Tyttäreni on kohta 6-vuotias,ja saimme juuri tiedon että meille on varattu aika sairaalassa lastenneurologisella osastolla.En vaan oikein papereista saanut selville,että pitääkö siellä olla ihan yötäkin,kun tutkimukset tehdään peräkkäisinä päivinä.Lastenlääkäri epäilee adhd:tä,tyttö on yli-vilkas ja levoton,puheesta puuttuu kirjaimia,ei
hallitse käden ja silmän yhteistyötä eli piirtäminen hankalaa,piirtelee ainoastaan 'pääjalkasia' tai suttaa paperia.Ei muista asioita joista on kielletty moneen kertaan.Joka kerta kauppaanmeno tyttären kanssa arveluttaa.Mutta kaikista vaikeimpia on nukkumaanmeneminen,tytöllä ei vain ole väsy.Itse joudun käydä töissä ja haluaisin aikaisin nukkumaan mutta joka ikinen ilta on samaa sirkusta ja tappelua.Kaikkea on kokeiltu.Olen jo niin stressaantunut,että en kohta jaksa mitään.En voi yhtään jättää tyttöä yksin,että voisin edes hetken tehdä jotain.Perheeltäni en saa tukea,he eivät ota hoitoon yli-vilkasta lastani,joka pyrähtelee paikasta toiseen,asiasta toiseen.Kun käännän hetkeksi selkäni,hän on jo ehtinyt tehdä vaikka mitä.Ei ole kyse siitä etteikö hänellä olisi kuria,jostain syystä se kuri vain ei millään tehoa.Te äidit joilla on adhd-lapsia,kertokaa miten tuollaisen lapsen kanssa pärjää.Ja miten se muuttuu iän myötä vai onko odotettavissa vielä kauheampi murrosikä?
hallitse käden ja silmän yhteistyötä eli piirtäminen hankalaa,piirtelee ainoastaan 'pääjalkasia' tai suttaa paperia.Ei muista asioita joista on kielletty moneen kertaan.Joka kerta kauppaanmeno tyttären kanssa arveluttaa.Mutta kaikista vaikeimpia on nukkumaanmeneminen,tytöllä ei vain ole väsy.Itse joudun käydä töissä ja haluaisin aikaisin nukkumaan mutta joka ikinen ilta on samaa sirkusta ja tappelua.Kaikkea on kokeiltu.Olen jo niin stressaantunut,että en kohta jaksa mitään.En voi yhtään jättää tyttöä yksin,että voisin edes hetken tehdä jotain.Perheeltäni en saa tukea,he eivät ota hoitoon yli-vilkasta lastani,joka pyrähtelee paikasta toiseen,asiasta toiseen.Kun käännän hetkeksi selkäni,hän on jo ehtinyt tehdä vaikka mitä.Ei ole kyse siitä etteikö hänellä olisi kuria,jostain syystä se kuri vain ei millään tehoa.Te äidit joilla on adhd-lapsia,kertokaa miten tuollaisen lapsen kanssa pärjää.Ja miten se muuttuu iän myötä vai onko odotettavissa vielä kauheampi murrosikä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
käy lukemassa täällä:
http://www.adhd-liitto.fi/
Linkistä löytyy paljon ADHD-lasten vanhempia ja hyvää vertaistukea:
http://perheklubi.net/index.php?showforum=13
Me toimimme tukiperheenä yhdelle vahvasti ad/hd pojalle, jolla on kylläkin vahva lääkitys. Joskus äidin jaksamisen takia poika on asunut lastensuojelun tukitoimena meillä 1-5 viikkoon ja siinä sitä on huomannut miten rankkaa olisi asua jatkuvasti tämmöisen ikiliikkujan kanssa.
Olemme jopa jakaneet tietyt työvuorot, että emme itse väsähtäisi pojan meillä oleilun aikana.
Tukiperheen saat helpommin jos lapsellasi todetaan ad/hd ja se kannattaa ottaa vastaan, oman itsesi jaksamisen ja lapsen vuoksi.
Olen taistellut nyt 5-vuotiaan poikani takia jo kolme vuotta. Olimme ekakerran osastolla -03 ja minulle sanottiin pojan olevan liian pieni diagnoosiin. Sairaala luokitteli hänet "vaativaksi" lapseksi. Pojan ongelmat johtuivat muka siitä, että olen yksinhuoltaja. Ihmettelin, miksi vanhempi poikani on kiltti ja rauhallinen. Lääkäri vastasi, että hän on ilmeisesti eri luonteinen. Nuoremmalla pojalla on myäs muita ongelmia. Puheenkehitys on viivästynyt ja toisissa taidoissa ikäistään heikompi.Myös siisteys tuottaa ongelmia. Pääsimme sentään 2viikkoa sitten eroon päivävaipoista. Ihanaa! Yövaippa vielä on yökastelu takia. Hän ei suostu kävelemään, tekee pahojaan kun selän kääntää, karkailee,raivoaa, lyö ym. mukavaa. Kävimme uudelleen neurologilla marraskuussa ja ei vieläkään otettu kantaa. Nyt oli syynä taas minä. Tällä kerralla syy lapsen ongelmiin oli rattaissa työntäminen. Se kuulemma tuhoaa lapsen psyyken.Lääkäri oli sama myös 03. Minulla ei ole muuta mahollisuutta, ku työntää rattaissa. Kauppaan on yli kilometri ja keskustaan kolme kilometriä. Autoa ei ole bussi kulkee koulupäivinä muutaman vuoron. Ei tän ikästä lasta voi kantaa ja kaupas on käytävä tai muuten kuolee nälkää. On ne pakolliset asiatkin hoidettava. Kävimme myös lastenpsykiatrilla ja hänen mielestään ei ole mielenterveysongelmia ja hänen mielestään asia kuuluu neurologille. Jos minulla olisi varaa veisin pojan yksityiselle.Tässä sopassa lisäksi astma, ruoka-allergiat ja muut allergiat. Yö valvomiset, koska poika ei nuku. Kolme unikoulua käyty läpi, eikä mikään auta. Olen itse tosi väsynyt ja syksyllä todettiin masennus sekä veriarvot tosi huonot. Toivottavasti saamme diagnoosin ennen kouluunmenoa. Ehkä se tästä joskus helpottaa. Jaksaa vaan taistella lapsen puolesta.
Joskus tuntuu,ettei kellään voi olla niin kauheaa lasta kuin meillä.Isompi lapsi on jo 12v,hänellä ei todettu adhd:tä,mutta on aloittanut aikoinaan koulunsa pienryhmässä.On siirtynyt jo normaaliin luokkaan,mutta harkitsen siirtämistä uudestaan pienluokalle kun ylä-aste alkaa syksyllä.Nuoremmalle harkitaan pienryhmää tai koulun aloittamista myöhemmin.Tuo kauppareissu-juttusi tuntuu niin tutulta:minä en edes ota tyttöä kauppaan enää mukaan,menen yksin kun tulen töistä.Tai jos on pakko niin piipahdan vain lähimmässä kaupassa ja laitan hänet kärryihin istumaan,tiedän että ihmiset tuijottaa,mutta ei auta.Lasteni isällä on myös adhd,joten ei hänestä kasvatuksessa paljon apua ole.Asuu meidän kanssamme kuitenkin.Joskus tuntuu että mihin ihmeen sirkukseen olen joutunut.Epäilen että itsellänikin on sama 'sairaus'.Olisi kiva kirjoitella kanssasi enemmänkin.Ystäväni ja sukulaiseni eivät oikein ymmärrä tilannettani...
mistäpäin maata olette? oulussa toimii ainakin vertaistukiryhmiä vähän kaikille.ottakaa yhteyttä oman alueenne adhd-yhdistykseen sieltä saa tietoa ryhmistä. ja niistä on todella apua kun saa käytännönvinkkejä saman kokeneilta vanhemmilta.
pohjanmaalla...
Hei "voimat menee"
Osanotto ja voimahalaus!
Kyselisin vähän puolisostasi.
Kirjoitit: "Lasteni isällä on myös adhd,joten ei hänestä kasvatuksessa paljon apua ole.Asuu meidän kanssamme kuitenkin."
Puolisosi tilanne on ilmeisen vaikea, eikä hän pysty 100% ottamaan osaa puolison tai kasvattajan osaan, näin tulkitsin sinua. Hänen olonsa luonanne on mielestäni hyvä asia, jos hänellä ei ole mitään päällelyöviä liitännäisoireistoja.
Et voi jaksaa koko korttitalon ylläpitäjänä, ellei puolisosi tilannetta selvennetä. Jos hänet on diagnosoitu, miten on lääkityksen kanssa? Pystyykö hän työpäivän jälkeen ottamaan jollakin tavalla osaa perhe-elämään?
Olen sitä mieltä, että lasten tarkkaavaisuushäiriön hoitaminen on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää se on aikuisten kohdalla. Jos vastuussa olevat vanhemmat ovat huonossa kunnossa, ei lapsiakaan saada huippukuntoon. Häiriönsä tunnistaneet vanhemmat pystyvät kaikkein parhaiten kasvattamaan omia lapsiaan.
Jos haluat mailailla, laita minulle postia boksiini [email protected]
Yställisin terveisiin
Jaana K.
Kirjoitin otsikolla tuttu tunne. Jos haluat ottaa yhteyttä ja viestitellä kanssani sähköpostini on: [email protected].
Muutkin ylivilkkaiden lasten vanhemmat saavat tottakai laittaa viestiä.
Tiedätkö nukkuuko lapsesi eskarissa päiväunet?
Meidän päiväkodissa pitää myös eskarilaistenkin olla vuoteessa nukuttaa tai ei.
Kyllä se tekee ylivilkkaaksi jos mikään parin tunnin päikkärit.
Oon sanonu siitä,mutta siellä on kuulemma sellaset säännöt että kaikki menee maate.Siitä ei poiketa.
www.biovita.fi
Voimahaleja myös !
Itselläni on 3 lasta, josta keskimmäisellä on diagnisoitu adhd. Hän on nyt 11-v. Olen myöskin yksinhuoltaja ja raskasta on ollut, mutta tänäpäivänä jo hieman helpottaa. Olen saanut tukiperheen jossa poika käy kerran kuukaudessa, käyn hänen kanssaan n.2x kk. terapiassa ja vertaistukiryhmästä joka kokoontuu n. 1x kk. saan voimia jaksamiseen, ymmärtämystä, tietämystä ym. Poikani on löytänyt harrastuksen jossa kokee onnistumisen tunneetta. Koulu jossa hän käy normaaliluokalla on ajan kanssa opittu ymmärtämään häntä ja erityisominaisuudet otetaan huomioon jo melko hyvin. Täydellistä ei varmasti ole ja paljon on saanut tehdä töitä kaiken eteen. Yksilöt ovat erilaisia tämänkin häiriön kanssa. Toivon valtavasti voimia kaikille asian kanssa kamppaileville !! ADHD-liitosta saa hyvää ja arvokasta tietoa.