Olen seurannut näitä keskusteluja sivusta.
Monille tämä palsta näyttää antavan mahdollisuuden ikävistä hoitokokousmuistoista puhumiseen. Vl. liikkeen historiassa on näitä pimeitä hetkiä, etenkin 70 -luvulla, mutta myös muulloin.
Näissä asioissa liikkeen on katsottava menneisyyttään rehellisesti silmiin. Usein kysymys on vallankäytöstä. Vallankäyttö on aina lähellä ihmisen pimeitä ja itsekkäitä puolia.
Ulkopolitiikasta puhuttaessa amerikkalaiset sanovat osuvasti, että valta korruptoi aina ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti. Miten on hengellisen vallan kanssa?
Hengellinen valta on äärimmäisen herkkä alue. Se liittyy kristinuskossa valtaan päästää ihminen vapaaksi synneistä, mutta myös sitoa. Tuon vallan uskovainen ihminen on saanut lainaksi, se ei ole omaa valtaa - ja siitä vallankäytöstä saamme tehdä joskus tilin. RT varoittaa käyttämästä sitä valtaa väärin. "Sillä mitalla, jolla te mittaatte, tullaan teillekin mittaamaan." "Jos te ette anna anteeksi teidän vihamiehillenne, ei Taivaallinen Isämme anna anteeksi teille."
Ihminen on kuitenkin vallanhimoinen olento. Mielummin olemme oikeassa kuin väärässä. Ongelmia syntyy silloin, kun ryhdymme käyttämään hengellistä valtaa niihin, jotka ovat kanssamme eri mieltä. "Sinä et ole oikea uskovainen, jos ajattelet noin." Tämä on klassinen esimerkki hengellisestä väkivallasta. Tällaista painostusta seuraa usein leimaaminen epäilyttäväksi ja ulkopuolelle rajaaminen (ei enää tervehditä). Kaikki tämä on hengellistä väkivaltaa eikä RT kehota meitä sellaiseen - vaan päinvastoin varoittaa sellaisesta.
Uskonnollinen yhteisö, joka ei katso ihmisen pimeää puolta silmiin tai jossa siitä ei keskustella avoimesti, ajautuu itse pimeyteen. Tästä minusta oli 70 -luvullakin kyse. Asia on vielä niin lähellä ja arka, ettei tiliä tuon ajan kanssa ole vielä laajemmin kunnolla tehty - vaikka selvä pesäero onkin otettu. Ongelmana on, että niin kauan kuin laajempaa tilintekoa ei olla tehty, saattavat nuo 70 -luvun vinoutuneet käytännöt hetkittäin toistua.
Yhteisöllä on siis vastuu, mutta vastuu on myös yksilöillä. Keskusteluissa täällä netissä ei ole mitään pahaa, mutta vievätkö ne asiassa tarpeeksi eteenpäin? En osaa muuta kuin kehottaa niitä, joilla näitä kipeitä muistoja on, keskustelemaan niistä avoimesti. Jossain vaiheessa olisi hyvä käydä kohti niitä ihmisiä, joihin nuo kipeät muistot liittyvät. Ehkä sillä tavoin asiat voidaan sopia ja korjata.
Lopuksi: Vl:lle liikkeessä ja sen sanomassa täytyy olla myös jotain tärkeää, jotain inhimillisenkin mittapuun mukaan arvokasta, kun mahdollisista ikävistä kokemuksista huolimatta ihmiset haluavat olla siinä mukana. Tämä keskustelupalsta voi joillekin ulkopuolisille olla se ainoa paikka, josta he saavat liikkeestä tietoa. Muistakaa siksi kertoa myös se, mikä teille on arvokasta, miksi itse olette mukana.
Voimia itse kullekin uuteen vuoteen.
Monille tämä palsta näyttää antavan mahdollisuuden ikävistä hoitokokousmuistoista puhumiseen. Vl. liikkeen historiassa on näitä pimeitä hetkiä, etenkin 70 -luvulla, mutta myös muulloin.
Näissä asioissa liikkeen on katsottava menneisyyttään rehellisesti silmiin. Usein kysymys on vallankäytöstä. Vallankäyttö on aina lähellä ihmisen pimeitä ja itsekkäitä puolia.
Ulkopolitiikasta puhuttaessa amerikkalaiset sanovat osuvasti, että valta korruptoi aina ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti. Miten on hengellisen vallan kanssa?
Hengellinen valta on äärimmäisen herkkä alue. Se liittyy kristinuskossa valtaan päästää ihminen vapaaksi synneistä, mutta myös sitoa. Tuon vallan uskovainen ihminen on saanut lainaksi, se ei ole omaa valtaa - ja siitä vallankäytöstä saamme tehdä joskus tilin. RT varoittaa käyttämästä sitä valtaa väärin. "Sillä mitalla, jolla te mittaatte, tullaan teillekin mittaamaan." "Jos te ette anna anteeksi teidän vihamiehillenne, ei Taivaallinen Isämme anna anteeksi teille."
Ihminen on kuitenkin vallanhimoinen olento. Mielummin olemme oikeassa kuin väärässä. Ongelmia syntyy silloin, kun ryhdymme käyttämään hengellistä valtaa niihin, jotka ovat kanssamme eri mieltä. "Sinä et ole oikea uskovainen, jos ajattelet noin." Tämä on klassinen esimerkki hengellisestä väkivallasta. Tällaista painostusta seuraa usein leimaaminen epäilyttäväksi ja ulkopuolelle rajaaminen (ei enää tervehditä). Kaikki tämä on hengellistä väkivaltaa eikä RT kehota meitä sellaiseen - vaan päinvastoin varoittaa sellaisesta.
Uskonnollinen yhteisö, joka ei katso ihmisen pimeää puolta silmiin tai jossa siitä ei keskustella avoimesti, ajautuu itse pimeyteen. Tästä minusta oli 70 -luvullakin kyse. Asia on vielä niin lähellä ja arka, ettei tiliä tuon ajan kanssa ole vielä laajemmin kunnolla tehty - vaikka selvä pesäero onkin otettu. Ongelmana on, että niin kauan kuin laajempaa tilintekoa ei olla tehty, saattavat nuo 70 -luvun vinoutuneet käytännöt hetkittäin toistua.
Yhteisöllä on siis vastuu, mutta vastuu on myös yksilöillä. Keskusteluissa täällä netissä ei ole mitään pahaa, mutta vievätkö ne asiassa tarpeeksi eteenpäin? En osaa muuta kuin kehottaa niitä, joilla näitä kipeitä muistoja on, keskustelemaan niistä avoimesti. Jossain vaiheessa olisi hyvä käydä kohti niitä ihmisiä, joihin nuo kipeät muistot liittyvät. Ehkä sillä tavoin asiat voidaan sopia ja korjata.
Lopuksi: Vl:lle liikkeessä ja sen sanomassa täytyy olla myös jotain tärkeää, jotain inhimillisenkin mittapuun mukaan arvokasta, kun mahdollisista ikävistä kokemuksista huolimatta ihmiset haluavat olla siinä mukana. Tämä keskustelupalsta voi joillekin ulkopuolisille olla se ainoa paikka, josta he saavat liikkeestä tietoa. Muistakaa siksi kertoa myös se, mikä teille on arvokasta, miksi itse olette mukana.
Voimia itse kullekin uuteen vuoteen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
mitä ne hoitokokoukset ovat tai ovat olleet. Olen sen verran nuori, etten niistä ole muistaakseni koskaan kuullutkaan.
SS: "Hoitokokous: Etenkin 1970-luvulla lestadiolaisen herätysliikkeen piirissä toteutettua uskonnollista vallankäyttöä, jonka avulla epäuskoiset yhteisöstä erkaantuneet jäsenet usein hoideltiin takaisin uskoon. Hoitokokouksiin katsotaan usein myös liittyvän vahvasti pakonomainen tarve hallita toisen ihmisen toimintaa hänen uskontonsa avulla. ks. myös. vanhoillislestadiolaisuus."
Siinä sulle.
Jos annoin ymmärtää että olen vl, niin ei... arvauksesi meni väärin. Olen se pahuus eli ei vl.
Oikeammin joskus pakotettu oleen vl, eli ex-vl jne.
Mutta kiitos vastauksestasi, olen joskus tästä paskajutusta kuullut, mutta eri nimityksen alla. Ihan sairasta....................................
Päivällä tutkin taas kerran, srk:n julkaisua taistelusta rauhaan, jossa -70 luvun ongelmia käsitellään. Sekin on ihan hyvä teos mutta näkökulma on hallinnollinen. Teoksessa käydään läpi ajan tekniikkaa, opillisia kysymyksiä, keskusteluja, alustuksia, toimenpiteitä yms. konttorilta käsin johdettua toimintaa.
Julkaisu ei millään tavoin pureudu siihen tuskaan, hätään, epätietoisuuteen, ahdistukseen, mielipiteen ilmaisun pelkoon, eikä yksityisten ihmisten seuraamuksiin kokouksissa ja niiden jälkeen.
Myöskin liikkeen omat opilliset harhat joiden perusteella hoitokokouksia johdettiin jäävät kokonaan käsittelemättä.
Tärkein niistä henkioppi. Hoitokokousten perusta tiivistyy kirjan alussa esitettyyn lauseeseen joka kuuluu seuraavasti: Ei riitä että synniltä katkotaan latvuksia, se kasvaa aina uudelleen. On otettava tarkasteluun väärä henki ja se pitää poistaa juurineen. Karmea lause.
Vääriä henkiä oli mm. kososlaisuus, hempeä henki, lakihenki, jehovalais-helluntalainen henki, kuiva henki. Näiden henkien ristipaineessa tavallinen seurakunta oli ymmällään. Koskaan aiemmin ei uskovaisista, pyhän hengen vaikuttamista ihmisiä oltu ruvettu kaivamaan esiin vääriä henkiä, ihmiset eivät kertakaikkiaan edes käsittäneet mistä on kyse. Tämä johti nöyryyttäviin paljastuksiin seurakunnan edessä kun ihmiset yrittivät löytää väärien henkien hedelmiä itsestään. Jotkut henkioppeja eivät hyväksyneet ja heidät erotettiin, oli muitakin syitä erottamiseen.
Seppo Lohi on julkisesti todennut, Ouluradion haastattelu 2003, henkioppien olleen väärin. "Ihmisiä ei voi käännyttää henkivalloista". Kun näin on jälkeenpäin todettu jää ilmaan kysymys?
Silloin toimittiin henkioppien oikeellisuuteen perustuen, mikä on tilanne tänä päivänä jos tuolloiset päätökset oli tehty vastoin raamatunmukaista oppia?
Suurin virhe näissä hoitokokouksissa oli että ne ulotettiin koskemaan kaikkia seurakuntalaisia. Näin jälkeenpäin voi sanoa että olisi ollut parempi sulkea saarnamiesten porukka johonkin kirkkoon niin pitkäksi aikaa, että olisivat saaneet selviteltyä omat opilliset sotkunsa. Kun lopputulos olisi valmis, merkiksi olisi voitu antaa valkoinen savumerkki kirkon piipusta.
En ole teologi enkä tutkija vaan yksityinen asioiden selvittelijä. Vl:t jotka ymmärrätte asioista, kommentoikaa mielipiteitäni, olivatpa ne sitten teidän mielestänne oikein tai väärin, pääasia että voi vapaasti keskustella.
Loppulauseessasi kirjoitat: "Vl:t, jotka ymmärrätte asioista, kommentoikaa mielipiteitäni..."
Jos tarkastellaan asiaa, yksikään henkiopin hyväksyjä ei olisi enää "vl", sillä vl- oppi EI SISÄLLÄ tuota hengistä parannuksenteko-oppia! On vain syntejä, jotka korjataan kohdalleen ja ne uskotaan anteeksi.
Tuolloinen oppi oli ja on suuri eriseura ja eksytys, josta on ennustettu Raamatussakin:
"Minä lähetän teille väkevän eksytyksen, koska ete rakkautta totuuden puoleen ottaneet autuaiksi tullaksenne."
"Jos taitaisi tapahtua niin valitutkin eksytettäisiin."
Lopun ajoista: "Löytyneekö uskoa maan päältä."
Olen todella iloinen, että toit noin selvästi kantasi esille!
Toivon ja rukoilen, että moni tuolloin eksynyt saisi armon palata takaisin "aljettuun uskoon", mistä on "hengen ja elämän saanut".
Terveisin sirkka
VL=valheen lapsi
Olin itsekin mukana monissa hoitokokouksissa joita 70-luvulla järjestettiin. Pääsin niistä ´läpi´joskin se laukaisi prosessin, joka vuosien päästä johti eroon vanhoillislestadiolaisesta herätysliikkeestä. Kun kokoukset alkoivat, oli kuin matto olisi vedetty jalkojen alta...se perusta jolla olin turvallisesti seisonut lapsuudestani saakka alkoi sortumaan...epäilykset alkoivat heräämään...voiko tällainen olla totta?
On vaikeaa käsittää sitä, että miten niin monet, järkevätkin ihmiset liikkeessä, alistuivat ja hyväksyivät nuo kokoukset, joissa ihmisiä käsiteltiin niin julmalla tavalla.
Vielä enemmän minua ihmetyttää se, että ko.liike ei ole sinut historiansa kanssa. Kipeitä kysymyksiä kenties yritetään olla käsittelemättä avoimuudella ja nykyaisen tutkimuksen menetelmin.
Toivoisinkin että noistakin tapahtumista tehtäisiin kunnollinen puolueeton tieteelliset kriteerit täyttävä tutkimus.
Toivoisin että ne jotka ovat saaneet elämänmittaiset haavat ´rehabilitoitaisiin´...tunnustettaisiin rehellisesti, että heitä kohdeltiin väärin ja pyydettäisiin anteeksi julkisesti.
Voi olla kuitenkin, että tuo ´rehabiliointi´tapahtuu vasta siellä ajan rajan takana, kunnian taivaassa.
On totta että ko.skisma oli paremminkin eräiden vaikutusvaltaisten saarnaajien välinen, ei niistä tavalliset riviuskovaiset mitään tienneet. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta jota seurasi ukkosmyrsky ja synkät pilvet. Ihmiset provosoituivat toisiaan vastaan. ´Kososlaiset henget´ ovat tänäkin päivänä aivan ´hebreaa´suurimmalle osalle vanhoillislestadiolaisia,olen huomannut sen kun olen kysellyt...jopa niillekin jotka olivat noissa kokouksissa ja pääsivät niinsanotusti´läpi´.
Aihe on erittäi kipeä. Olen seurannut tätä palstaa pitkän aikaa ja huomannut että vähän väliä ko.aihe nousee esiin.Sen vuoksi se tarvitsisi perusteellisen ´perkaamisen´.
Tekisi mieleni kirjoittaa enemmänkin tästä aiheesta mutta ajanpuutteen takia nyt en ehdi...mutta ehkä toisella kertaa.
Itsekkin olin kokouksissa, tosin niin nuorena että asiasisällöt menivät ohi. Tunnelma oli epätodellista, samaa ehkä voi löytyä islamilaisten fundamentalistien kokouksista.
Sinulla on tietoa millaista vl-kristillisyys oli ennen hoitokokouksia ja myös niiden jälkeen. Mitä siinä muuttui, joutuivatko ihmiset pelon alle vai vapauttiko kokoukset armon alle?
Mitä uusia syntikäsityksiä noina vuosina päätettiin? Oliko saarnajissa ja hoitokokousten pitäjissä eroja vai oliko kaikilla sama sanoma?
Miten nuoret n.15v suhtautuivat tilanteeseen, oliko heillä mitään käsitystä tapahtumista?
Entä oikein vanhat, ikänsä kristillisyydessä mukana olleet, eivätkö he reagoineet uudenlaisiin asioihin?
Itse olen pettynyt vl-kristillisyyden tapaan käsitellä menneisyyttään. Enkä varmasti ainoa.
Nykyisin aikuisiällä, kun menneisyys on vaivannut, ei liikkeen omasta piiristä löydy juuri mitään materiaalia noista vuosista. Samoin pidän vastuuttomana sitä miten valtavat nuorisosukupolvet kasvatetaan liikkeessä. Heidän on mahdotonta saada totuudenmukaista kuvaa vl-historiasta, vasta internet on avannut mahdollisuuden saada tietoa.
Oikeastaan vl-liike on toiminut vastoin raamatun neuvoja joka opastaa kaiken muistamaan ja ylöskirjaamaan. Vanha testamentti on itsessään pikkutarkaa historian kuvausta. Rumatkin asiat ja uskovien, seurakunnan ja ympäristön tapahtumat on tallennetu niinkuin ne ovat.
Vl uskonyhteisön suuri rasite on seurakunnan oikeamielisyys ja erehtymättömyys. Tämä on harhaoppia, raamattu tuntee paljon kokonaisten uskonyhteisöjen vikaantumisia. Yleisesti on käsitetty väärin esim. lause: Jumalan valtakunnassa on avoimet lähteet syntiä ja saastaisuutta vastaan. Seurakunta itsessään on kuin hakomaja(vertausta käytetään usein). Tai kuin Luther vertasi seurakuntaa sairastupaan. Seurakunta itsessään on yhtä mitätön kuin yksilökin. Avoin lähde on Jeesus Kristus jonka kautta siion on kirkastettu, ei itse itsessänsä samanmielisten ihmisten joukon ansiosta.
Kirjoita lisää kokemuksista ja tilannearvioita ja analyysiä kun sinulla on aikaa. Näillä palstoilla on paljon lukijoita. Kaikki tieto on tarpeen prosessissa joka eheyttää vl-kristillisyyttä, sekä ihmisiä liikkeessä, liikkeestä eroon joutuneita ja tulevia sukupolvia.
Viestisi oli mielenkiintoinen! Toivon samaa kuin "oulun vl", että kirjoittaisit lisää!
Minäkin teen joitakin kysymyksiä:
Miten käskettiin toimia ja käyttäytyä erotettuja kohtaan, miten ja mistä heitä (meitä) syytettiin?
Puhuitteko keskenännekään menneistä kokouksista, olivatko ne yleisesti hyvinä pidettyjä vai?
Palasiko ennen hoitokokouksia (ainakin Oulussa nimi oli seurakuntailta) vallinnut avoin ilmapiiri vai jäikö pelko ja epäluottamus mahdollisista ilmiantajista? Sehän sattoi olla oman perheen nuori, sisko tai veli tai hyvä ystävä.
Kerroit "päässeesi läpi". Voitko kertoa, minkälaisista asioista (synneistä?) oli kohdallasi kyse?
Mitä sinulle nykyään kuuluu ?
Jumala on luvannut koota hajallaan olevan laumansa!
Terveisin sirkka, entinen oululainenkin.
Minua kiinnostaa se, miten noista vuosista kuitenkin selviydyttiin. Mikä auttoi läpi tuollaisen tuulisen ajan?
Miten asiat lopulta alkoivat avautua ja asettua kontekstiin? Jollain tavalla pesäero tuohon aikaan on selvästi otettu. Mitä silloin on sanottu ja miksi keskustelua ei voisi avoimesti laajentaa ja jatkaa?
Olen ymmärtänyt, että tämä on armon ja anteeksiantamuksen valtakunta. Uskon, että vikaan joutuneita kohtaan olisi anteeksiantava mieli. Luulisi myös, että niille, jotka toimivat väärin, olisi helpottavaa pyytää anteeksi ja saada anteeksi.
enkä sitä huomaisi, niin olisin onnellinen jos joku siitä huomauttasi, niin oppisin ymmärtämään sen väärän tekoni. En suinkaan pitäisi sitä henkisenä väkivaltana.
Kuitenkin jos huomauttelijan kanssa ksekustellaan asiasta, että se mitä teen on mielestäni oikein ja hän ei pysty sitä mitenkään perustelemaan vääräksi, niin silloin huomauttelun on loputtava, ja asia on loppuun käsitelty. Jos huomauttelu vain jatkuu, niin silloin se menee jo kiusan tekemiseksi.
...tapahtuva keskustelu, puhutteleminenkin on ihan oikein ja rakkautta lähimmäistään kohtaan.
Jos sen sijaan syytetään syyttämästä päästyäänkin aiheettomasti, se on väärin. Vääryyttä on sekin, jos "myöntää" tehneensä sellaista, mitä ei ole tehnyt. Sillon lienee parasta erkaantua kokonaan sellaisten ihmisten seurasta.
***
Tämä ketju on nostettu esiin vuosien perästä. Ketjussa on monia mielenkiintoisia, mutta yhä vastauksia vaille jääneitä kysymyksiä. Olisi mielenkiintoista saada niihin vastauksia vielä vuosienkin päästä.
Vielä: Kun tai jos sinä (jolle nyt vastaan) olet se henkilö, joka nosti(t) tämän ketjun esille, voisitko kertoa syyn siihen? Oletko ry:läinen, sieltä erkaantunut tai erotettu, vaiko joku muu?
Kiitos mahdollisista vastauksista!
Terveisin Sirkka (tämän ketjun aiempi nimimerkki sirkka)