Hyvä, että Niinistön haastattelussa eilen tuli esiin asia 10 vuoden takaa, minkä valtaapitävät demarit ja Halonen mielellään unohtavat:
Neuvostoliitto oli romahtanut ja viidennes Suomen viennistä kadonnut yhdessä yössä (ulkomaankauppamme kaikkein kannattavin osa). Koiviston vahvan markan politiikan vuoksi yritystemme kilpailukyky länsimarkkinoilla oli todella heikko. Tämän seurauksena työttömyys räjähti yli 20%:iin, verotulot vastaavasti vähenivät ja työttömyys- ja sosiaalimenot vastaavasti kasvoivat.
Julkisen sektorin sadoista tuhansista - turhistakin - työpaikoista ei yksikään hävinnyt, vaan ne säilytettiin.
Laman seurauksena syntyi myös pankkikriisi, ja rahajärjestelmämme pelastamiseksi yhteiskunta sitoutui pitämään pankit pystyssä, vaikka se kalliiksi tulikin.
Kaikki tämä rahoitettiin lainarahalla, ja kuten Niinistö kertoi, KOLMANNES Suomen budjetista 1995 oli LAINARAHAA. Se on banaanivaltio-tasoa. Nämä velat meillä on edelleen maksamatta.
Suomi oli juuri joutumassa maailmanpankin tarkkailuun, joka olisi tiennyt lainarahan kallistumista ja epäämistä. Se olisi ollut "pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan" loppu.
Tuossa tilanteessa onneksi valtaapitävät pystyivät sopimaan ennen näkemättömistä toimenpiteistä, joilla maa pelastettiin. Osa niistä oli hyvin kivuliaita, mutta miten muuten olisi voinut olla? Pelastajat henkilöityivät pääministereihin Aho ja Lipponen ja valtionvarainministereihin Viinanen ja Niinistö. Todennäköisesti presidenteillä Koivisto ja Ahtisaari oli myös oma roolinsa.
Samaan aikaan ajoittui myös Nokian nousun alku, joka toi paitsi todellista rahavirtaa, myös henkistä pönkitystä suomalaisten itseluottamukseen.
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin Suomen pelasti myös se, että vallankahvassa ei sattunut tuolloin vielä olemaan yhtään Halosta, Tuomiojaa, Monkärettä, Heinäluomaa eikä vastaavia, vaan ihan oikeita ammatti-ihmisiä, joille maan etu oli tärkeämpi kuin oman profiili.
Näistä asetelmista on hyvä miettiä, minkälaista johtajuutta ja strategiaa Suomi tarvitsee globalisoituvassa maailmassa, jossa selviäminen ei ole ihan helppoa sekään.
Neuvostoliitto oli romahtanut ja viidennes Suomen viennistä kadonnut yhdessä yössä (ulkomaankauppamme kaikkein kannattavin osa). Koiviston vahvan markan politiikan vuoksi yritystemme kilpailukyky länsimarkkinoilla oli todella heikko. Tämän seurauksena työttömyys räjähti yli 20%:iin, verotulot vastaavasti vähenivät ja työttömyys- ja sosiaalimenot vastaavasti kasvoivat.
Julkisen sektorin sadoista tuhansista - turhistakin - työpaikoista ei yksikään hävinnyt, vaan ne säilytettiin.
Laman seurauksena syntyi myös pankkikriisi, ja rahajärjestelmämme pelastamiseksi yhteiskunta sitoutui pitämään pankit pystyssä, vaikka se kalliiksi tulikin.
Kaikki tämä rahoitettiin lainarahalla, ja kuten Niinistö kertoi, KOLMANNES Suomen budjetista 1995 oli LAINARAHAA. Se on banaanivaltio-tasoa. Nämä velat meillä on edelleen maksamatta.
Suomi oli juuri joutumassa maailmanpankin tarkkailuun, joka olisi tiennyt lainarahan kallistumista ja epäämistä. Se olisi ollut "pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan" loppu.
Tuossa tilanteessa onneksi valtaapitävät pystyivät sopimaan ennen näkemättömistä toimenpiteistä, joilla maa pelastettiin. Osa niistä oli hyvin kivuliaita, mutta miten muuten olisi voinut olla? Pelastajat henkilöityivät pääministereihin Aho ja Lipponen ja valtionvarainministereihin Viinanen ja Niinistö. Todennäköisesti presidenteillä Koivisto ja Ahtisaari oli myös oma roolinsa.
Samaan aikaan ajoittui myös Nokian nousun alku, joka toi paitsi todellista rahavirtaa, myös henkistä pönkitystä suomalaisten itseluottamukseen.
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin Suomen pelasti myös se, että vallankahvassa ei sattunut tuolloin vielä olemaan yhtään Halosta, Tuomiojaa, Monkärettä, Heinäluomaa eikä vastaavia, vaan ihan oikeita ammatti-ihmisiä, joille maan etu oli tärkeämpi kuin oman profiili.
Näistä asetelmista on hyvä miettiä, minkälaista johtajuutta ja strategiaa Suomi tarvitsee globalisoituvassa maailmassa, jossa selviäminen ei ole ihan helppoa sekään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
oli yksi pääarkkitehdeista jotka Suomen sisällä loivat lamaa väärillä ratkaisuillaan 90 luvun vaihteessa.
pelastajana. Hän on demari.Aho otti tapin veneestä ja Lipponen koetti tukkia reikää ja äyskäröi vettä veneestä. Niinhän se meni. Soutajana toimi Nokia.
Suuri kontrasti Halosen mantraan: Hyvinvointivaltio, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, oikeusvaltio, tasa-arvo...
Nämähän ovat itsestään selviä tavoitteita. Mutta ehdokkaiden KEINOISSA saavuttaa tavoitteet on merkittäviä eroja. Halonen haluaa jakaa, Niinistö haluaa varmistaa, että on jaettavaa. Kumpi on helpompi tehtävä?
>Halonen haluaa jakaa, Niinistö haluaa varmistaa, että on jaettavaa. Kumpi on helpompi tehtävä? <
Presidentin tehtävässä haasteet ovat samanlaiset riippumatta siitä, mitä asiaa ehdokkaat korostavat. Halonen korostaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Oleellisia asioita kansalaisten näkökulmasta. Varmasti Halonen ymmärtää, että kun halutaan jakaa, ensimmäinen edellytys on, että pidetään huoli, ettei jaettava lopu. Niinistö korostaa tätä seikkaa: sitä, että syntyy jaettavaa. Mutta Niinistö ei ole puuttunut kansalaisten kannalta tärkeimpään seikkaan: miten kakku jaetaan. Niinistön suusta en ole kuullut vakuuttavia hyvinvointivaltion ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannanottoja.
No kakku on tietysti jaettava meidän demareiden kesken ja muille rippeet.
valtiokonttorin sivulta valtion velkaa,
siellähän se näkyy nyt olevan vain 57 mrd. euroa mikä on vähemmän kuin yli kymmeneen vuoteen.
olis hyvin mielenkiintoista tietää mitenkä velka muuttuisi
jos otettaisiin huomioon valtion "velat" kuntaosuuksien tilittämättä olevat osuudet..
ja vielä verovalitusten pääoma liikaa verotettujen osalta, kyllä on likaista politiikkaa.