika taas tunnollinen ahertaja jne.jne.

Samaistuminen taas... Se tulee pitkälti tarinan kautta. Valitse elokuvallesi päähenkilö ja ole tälle uskollinen.

Pari ajatusta tulee mieleen: keitä ne tuomariston jäsenet olivat? Minkälaisia henkilöitä he ovat itse teoksissaan saaneet aikaan? Olivatko he selvinpäin? (tärkeä kysymys taidealojen tuomaristolle)
Kritiikkiä voi esittää myös "tuomariston" suuntaan, oman päänsä sisällä.

Stereotyyppinen ja klishee, (jossa sh äännetään kuuluvasti kuin vahvistaakseen lausujan älykkyyttä,) ovat vain muotisanoja. Elokuvaväki on Suomessa täynnä itseään ja samanmielistä, joten heidän tokaisuihinsa ei kirjoittajan pidä kiinnittää huomiota.

Homman nimi on tämä: kirjoittaja on työnsä kanssa lopulta aina yksin. On itse päätettävä mikä on hyvää ja mikä ei.
On olemassa vain yksi mielipide jota on kuunneltava. Se on: ostajan mielipide.
Jätä kilpailut väliin. Kirjoita juttu valmiiksi ja yritä myydä se. Tee ne korjaukset joita pyydetään ja tarjoa uudestaan. Jos eivät osta, tee toinen juttu ja tarjoa sitä.
Jatka tätä niin kauan, että saat jonkun homman. Lopulta se onnistuu.
Siinä sivussa tutustut ihmisiin. Se on tärkeä seikka Suomen kaltaisessa kulttuurillisesti ahdasmielisessä perslävessä.

Tämä oli asian myönteinen puoli.


Seuraa asian ikävä puoli.

Elokuvien henkilöhahmot ovat aina "stereotyyppisiä" ja "klisheisiä." Mitä muuta ne voisivat ollakaan? Aikaa on noin kaksi tuntia ja aiheita tasan yksi: fantasia ja sen eri variaatiot.
Kysymys onkin ehkä enemmän siitä ovatko henkilöhahmot kiinnostavia? Tuntuvatko ne elävän? Yllättävätkö ne?
Jos ei, niin kokeile vaikka Mr. Töpselin yllä neuvomia kikkoja. Voivat auttaakin.

Minä sanoisin näin: Maailmankirjallisuus. Sukella sinne. Äläkä koskaan tule pois.

Onnea matkaan. Ja muista kehua itseäsi.

Mun mielestä Jari Tervon henkilöhahmot on kohtuuhyviä... lue esim Jari Tervon "Poliisin poika"

Kaikki kirjoittajat tarkkailevat ympäristöään. Joukkoliikennevälineet esim. ovat hyvä paikka ihmisten tutkailuun.

Älä tee liian kliseisiä hahmoja tyyliin nörtti jolla rillit eikä tyttöystävää jne. Lisää häneen yksi yllättävä piirre tai käyttäytyminen jossain kohtauksessa, niin tyyppi alkaa elää. Roolihenkilöille kannattaa kirjoitta henkilöhistoria syntymästä saakka, vaikka sitä ei käytettäisikään käsrissä. Kun mietit mitä tyyppi on tehnyt 10 vuotta sitten, se alkaa elää.

Siis tässä maailmassa ei ole muita kuin stereotypioita ja -tyyppejä. Sen takia vissiin kirjoitit ne hahmot sillä tavalla.

Jari Tervon kirjat on täyttä paskaa!