Tasavallan presidentti Tarja Halosen Urho Kekkonen -luento Paasikivi-Seurassa 31.8.2000
Lähes päivälleen 100 vuotta sitten syntynyt Urho Kaleva Kekkonen jätti monipuolisen perinnön. Hän oli monessa suhteessa sekä radikaali että viisas ihminen. Hänen ulkopoliittinen toimintansa kytkeytyi käytännössä ajanjaksoon, jolloin Neuvostoliitto nousi johtavaksi eurooppalaiseksi suurvallaksi ja Suomi sovittautui elämään tämän tosiasian kanssa.
Asialla on laajemmaltikin kansainvälistä mielenkiintoa - miten pieni kansa pystyy huolehtimaan eduistaan suurvaltapolitiikan puristuksissa. Kekkosen ja Suomen valitsema linja ei aina saanut täyttä ymmärrystä muissa maissa, mutta tänään ei enää puhuta suomettumisesta, vaan pikemminkin maamme menestystarinasta. Suomi on rakentanut itselleen kansainvälispoliittisesti aikaisempaa vahvempaa asemaa ja ollut myös lujittamassa koko Euroopan vakautta.
Presidentti Kekkonen ymmärsi edeltäjänsä presidentti Paasikiven tavoin, että Suomen oli itse hoidettava suhteensa naapurisuurvaltaan. Samalla hän kuitenkin oivalsi, että itsenäisen kehityksensä vaatimaa liikkumavaraa Suomi kykeni kasvattamaan vain kytkemällä oman turvallisuutensa osaksi koko maanosamme, koko maailman turvallisuutta. Menetelmäkseen hän valitsi yhteistyön ja peräänantamattoman ponnistelun uhkakuvien poistamiseksi Euroopassa ja varsinkin täällä pohjoisosassa. Mahdollisuuksien rajoissa laajemminkin maailmassa.
Kun Urho Kekkonen kesällä 1973 avasi elämäntyönsä huippukohdaksi muodostuneen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin, hän sisällytti jo tervehdyspuheeseensa monia tuolloin hätkähdyttäneen lainauksen suomalaiselta kirjailijalta: "turvallisuus ei ole aidan panemista, vaan oven avaamista". Tässä hän aavisti sen, mikä tulisi historiallisesti olemaan ETYKin suurin merkitys ja mikä aikanaan johtaisi hänen jo kuoltuaan kylmän sodan päättymiseen ja Euroopan yhteenkasvamisen alkuun.
http://www.paasikivi-seura.fi/halonen.htm
Lähes päivälleen 100 vuotta sitten syntynyt Urho Kaleva Kekkonen jätti monipuolisen perinnön. Hän oli monessa suhteessa sekä radikaali että viisas ihminen. Hänen ulkopoliittinen toimintansa kytkeytyi käytännössä ajanjaksoon, jolloin Neuvostoliitto nousi johtavaksi eurooppalaiseksi suurvallaksi ja Suomi sovittautui elämään tämän tosiasian kanssa.
Asialla on laajemmaltikin kansainvälistä mielenkiintoa - miten pieni kansa pystyy huolehtimaan eduistaan suurvaltapolitiikan puristuksissa. Kekkosen ja Suomen valitsema linja ei aina saanut täyttä ymmärrystä muissa maissa, mutta tänään ei enää puhuta suomettumisesta, vaan pikemminkin maamme menestystarinasta. Suomi on rakentanut itselleen kansainvälispoliittisesti aikaisempaa vahvempaa asemaa ja ollut myös lujittamassa koko Euroopan vakautta.
Presidentti Kekkonen ymmärsi edeltäjänsä presidentti Paasikiven tavoin, että Suomen oli itse hoidettava suhteensa naapurisuurvaltaan. Samalla hän kuitenkin oivalsi, että itsenäisen kehityksensä vaatimaa liikkumavaraa Suomi kykeni kasvattamaan vain kytkemällä oman turvallisuutensa osaksi koko maanosamme, koko maailman turvallisuutta. Menetelmäkseen hän valitsi yhteistyön ja peräänantamattoman ponnistelun uhkakuvien poistamiseksi Euroopassa ja varsinkin täällä pohjoisosassa. Mahdollisuuksien rajoissa laajemminkin maailmassa.
Kun Urho Kekkonen kesällä 1973 avasi elämäntyönsä huippukohdaksi muodostuneen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin, hän sisällytti jo tervehdyspuheeseensa monia tuolloin hätkähdyttäneen lainauksen suomalaiselta kirjailijalta: "turvallisuus ei ole aidan panemista, vaan oven avaamista". Tässä hän aavisti sen, mikä tulisi historiallisesti olemaan ETYKin suurin merkitys ja mikä aikanaan johtaisi hänen jo kuoltuaan kylmän sodan päättymiseen ja Euroopan yhteenkasvamisen alkuun.
http://www.paasikivi-seura.fi/halonen.htm
Vastaukset 1
Vanhimmat
... kannattaa lukea kokonaisuudessaan.