Onko joitakin muita ihmisiä, johon ko. elokuva teki ehkä yllättävänkin vaikutuksen...
Elokuva: "Veturimiehet heiluttaa"
ankka
8499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin. Niinkin yksinkertainen elokuva. En osaa selittää miksi, mutta jostakin syystä se sai minut ja saa itkemään. Se on mielestäni yksi hyvistä suomalaisista filmeistä ja kuulu filmi suosikkeihini.
Olen ihminen joka itkee HYVIN harvoin, varsinkaan elokuvissa. Mutta eilen kun katsoin ensimmäistä kertaa sen, en voinut olla itkemättä. Yllätyin itsekin... :)
Tarinahan on hyvin tavallinen ja kriitikot eivät sitä juuri arvostaneet, mutta jotain siinä on... sellaista, mitä muissa leffoissa ei aina ole...
piileekin juuri siinä, että se on niin yksinkertainen. Se vain oli niin rehellinen ja suora. Täytyypä vielä mainita, että kun sen ensimmäistä kertaa näin olin vasta ala-asteella. Silloin en vielä ymmärtänyt siitä kaikkea, mutta joku siinä vain kolahti. Mikäs se sen valmistusvuosi muuten oli?
... oli 1992. Ja ne 70-80-luvun pätkäthän oli silleen hauskasti haalistettu...
elokuvat joita en ole nähnyt,mutta tiedän kehutuksi. Lupaan katsoa jos vielä tv:stä tulleepi.
kuinka kyseinen elokuva päättyi. Pari vuotta sitten (tuli TV:sta) katsoin siihen asti, kun Edelmannin esittämä henkilö oli aikeissa tappaa Kinnusen esittämän henkilön, mutta iskikin itseään käteen.
sen jälkeen kun "Edelmann" on tempaissut itseään käteen, verta roiskuu vähän "Kinnusen" päälle. Sitten kuva etenee muutaman vuoden eteenpäin, jolloin Kinnunen on oman poikansa kanssa kävelemässä Porin katuja. Odottaessaan linja-autoa poikansa kanssa, hän törmää Edelmanniin ja he vaihtavat väkinäisesti muutaman sanan. He puhuvat, että olisi hyvä tavata joskus ja puhua...
Seuraavaksi kuvataan sitä, kun Edelmann on vanhojen kavereittensa kanssa istumassa iltaa ravintolassa (Kinnunen on siis tässä kohdassa uuden vaimonsa kanssa helsingissä). Edelmann lähtee "käymään kusella nurkan takana". Hänen kaverinsa näkevät, kuinka saman nurkan taakse kaartaa epäilyttävää porukkaa täynnä oleva epäilyttävä auto. He tajuavat, että nyt on joku pielessä ja lähtevät katsomaan, mihin Edelmann jäi. Edelmaan makaakin sitten nojaten seinään. Häntä on puukotettu mahaan ja paikalle tilataan ambulanssi. Paikalle ehtii kuitenkin paikallinen poliisiauto, ja poliisithan tuntevat Edelmannin entuudestaan.
On selvää, ettei Edelmaan selviä hengissä sairaalaan asti. Niinpä hän muistuttaa poliiseja, että "yhteiskunta on hänelle sen yhden velkaa". Niinpä hän antaa todistuskappaleen - puukon - yhdelle kavereistansa ja käskee toimittaa sen Kinnuselle.
Sitten kuva viedään Helsinkiin, jossa yksi kaveruksista soittaa Kinnusen ovikelloa. Hän tietää jo, mitä Edelmannille on tapahtunut.Kaveri antaa puukon ja ne kaksi kaveruskiveä tms. He toteavat vain, että "Se oli päällikkö!".
Sitten palataan alkuun, jossa Kinnunen on hautausmaalla. Hän seisoo hetken siellä ja lähtee sitten pois.
Viimeisenä kerrotaan katsojille se, kuka oli Kauno Saario, joka niin monta kertaa leffassa mainitaan. Nimittäin hän oli yksi niistä VR:n veturinkuljettajista, jotka "heiluttivat" Kinnuselle ja Edelmannille, silloin kuin he olivat pieniä...
Että sellainen tarina... :)
Suuret kiitokset vaivannäöstä. Uumoilinkin, että Edelmannille tulee lähtö lopussa, kun näin minäkin alusta sen hautausmaajakson.