olen seurannut esikoistani (3v9kk) jo jonkin aikaa ja olen vakaasti sitä mieltä, että hänen vasemman korvan kuulossan on jotain vikaa.
olen seurannut ihan päivittäisissä leikeissä, että kun kysyn tai puhun hänelle jotain, hän joko ei vastaa tai kysyy mitä. samoin kun jutustelemme muuten, hän aina tarkistaa, että sanoinko niin, esim. minä: "mennäänö syömään?" lapsi:"ai syömään vai?" tai minä:"menetkö leivän kanssa katsomaan lasten ohjelmia?" lapsi on hetken hiljaa ja:" äiti saisinko ottaa leivän mukaan, kun menen katsomaan lasten ohjelmia?"
samoin leikin tiimellyksessä hän ei aina kuule, että puhun hänelle jotain. olen aina ajatellut, että hän on vain niin vilkas lapsi, että hänet täytyy pysäyttää, että hän pystyy kuuntelemaan mitä sanotaan, mutta nyt tuntuu, että hän kysyy mitä, vaikka istuisimme vieretysten sohvalla.
nyt kun olen alkanut tarkkailemaan esikoisen kuuloa enemmänkin, olemme leikkineet kuiskau sleikkejä niin, että hän istuu sylissäni ja kuiskaan hänen jompaan kumpaan korvaansa jotakin ja hän toistaa sen minulle. vasemmalla korvalla hän kuulee selkeästi huonommin.
olen varannut hänelle yksityisen korvalääkärin tammikuun puoleen väliin, mutta olenko vainoharhainen, ylihuolehtivainen äiti? onko lapseni vain niin vilkas, ettei pysty keskittymään siihen mitä hänelle sanotaan? vai onko todella syytä huoleen?
ajattelin vielä ennen korvalääkäriä käydä neuvolassa, jos korvissa olisikin vain paljon vaikkua tai jotain, mutta koska kolmevuotis neuvolassa hoitaja ei huomannut mitään ja itse olin kuitenkin jo silloin kiinnittänyt huomion asiaan, en järin luota neuvolaan.
kokemuksia? mielipiteitä? kannustusta? olenko ylihuolehtiva äiti?
olen seurannut ihan päivittäisissä leikeissä, että kun kysyn tai puhun hänelle jotain, hän joko ei vastaa tai kysyy mitä. samoin kun jutustelemme muuten, hän aina tarkistaa, että sanoinko niin, esim. minä: "mennäänö syömään?" lapsi:"ai syömään vai?" tai minä:"menetkö leivän kanssa katsomaan lasten ohjelmia?" lapsi on hetken hiljaa ja:" äiti saisinko ottaa leivän mukaan, kun menen katsomaan lasten ohjelmia?"
samoin leikin tiimellyksessä hän ei aina kuule, että puhun hänelle jotain. olen aina ajatellut, että hän on vain niin vilkas lapsi, että hänet täytyy pysäyttää, että hän pystyy kuuntelemaan mitä sanotaan, mutta nyt tuntuu, että hän kysyy mitä, vaikka istuisimme vieretysten sohvalla.
nyt kun olen alkanut tarkkailemaan esikoisen kuuloa enemmänkin, olemme leikkineet kuiskau sleikkejä niin, että hän istuu sylissäni ja kuiskaan hänen jompaan kumpaan korvaansa jotakin ja hän toistaa sen minulle. vasemmalla korvalla hän kuulee selkeästi huonommin.
olen varannut hänelle yksityisen korvalääkärin tammikuun puoleen väliin, mutta olenko vainoharhainen, ylihuolehtivainen äiti? onko lapseni vain niin vilkas, ettei pysty keskittymään siihen mitä hänelle sanotaan? vai onko todella syytä huoleen?
ajattelin vielä ennen korvalääkäriä käydä neuvolassa, jos korvissa olisikin vain paljon vaikkua tai jotain, mutta koska kolmevuotis neuvolassa hoitaja ei huomannut mitään ja itse olin kuitenkin jo silloin kiinnittänyt huomion asiaan, en järin luota neuvolaan.
kokemuksia? mielipiteitä? kannustusta? olenko ylihuolehtiva äiti?
Vastaukset 5
Vanhimmat
olet itse tekemisissä eniten lapsesi kanssa joten tunnet hänet parhaiten. Mielestäni toimit ihan oikein tarkistaessasi asian lääkäriltä. Mitä sitten vaikka asia ei loppujen lopuksi näin olisikaan saatpahan ainakin varmuuden asiasta ja voit lopettaa murehtimisen. Mutta tuskimpa sinä ongelmaa omasta päästäsikään keksit joten korvalääkärille vaan...
ihan sairaanhoitaja katsoo aikaajoin meillä milloin on aika korvia huuhdella.
ajattelin, että pystyykö sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja näkemään/katsomaan huuhtelun tarpeen? aikuinen pystyy itse sanomaan sen, mutta eihän lapsi osaa.
sillä mietin sitä korvalääkäriin viemistä, kun lapseni puheenkehityksessä ei ole mitään hämminkiä ja maalaisjärjellä ajatellen kuulovianhan pitäisi vaikuttaa myös puheeseen.
jospa siis marssin kuitenkin ensin sinne sairaanhoitajan juttusille, voinhan sen lääkärin aina perua, jos vika onkin yksinkertaisempi ja aika on varattuna, jos ei sairaanhoitaja osaa auttaa.
kiitos teille... jaettu murhe on kaksinkertainen murhe... eikun... oikeasti, helpotti heti kun sain ajatukseni kirjoitettua ja jonkun objektiivisen mielipiteen, kiitos. sitä kun on liian lähellä asioita, niin niistä niin helposti tulee mörköjä.
vanhanaikaista: seläntakana kuiskaat, jäätelö, ja katot, mitä tapahtuu.
Keittiössä puhut itteksesi jäätelöstä>kato, mitä tapahtuu.
Pikkukundeilla on joskus yhtä valokoiva kuulo kuin isällään: ota se roskapussi, vie se ulos, ja kun tulet takaisin, ota se kaljakoppa sieltä nurkasta ja vie autoon. Arvaa, minkä osan se tuosta komentoketjusta kuulee. :)
ensinnäkin kuulovammaan on aina suhtauduttava jo epäilynä varsin vakavasti. Jos toinen korva on huono niin lapsi tavallaan hylkää sen hyvin pian ja alkaa käyttää vain toista ja silloin heikompi voisi olla yhtä hyvin kuuro..
Ensimmäinen osoite on korvalääkäri tai itten terppariin ja sieltä lääkärin arvion mukaan eteenpäin. Tässä on huono kohta koska on täysin lääkärin ammattitaidosta kiinni mitä jatkossa tapahtuu. Itse vein lapseni jolla epäilin kyllä vikaa ihan muualla korvalääkäriin suoraan. Kela maksaa osan takaisin. Lääkäri tutkii ensin korvan tilanteen muutoin eli tulehdukset, rakenteen, vaikut jne. Todennäköisesti vaikka lapsi on noin pieni saatte lähetteen kuulotutkimukseen. kela maksaa edelleen tästäkin osan ja kunnallisella se on ilmainen.
Jos lapsella on kuulossa ongelmaa alkaa kuntoutus heti. Apuvälineet yms tarvikkeet ovat ilamisia kuten kuulolaite. Ne muuten ovat nykyään niin pieniä tai hienoja ettei asiasta tarvitse mummonkaan olla huolissaan..
Kuiskaustesti ei ole ollenkaan riittävä tässä asiassa sillä siinä saattaa olla sen korkuisia ääniä jotka lapsi kuulee tai aistii vaikka tavallista puhetta ei korvalla kuulisikaan. Sen sijaan pään asento esim telkkaa katsoessa voi paljastaa paremmin kuulevan korvan, mutta ei sekään ole sanottua että lapsi käyttää korvia eriparisesti ainakaan vielä.