Viikolla ollut vaalitentti osoitti monin tavoin ettei Sauli Niinistön eväät riitä tai tule kestämään. Hän kertoo halunaan olevan arvo- ja mielipidejohtajuuden. Se kilpistyy hänen menneisiin sanoihinsa ja tekoihinsa.
Kaameimmalta tuntuu, että hänellä on samasta asiasta kaksi eri mielipidettä. Hänen valtiovarainministeri aikanaan, jolloin suoritettiin kohtalokkaimmat leikkaukset, hän syyttää niiden vähätuloisiin, työväkeen, kohdistuneista vaikeuksista valtioneuvostoa. Mutta sitten, kun puhutaan samasta asiasta toisesta näkökulmasta, pääomalle, tulleista hyödyistä, hän ottaa voittajan viitan. Mies on kiero kuin korkkiruuvi.
Hänen teemanaan on työväen presidenttiys, jolla nimikkeellä hän aikoo johdattaa työntekijät ja työnantajat parempaan yhteistyöhön työn lisäämiseksi Suomessa, sanoo Sauli Niinistö.
Vastakkain asettelun aika on ohi.
Eipä ole moniaita vuosi siitä, kun hän kertoi maailmalle ettei neuvottele työntekijäjärjestöjen kanssa.
Kysymys on työmarkkinajärjestöjen välisestä toiminnasta ja erityisesti miten siinä sovittavia asioita viedään eteenpäin työpaikoilla tai miten niistä yleensä sovitaan järjestöjen kesken tai ei sovita. Yhteiskunnan, eduskunnan, päätöksenteolla on suuri merkitys, mutta suurempi merkitys on sillä miten asioita käsitellään työpaikalla.
Markkinatalousjärjestelmä taitaa kahlita siinä määrin asenteellista ajattelua, että se kahlitsee manhdollisuuksia yhteistyöhön. On todennäköistä, että Suomessa työnantajien ja työntekijöiden keskinäiset suhteet määräytyvät tältä pohjalta.
Suomen erityisongelma on se, että työpaikoilla kaikesta huolimatta vallitsee vanhakantainen patruunahenki. Mielipiteesi ei merkitse mitään, jos et tyydy tai uskallat sanoa jotakin, niin kadulla on tulossa kymmenen tilallesi. Suhteita hiertää pakkotahtinen kiristynyt työtahti, osa-aikatyö, pätkätyö, epävarmuus työn jatkumisesta, lopputili.
Yhteistyön edellytys, on kuunteleminen, ymmärtäminen, kunnioittaminen, uhkien poistaminen, turvallisuus, puhumattakaan oikeudenmukaisesta palkasta vertailtaessa sitä yritysjohdon ansioihin jne. Yritysjohtaja näyttävät korottaneen tulojaan monin kerroin sen, mitä yrityksen työntekijät, jotka kuitenkin ovat se tuloksentekijäjoukko.
Sauli Niinistöllä onkin sitten varsin paljon tehtävää muuttaessaan yritysjohtajien asenteita, josta riippuun onko Suomessa työtä vai ei. Yritysjohtajien pitäisi siis ilmoittaa palauttavansa takaisin ne työt, jotka vietiin Suomesta ulos ja luvattava etteivät ryhdy hankkeisiin enää.
Eipä Sauli Niinistö ole sormeaan kohottanut yritysjohtajia kohden. Kokoomuspuolueestakin kuuluu sama sävel.
Vastakkainasettelun aika on ohi.
Lause joka on ollut kokoomuslainen teesi kauan. Hämäys parhaasta päästä. Se on luonnoton ja ihan samanlainen vitsi, kuin muukin Sauli Niinistön presidenttipyrkimyksissä. Hän hämärryttää sen tosiasian, että vastakkainasettelu on olemassa teimmepä mitä tahansa.
Vastaikkain asettelu on vain muuttanut muotoaan. Patruuna aikana, vielä muutama vuosikymmen sitten, se oli henkilökohtaista. Nyt se on siirynyt kasvottomiin osakkeenomistajiin ja heidän odotuksiinsa, vaatimuksiinsa, joita yritysjohtajien on toteutettava saaden siitä tietysti korvauksen, kannustimet, optiot, kohtuuttoman korkean palkan.
Joka väittää ettei ole vastakkainasettelua syyllistyy henkiseen epärehellisyyteen.
Kaameimmalta tuntuu, että hänellä on samasta asiasta kaksi eri mielipidettä. Hänen valtiovarainministeri aikanaan, jolloin suoritettiin kohtalokkaimmat leikkaukset, hän syyttää niiden vähätuloisiin, työväkeen, kohdistuneista vaikeuksista valtioneuvostoa. Mutta sitten, kun puhutaan samasta asiasta toisesta näkökulmasta, pääomalle, tulleista hyödyistä, hän ottaa voittajan viitan. Mies on kiero kuin korkkiruuvi.
Hänen teemanaan on työväen presidenttiys, jolla nimikkeellä hän aikoo johdattaa työntekijät ja työnantajat parempaan yhteistyöhön työn lisäämiseksi Suomessa, sanoo Sauli Niinistö.
Vastakkain asettelun aika on ohi.
Eipä ole moniaita vuosi siitä, kun hän kertoi maailmalle ettei neuvottele työntekijäjärjestöjen kanssa.
Kysymys on työmarkkinajärjestöjen välisestä toiminnasta ja erityisesti miten siinä sovittavia asioita viedään eteenpäin työpaikoilla tai miten niistä yleensä sovitaan järjestöjen kesken tai ei sovita. Yhteiskunnan, eduskunnan, päätöksenteolla on suuri merkitys, mutta suurempi merkitys on sillä miten asioita käsitellään työpaikalla.
Markkinatalousjärjestelmä taitaa kahlita siinä määrin asenteellista ajattelua, että se kahlitsee manhdollisuuksia yhteistyöhön. On todennäköistä, että Suomessa työnantajien ja työntekijöiden keskinäiset suhteet määräytyvät tältä pohjalta.
Suomen erityisongelma on se, että työpaikoilla kaikesta huolimatta vallitsee vanhakantainen patruunahenki. Mielipiteesi ei merkitse mitään, jos et tyydy tai uskallat sanoa jotakin, niin kadulla on tulossa kymmenen tilallesi. Suhteita hiertää pakkotahtinen kiristynyt työtahti, osa-aikatyö, pätkätyö, epävarmuus työn jatkumisesta, lopputili.
Yhteistyön edellytys, on kuunteleminen, ymmärtäminen, kunnioittaminen, uhkien poistaminen, turvallisuus, puhumattakaan oikeudenmukaisesta palkasta vertailtaessa sitä yritysjohdon ansioihin jne. Yritysjohtaja näyttävät korottaneen tulojaan monin kerroin sen, mitä yrityksen työntekijät, jotka kuitenkin ovat se tuloksentekijäjoukko.
Sauli Niinistöllä onkin sitten varsin paljon tehtävää muuttaessaan yritysjohtajien asenteita, josta riippuun onko Suomessa työtä vai ei. Yritysjohtajien pitäisi siis ilmoittaa palauttavansa takaisin ne työt, jotka vietiin Suomesta ulos ja luvattava etteivät ryhdy hankkeisiin enää.
Eipä Sauli Niinistö ole sormeaan kohottanut yritysjohtajia kohden. Kokoomuspuolueestakin kuuluu sama sävel.
Vastakkainasettelun aika on ohi.
Lause joka on ollut kokoomuslainen teesi kauan. Hämäys parhaasta päästä. Se on luonnoton ja ihan samanlainen vitsi, kuin muukin Sauli Niinistön presidenttipyrkimyksissä. Hän hämärryttää sen tosiasian, että vastakkainasettelu on olemassa teimmepä mitä tahansa.
Vastaikkain asettelu on vain muuttanut muotoaan. Patruuna aikana, vielä muutama vuosikymmen sitten, se oli henkilökohtaista. Nyt se on siirynyt kasvottomiin osakkeenomistajiin ja heidän odotuksiinsa, vaatimuksiinsa, joita yritysjohtajien on toteutettava saaden siitä tietysti korvauksen, kannustimet, optiot, kohtuuttoman korkean palkan.
Joka väittää ettei ole vastakkainasettelua syyllistyy henkiseen epärehellisyyteen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos pyrkijänä olisi joku muu kuin kokoomuslainen, olisivat Hesari ja varsinkin Iltis jo aikoja sitteen kaivaneet esiin nämä Niinistön aikaisemmat puheet.
Mutta ei auta Ervastien ja Pietilöiden ylistyslaulut. Niinistö jatkaa VALLATTOMANA leskimiehenä, koska Vanhanen on pääministeri ja Halonen presidentti ja Karpelakin antoi moukalle kalossin kuvan takamuksille.
hänen valtiovarainministerinä ollutta aikaansa tuossa "en neuvottele työmarkkina..."? Lieni aika selvä tuolloin ettei hallituksella ollut aina pelivaraa lähteä "antamaan hyvää" kaikenmaailman SAK:lle. Siksi vaikka demarit olivat pääministerinsä johdolla hallituksessa tarvittiin suoraselkäinen kokoomuslainen hoitamaan tällaiset asiat. Vai oletko sitä mieltä että Sauli ja Lipponen tappelivat näistä asioista??
Minusta tuntuu etteivät SAK ja kumppanit oikeen tajua missä nykymaailmassa mennään, he haluaisivat itsepintaisesti pitää kiinni menneestä ajasta, aivan kuin maajussitkin. Kuitenkin nyt nähdään ettei kepukaan voi mitään sille että maailma muuttu ja että esimerkiksi brasilialaisetkin haluavat tuotteensa markkinoille.
Jos SAK ja sen liittolaiset saisivat vielä enemmän valtaa tässä maassa, loppuisi täältä yrittäminen kohta kokonaan. Siinä olisi sitten työntekijöiden hyvä olla? Yhteiskunta perustuu jos asiat ihan suoraan sanotaan yhä enemmän sille että tekevän, idearikkaan ja aikaansavan henkilön tuotoksia revitään yhteiseen hyvään. On vaarana ns. neuvostoliitto -ilmiö jossa kansa passivoituu, ja se näkyy mm. hallituksenkin mainitsemana huolena siitä kuinka yrittäjyys vähenee.
Yrittäjälle mielellään annetaan kaikki riski, mutta tuloksenjakamisessa ollaan kuitenkin ensimmäisinä kaiken maailman julistuksin "me yhdessä teimme sen". Tässä on suureksi avuksi ns. joukkovoima jota saadaan vielä helposti kateellisuudella ruokittua. Ei pienyrittäjät mitään "optiomiljonäärejä" ole.
Epäilen että tässä juuri on se "vastakkainasettelun aika on ohi" -missio. Me tarvitsemme kipeästi seuraavan 10-15 vuoden aikana uusia yrittäjiä ja työvoimaa ja innostusta. Se on kaikkien etu ja hyvinvointiyhteiskunnan edellytys. On myös työntekijäportaan etu että on yrityksiä työllistämässä. Moni työntekijä joutuneekin tulevaisuudessa miettimään yrittäjäksi alkamista. On mielenkiintoista kuulla heidän mielipiteensä siitä että ovatkin nyt "riistokapitalisteja".
Niinistöllä on kuitenkin parhaat edellytykset saada suhteet toimimaan yritysjohdon ja ulkomaisten sijoittajien kanssa.
Mitä Tarja Halonen on saanut aikaan kuuden vuoden aikana? Hän on suoristanut Bushin kravattia, mutta eipä juuri muuta...
Eivät sosiaalidemokraatit omista työväki nimitystä. Itse olen aina ollut Kokoomuksen kannattaja ja mielestäni työväkeä, koska teen paljon töitä. Olen ollut myös nuorempana käsityöläisenä, sekin oli työtä, tosin ei niin stressaavaa kun nykyinen työ, mutta työ kun työ.
Suomi tarvitsee muutosta ja sitä ei Tarja pysty tarjoamaan!