Nämä kaksi ilmeisesti ovat kaksi lahjakkainta kirjoittajaa tällä palstalla. Jostain syystä he eivät pidä toisistaan. Erityisesti JKK jatkuvasti tuntee alemmuutta City -kaveria kohtaan, ilmeisesti syystä, onhan hän diletantti verrattuna kilpakumppaniinsa.
Olisiko mahdollista tehdä heille tai ainakin JKK:lle oma paikka, jossa hän saisi rauhassa keskustella itsensä kanssa. Varmaan hänen seuraajiaankin sinne tulisi, jolloin palstasta tulisi vasemmistolaista perinnettä noudattava - ainoastaan oikeat mielipiteet hyväksytään.
Sehän olisi ihanneympäristö JKK:lle!
Olisiko mahdollista tehdä heille tai ainakin JKK:lle oma paikka, jossa hän saisi rauhassa keskustella itsensä kanssa. Varmaan hänen seuraajiaankin sinne tulisi, jolloin palstasta tulisi vasemmistolaista perinnettä noudattava - ainoastaan oikeat mielipiteet hyväksytään.
Sehän olisi ihanneympäristö JKK:lle!
Vastaukset 2
Vanhimmat
...taidat olla Keris itse. Onnitteluni siitä, että olet poikkeuksellisesti onnistunut kirjoittamaan noinkin pitkän pätkän kirjoitusvirheittä niin, että olet ihan ymmärrettävä. Mikä tietysti on valitettavaa kannaltasi, kun huumorisi on noin huonoa. Se tavallinen tahaton komiikkasi naurattaa enemmän, tuollainen vain säälittää.
...tuota jo eilen antamaani vastausta:
Eihän voida perustaa sellaista sarjaa, johon osallistuisimme vain kahdestaan Seppo Hietasen kanssa. Sen varmaan kieltävät saitinkin säännöt, ja ainakin urheilun voimalajien säännöt. Minä olen raskassarjalainen ja Seppo kärpässarjalainen; ei ole olemassa sarjaa raskas- ja kärpässarja.
Mutta eräissä urheilulajeissa on ns. avoin sarja, johon jokainen painavuudestaan riippumatta voi osallistua. Tämä saitti on sellainen avoin sarja.
Nyt tietenkin tarkoitan koko ajan henkistä (älyllistä, tiedollista jms.) painavuuttamme, sillä fyysiseltä painoltaan liikuntarajoitteisena keskivartalon kehittämiseen pakotettu Seppo saattaa olla minua painavampikin.
Mutta asennetta Sepolta ei puutu. Ehkä noin viisituhatta kertaa rehellisen arvioinnin itsestään saatuaan ja niistä johtopäätökset tehtyään hän on ruvennut ajattelemaan, että ”kun ette voi minua ihailla, niin inhotkaa edes”. Ja siinä hän onnistuu hyvin. Se lieneekin ainoa asia, jossa Keris on elämässään onnistunut.