Heräsin juuri omaan kauhunhuutooni – se oli sittenkin onneksi vain painajaista!
Elettiin siis jotain vuotta 2010 tai 2011…
Suomi oli ajautunut - vailla mitään järjellistä syytä - täydelliseen kriisiin. Maailmantalouden
vuonna 2008 alkanut lama oli kouraissut ensisijaisesti Suomea, joka oli vuoden 2006 jälkeen nousseen uuskommunismin ja teennäisen demokratiansa vuoksi menettänyt kaiken uskottavuutensa.
Pääomat olivat jo vuotta aiemmin paenneet maasta ja tehtaat olivat jo kauan seisoneet ilman palkanmaksajiaan….
Suomi irtaantui nopeasti ja ilman kansanäänestystä EU:sta ja palautti markan valuutakseen. Pysähtyneiden paperitehtaiden luvattiin valtion rahoittamana käynnistyvän ja painamaan kaikille tarpeellisen määrän, tai vaikkapa enemmänkin, omaa entistä markkaamme.
SAK oli tosin jo tuolloin omaisuuksineen ja johtajineen muuttanut uuden poikkeuslain turvin uusiin koaliitio- ja toverimaihin tekemään parempaa liiketoimintaansa.
Laman myötä uudet poliittiset ääriryhmittyvät nostivat maailmalla päätään, maissa joissa niitä ei edes tiedetty olevankaan. Hallituksetkin kiinnostuivat ja Suomi alkoi olla uhattuna sotilaallisestikin - täällä olisi uusrikkaille maille paljon avaraa temmellyskenttää… Syntyi täysi katastrofi, jolloin jopa täysin kuralle menneen maan rajatkin olivat uhattuina..
Pyysimme apua toverikansoiltamme, mutta emme juurikaan saaneet vastauksia – myötätuntoa
kyllä enemmänkin. Moldovia tosin lupasi harkita ja Tukholman vähemmistöaktivisteilta saapui kaunis ruusuadressi tuskaamme lievittämään.
Presidenttimme oli siirtynyt ylipäällikön tehtäviinsä kauas rintamalle, mersuineen ja laukkuineen. Itseoikeutettuna avustajana toimi Heidi Hautala, joka jakoi päivänkakkaroita uusille maahanmuuttajille – paremman huomisen toivossa.
Upseerien itsemurhista ja jopa rintamakarkuruudesta tosin kyllä huhuiltiin….
Uudehko pääministerimme Jouko Ahonen esiintyi kansainvälisesti televisiossa pyytäen apua, mutta
vain ehdottomana, virnuillen ja tinkimättä yhtään mitään mistään. Kansalaisten kuultiin vaatineen jo viisaampien kuulemista, mutta historialliset presidenttiehdokkaat Niinistö ja Vanhanenhan olivat tuomittu nilkkeinä tyrmään jo vuonna 2006, melkein heti silloisten presidentinvaalien jälkeen..
Tässä vaiheessa onneksi heräsin… Ja nyt kun tarkemmin mietin, niin eihän tuossa mitään hassua
ollutkaan – olenhan minäkin pyrkimässä Ylen toimittajaksi!
Elettiin siis jotain vuotta 2010 tai 2011…
Suomi oli ajautunut - vailla mitään järjellistä syytä - täydelliseen kriisiin. Maailmantalouden
vuonna 2008 alkanut lama oli kouraissut ensisijaisesti Suomea, joka oli vuoden 2006 jälkeen nousseen uuskommunismin ja teennäisen demokratiansa vuoksi menettänyt kaiken uskottavuutensa.
Pääomat olivat jo vuotta aiemmin paenneet maasta ja tehtaat olivat jo kauan seisoneet ilman palkanmaksajiaan….
Suomi irtaantui nopeasti ja ilman kansanäänestystä EU:sta ja palautti markan valuutakseen. Pysähtyneiden paperitehtaiden luvattiin valtion rahoittamana käynnistyvän ja painamaan kaikille tarpeellisen määrän, tai vaikkapa enemmänkin, omaa entistä markkaamme.
SAK oli tosin jo tuolloin omaisuuksineen ja johtajineen muuttanut uuden poikkeuslain turvin uusiin koaliitio- ja toverimaihin tekemään parempaa liiketoimintaansa.
Laman myötä uudet poliittiset ääriryhmittyvät nostivat maailmalla päätään, maissa joissa niitä ei edes tiedetty olevankaan. Hallituksetkin kiinnostuivat ja Suomi alkoi olla uhattuna sotilaallisestikin - täällä olisi uusrikkaille maille paljon avaraa temmellyskenttää… Syntyi täysi katastrofi, jolloin jopa täysin kuralle menneen maan rajatkin olivat uhattuina..
Pyysimme apua toverikansoiltamme, mutta emme juurikaan saaneet vastauksia – myötätuntoa
kyllä enemmänkin. Moldovia tosin lupasi harkita ja Tukholman vähemmistöaktivisteilta saapui kaunis ruusuadressi tuskaamme lievittämään.
Presidenttimme oli siirtynyt ylipäällikön tehtäviinsä kauas rintamalle, mersuineen ja laukkuineen. Itseoikeutettuna avustajana toimi Heidi Hautala, joka jakoi päivänkakkaroita uusille maahanmuuttajille – paremman huomisen toivossa.
Upseerien itsemurhista ja jopa rintamakarkuruudesta tosin kyllä huhuiltiin….
Uudehko pääministerimme Jouko Ahonen esiintyi kansainvälisesti televisiossa pyytäen apua, mutta
vain ehdottomana, virnuillen ja tinkimättä yhtään mitään mistään. Kansalaisten kuultiin vaatineen jo viisaampien kuulemista, mutta historialliset presidenttiehdokkaat Niinistö ja Vanhanenhan olivat tuomittu nilkkeinä tyrmään jo vuonna 2006, melkein heti silloisten presidentinvaalien jälkeen..
Tässä vaiheessa onneksi heräsin… Ja nyt kun tarkemmin mietin, niin eihän tuossa mitään hassua
ollutkaan – olenhan minäkin pyrkimässä Ylen toimittajaksi!
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Kun Suomi putos puusta"...kiina-ilmiötä "arvailtu" jo kauan sit ja nyt alkaa todellinen rytinä.Kuvitteleppa vain 10% kiinalaisille edes suunnilleen meikäläisten elintaso!..no tää tietty koskee kaikkia länsimaita..no se toi "kommunismi" on vielä sielä jarruttanut kehitystä mut yhtälailla se raha taskussa kelpaa kiinanpoijalle kun meillekkin.Sori,tää karkas liiaks aiheesta,eli miten pieni kansakunta pärjää tulevaisuudessa?Täällä leikitään jotain pientä Amerikkaa ja nää optiojaot ym??..kliseehän tää on mut rikkaat rikastuu..jne.
Teennäinen demokratia pressanvaaleineen lähestyy
ja minä poika se äänestän Vaka Vanha Väinömöistä..heh!
skenaario tuo on. Nämä ovat tärkeimmät vaalit kuin koskaan ennen, nämä vaalit ratkaisevat Suomen tulevaisuuden, onko se Suomen kuolema ja vajoaminen mustaan sosialismin suohon vai Suomen henkiinherätys uudelle matkalle kohti oikeaa länsimaista vapaata demokratiaa. Valinta on äänestäjien.
oikeista länsimaisista demostratioista.