Autiota ja kuollutta palstoilla

Olihan pari vuotta sitten myöskin vilkasta näillä palstoilla, mutta aivan erilaista.
Nyt ovat keskustelut käyneet enemmän asiapitoisiksi, ja meikäläinen joka ei ole koskaan ollut kiinnostunut "maailmanparantamisesta", ei osaa yhtyä moneenkaan juttuun.

En tiedä, joko aika on kullannut näinkin lyhyet muistot, mutta jotain sieltä parin kolmen vuoden takaisista ajoista nykyisin täältä puuttuu.

Silloin kun minä palstalle ajauduin, oli nämä kaksi 60-70 yhdistyneinä, liekö sekin vilkastuttanut kirjoittelua.

Jos nyt yhdistettäisiin samalla tavalla taitaisi tulla tungosta.

kirjoittelemaan kun mitä tällä on aiheita ja kirjoituksia.
Näin minäkin jokun riidan ja nehän jääpi harmittamaan heitä jotka riitelee.
Toiset voi ptää niitä jännäreinä,vaan kun tietää että jollain jää paha mieli niin senkin ilon voi jättää.

Pääsky64 kirjoitti:

kirjoittelemaan kun mitä tällä on aiheita ja kirjoituksia.
Näin minäkin jokun riidan ja nehän jääpi harmittamaan heitä jotka riitelee.
Toiset voi ptää niitä jännäreinä,vaan kun tietää että jollain jää paha mieli niin senkin ilon voi jättää.

Lue lisää

Ellei sit suorastaan terapeuttista suoltaa tekstiä ns. urut auki.

Niin kuin sotaveteraanit letkauttelivat:
Aina se kotiolot voittaa.

Palstan valvojan oma pää.

Mutta täällä puhutaan kaikesta, heittoja sinne tänne, ja tunteista tai ihmisten välisistä suhteista hnäkyy olevan vaikea avoimesti jutella.

Meillä kun on jo elämänkokemusta ja mielikuvia tämän asian suhteesta toiseen, niin luulisi olevan helppo puhua, vaihtaa ajatuksia muustakin kuin lihasta ja leivästä, tai tuosta ompelukoneesta, vaan ei näy olevan näistä asioista kiinnostuneita.

Tai, ei uskalleta puhua, mikäli olen oikein näitä juttuja lukiessani asioita tulkinnut.

Toivorikkaita päiviä ja keskusteluyhteyttä Sinullekin, kiinnostaviin juttuihin tulen kyllä seuraasi, oletpa kuka tahansa.

Tuoksuvattu kirjoitti:

Mutta täällä puhutaan kaikesta, heittoja sinne tänne, ja tunteista tai ihmisten välisistä suhteista hnäkyy olevan vaikea avoimesti jutella.

Meillä kun on jo elämänkokemusta ja mielikuvia tämän asian suhteesta toiseen, niin luulisi olevan helppo puhua, vaihtaa ajatuksia muustakin kuin lihasta ja leivästä, tai tuosta ompelukoneesta, vaan ei näy olevan näistä asioista kiinnostuneita.

Tai, ei uskalleta puhua, mikäli olen oikein näitä juttuja lukiessani asioita tulkinnut.

Toivorikkaita päiviä ja keskusteluyhteyttä Sinullekin, kiinnostaviin juttuihin tulen kyllä seuraasi, oletpa kuka tahansa.

Lue lisää

Tottahan toki täällä voi puhua ja kirjoittaa myös ompelukoneista, ei siitä tarvitse olla kaikkien pätkääkään silti kiinnostunut, mutta ei tarvitse olla moittimassa mitä jotkut kirjoittelee, tämä on vapaa palsta, vastatkaa ja kirjoitelkaa tekin mitä ikunansa haluatte ja antakaa toisten tehdä samoin
Samaten liha ja leipä on joillekkin keskustelun arvoista, ei voi kenkään päätellä mitä joku pitää tärkeänä, tärkeää on tietenkin tälläinen purnauskin;vai onko;
Mutta kirjoitellaan.

Tuoksuvattu kirjoitti:

Mutta täällä puhutaan kaikesta, heittoja sinne tänne, ja tunteista tai ihmisten välisistä suhteista hnäkyy olevan vaikea avoimesti jutella.

Meillä kun on jo elämänkokemusta ja mielikuvia tämän asian suhteesta toiseen, niin luulisi olevan helppo puhua, vaihtaa ajatuksia muustakin kuin lihasta ja leivästä, tai tuosta ompelukoneesta, vaan ei näy olevan näistä asioista kiinnostuneita.

Tai, ei uskalleta puhua, mikäli olen oikein näitä juttuja lukiessani asioita tulkinnut.

Toivorikkaita päiviä ja keskusteluyhteyttä Sinullekin, kiinnostaviin juttuihin tulen kyllä seuraasi, oletpa kuka tahansa.

Lue lisää

Puhutaan täällä paljon ja huumorin kukka kukkii, niin kuin pitääkin, ei täällä kannata olla tiukkapipoisena.

Täällä on myös paljon yksinäisiä, kuten minäkin, mutta ihmettelen vaan sitä, että miksi ette tule kadulla, tai marketissa juttusille. Vaikka vain hellä hymy, sekin jo lämmittäisi ihanasti.

Tavataan vaaliuurnalla, jokainen varmaan löytää oman ehdokkaansa, kun kerran vara valita. Itse olen jo, löytänyt, mutta se on vaalisalaisuus.
Äänestän jo huomenna ennakkoon, jos vaikka nitkahdan ennen varsinaista vaalipäivää. ei vaan en nitkahda, en lähde täältä, kuin kulumalla. Täällä on kaikesta huolimatta ihana olla ja elää, vapaassa maassa ja kesäkin tulee taas.

Tuoksuvattu kirjoitti:

Mutta täällä puhutaan kaikesta, heittoja sinne tänne, ja tunteista tai ihmisten välisistä suhteista hnäkyy olevan vaikea avoimesti jutella.

Meillä kun on jo elämänkokemusta ja mielikuvia tämän asian suhteesta toiseen, niin luulisi olevan helppo puhua, vaihtaa ajatuksia muustakin kuin lihasta ja leivästä, tai tuosta ompelukoneesta, vaan ei näy olevan näistä asioista kiinnostuneita.

Tai, ei uskalleta puhua, mikäli olen oikein näitä juttuja lukiessani asioita tulkinnut.

Toivorikkaita päiviä ja keskusteluyhteyttä Sinullekin, kiinnostaviin juttuihin tulen kyllä seuraasi, oletpa kuka tahansa.

Lue lisää

Eikö puheenaiheet ole sinulle tarpeeksi fiksuja. Me tavalliset pulliaiset puhumme leppoisassa ikäihmisten kahvipöydässä Ruoasta ja Singereistä. Ja milloin mistäkin. Onhan tunteistakin USKALLETTU puhua. Minusta tuo muitten kirjoitusten väheksyminen ja arvostelu ei tunnu mukavalta. Ei se ainakaan rohkaise kirjoittamaan.

Kyllästyttää. kirjoitti:

Eikö puheenaiheet ole sinulle tarpeeksi fiksuja. Me tavalliset pulliaiset puhumme leppoisassa ikäihmisten kahvipöydässä Ruoasta ja Singereistä. Ja milloin mistäkin. Onhan tunteistakin USKALLETTU puhua. Minusta tuo muitten kirjoitusten väheksyminen ja arvostelu ei tunnu mukavalta. Ei se ainakaan rohkaise kirjoittamaan.

Lue lisää

Sanoin minä. Kirjautuminen onnistui,

Kyllästyttää. kirjoitti:

Eikö puheenaiheet ole sinulle tarpeeksi fiksuja. Me tavalliset pulliaiset puhumme leppoisassa ikäihmisten kahvipöydässä Ruoasta ja Singereistä. Ja milloin mistäkin. Onhan tunteistakin USKALLETTU puhua. Minusta tuo muitten kirjoitusten väheksyminen ja arvostelu ei tunnu mukavalta. Ei se ainakaan rohkaise kirjoittamaan.

Lue lisää

Voi hyvä ystävä, enhän minä arvostellut kirjoittajia nekä kirjoituksia....
Yhdyin vain edelliseen puheenvuoroon joka sanoi olevansa enemmän kiinnostunut puhumaan ihmisistä kuin ompelukoneista, joista minäkin erehdyin (omastani)puhumaan.

Leipä ja liha on tärekitä, kunhan eivät jää palstojen ainoaksi anniksi.

Kyllä persoonallinen juttelu ja tunteista, sekä yleisistä huomioista, joita elinpiiristämme havainnoimme, pitäisi myös kyetä puhumaan, ja en aseta, minusta ei siihen ole, kenellekään kynnystä aiheesta tai arvoista.

Toivon että jaksat luke mitä sanon, ja ymmärrät ettei tuo ollut moite, vaan toive, tuo aamuinen juttuni.
Aika kärkevästi sanoit sanottavasi, mutta taitaa olla tyylisi, ei vikasi.

ylikypsa kirjoitti:

Puhutaan täällä paljon ja huumorin kukka kukkii, niin kuin pitääkin, ei täällä kannata olla tiukkapipoisena.

Täällä on myös paljon yksinäisiä, kuten minäkin, mutta ihmettelen vaan sitä, että miksi ette tule kadulla, tai marketissa juttusille. Vaikka vain hellä hymy, sekin jo lämmittäisi ihanasti.

Tavataan vaaliuurnalla, jokainen varmaan löytää oman ehdokkaansa, kun kerran vara valita. Itse olen jo, löytänyt, mutta se on vaalisalaisuus.
Äänestän jo huomenna ennakkoon, jos vaikka nitkahdan ennen varsinaista vaalipäivää. ei vaan en nitkahda, en lähde täältä, kuin kulumalla. Täällä on kaikesta huolimatta ihana olla ja elää, vapaassa maassa ja kesäkin tulee taas.

Lue lisää

taisit ymmärtää mitä tarkoitin.
Jos satumme vastakkain kaupassa, turuilla tai toreilla, minä olen se joka heittää jonkun helpon huomion, vaikkapa säästä, jos hanskaasi en ehdi maasta poimiaan ja siitä puhumaan.

Vastaatko, vai katsotko pitkään.... yleensä kaikki vastaavat ja usein juttua jatkuu iloisin ilmein, vaikka toivomaani "kylähullun" nimeä ne tuskin minulle suovat, täällä....
Kassallakin... usein ihan kiusallani, sitä edelläni maksavaa jututan ja jono seisoo...

Tuoksuvattu kirjoitti:

Voi hyvä ystävä, enhän minä arvostellut kirjoittajia nekä kirjoituksia....
Yhdyin vain edelliseen puheenvuoroon joka sanoi olevansa enemmän kiinnostunut puhumaan ihmisistä kuin ompelukoneista, joista minäkin erehdyin (omastani)puhumaan.

Leipä ja liha on tärekitä, kunhan eivät jää palstojen ainoaksi anniksi.

Kyllä persoonallinen juttelu ja tunteista, sekä yleisistä huomioista, joita elinpiiristämme havainnoimme, pitäisi myös kyetä puhumaan, ja en aseta, minusta ei siihen ole, kenellekään kynnystä aiheesta tai arvoista.

Toivon että jaksat luke mitä sanon, ja ymmärrät ettei tuo ollut moite, vaan toive, tuo aamuinen juttuni.
Aika kärkevästi sanoit sanottavasi, mutta taitaa olla tyylisi, ei vikasi.

Lue lisää

Miksikähän oli niin vaikea päästä tälle palstalle?
Onko tämä sitä uudistusta vai mitä.

Olkaamme vain ystäviä keskenämme ja sopukin säilyy.Tottahan toki pitäisi pystyä puhumaan kaikesta maan ja taivaan välillä.

Onko kellään muulla vaikeuksia päästä palstalle,vai onko koneessani jotain hämminkiä?

Tuoksuvattu kirjoitti:

taisit ymmärtää mitä tarkoitin.
Jos satumme vastakkain kaupassa, turuilla tai toreilla, minä olen se joka heittää jonkun helpon huomion, vaikkapa säästä, jos hanskaasi en ehdi maasta poimiaan ja siitä puhumaan.

Vastaatko, vai katsotko pitkään.... yleensä kaikki vastaavat ja usein juttua jatkuu iloisin ilmein, vaikka toivomaani "kylähullun" nimeä ne tuskin minulle suovat, täällä....
Kassallakin... usein ihan kiusallani, sitä edelläni maksavaa jututan ja jono seisoo...

Lue lisää

aloin kirjoittelemaan täällä olen helpommin alkanut juttelemaan vanhemmille ihmisille.
Ovat tulleet jotenkin lähemmäs.
Sinulle ylikypsä hyilisin kun aurinko jos tulisit vastaan tarttuisinpa kädestäkin ja kiskoisin istumaan penkille.Että jutellaan.
Ovat arvaamattomia nuo lähdöt monesti nuorempi lähtee ennen vanhempaa.

Anu.1 kirjoitti:

Miksikähän oli niin vaikea päästä tälle palstalle?
Onko tämä sitä uudistusta vai mitä.

Olkaamme vain ystäviä keskenämme ja sopukin säilyy.Tottahan toki pitäisi pystyä puhumaan kaikesta maan ja taivaan välillä.

Onko kellään muulla vaikeuksia päästä palstalle,vai onko koneessani jotain hämminkiä?

Lue lisää

...joksikin aikaa. Suunnitelluista palvelimen katkoista ilmoitetaan jo etukäteen, mutta tekevälle sattuu suunnittelemattakin.
Ei syytä huoleen, kyllä SE siitä nousee!

Ihmisillä, siis ihmisillä, on erilaisia kiinnostuksen kohteita. Mitä kumman vikaa siinä on, jos joku kysyy Singeristä? Ties kuinka monella meidän ikäisellä on sellainen nurkissaan.

Mikä nyt sitten olisi ihmisempi aihe? Kerro sinä, ja aloita uusi keskustelu.

ii-li kirjoitti:

Ihmisillä, siis ihmisillä, on erilaisia kiinnostuksen kohteita. Mitä kumman vikaa siinä on, jos joku kysyy Singeristä? Ties kuinka monella meidän ikäisellä on sellainen nurkissaan.

Mikä nyt sitten olisi ihmisempi aihe? Kerro sinä, ja aloita uusi keskustelu.

Lue lisää

asia. Minä opettelin alle 15 vuotiaana ompelemaan vanhalla kunnon Singerillä. Äiti neuvoi ja olin innostunut oppilas.
Muuten en kovin hyvä käsitöihminen taida olakaan, mutta vaatteeni ompelin ja suunnittelin itse sitenkin kun ostin omaan huusholliini modernimman ompelukoneen.
Vanhaa Singeriä ei olla hukattu. Tuolla se on muiden vanhojen tavaroiden joukossa. Minähän olen keräilijä, enkä luovu mielelläni mistään vanhasta esineestä.

merimona1 kirjoitti:

asia. Minä opettelin alle 15 vuotiaana ompelemaan vanhalla kunnon Singerillä. Äiti neuvoi ja olin innostunut oppilas.
Muuten en kovin hyvä käsitöihminen taida olakaan, mutta vaatteeni ompelin ja suunnittelin itse sitenkin kun ostin omaan huusholliini modernimman ompelukoneen.
Vanhaa Singeriä ei olla hukattu. Tuolla se on muiden vanhojen tavaroiden joukossa. Minähän olen keräilijä, enkä luovu mielelläni mistään vanhasta esineestä.

Lue lisää

vielä kerran ja en väheksy Singeriä ollenkaan mutta kun aloitin joku päivä sitten uuden keskustelun jossa aiheena:mitä tämän ikäset on omista aikuisista lapsista jotka ei tule keskenään toimeen eli nahistelee kun lapsena.Halusin tietää koetteko sen ikävänä tunteena vai ettekö noteeraa koko asiaa.

Sitä ihmettelin kun se oli poistettu!Singeri on hyvä kone,kieltämättä!

vielä kerran kirjoitti:

vielä kerran ja en väheksy Singeriä ollenkaan mutta kun aloitin joku päivä sitten uuden keskustelun jossa aiheena:mitä tämän ikäset on omista aikuisista lapsista jotka ei tule keskenään toimeen eli nahistelee kun lapsena.Halusin tietää koetteko sen ikävänä tunteena vai ettekö noteeraa koko asiaa.

Sitä ihmettelin kun se oli poistettu!Singeri on hyvä kone,kieltämättä!

Lue lisää

Tuostakin aiheesta joskus täällä palstoilla oli puhetta.

Joskus sisarukset vain eivät tule toimeen keskenään edes aikuisina. Siihen voi vaikuttaa niin moni asia. Toinen ehkä tuntee jonkun sisaruksista olleen läheisempi, rakkaampi vaikkapa äidille, tai toinen tunsi jääneensä ilman isän huomiota ja sieltä ne huonot välit juurensa tunkevat vielä aikuistenkin suhteeseen.

Omaa pettymystä, kateutta, tai muuta katkeruutta ei osaa käydä läpi ja ehkä keskustellen selvittää keskinäisiä tuntemuksia jotka kulkevat mielen sopukoissa aiheuttaen riitaa.

Ei ole kiva kuulua riitelevään sisarusparveen, mutta onnekseni, me isäni ja äitini viisi lasta olemme parhaita ystäviä keskenämme ja toivoisinpa että omat lapsenikin joskus sanoisivat samoin; "Olimme kaikki saman arvoisia lapsia, vaikka kaikki omia persoonallisuuksiamme, joilla yhteinen koti ja taspuolisesti rakkautta sekä kuritusta."

Aiheesta kannattaa kyllä puhua, mutta kuka aloituksesi poisti ja miksi, siihen en ainakaan minä tiedä vastausta.
Mieltä kiusaavat asiat pitää voida jollakin tavalla kyetä purkamaan, ehkä voit sen tässä tehdä.

vielä kerran kirjoitti:

vielä kerran ja en väheksy Singeriä ollenkaan mutta kun aloitin joku päivä sitten uuden keskustelun jossa aiheena:mitä tämän ikäset on omista aikuisista lapsista jotka ei tule keskenään toimeen eli nahistelee kun lapsena.Halusin tietää koetteko sen ikävänä tunteena vai ettekö noteeraa koko asiaa.

Sitä ihmettelin kun se oli poistettu!Singeri on hyvä kone,kieltämättä!

Lue lisää

mutta ehkä moni tämän ikäisistä ihmisistä, jos tuota eripuraisuutta ilmenee omassa lapsikatraassa, tuntee huonoa omaa tuntoa tai kokee muuten ikävänä asiana.

Jos itselläsi on nahistelevia lapsia niin miksi ei voisi koota lapset joskus yhteen ja ilmoittaa jo koolle kutsuessaan, että ajattelevat mitä epäoikeudenmukaisuuksia tai muuta katkeruutta aiheuttavaa ovat kokeneet. Nyt niistä puhutaan ja sitten jätetään jutut taakse ja mennään eteenpäin.

Pahinta mitä tuollaisessa tilanteessa voi tehdä, on alkaa vähätellä lapsensa kokemuksia, jopa pilkata. Kokemuksethan ovat henkilökohtaisia ja on otettava vakavasti, lapsena kokee asiat toisella tavalla kuin mitä aikaihminen kokisi.

Tehtyjä tekoja ei saa tekemättömiksi, mutta voi pahoitella ja antaa myötätuntoa että joku lapsista on asiat noin kokenut.
Kysymys ei olekaan mistään muistojen poispyyhkimisestä (mahdotonta) vaan tunnustamisesta ja vahvistamisesta että näin on ollut, valitettavasti.
Jo se auttaa huomattavasti, jos oma äiti tai isä tukee, eikä vähättele kokemuksiamme.
Olemme "lapsia" niin kauan kuin meillä on vanhemmat.

kirjar kirjoitti:

Tuostakin aiheesta joskus täällä palstoilla oli puhetta.

Joskus sisarukset vain eivät tule toimeen keskenään edes aikuisina. Siihen voi vaikuttaa niin moni asia. Toinen ehkä tuntee jonkun sisaruksista olleen läheisempi, rakkaampi vaikkapa äidille, tai toinen tunsi jääneensä ilman isän huomiota ja sieltä ne huonot välit juurensa tunkevat vielä aikuistenkin suhteeseen.

Omaa pettymystä, kateutta, tai muuta katkeruutta ei osaa käydä läpi ja ehkä keskustellen selvittää keskinäisiä tuntemuksia jotka kulkevat mielen sopukoissa aiheuttaen riitaa.

Ei ole kiva kuulua riitelevään sisarusparveen, mutta onnekseni, me isäni ja äitini viisi lasta olemme parhaita ystäviä keskenämme ja toivoisinpa että omat lapsenikin joskus sanoisivat samoin; "Olimme kaikki saman arvoisia lapsia, vaikka kaikki omia persoonallisuuksiamme, joilla yhteinen koti ja taspuolisesti rakkautta sekä kuritusta."

Aiheesta kannattaa kyllä puhua, mutta kuka aloituksesi poisti ja miksi, siihen en ainakaan minä tiedä vastausta.
Mieltä kiusaavat asiat pitää voida jollakin tavalla kyetä purkamaan, ehkä voit sen tässä tehdä.

Lue lisää

Aihe on hyvä, tiedän sisarusparvia, jotka eivät sovi alkuunkaan yhteen, tosin niitä on vähemmän.
Itse olen kahdestatoista lapsikatraasta kolmanneksi nuorin, kaksi nuorinta kuoli lapsena, tosin nuorin syntyi kuolleena, täytyi kai saada se tusina täyteen. Meistä kahdeksan kasvoi aikuiseksi ja vielä elää vanhin, joka on jo yli yhdeksänkymmentä vuotias ja kolme nuorinta joista itse olen nuorin.
Meillä on aina ollut hyvät suhteet, vaikka on hajaannuttu ympäri suomea. Samoin omat viisi lastani ovat keskenään tulleet hyvin toimeen, yksi tytäristäni asuu New Yorkissa, mutta hänellä on täällä vanha entinen koulurakennus ja siellä aitokiukaallinen ulkosauna jonne kesäisin, kun hän on täällä kokoonnumme kaikki saunomaan ja käydään vuoden tapahtumat läpi.
Olen onnellinen, että näin on. Ollaan kaikki yhteenpäin, kuin sian jalat.

ylikypsa kirjoitti:

Aihe on hyvä, tiedän sisarusparvia, jotka eivät sovi alkuunkaan yhteen, tosin niitä on vähemmän.
Itse olen kahdestatoista lapsikatraasta kolmanneksi nuorin, kaksi nuorinta kuoli lapsena, tosin nuorin syntyi kuolleena, täytyi kai saada se tusina täyteen. Meistä kahdeksan kasvoi aikuiseksi ja vielä elää vanhin, joka on jo yli yhdeksänkymmentä vuotias ja kolme nuorinta joista itse olen nuorin.
Meillä on aina ollut hyvät suhteet, vaikka on hajaannuttu ympäri suomea. Samoin omat viisi lastani ovat keskenään tulleet hyvin toimeen, yksi tytäristäni asuu New Yorkissa, mutta hänellä on täällä vanha entinen koulurakennus ja siellä aitokiukaallinen ulkosauna jonne kesäisin, kun hän on täällä kokoonnumme kaikki saunomaan ja käydään vuoden tapahtumat läpi.
Olen onnellinen, että näin on. Ollaan kaikki yhteenpäin, kuin sian jalat.

Lue lisää

paljonkin keskustelua herättävä, enkä ymmärrä miksi se poistettiin.
Tosin en nähnyt sitä, sillä en tainnut silloin olla tietokoneella kun se oli esillä.

Minulla olisi ollut paljon kerrottavaa kinkkisestä sisaruussuhteesta, omakohtaisen kokemukseni pohjalta.

Siskoni,joka on ollut ja on edelleenkn minulle läheinen, ei ole kieltänyt minua mainitsemasta hänestä keskustelupalstalla, eivätkä hänen kaksi tytärtäänkään kiellä ohimennen sanomasta jotain itsestään.
Siskokin kirjoittaa silloin tällöin tuonne 50 palstalle, missä minunkin kuuluisi tietenkin pysyä, mutta olen tälläinen "vanhana syntynyt" ja viihtynyt parhaiten täällä.

Sisaruussuhteet ovat meillä olleet viha/rakkaus/välittäminen/kateus ja kaikki variaatiot siltä väliltä.
Olemme täysin erilaiset luonteeltamme.Sisar pikkutarkka nipottaja, minä enemmänkin 'hällä väliä' - tyyppi.
Kun sisko vierailee kodissamme, hän alkaa jo eteisesä siivota. Minä hermostun ja kyllästyn kun hän ei voi päättää mitä leffaa menemme katsomaan, vaan jahkailee tuntikausia.

Ostoksilla ollessamme sisko sattaa kääntyä vielä kadulla takaisin kauppaan vaihtamaan ostamansa vaatteen, kun tuli kuitenkin siihen tulokseen asiaa tarkemmin ajateltuaan, että oli tehnyt väärän valinnan.
Nauramme jälkeen päin näille tilanteille yhdessä, mutta sillä hetkellä keljuttaa (minua)

Riitelemme usein, mutta auta armias, jos joku muu uskaltaa moittia rakasta pikkusysteriäni!

MdK-MdK kirjoitti:

mutta ehkä moni tämän ikäisistä ihmisistä, jos tuota eripuraisuutta ilmenee omassa lapsikatraassa, tuntee huonoa omaa tuntoa tai kokee muuten ikävänä asiana.

Jos itselläsi on nahistelevia lapsia niin miksi ei voisi koota lapset joskus yhteen ja ilmoittaa jo koolle kutsuessaan, että ajattelevat mitä epäoikeudenmukaisuuksia tai muuta katkeruutta aiheuttavaa ovat kokeneet. Nyt niistä puhutaan ja sitten jätetään jutut taakse ja mennään eteenpäin.

Pahinta mitä tuollaisessa tilanteessa voi tehdä, on alkaa vähätellä lapsensa kokemuksia, jopa pilkata. Kokemuksethan ovat henkilökohtaisia ja on otettava vakavasti, lapsena kokee asiat toisella tavalla kuin mitä aikaihminen kokisi.

Tehtyjä tekoja ei saa tekemättömiksi, mutta voi pahoitella ja antaa myötätuntoa että joku lapsista on asiat noin kokenut.
Kysymys ei olekaan mistään muistojen poispyyhkimisestä (mahdotonta) vaan tunnustamisesta ja vahvistamisesta että näin on ollut, valitettavasti.
Jo se auttaa huomattavasti, jos oma äiti tai isä tukee, eikä vähättele kokemuksiamme.
Olemme "lapsia" niin kauan kuin meillä on vanhemmat.

Lue lisää

hämmentynyt,miten hienoja ajatuksia tuli tästä asiasta.Kiitos!

MdK-MdK kirjoitti:

mutta ehkä moni tämän ikäisistä ihmisistä, jos tuota eripuraisuutta ilmenee omassa lapsikatraassa, tuntee huonoa omaa tuntoa tai kokee muuten ikävänä asiana.

Jos itselläsi on nahistelevia lapsia niin miksi ei voisi koota lapset joskus yhteen ja ilmoittaa jo koolle kutsuessaan, että ajattelevat mitä epäoikeudenmukaisuuksia tai muuta katkeruutta aiheuttavaa ovat kokeneet. Nyt niistä puhutaan ja sitten jätetään jutut taakse ja mennään eteenpäin.

Pahinta mitä tuollaisessa tilanteessa voi tehdä, on alkaa vähätellä lapsensa kokemuksia, jopa pilkata. Kokemuksethan ovat henkilökohtaisia ja on otettava vakavasti, lapsena kokee asiat toisella tavalla kuin mitä aikaihminen kokisi.

Tehtyjä tekoja ei saa tekemättömiksi, mutta voi pahoitella ja antaa myötätuntoa että joku lapsista on asiat noin kokenut.
Kysymys ei olekaan mistään muistojen poispyyhkimisestä (mahdotonta) vaan tunnustamisesta ja vahvistamisesta että näin on ollut, valitettavasti.
Jo se auttaa huomattavasti, jos oma äiti tai isä tukee, eikä vähättele kokemuksiamme.
Olemme "lapsia" niin kauan kuin meillä on vanhemmat.

Lue lisää

...että lapsien lapset sotkeutuvat automaattisesti mukaan. Lapset tietysti puolustavat omia vanhempiaan, vaikkeivät ollenkaan tietäisi, mistä riitely on saanut alkunsa.

En usko, että aloittajan aihe olisi poistettu sen itsensä takia, vaan jonkin asiattoman vastauksen takia.

Kipeä aihehan tällainen on. En ole varma, pystyvätkö vanhemmat ratkaisemaan sitä. Todella kirvelevää on sitten, kun yritetään saada sovinto aikaan vasta hautajaisissa kuolleen kanssa.

Iili kirjoitti:

...että lapsien lapset sotkeutuvat automaattisesti mukaan. Lapset tietysti puolustavat omia vanhempiaan, vaikkeivät ollenkaan tietäisi, mistä riitely on saanut alkunsa.

En usko, että aloittajan aihe olisi poistettu sen itsensä takia, vaan jonkin asiattoman vastauksen takia.

Kipeä aihehan tällainen on. En ole varma, pystyvätkö vanhemmat ratkaisemaan sitä. Todella kirvelevää on sitten, kun yritetään saada sovinto aikaan vasta hautajaisissa kuolleen kanssa.

Lue lisää

että sisarusten lapset, joilla ei ole aavistustakaan esim. vanhempiensa lapsuudesta, saattavat nuorina ja ymmärtämättöminä sekaantua riitoihin.
Ehkä sisarukset ovat antaneet omille lapsilleen hyvinkin idyllisen kuvan menneisyydestään, joka ei vastaa todellisuutta.
Joku toinen on kokenut asiat aivan eri tavalla ja uskaltaa kertoa omista kokemuksistaan, jotka yritetään tyrmätä kaikin keinoin.

ylikypsa kirjoitti:

Puhutaan täällä paljon ja huumorin kukka kukkii, niin kuin pitääkin, ei täällä kannata olla tiukkapipoisena.

Täällä on myös paljon yksinäisiä, kuten minäkin, mutta ihmettelen vaan sitä, että miksi ette tule kadulla, tai marketissa juttusille. Vaikka vain hellä hymy, sekin jo lämmittäisi ihanasti.

Tavataan vaaliuurnalla, jokainen varmaan löytää oman ehdokkaansa, kun kerran vara valita. Itse olen jo, löytänyt, mutta se on vaalisalaisuus.
Äänestän jo huomenna ennakkoon, jos vaikka nitkahdan ennen varsinaista vaalipäivää. ei vaan en nitkahda, en lähde täältä, kuin kulumalla. Täällä on kaikesta huolimatta ihana olla ja elää, vapaassa maassa ja kesäkin tulee taas.

Lue lisää

Me voitas olla aikalailla onnellisia jo siitä ja
(iloisempi ilme kasvoilla) kun olemme sentään vielä näinkin terveitä että pystymme täälä keskustelemaan toisillemme.
Minulla kävi oikeestaan hyvä tuuri ,kun poika osti minulle Jerryn . Olen saanut hänen kauttaan tutustua naapureihin , koira kun on sellainen ja varsinkin minun Jerry cotton ---että sen ohi ei malta mennä jos ei sano jotain mukavaa. Näin olen saanut monta hyvänpäivän tuttua.
Tein hänelle takin vanhoista varkuista ja onnistu mainiosti . Jätin taskut ja ne tärkeät merkit --nekun sattuivat olemaan merkkivarkut.
Ja tietysti ostin ne loppikselta --tuli halvalla .

ylikypsa kirjoitti:

Aihe on hyvä, tiedän sisarusparvia, jotka eivät sovi alkuunkaan yhteen, tosin niitä on vähemmän.
Itse olen kahdestatoista lapsikatraasta kolmanneksi nuorin, kaksi nuorinta kuoli lapsena, tosin nuorin syntyi kuolleena, täytyi kai saada se tusina täyteen. Meistä kahdeksan kasvoi aikuiseksi ja vielä elää vanhin, joka on jo yli yhdeksänkymmentä vuotias ja kolme nuorinta joista itse olen nuorin.
Meillä on aina ollut hyvät suhteet, vaikka on hajaannuttu ympäri suomea. Samoin omat viisi lastani ovat keskenään tulleet hyvin toimeen, yksi tytäristäni asuu New Yorkissa, mutta hänellä on täällä vanha entinen koulurakennus ja siellä aitokiukaallinen ulkosauna jonne kesäisin, kun hän on täällä kokoonnumme kaikki saunomaan ja käydään vuoden tapahtumat läpi.
Olen onnellinen, että näin on. Ollaan kaikki yhteenpäin, kuin sian jalat.

Lue lisää

yhtä myönteinen porukka kun olet itskkin.Vanhempien esimerkki vaikuttaa miten riitaisia lapsisita tulee.Vanha koulu on tilava ja hieno kun se laitetaan. Meillä on monta koulua laitettu turistien käyttöön.

Meidän lapset näkevät harvoin toisiaan.Nyt kyllä huomaa että on halua olla sovussa ja yhdessä.Luulen että tämä suunta jatkuu.

Omissa sisarusparvissa on veli-ja sisarpuolia ja koko sisaruksia.Niissä suhteissa on eroja vähän.

Vielä meistä riippuvaisia,toisen opiskelu loppuu ja ensi viikolla saa lunastettua maisterin paperit niin sitten alkaa työn metsästys.
Yhden pykälän meitä helpottaa.
On se hyvä autonasentaja vaikkei kaulustöitä saiskaan.

MdK-MdK kirjoitti:

että sisarusten lapset, joilla ei ole aavistustakaan esim. vanhempiensa lapsuudesta, saattavat nuorina ja ymmärtämättöminä sekaantua riitoihin.
Ehkä sisarukset ovat antaneet omille lapsilleen hyvinkin idyllisen kuvan menneisyydestään, joka ei vastaa todellisuutta.
Joku toinen on kokenut asiat aivan eri tavalla ja uskaltaa kertoa omista kokemuksistaan, jotka yritetään tyrmätä kaikin keinoin.

Lue lisää

Harvemmin julkisesti uskalletaan puhua omaa perhettä koskevista asioista.
Ei edes naapurille helposti ilmaista keskinäisiä riitoja, elleivät ne sitten seinän läpi sinne kiiri.

Meille jokaiselle olisi tärkeää kyetä puhumaan painolasti pois.
Kuten sanot, jokaisella on oma muistikuva lapsuudesta ja jos siellä on vaikeita asioita, niitä tietysti pyritään joko peitellen salaamaan, tai lapsille kerrottaessa kaunistelemaan ja siitähän se jälkipolvenkin kautta saadaan sisrusparven riita aikaan.

Lieneekö minkään muun asian ympärillä niin paljon riitoja kuin perheen sisällä, perinnönjaossa.
Tuntuu juttuja kuunnellessa kuin useimmilla suuri osa perinnöstä riitojen vuoksi hupenisi asianajajien palkkioihin.

Asiallista olisi jos täällä kykenisimme ongelmansa kanssa kamppailevaa auttamaan, ottamalla kantaa ja esittämällä mielipiteitä joilla henkilö kykenee omaa ahdistustansa purkamaan

Olen ollut huomaavinani, että moni asia selkenee täällä palstoilla meille itse kullekin.

Aina on asioita jotka kannatta nostaa esiin.
Tämäkin oli yksi, mutta miksi se aloitus poistettiin. Kyllä näin sen, mutta en huomannut niin kärkevästi sanottuna, että olisi ollut tarve poistaa.

kirjar kirjoitti:

Harvemmin julkisesti uskalletaan puhua omaa perhettä koskevista asioista.
Ei edes naapurille helposti ilmaista keskinäisiä riitoja, elleivät ne sitten seinän läpi sinne kiiri.

Meille jokaiselle olisi tärkeää kyetä puhumaan painolasti pois.
Kuten sanot, jokaisella on oma muistikuva lapsuudesta ja jos siellä on vaikeita asioita, niitä tietysti pyritään joko peitellen salaamaan, tai lapsille kerrottaessa kaunistelemaan ja siitähän se jälkipolvenkin kautta saadaan sisrusparven riita aikaan.

Lieneekö minkään muun asian ympärillä niin paljon riitoja kuin perheen sisällä, perinnönjaossa.
Tuntuu juttuja kuunnellessa kuin useimmilla suuri osa perinnöstä riitojen vuoksi hupenisi asianajajien palkkioihin.

Asiallista olisi jos täällä kykenisimme ongelmansa kanssa kamppailevaa auttamaan, ottamalla kantaa ja esittämällä mielipiteitä joilla henkilö kykenee omaa ahdistustansa purkamaan

Olen ollut huomaavinani, että moni asia selkenee täällä palstoilla meille itse kullekin.

Aina on asioita jotka kannatta nostaa esiin.
Tämäkin oli yksi, mutta miksi se aloitus poistettiin. Kyllä näin sen, mutta en huomannut niin kärkevästi sanottuna, että olisi ollut tarve poistaa.

Lue lisää

syy mikä tahansa, nythän on virinnyt hyvä ketju asian tiimoilta, sehän kai on hyvä asia.

Itselläni ei oikeastaan muistu mieleen mitään kielteistä lapsuudesta sisarusten kesken, ei kyllä ollut mitään mistä kaunaa olisi pystynyt syntymäänkään.
Olin kuopus,sisarukseni olivat kymmenen vuotta vanhempia,joten kai sain myös hellivää kohtelua heiltäkin.
Perintöjä ei jäänyt, niistäkään ei riita syntynyt.
Nyt olen yksin,siskoni ja veljeni siirtyneet rajan taa,,,sisareni oli hymyihminen ,veljeni arkinen,rauhallien, hyvät muistot päällimäisinä.

Oman jälkikasvuni suhteen olen miettinyt,olisiko viisasta sopia jo eläessäni,mitä kellekkin jää, koska tätä "rihkamaa" on paljon ja tasapuolisesti vain minä ne osaisin jakaa.
Riitaa välttääkseni,tai ainakin pahan mielen aikaan saantia voisin näin tekemällä ehkä poistaa.
Voihan olla, että epäilyni on turhaa, lapseni voivat olla viksumpia, mitä uskallan ajatella.
Tiedä häntä mikä oikein olisi ja katselenko pilven reunalta kahakoita, vai tasapainossa jakavia lapsiani.
Ihmismieli on kumma,sitä ei voi aavistaa miten se liikkuu.
Taidan turhia huolia mieleeni kasata.

kirjar kirjoitti:

Harvemmin julkisesti uskalletaan puhua omaa perhettä koskevista asioista.
Ei edes naapurille helposti ilmaista keskinäisiä riitoja, elleivät ne sitten seinän läpi sinne kiiri.

Meille jokaiselle olisi tärkeää kyetä puhumaan painolasti pois.
Kuten sanot, jokaisella on oma muistikuva lapsuudesta ja jos siellä on vaikeita asioita, niitä tietysti pyritään joko peitellen salaamaan, tai lapsille kerrottaessa kaunistelemaan ja siitähän se jälkipolvenkin kautta saadaan sisrusparven riita aikaan.

Lieneekö minkään muun asian ympärillä niin paljon riitoja kuin perheen sisällä, perinnönjaossa.
Tuntuu juttuja kuunnellessa kuin useimmilla suuri osa perinnöstä riitojen vuoksi hupenisi asianajajien palkkioihin.

Asiallista olisi jos täällä kykenisimme ongelmansa kanssa kamppailevaa auttamaan, ottamalla kantaa ja esittämällä mielipiteitä joilla henkilö kykenee omaa ahdistustansa purkamaan

Olen ollut huomaavinani, että moni asia selkenee täällä palstoilla meille itse kullekin.

Aina on asioita jotka kannatta nostaa esiin.
Tämäkin oli yksi, mutta miksi se aloitus poistettiin. Kyllä näin sen, mutta en huomannut niin kärkevästi sanottuna, että olisi ollut tarve poistaa.

Lue lisää

eihän täällä enää mitään pitäisi ihmetellä.

Iili kirjoitti:

...että lapsien lapset sotkeutuvat automaattisesti mukaan. Lapset tietysti puolustavat omia vanhempiaan, vaikkeivät ollenkaan tietäisi, mistä riitely on saanut alkunsa.

En usko, että aloittajan aihe olisi poistettu sen itsensä takia, vaan jonkin asiattoman vastauksen takia.

Kipeä aihehan tällainen on. En ole varma, pystyvätkö vanhemmat ratkaisemaan sitä. Todella kirvelevää on sitten, kun yritetään saada sovinto aikaan vasta hautajaisissa kuolleen kanssa.

Lue lisää

Meidän suvussa meni sukset ristiin jo kolmannessa polvessa. Kai se on sukuvika ja -ominaisuus.
Yli 100 vuotta sitten kehkeyteen perintöriidan jälkeen silloinen sisarusparvi jakaantui toisilleen puhumattomiksi porukoiksi.
Jälkikasvut eivät toisiaan sitten enää tunteneetkaan, mutta ovat ainakin meidän haarassa onnistuneet riitelemään keskenään samaan tyyliin. Puhumattomia sukulaisia piisaa. Kun jääräpää kuolee, lapset sitten ottavat varovasti yhteyttä kaukaisiin ja tuntemattomiin serkkuihinsa.
Minunkin ikäpolvessa sama tilanne. Kaksi veljeä ei ole puhunut toisilleen 25 vuoteen.
Onkohan tämä riidan ylläpitäminen joku samantyylinen ominaisuus kuin hiusten väri? Siitä ei pääse kuin kosmetiikalla, eikä se auta. Pohjalla muhii vaan se alkuperäinen.

Olen sanonut omille lapsilleni, että tämä ei ole mikään sukuperinne. Koettakaa pitää yhteyttä serkkuihinne. Ovatkin pitäneet, tuollaista hyvää päivää kirvesvartta-tyylillä.
Mutta ikä tuo mukanaan myös joustamattomuutta. Viime kesänä serkukset, toinen 50, toinen 45-vuotiaat ottivat yhteen jostakin männystä, joka kasvoi rajatolpan vieressä. Ihan älytön tilanne.
Siitä se sitten alkaa, pelkään.

ylikypsa kirjoitti:

Aihe on hyvä, tiedän sisarusparvia, jotka eivät sovi alkuunkaan yhteen, tosin niitä on vähemmän.
Itse olen kahdestatoista lapsikatraasta kolmanneksi nuorin, kaksi nuorinta kuoli lapsena, tosin nuorin syntyi kuolleena, täytyi kai saada se tusina täyteen. Meistä kahdeksan kasvoi aikuiseksi ja vielä elää vanhin, joka on jo yli yhdeksänkymmentä vuotias ja kolme nuorinta joista itse olen nuorin.
Meillä on aina ollut hyvät suhteet, vaikka on hajaannuttu ympäri suomea. Samoin omat viisi lastani ovat keskenään tulleet hyvin toimeen, yksi tytäristäni asuu New Yorkissa, mutta hänellä on täällä vanha entinen koulurakennus ja siellä aitokiukaallinen ulkosauna jonne kesäisin, kun hän on täällä kokoonnumme kaikki saunomaan ja käydään vuoden tapahtumat läpi.
Olen onnellinen, että näin on. Ollaan kaikki yhteenpäin, kuin sian jalat.

Lue lisää

Hyvä suku on verraton tukiverkosto maailman myrskyissä.
Nuori polvi ympäri pallon pitää yhteyksiä tänne ihan perukoille asti vaikkei aivan samaa perhettä ollakaan. Suku on se taikasana.

Kun maailmalla asuvat lomalla poikkeavat hetkeksi, tarjoan hyvän aterian ja sen ohella jonkun sukukertomuksen. Kertomuksia kiertää suvussa ja on valokuvat todisteena, että suku on pitänyt kesäisin kokoontumisia 80 vuoden ajan. Tarinat ovat vahvistuneet.

Alkuun yöpyivät toistensa luona siskonpetillä kymmenittäin (kuvissa 40 henkeä), sillä hevospelillä liikkuminen oli hidasta. Nykyään matka on helppo, tulijoita riittää jopa satamäärin joskus. Tarvitaan sukutoimikunta, huoneusto ja pitopalvelu.

Luulen, että pitkälle kantaa se tyyli, mikä sukulaisuuden suhteen otetaan sisarusparven hajaantuessa. "Parempi laiha sopu kuin lihava riita", neuvoivat menneen polven edustajat.

Sopua voi rakentaa. Riidanhaastajaan voi hyvällä vaikuttaa. Jokainen suku voi kehittyä sopuisaksi, hyväksi suvuksi, nuorimpien turvaksi.

kirjar kirjoitti:

Harvemmin julkisesti uskalletaan puhua omaa perhettä koskevista asioista.
Ei edes naapurille helposti ilmaista keskinäisiä riitoja, elleivät ne sitten seinän läpi sinne kiiri.

Meille jokaiselle olisi tärkeää kyetä puhumaan painolasti pois.
Kuten sanot, jokaisella on oma muistikuva lapsuudesta ja jos siellä on vaikeita asioita, niitä tietysti pyritään joko peitellen salaamaan, tai lapsille kerrottaessa kaunistelemaan ja siitähän se jälkipolvenkin kautta saadaan sisrusparven riita aikaan.

Lieneekö minkään muun asian ympärillä niin paljon riitoja kuin perheen sisällä, perinnönjaossa.
Tuntuu juttuja kuunnellessa kuin useimmilla suuri osa perinnöstä riitojen vuoksi hupenisi asianajajien palkkioihin.

Asiallista olisi jos täällä kykenisimme ongelmansa kanssa kamppailevaa auttamaan, ottamalla kantaa ja esittämällä mielipiteitä joilla henkilö kykenee omaa ahdistustansa purkamaan

Olen ollut huomaavinani, että moni asia selkenee täällä palstoilla meille itse kullekin.

Aina on asioita jotka kannatta nostaa esiin.
Tämäkin oli yksi, mutta miksi se aloitus poistettiin. Kyllä näin sen, mutta en huomannut niin kärkevästi sanottuna, että olisi ollut tarve poistaa.

Lue lisää

...otti opikseen vanhempiemme ja heidän sukulaistensa perintöriidoista, jotka jatkuivat monta vuosikymmentä. Me olemme sopineet kaiken sovussa. Tosin ei ole ollut kysymyksessäkään mikään kovin iso omaisuus.

Omat vanhempamme osasivat järjestää asioita siten, ettei syntynyt mitään kummempaa riidan aihetta. Ainoa pieni narina oli siitä, että vanhemmillani oli keskinäinen testamentti, ja toisen kuollessa toinen ei ymmärtänyt sitä, ettei hän lain mukaan omistakaan kaikkea, vaan vain hallitsee sitä. Hän itse asiassa omisti vain puolet. Kun hän sitten myi talonsa kertomatta siitä lapsilleen mitään etukäteen, niin se aiheutti närää, koska eräs meistä olisi halunnut ostaa talon.

palautteesta. Sekin on ihan paikallaan ,vaikka moititkin minua . Yritän koittaa parantaa tapani.
ei ole ainakaa minun kirjoituksiani poistettu ,niin että se siittä sananvapaudesta sitten .